Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.

Voisi vaihteeksi alkaa harrastaan vaikka lukemista. Leipominen ja virkkaaminenkin ovat hyvin rentouttavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungeista on vähentynyt lasten omat pihapelit ja spontaanit ulkoleikit. Tilalle on tullut harrastusrumba kuskaamisineen.

Milloin viimeksi näitte lapsia ulkona leikkimässä kirkonrottaa, järjestämässä pihaolympialaisia tai potkivan keskenään jalkapalloa?

Taidat olla muinaisjäänne, koska nyt ne lapset pelaavat sisällä tietokoneella yhteisöllisesti. Ne vanhan ajan leikit ovat muuttaneet muotoaan.

Ei ihme, että lasten ja nuorten kunto laskee ropisten ja ylipaino yleistyy. Ne tietokoneet ei korvaa spontaania ulkoilua ja tutkimusten mukaan suuri osa urheiluseuroissakin liikkuvista lapsista saa liian vähän liikuntaa.

Lapset istuu kaiket päivät koneella ja vanhemmat kuskaavat autolla ohjattuihin harrastuksiin. Sitten luullaan, että homma on hoidettu. Oikeasti pihapelien aikaan lapset liikkui tuntikausia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Voisi vaihteeksi alkaa harrastaan vaikka lukemista. Leipominen ja virkkaaminenkin ovat hyvin rentouttavia.

Nämä tyypit on jotenkin outoja. Minulta meni pitkään ymmärtää, että jengi kertoo harrastavansa lukemista, koska sitä tulee tehtyä aina, kun ei muuta ole. Sama juttu jossain leipomisessa. Onhan se kiva lasten kanssa tehdä yhdessä erilaisia leivonnaisia. Vaikka meillä tehdään molempia, niin eipä kumpikaan lapsi sano harrastukseen leipominen tai lukeminen. 

Olisi kiva tietää, mikä sitten ei ole harrastus, sillä ainahan ihminen jotain tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Helsingin kaikille luistinradoille on ollut tuntien jonoja, kun muita liikuntamahiksia ei ole ollut. Kertoo jotain tilanteesta

Helsingissä on satoja kilometrejä hienossa kunnossa olevaa hiihtolatua. Vain tekojäille oli jonoja, nyt on lähes kaikki muutkin kentät auki ja sinne kyllä mahtuu. Ulkokuntosaleja on vaikka missä, ja lääniä ja maastoa kävellä ja juosta ja lumikenkäillä ja talvipyöräillä. Varustevuokrausktakin löytyy, jos ei omia ole, eikä halua hankkia. Mutta kun ei, kun ei viitsitä edes yrittää selvittää, mitä voisi tehdä, kun on paljon helpompi valittaa ja väittää, ettei muka mitään voisi tehdä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Maaseudulla, "metsässä" asuminen on huonoa vanhemmuutta, jos ei ole kaupallisia ja/tai ohjattuja harrastuksia?

Onhan täällä vaikka mitä, metsästystä, kalastusta, puuhommia, marjojen ja sienien poimimista. Netissä "kaikki" maailman tieto. Lukeminen, koodaaminen, kirjoittaminen, musiikin kuuntelu/soittaminen. Ruoanlaitto. Eläinten hoito.

Ja mikä tärkeintä onkaan nuoren/lapsen elämässä, opiskelu ja koulunkäynti.

Kaupunkilaiset ovat oppineet elämään, jossa ei ole elämää, jos lompakko ei aukene eikä joku toinen sano mitä ja miten tehdään.

Kuulepa. Minä olen asunut lapsuuteni juuri noin  (tosin metsästystä en harrastanut kuin laittomasti ilmakolla)  eli ei tarvitse kertoa. Kun luet listasi huoella läpi, niin huomaat, että tämän kaiken lapsi tekee yksin. Mitäpä ajatuksia se sinussa herättää? 

Ja enenn kuin tulette taas vinkumaan maalla asuminen on huonoa vanhemmuttaa - ketjussa puhuttiin siitä, että se asuin paikka on 100 km jäähallista. Erilaisissa paikoissa voi asua ja lapsilla voi syntyä sosiaalisia suhteita, mutta ei nyt ihan oikeasti Suomessa ole maalla 100 km lähimpiin liikuntatiloihin, kun nyt voidaan lähteä siitä, että esim. jo Kittilän kokoisessa kunnassa on jäähalli. 

Eli nyt oikeasti puhutaan siitä, että mennään niin syvälle metsään ja sanotaan, että hei - voihan se lapsi samoilla yksin metsässä. Siis voi - samoileeko se on eri asia (tutkitusti maaseudun lapset liikkuu vähemmän kuin kaupungissa, joten ne puolukat ei nyt sitten ehkä ihan niin paljon innosta KESKIMÄÄRIN kuin vaikka vertaisryhmä), mutta onhan se kuitnekin vahnemman valinta yksinäisen lapsuuden puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä ei ole itselle tärkeää, näyttäytyy helposti turhalta vikinältä. Minulla ei lapsia ole, mutta ymmärrän hyvin, että varsinkin esiteinit ja teinit, jotka ovat tottuneet tavoitteelliseen treenaamiseen ja harrastuskavereihin, niitä kovasti myös kaipaavat.

Täällä pääkaupunkiseudulla monella ei ole omaa pihaa. Talvella yleensä ei ole jäätä luisteluun ja lunta hiihtämiseen ja pulkkamäkeen. Tänä vuonna harvinaisesti oli nyt, joista itsekin otin toki kaiken ilon irti. Ulkoilualueita toki on, mutta osalle ne vaativat julkisen liikenteen käyttöä. Joka paikassa toitotetaan ettei niitä saisi käyttää.

Voi olla siis, että elelet yksiössä tai kaksiossa teinisi kanssa. Molemmat olette koko päivän etänä. Illalla teette treeniä netistä niissä samoissa pikku neliöissä tai juoksette ulkona loskassa. Monelle juoksu nyt vaan on se inhokkilaji :)

Kesän tullen tilanne helpottaa, kun saattaa päästä uimaan ja lajikohtaiset treenitkin sujunevat vähän kivuttomammin kuivalla nurmella. Kilpatasolla harrastaville tämä ei kuitenkaan riitä. Nyt varmasti tulee kommentteja, että muuta sitten maalle äläkä valita. Kaupungeissa ja maalla eletään osittain eri tavalla ja se on ihan ok. Työn perässähän sitä yleensä kaupunkiin tullaan.

Niin, tänä vuonna nimenomaan on lunta ja jäätä (siis ON, ei oli) vaikka muille jakaa, joten se ei nyt käy selityksestä, vaikka jostain käsittämättömästä syystä sen tähän heti ensimmäisenä nostat. Missään ei ole myöskään kielletty ulkoilupaikkojen käyttöä - mistä sinä tuon oikein keksitkään - vaan nimenomaan suositeltu ulkoliikuntaa. Hesarikin säännöllisesti listaa parhaita paikkoja milloin mikäkin laiseen liikuntaan ulkona pääkaupunkiseudulla, että nekin, joita ennen ei ole kiinnostanut selvittää, missä voi helpoiten ulkoilla, löytäisivät sen noin 800 m päässä kotoaan olevan kivan alueen, josta eivät ole aiemmin tienneet, koska eivät ole koskaan ottaneet asiasta selvää. Kyse ei ole siitä, etteikö vaihtoehtoja olisi, vaan siitä, että osa ihmisistä on kykenemättömiä niitä toteuttamaan jostain minulle käsittämättömästä syystä. Ennemmin keksitään virheellisiä seliselittelyitä, miksei muka voi, ja valitetaan, miten on kamalaa ja epäreilua, kun mitään ei saa tehdä, kuin että edes yritettäisiin selvittää ja miettiä, mitä kaikkea todellisuudessa voikaan tehdä.

Hesari myös teki jutun, että esim. luistelupaikat ovat niin täynnä, että pahimmillaan oli kahden tunnin jono, että pääsee luistelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä ei ole itselle tärkeää, näyttäytyy helposti turhalta vikinältä. Minulla ei lapsia ole, mutta ymmärrän hyvin, että varsinkin esiteinit ja teinit, jotka ovat tottuneet tavoitteelliseen treenaamiseen ja harrastuskavereihin, niitä kovasti myös kaipaavat.

Täällä pääkaupunkiseudulla monella ei ole omaa pihaa. Talvella yleensä ei ole jäätä luisteluun ja lunta hiihtämiseen ja pulkkamäkeen. Tänä vuonna harvinaisesti oli nyt, joista itsekin otin toki kaiken ilon irti. Ulkoilualueita toki on, mutta osalle ne vaativat julkisen liikenteen käyttöä. Joka paikassa toitotetaan ettei niitä saisi käyttää.

Voi olla siis, että elelet yksiössä tai kaksiossa teinisi kanssa. Molemmat olette koko päivän etänä. Illalla teette treeniä netistä niissä samoissa pikku neliöissä tai juoksette ulkona loskassa. Monelle juoksu nyt vaan on se inhokkilaji :)

Kesän tullen tilanne helpottaa, kun saattaa päästä uimaan ja lajikohtaiset treenitkin sujunevat vähän kivuttomammin kuivalla nurmella. Kilpatasolla harrastaville tämä ei kuitenkaan riitä. Nyt varmasti tulee kommentteja, että muuta sitten maalle äläkä valita. Kaupungeissa ja maalla eletään osittain eri tavalla ja se on ihan ok. Työn perässähän sitä yleensä kaupunkiin tullaan.

Niin, tänä vuonna nimenomaan on lunta ja jäätä (siis ON, ei oli) vaikka muille jakaa, joten se ei nyt käy selityksestä, vaikka jostain käsittämättömästä syystä sen tähän heti ensimmäisenä nostat. Missään ei ole myöskään kielletty ulkoilupaikkojen käyttöä - mistä sinä tuon oikein keksitkään - vaan nimenomaan suositeltu ulkoliikuntaa. Hesarikin säännöllisesti listaa parhaita paikkoja milloin mikäkin laiseen liikuntaan ulkona pääkaupunkiseudulla, että nekin, joita ennen ei ole kiinnostanut selvittää, missä voi helpoiten ulkoilla, löytäisivät sen noin 800 m päässä kotoaan olevan kivan alueen, josta eivät ole aiemmin tienneet, koska eivät ole koskaan ottaneet asiasta selvää. Kyse ei ole siitä, etteikö vaihtoehtoja olisi, vaan siitä, että osa ihmisistä on kykenemättömiä niitä toteuttamaan jostain minulle käsittämättömästä syystä. Ennemmin keksitään virheellisiä seliselittelyitä, miksei muka voi, ja valitetaan, miten on kamalaa ja epäreilua, kun mitään ei saa tehdä, kuin että edes yritettäisiin selvittää ja miettiä, mitä kaikkea todellisuudessa voikaan tehdä.

Hesari myös teki jutun, että esim. luistelupaikat ovat niin täynnä, että pahimmillaan oli kahden tunnin jono, että pääsee luistelemaan. 

Koskee tekojäitä. Nyt on muutkin kentät jäädytetty, niin ei tartte jonottaa. Meidän vieressä on luistelukenttä jonne pääsee koska tahansa jonottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Maaseudulla, "metsässä" asuminen on huonoa vanhemmuutta, jos ei ole kaupallisia ja/tai ohjattuja harrastuksia?

Onhan täällä vaikka mitä, metsästystä, kalastusta, puuhommia, marjojen ja sienien poimimista. Netissä "kaikki" maailman tieto. Lukeminen, koodaaminen, kirjoittaminen, musiikin kuuntelu/soittaminen. Ruoanlaitto. Eläinten hoito.

Ja mikä tärkeintä onkaan nuoren/lapsen elämässä, opiskelu ja koulunkäynti.

Kaupunkilaiset ovat oppineet elämään, jossa ei ole elämää, jos lompakko ei aukene eikä joku toinen sano mitä ja miten tehdään.

Tärkeintä koulunkäynti? Jos tsekkaat ne PISA- tulokset, niin referoituko nopeasti, miksi maaseudun pojat on se ryhmä, joka vetää Suomen tuloksia alas? 

Enkä nyt oikein ymmärrä, mitä sä lässytät lompakosta? Meinaat, että metsästys ja kalastus on ilmiasta? Vaikka olisit "unohtantut" maksaa luvat, niin välineet maksaa kuitnekin. Ei tuohon verrattuna esim. 100 €/ kausi seuraharrastuksesta nyt niin hirveästi ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupungeista on vähentynyt lasten omat pihapelit ja spontaanit ulkoleikit. Tilalle on tullut harrastusrumba kuskaamisineen.

Milloin viimeksi näitte lapsia ulkona leikkimässä kirkonrottaa, järjestämässä pihaolympialaisia tai potkivan keskenään jalkapalloa?

Meillä lapset harrastusten ohella käyvät ulkona leikkimässä kaikkea mitä heille nyt sitten päähän sattuu pälkähtämään. Käymme myös pulkkamäessä, luistelemassa ja puuhailemassa vaikka Lumikin pihalle. Mikä tämä mustavalkoinen ajattelutapa oikein on? Kun harrastaa jotain maksullista = ei sitten tee vapaa-ajalla mitään muuta. Outo lähestymistapa.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungeista on vähentynyt lasten omat pihapelit ja spontaanit ulkoleikit. Tilalle on tullut harrastusrumba kuskaamisineen.

Milloin viimeksi näitte lapsia ulkona leikkimässä kirkonrottaa, järjestämässä pihaolympialaisia tai potkivan keskenään jalkapalloa?

Muutin komisen vuotta sitten nykyiseen asuntooni rivariin Pohjois-Helsinkiin. Ja se, mitä alkuun (ja edelleenkin) ihmettelin, oli se, että mistä nämä lapset oikein ovat putkahtaneet ja minkä aikamatkan tai maaseutusiirtymän muuttaessani vahingossa samalla tein. Koska ensimmäistä kertaa vuosiin asun nyt paikassa, jossa pihapiirin lapset isolla joukolla leikkivät yhdessä hippaa, piilosta, kirkonrottaa, ties mitä mielikuvitusleikkejä, pelaavat pihalätkää ja pihasähkyä, kantavat frisbeegolfkoreja viereiselle niitylle ja heittelevät siellä, kiipeilevät viereisen ojan penkoilla, pyöräilevät, juoksevat, keksivät kaikkea vähän tyhmää ja päätöntäkin välillä. Edellisessä asuinpaikassani lasten "leikkiminen" rajoittui siihen hiekkalaatikkovaiheeseen, mutta sen vanhempaa porukkaa ei pihoilla leikkimässä tai pelaamassa näkynyt. Eikä näy täälläkään muiden taloyhtiöiden pihoilla läheskään näissä määrin. Vieläkin vähän epäilen muuttaneeni jonkun puoliamish-kultin rivareihin tietämättäni :D.

Tämän keskustelun perusteella näyttää siltä, että "harrastus" tarkoittaa ohjattua liikuntaharrastusta, lähinnä joukkuelajia tai sitten SM -tason yksilölajia. Jotkut harvat puhuvat myös musiikkiopistosta harrastuksena. Onhan se sitten aika paljon kaventunut tuo käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täällä kaupungissa vain kurjimmilla ei ole harrastuksia. Maalla oikein retostellaan huonolla vanhemmuudella. Aika surullista. T: äiti, joka on iloinen jäähallin aukeamisesta, kun pääsee lapsi luistimille

Onko huonoa vanhemmuutta, jos 100km säteellä ei ole jäähallia?

Ei se nyt jäähallista ole kiinni, mutta jos noin metsässä asutte, niin onhan se huonoa vanhemmuutta. Ei siellä sitten varmaan ole mitään muutakaan. Olette kyllä ihan itse kotinne paikan valinneet ja nämä valinnat ovat osa vanhemmuutta. 

Maaseudulla, "metsässä" asuminen on huonoa vanhemmuutta, jos ei ole kaupallisia ja/tai ohjattuja harrastuksia?

Onhan täällä vaikka mitä, metsästystä, kalastusta, puuhommia, marjojen ja sienien poimimista. Netissä "kaikki" maailman tieto. Lukeminen, koodaaminen, kirjoittaminen, musiikin kuuntelu/soittaminen. Ruoanlaitto. Eläinten hoito.

Ja mikä tärkeintä onkaan nuoren/lapsen elämässä, opiskelu ja koulunkäynti.

Kaupunkilaiset ovat oppineet elämään, jossa ei ole elämää, jos lompakko ei aukene eikä joku toinen sano mitä ja miten tehdään.

Kuulepa. Minä olen asunut lapsuuteni juuri noin  (tosin metsästystä en harrastanut kuin laittomasti ilmakolla)  eli ei tarvitse kertoa. Kun luet listasi huoella läpi, niin huomaat, että tämän kaiken lapsi tekee yksin. Mitäpä ajatuksia se sinussa herättää? 

Ja enenn kuin tulette taas vinkumaan maalla asuminen on huonoa vanhemmuttaa - ketjussa puhuttiin siitä, että se asuin paikka on 100 km jäähallista. Erilaisissa paikoissa voi asua ja lapsilla voi syntyä sosiaalisia suhteita, mutta ei nyt ihan oikeasti Suomessa ole maalla 100 km lähimpiin liikuntatiloihin, kun nyt voidaan lähteä siitä, että esim. jo Kittilän kokoisessa kunnassa on jäähalli. 

Eli nyt oikeasti puhutaan siitä, että mennään niin syvälle metsään ja sanotaan, että hei - voihan se lapsi samoilla yksin metsässä. Siis voi - samoileeko se on eri asia (tutkitusti maaseudun lapset liikkuu vähemmän kuin kaupungissa, joten ne puolukat ei nyt sitten ehkä ihan niin paljon innosta KESKIMÄÄRIN kuin vaikka vertaisryhmä), mutta onhan se kuitnekin vahnemman valinta yksinäisen lapsuuden puolesta. 

Ehkä tuo 100 km oli päästä vedetty luku? Kyllä minä esimerkiksi keksin täältä lähistöltä paikkoja, joista olisi vaikkapa 50 km lähimpään jäähalliin. Melkoinen matka sekin. Omasta asuinpaikasta sinne on 20 km, mikä nyt on vielä ihan ok matka. Nuo 50 km päässä olevat paikat eivät ole missään keskellä metsää kuitenkaan, paitsi ehkä kaupunkilaisten mielestä. Ihan normaalia kyläympäristöä se on omakotitaloalueineen. Siellä vaan ei ole niin paljon väestöä, että sinne kannattaisi omia jäähalleja rakentaa.

No kävipä sinua ärsyttämään tämä kommentti :) Ihan oikeassa olet, ulkoliikuntaipaikat ovat toki auki. Julkista liikennettä sen sijaan tulisi välttää ja niin kehoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Uratykit on hermona kun lapset on illat kotona ja ei toimi maksullinen harrastuslastenvahtipalvelu. Nyt pitäisi ihan itse keksiä puuhaa lapsille tai kestää sitä vinkumista tylsistymisestä. Lapset taas tylsistyvät kun eivät ole tottuneet keksimään itse mitään. On riittänyt, että vanhempi kuskaa virikkeiden ääreen ja valmentaja jatkaa siitä.

Ei ole tylsää täällä lapsilla (14v., 11v. ja 8v.). Ovat iltaisin mm. leiponeet, laittaneet ruokaa, pelanneet korttia/lautapelejä/pleikkaa, käyneet laskettelemassa, luistelemassa, hiihtämässä, pulkkamäessä, isänsä kanssa nuoremmat pilkillä, esikoinen kanssani avantouimassa, nähneet kavereita, yksi opetellut ja innostunut virkkaamaan, nuoremmat tykkäävät maalata/askarrella, kaikki lukevat paljon, kaikki tykkäävät tanssipelistä. Nuoremmat väsäsivät jäälyhytyjä ja jotain värjättyjä jääkoristeita. Nyt aikovat jäädyttää jääkourua liukumiseen.

Harrastavat kaikki myös, mutta nyt talveksi ja kevääksi vähennettiin tilapäisesti, turha maksaa jos kuitenkin tulee vielä takapakkia.

Että kyllä sitä tekemistä löytyy jos tahtoa on. Nyt on kerrankin hyvä talvikin myös täällä etelässä!

Juuri näin. Lastenvahtipalvelu. Tiedän niin monia perheitä, joissa kaikki romahti, kun pitää olla omien mukuloiden kanssa iltaisin (ja joskus jopa päivisin, herranen aika).

Miksi tästä pitää tehdä outo vastakkainasettelu?

Osa lapsista harrastaa joukkuelajeja useana päivänä viikossa ja osa harrastaa puunhakkuuta, pihaleikkejä ja leipomista siellä maalla (tai kaupungissa). Joukkueharrastaminen ei sulje pois sitä, etteikö lapsi leikkisi normaalisti myös ulkona ja se puunhakkaaja ei ole mikään syrjäytynyt. Jokainen kykyjensä ja varojensa mukaan. Pääasia on, ettei lasten anneta passivoitua ruutujen ääreen ja lihoa, kun se ylipaino on tutkitusti jo ongelma. Lapset käyvät normaalisti koulua, joten joukkueharrastaminen ei muuta tilannetta juurikaan. Jos muuttaa, asia katsotaan uudelleen.

Huomatkaa, että esim. aikuiset saavat käydä kuntosaleilla normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi vaihteeksi alkaa harrastaan vaikka lukemista. Leipominen ja virkkaaminenkin ovat hyvin rentouttavia.

Nämä tyypit on jotenkin outoja. Minulta meni pitkään ymmärtää, että jengi kertoo harrastavansa lukemista, koska sitä tulee tehtyä aina, kun ei muuta ole. Sama juttu jossain leipomisessa. Onhan se kiva lasten kanssa tehdä yhdessä erilaisia leivonnaisia. Vaikka meillä tehdään molempia, niin eipä kumpikaan lapsi sano harrastukseen leipominen tai lukeminen. 

Olisi kiva tietää, mikä sitten ei ole harrastus, sillä ainahan ihminen jotain tekee. 

Nii-in, sanan "harrastaa" määritelmä: "tehdä, tavallisesti vapaa-aikana, toistuvasti tai säännöllisesti sellaista, mistä on kiinnostunut".

Vierailija kirjoitti:

No kävipä sinua ärsyttämään tämä kommentti :) Ihan oikeassa olet, ulkoliikuntaipaikat ovat toki auki. Julkista liikennettä sen sijaan tulisi välttää ja niin kehoitetaan.

Siis oikaisuna kommenttiin josta sai käsityksen, että väitin ulkoliikuntapaikkojen olevan kiinni... Ei nyt mennyt niin kuin Strömssössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uratykit on hermona kun lapset on illat kotona ja ei toimi maksullinen harrastuslastenvahtipalvelu. Nyt pitäisi ihan itse keksiä puuhaa lapsille tai kestää sitä vinkumista tylsistymisestä. Lapset taas tylsistyvät kun eivät ole tottuneet keksimään itse mitään. On riittänyt, että vanhempi kuskaa virikkeiden ääreen ja valmentaja jatkaa siitä.

Ei ole tylsää täällä lapsilla (14v., 11v. ja 8v.). Ovat iltaisin mm. leiponeet, laittaneet ruokaa, pelanneet korttia/lautapelejä/pleikkaa, käyneet laskettelemassa, luistelemassa, hiihtämässä, pulkkamäessä, isänsä kanssa nuoremmat pilkillä, esikoinen kanssani avantouimassa, nähneet kavereita, yksi opetellut ja innostunut virkkaamaan, nuoremmat tykkäävät maalata/askarrella, kaikki lukevat paljon, kaikki tykkäävät tanssipelistä. Nuoremmat väsäsivät jäälyhytyjä ja jotain värjättyjä jääkoristeita. Nyt aikovat jäädyttää jääkourua liukumiseen.

Harrastavat kaikki myös, mutta nyt talveksi ja kevääksi vähennettiin tilapäisesti, turha maksaa jos kuitenkin tulee vielä takapakkia.

Että kyllä sitä tekemistä löytyy jos tahtoa on. Nyt on kerrankin hyvä talvikin myös täällä etelässä!

Juuri näin. Lastenvahtipalvelu. Tiedän niin monia perheitä, joissa kaikki romahti, kun pitää olla omien mukuloiden kanssa iltaisin (ja joskus jopa päivisin, herranen aika).

Todella outoa spekulointia. Käytän viikostani tunteja aikaa siihen, että saan viettyä lapset harrastamaan. He haluavat harrastaa ja minä haluan tukea heitä siinä. Toisaalta tiedän myös vanhempia, jotak sanovat, että minä en ainakaan kuskaa sua mihinkään, valitse harrastus sen mukaan. Se yhdessäoloa on myös sitä, että kuskataan ja eletään mukana lapsen harrastuksessa.

Vierailija kirjoitti:

No kävipä sinua ärsyttämään tämä kommentti :) Ihan oikeassa olet, ulkoliikuntaipaikat ovat toki auki. Julkista liikennettä sen sijaan tulisi välttää ja niin kehoitetaan.

Kylläpä sinä nyt olet hyvä keksimään lisää selityksiä sitä mukaa, kun edelliset onnistutaan faktoilla kumoamaan. Olen 100 % varma, että teiltäkin ihan kävelymatkan päässä on ulkoliikuntamahdollisuuksia, vaikka ei ihan 10 m päässä olisikan tekojäärataa ja latuverkosto ei alkaisikaan takaovelta. Mutta tuo luonteenpiirre, jonka sinäkin omaat, on valitettavan yleinen nykyään. On niin paljon kivampi keksiä selityksiä sille, miksi ei muka voi, kuin oikeasti selvittää, mitä voi tehdä ja sitten tehdä. Mutta laiskuus ja saamattomuus on niin kovin helppo verhota sen taaksen, ettei muka vaan voi, kun on sitä, tätä ja tota, ja sekin on jonkun muun vika.

Kyllä täytyy sanoa, että lapsi kuin lapsi ihan varmasti käy ennemmin parkourissa, uimassa, tanssitunnilla, lätkätreeneissä, musiikkiopistossa, taidepajalla, muskarissa jne kuin hakkaa halkoja aikansa kuluksi. Jeesus sentään, että porukka on kujalla, joka muuta väittää.