Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.

Suomalaiset kotitalouden rahoittavat Suomen liikuntaa ja urheulia vuosittain 1,6 miljardilla eurolla.

Tämä on luonut satojen miljooninen investoinnit, seura- ja sarjatoiminnan, liittojen eri tasot,tunaustoiminnan, uusia ammattilaisia valmennukseen, hallintoon, huoltoon, kuntoutukseen ja tuomaritoimintaan.

Iso osa tästä ulinasta luonnollisesti liittyy tähän, että kone on pysähdyksissä, kukaan ei tienaa, koukaan ei liiku, kukaan ei järjestä, kukaan ei osallistu. Ei toki lapset ja nuoret itsekään, mutta ei myös siinä sivussa kukaan tästä satojen miljoonien eurojen pumpusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..

Meinaat, että nämä harrastavat lapset asuvat laatikkoasunnoissa? Eipä taida pitää paikkaansa, ihan oman mututuntuman mukaan.

T. 240m2

Eli tässä on kuin onkin kyse eliitin vaatimuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..

Meinaat, että nämä harrastavat lapset asuvat laatikkoasunnoissa? Eipä taida pitää paikkaansa, ihan oman mututuntuman mukaan.

T. 240m2

Eli tässä on kuin onkin kyse eliitin vaatimuksista.

No jos sinulle on eliittiä normaalit keskiluokkaiset akateemisesti koulutetut perheet, niin sitten on.

Se mikä ei ole itselle tärkeää, näyttäytyy helposti turhalta vikinältä. Minulla ei lapsia ole, mutta ymmärrän hyvin, että varsinkin esiteinit ja teinit, jotka ovat tottuneet tavoitteelliseen treenaamiseen ja harrastuskavereihin, niitä kovasti myös kaipaavat.

Täällä pääkaupunkiseudulla monella ei ole omaa pihaa. Talvella yleensä ei ole jäätä luisteluun ja lunta hiihtämiseen ja pulkkamäkeen. Tänä vuonna harvinaisesti oli nyt, joista itsekin otin toki kaiken ilon irti. Ulkoilualueita toki on, mutta osalle ne vaativat julkisen liikenteen käyttöä. Joka paikassa toitotetaan ettei niitä saisi käyttää.

Voi olla siis, että elelet yksiössä tai kaksiossa teinisi kanssa. Molemmat olette koko päivän etänä. Illalla teette treeniä netistä niissä samoissa pikku neliöissä tai juoksette ulkona loskassa. Monelle juoksu nyt vaan on se inhokkilaji :)

Kesän tullen tilanne helpottaa, kun saattaa päästä uimaan ja lajikohtaiset treenitkin sujunevat vähän kivuttomammin kuivalla nurmella. Kilpatasolla harrastaville tämä ei kuitenkaan riitä. Nyt varmasti tulee kommentteja, että muuta sitten maalle äläkä valita. Kaupungeissa ja maalla eletään osittain eri tavalla ja se on ihan ok. Työn perässähän sitä yleensä kaupunkiin tullaan.

Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.

Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.

Eikö suomalaiset ole vielä tajunneet että ei tässä meidän viranomaiset hölmöydessään katso Suomen tilannetta koronahössötyksessä? Ettekö te jo tajua tämä on globaali hössötys jota globalistit ajaa, se tarkoittaa sitä että mitä ulkomailla tapahtuu mitä koronasta hössötetään sitä hössötystä tuodaan sitten Suomeen, se tarkoittaa sitä ettei koronahössötys ole menemässä pois vaan se on Suomessa varmaankin pitkän aikaa, kunnes se on tuhonnut Suomen, eli suomalaiset itse tuhoaan Suomen.

Eli ei vaikuta katsoa Uudenmaan tilannetta, Tampereen, Turun vaan katsoa pitää globaalisti, jos Britanniassa, Saksassa,Ranskassa , Yhdysvalloissa niin kohta Suomessa.

Lääke koronahössötykseen on kaikkien rajoitusten ja suositusten purku, riittää että peset kädet ja et tule sairaana töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..

Meinaat, että nämä harrastavat lapset asuvat laatikkoasunnoissa? Eipä taida pitää paikkaansa, ihan oman mututuntuman mukaan.

T. 240m2

Ei ainakaan riittävän viihtyisissä, koskapa nyt korona on paljastanut, että pahinta maailmassa on olla kotona oman perheen kesken. Ihan mielenterveys on kuulemma uhattuna

T:260m2  ja oma merenrantatontti

Missä, perähikiälläkö? Sieltähän niitä taloja saa halvalla, toisin kuin täältä pk-seudulta. Pistä tohon meille vielä 100 m2 lisää, laskin mukaan vain asuintilat.

Ei tämä missään perähikiällä ole.  20 minuuttia kauppatorista. Ja asuintilathan minäkin laitoin. Muuta lämmitettyä tilaa on vielä 120 neliötä harraste ja puuhastelutiloiksi.

Meidän nuoret ovat viettäneet aikaa kavereidensa kanssa nyt koronan myötä enemmän kuin koskaan.

Normiarjessa on heillä omat harrastukset pari kertaa viikkoon ja kavereilla, jo päiväkodissa tai alakoulussa ystäviksi tulleilla, omat harrastukset ja ne menivät niin että ehtivät nähdä ehkä kerran viikossa tai kahdessa nähdä toisiaan.

Nyt samat nuoret käyvät useamman kerran viikossa luistelemassa, lenkkeilevät, hiihtävät, käyvät ajamassa crosseilla, soittelevat kitaraa jonkun kotona. Sanoisin, että heidän kaikkien elinpiiri on laajentunut, vaikka oma harrastus tauolla on ollutkin.

Sen verran otan itsellenikin omien lasten myötä kunniaa tästä, että olen aina kannustanut lapsiani pitämään monipuolisen ystäväpiirin ja kysynyt mitä vanhoille kavereille kuuluu, etteivät kavereina olisi vain juuri sen hetkisen luokan tai harrastuksen kaverit ja vanhat unohdetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..

Meinaat, että nämä harrastavat lapset asuvat laatikkoasunnoissa? Eipä taida pitää paikkaansa, ihan oman mututuntuman mukaan.

T. 240m2

Ei ainakaan riittävän viihtyisissä, koskapa nyt korona on paljastanut, että pahinta maailmassa on olla kotona oman perheen kesken. Ihan mielenterveys on kuulemma uhattuna

T:260m2  ja oma merenrantatontti

Missä, perähikiälläkö? Sieltähän niitä taloja saa halvalla, toisin kuin täältä pk-seudulta. Pistä tohon meille vielä 100 m2 lisää, laskin mukaan vain asuintilat.

Ei tämä missään perähikiällä ole.  20 minuuttia kauppatorista. Ja asuintilathan minäkin laitoin. Muuta lämmitettyä tilaa on vielä 120 neliötä harraste ja puuhastelutiloiksi.

Tekisi mieli pistää vielä paremmaksi. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.

Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.

Harrastuksia omaava lapsi? Entä jos kyseessä onkin harrastava lapsi?

Viittasit tutkimuksiin, joissa oli tutkittu maksullisia, tavoitteellisia kilpaharrastuksia harrastavat lapset, jotka olivat harrastaneet pitkään. Heillä oli sellaisia ominaisuuksia, joiden ansiosta he olisivat joka tapauksessa menestyneet koulussa ja elämässä. Tutkijaa ei kiinnostaneet ne nuoret, jotka olivat jättäneet harrastuksen siksi, että se vei elämästä liikaa aikaa eikä nuori enää menestynyt valmentajan mielestä riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.

Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.

Jos illat menee noin tiiviisti koulun parissa, on se lukeminen kenties tehotonta tai sitten omat tavoitteet jossain omien kykyjen yläpuolella. Yläaste varsinkaan ei vie kenenkään voimia.

Sama saattaa päteä harrastuksiinkin. Jos Millapetterin pitää ravata joka ilta jossain johdetusti urheilemassa, puuttuu häneltä ehkä kyky itsenäiseen liikkumiseen, tai sitten tavoitteet ovat liian korkealla.

Pitää ravata? Et ehkä ymmärrä joukkuetoimintaa. Jos harkat on päivinä x, niin kyllähän siellä käydään. Myös ne huiput. Ei ne valkkaa päiviään.

Aina selitetään suu vaahdossa, kuinka joukkuelajit kasvattavat kurinalaisuutta ja yhteistyötaitoja ja tunnollisuutta.

Korona on näyttänyt, että mitään noista hyveistä ei riitä yhteiseen ponnisteluun koronan kukistamiseksi. Kun pitäisi yhdessä kaikkien eteen rajoittaa omaa toimintaa, alkaa ujellus. Kun pitäisi kurinalaisesti noudattaa sääntöjä kaikkien parhaaksi, alkaa ujellus.

Todellisuudessa nämä harrastajat vanhempineen ovat egoistisia omaneduntavoitteljoita, eikä mitään joukkuepelaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?

Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.

Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..

Kuka on niin sanonut? Asun kaupungissa yksiössä, ja vietän suurimman osan ajasta kotona, koska olen koti-ihminen. Samoin teen kun olen maalla, en humputtele pitkin kyliä. Ei eroa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se tuosta rikki ole mennyt ja meidän pojalla tuskin järkyttää mielenterveyttä, mutta on sääli nähdä miten urheilullisesta nuoresta on tullut vähän apaattinen puhelimen plärääjä. Jos tätä jatkuisi vielä koko kevään, olisi ehkä vaikea saada enää treenaamaan 4 x viikossa.

Pitäisikö? Jos ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.

Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.

Jos illat menee noin tiiviisti koulun parissa, on se lukeminen kenties tehotonta tai sitten omat tavoitteet jossain omien kykyjen yläpuolella. Yläaste varsinkaan ei vie kenenkään voimia.

Sama saattaa päteä harrastuksiinkin. Jos Millapetterin pitää ravata joka ilta jossain johdetusti urheilemassa, puuttuu häneltä ehkä kyky itsenäiseen liikkumiseen, tai sitten tavoitteet ovat liian korkealla.

Pitää ravata? Et ehkä ymmärrä joukkuetoimintaa. Jos harkat on päivinä x, niin kyllähän siellä käydään. Myös ne huiput. Ei ne valkkaa päiviään.

Kyllä ne osittain valkkaavat. Tunnen näitä muksuja, joille on niin hirmuisen tärkeää päästä kertomaan kaikille miten ”mä harrastan lajia x neljänä päivänä viikossa, monenako päivänä teidän y harrastaa”?

Ehkä sitten nuo lapset tarvitsevat enemmän harjoitusta. Mutta kyllä minusta tuntuu että toiminnassa ei ainakaan pyritä vähentämään tai tehostamaan harkkoja, paitsi nyt korona-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.

Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.

Jos illat menee noin tiiviisti koulun parissa, on se lukeminen kenties tehotonta tai sitten omat tavoitteet jossain omien kykyjen yläpuolella. Yläaste varsinkaan ei vie kenenkään voimia.

Sama saattaa päteä harrastuksiinkin. Jos Millapetterin pitää ravata joka ilta jossain johdetusti urheilemassa, puuttuu häneltä ehkä kyky itsenäiseen liikkumiseen, tai sitten tavoitteet ovat liian korkealla.

Pitää ravata? Et ehkä ymmärrä joukkuetoimintaa. Jos harkat on päivinä x, niin kyllähän siellä käydään. Myös ne huiput. Ei ne valkkaa päiviään.

Aina selitetään suu vaahdossa, kuinka joukkuelajit kasvattavat kurinalaisuutta ja yhteistyötaitoja ja tunnollisuutta.

Korona on näyttänyt, että mitään noista hyveistä ei riitä yhteiseen ponnisteluun koronan kukistamiseksi. Kun pitäisi yhdessä kaikkien eteen rajoittaa omaa toimintaa, alkaa ujellus. Kun pitäisi kurinalaisesti noudattaa sääntöjä kaikkien parhaaksi, alkaa ujellus.

Todellisuudessa nämä harrastajat vanhempineen ovat egoistisia omaneduntavoitteljoita, eikä mitään joukkuepelaajia.

Vahvistat vaan käsitystä, että et tunne asiaa. Seurojen sisällä on tehty tosi paljon asioita, jotta harrastaminen jatkuisi turvallisesti. Et vaan ole niissä mukana mitenkään. Suurimmassa osassa maata ei ujelleta yhtään mitään, vaan jatketaan elämää niissä puitteissa joissa voidaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.

Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.

En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.

Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.

Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.

Jos illat menee noin tiiviisti koulun parissa, on se lukeminen kenties tehotonta tai sitten omat tavoitteet jossain omien kykyjen yläpuolella. Yläaste varsinkaan ei vie kenenkään voimia.

Sama saattaa päteä harrastuksiinkin. Jos Millapetterin pitää ravata joka ilta jossain johdetusti urheilemassa, puuttuu häneltä ehkä kyky itsenäiseen liikkumiseen, tai sitten tavoitteet ovat liian korkealla.

Pitää ravata? Et ehkä ymmärrä joukkuetoimintaa. Jos harkat on päivinä x, niin kyllähän siellä käydään. Myös ne huiput. Ei ne valkkaa päiviään.

Kyllä ne osittain valkkaavat. Tunnen näitä muksuja, joille on niin hirmuisen tärkeää päästä kertomaan kaikille miten ”mä harrastan lajia x neljänä päivänä viikossa, monenako päivänä teidän y harrastaa”?

Ehkä sitten nuo lapset tarvitsevat enemmän harjoitusta. Mutta kyllä minusta tuntuu että toiminnassa ei ainakaan pyritä vähentämään tai tehostamaan harkkoja, paitsi nyt korona-aikana.

No me puhutaan eri asiasta. Sinä muksuista ja minä niistä hieman vanhemmista, eli jo sm-tasolla kilpailevista.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu persoonallisuudesta. Sosiaaliset tarvitsevat paljon ulkoisia virikkeitä ja tapahtumia. Introvertimmat pärjäävät koulun/ työn tuomalla sosiaalisella toiminnalla, ja monelle se riittää. Maalla voi omalta pihalta lähteä hiihtämään, kaupungissa joutuu lähteä autolla ajamaan.

Kyllä kaupungissakin voi lähteä omasta pihasta hiihtämään. Ei tietysti, jos ihan keskustassa asuu, mutta kyllä esim. tuosta meidän takapihalta pääsee näppärästi Helsingin keskuspuiston laduille ilman autoa. Pääsee aika monesta muustakin paikkaa Helsinkiä, jos vain viitsii ne sukset pikkumatkan kantaa ja ensialkuun selvittää, mistä se lähin latu kulkeekaan.

Ja sellaista aluetta ei ole, josta ei omasta ovesta poistumalla pääsisi kohtuullisen ajan ja matkan jälkeen johonkin betonibunkkereita viihtyisämpään ympäristöön kävelemään tai juoksemaan ilman moottoroitua kulkuneuvoa. Ulkosalejakin on kaupunki täynnä. Kyse on monella vain siitä, ettei olla kykeneväisiä keksimään vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää, vaan on pakko saada tehdä kaikki aina samoin kuin ennenkin. Eli jos ne lapsen lätkätreenit ja äidin jumppa ja isän höntsäsähly peruuntuu, ainoa vaihtoehto on nököttää siellä kerrostalokolmion sohvalla ja kyllästyä toistensa pärstään ja valittaa, miten kamalaa on ja miten hallitus on pyllystä. Sen sijaan että se lapsi lähtisi parin parhaan kaverin kanssa hölkäten lähimmälle ulkosalille treenaamaan (tai lähtisi vanhempien kanssa pulkkamäkeen tai hiihtämään, jos on pienempi lapsi), ja isä ja äiti painelisivat autolla tai ilman sinne hiihtoladuille tai hölkkälenkille tai ihan vaikka vain Kaivarin rantaan kävelemään ja maisemista nauttimaan.

Itse olen kaupunkilaislapsi, mutta käytiin usein sukulaisissa maaseudulla. Kesäisin samoilin metsässä, hoidin kasvimaata, pyöräilin tuntikausia, uin, kalastin, jahtasin kanoja ja leikin koirien kanssa, rakentelin vanhassa navetassa ties mitä, makoilin kukkaniityillä, keräsin marjoja, sieniä. Talvisin rakensin päiväkausia lumilinnoja ja lumilyhtyjä, pilkin, luistelin järven jäällä, pulkkailin, pilkin. Ei näitä voi oikein tehdä kaupungissa kerrostalosta käsin, joten piti olla harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole salaista tietoa, että harrastuksia omaavat lapset pärjäävät paremmin koulussa ja muutoinkin elämässään.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita ympärilleen, meissä on hyvin vähän erakkoja.

Olen maalla kasvanut ja toivoin, että olisi jotain harrastusmahdollisuuksia. Muutakin kuin katsoa tähtiä ilman kiikaria ja sitäkään ei voi tehdä pilvisellä ilmalla.

En ole nähnyt yhtään tutkimusta, joka aidosti osoittaisi kilpaurheilijoiden pärjäävän koulussa paremmin kuin muiden samoista sosioekonomisista oloista tulevien.

Sen sijaan olen nähnyt kyselytutkimuksia, joiden mukaan kiusaaminen on yleistä joukkueurheilun harrastajien keskuudessa. Tämä palsta antaa ehkä hieman osviittaa ilmiöstä.

Ja tämä perinne tulee jo ainakin 80-luvulta saakka. Aikoinaan käytännössä kaikki joukkuelajeja harrastavat olivat mielestään kukkulan kuninkaita. Silloinkaan heitä ei koskenut samat säännöt. Aina piti saada poikkeuksia, kun se lätkä tai jalkapallo on nyt vain maailman tärkein asia.

Sosiaalisesti he olivat kukkulan k**ipäitä, kuin karikatyyrejä myöhemmin amerikkalaisissa elokuvissa tavattaviin hign school urheilutähdistä, jotka yrittävät kyykyttää muita ympärillään.