Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vouhkaaminen lasten harrastuksista näyttää maaseudulla asuvien näkökulmasta ihan hullulta.
27.01.2021 |
Suurella osalla lapsista ei ole täällä kodin ulkopuolisia harrastuksia tai niitä on vain yksi. Ohjatussa liikunnassa pääsevät käymään vain harvat. Lähin taidekoulu on 70km päässä, eikä siellä käy kukaan. Muutamat treenaavat musiikkiopistossa.
Lapset pärjäilevät silti ihan hyvin ja ovat yhteyksissä kavereihinsa sähköisten viestimien välityksellä. Päivällä koulussa he tapaavat toisiaan.
Kommentit (277)
Tapaan työssäni paljon perheitä. Pääsääntöisesti köyhillä lapsilla ei ole harrastuksia. Kotona nyhjätään ruutujen kanssa kaikki aika, kun aikuisilla on aikuisten jutut eikä aikaa pitää seuraa. Koulutettujen ja vähänkin varakkaampien perheiden lapset käyvät musiikkiopistoissa, luisteluseuroissa, sählyissä, jääkiekoissa, jalkapalloharkoissa, parkourissa jne. Näille lapsille on tyypillistä, että vanhemmat löytävät aikaa panostaa myös heidän koulunkäyntiinsä ja se sujuukin ihan toisella tavalla kuin tuon kouluttamattoman alaluokan lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavoitteellisesti harrastavat nuoret pääkaupunkiseudulla kilpailevat samoista maajoukkuepaikoista kun muualla suomessa asuvat jotka saavat harjoitella normaalisti. Pidempi tauko pitäisi sitten koskea kaikkia nuoria tietyllä tasolla kilpaurheilussa.
Ei kai se muualla asuvien vika ole, että etelässä on enemmän koronaa? Rajoitukset on Koronan takia, se ei liity maajoukkuepaikkoihin mitenkään.
Tässähän ei nyt etsitä syyllistä. Noiden huippujen kohdalla tilanne on vaan alueellisesti epäreilu kun toiset saa tehdä lajiharjoituksia ja toiset ei.
Toki on hyvä etteivät nuoret syrjäydy, mutta syrjäytyykö se millapetterisi tosiaan jos ei saa lajiharjoituksiaan?
Vai onko tässä jotkut ihan muut intressit kuin nuorten hyvinvointi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?
Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..
Meinaat, että nämä harrastavat lapset asuvat laatikkoasunnoissa? Eipä taida pitää paikkaansa, ihan oman mututuntuman mukaan.
T. 240m2Ei ainakaan riittävän viihtyisissä, koskapa nyt korona on paljastanut, että pahinta maailmassa on olla kotona oman perheen kesken. Ihan mielenterveys on kuulemma uhattuna
T:260m2 ja oma merenrantatontti
tää on just se outo virhekuvitelma, että lapsi tarvitsee omakotitalon ja tavaraa. Vanhemmat eivät ole kotona, kun painavat duunia materian eteen. Koettu on lapsena. Olisin toivonut harrastuksia.
No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.
Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus osoittaa, kuinka kahtiajakautunut suomi oikeastaan on. Ei pelkästään maaseutuun ja kaupunkiin vaan havaittavissa ovat vanhat luokkayhteiskunnan piirteet.
Tutkimusten mukaan OHJATTUA toimintaa Harrastava lapsi oppii järjestelmällisyyttä, ajankäyttötaitoja, sinnikkyyttä ja hän pärjää myös myöhemmin elämässä. Harrastuksissa syntyy pitkiä ystävyyssuhteita. En tunne montakaan koulutettua vanhempaa, joka ei laittaisi lastaan harrastamaan aktiivisesti. Jopa sosiaaliala katsoo, että lasten syrjäytymistä ehkäistään harrastuksin.
Lasten ohjattua harrastamista vähättelevät usein vähävaraiset (ymmärrettävästi), kouluttamattomat ja ne, jotka eivät ole harrastaneet itse. Lasten ylipaino on ongelma, pelaaminen ja mobiilisovellukset vievät huomattavasti aikaa. teininä vapaa-aikaa saatetaan kuluttaa vain hengailemalla ja päihdekokeilujen parissa, koska muutakaan ei ole. Ihan tosi nyt. Peffa pois sohvalta, kaljat roskikseen, kaivakaa kuvetta ja kuskatkaa niitä lapsianne harrastamaan. Elämä ei voi pyöriä vain mukavuudenhalun ympärillä.
Aikuisten keskusteluissa nämä samat jakolinjat menevät siinä, että kaupunkien koulutetut kaipaavat eivät vain ulkomaan matkojaan, vaan ravintolaillallisiaan, uimahallejaan, kirjastojaan, taidenäyttelyitään, teattereitaan jne. Kun taas maaseudun kouluttamattomat tekevät kaikkensa halveksuakseen näitä aktiviteetteja, koska heillä ei ole ennenkään ollut niihin mahdollisuutta eikä suurempaa kiinnostustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että teillä siellä maalla ei lapsilla ja nuorilla ole mahdollisuuksia harrastaa. Meillä täällä keskikokoisessa etelä-suomalaisessa kaupungissa ne ovat osa arkea, ja on suuri harmi noille teineille etteivät pääse soittamaan tai treenaamaan yhdessä.
Meillä lapset hiihtävät, laskevat pulkalla, leikkivät tuntikausia ulkona, ovat mukana maatilan töissä. Siinä harrastuksia ihan tarpeeksi.
Hyvä heille ja teille koko perheenä! Mutta ymmärtäkää samalla, että kaupunkilaisnuorelle, joka on tottunut treenaamaan monta kertaa viikossa, on vaikea (ja väärin) perustella, että pulkkamäki ajaa saman asian.
Itse oli köyhästä perheestä eikä mitään kalliita harrastuksia koskaan ollut, Onneksi asun paikassa missä oli muitakin samanlaisessa asemassa olevia. Talvella hiihdettiin omilla laduilla, Järvelle itse aurattiin luistelupaikka ym. Nykyään kun kaikki pitää jostain syystä olla ohjattua ja kallista. Joka harratukselle pitää olla omat kallit harrastuspaikat ja sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, että teillä siellä maalla ei lapsilla ja nuorilla ole mahdollisuuksia harrastaa. Meillä täällä keskikokoisessa etelä-suomalaisessa kaupungissa ne ovat osa arkea, ja on suuri harmi noille teineille etteivät pääse soittamaan tai treenaamaan yhdessä.
No tuo aloittaja asuu jossain ihme korvessa. Mekin asutaan maalla ja harrastuksia on vaikka muille jakaa.
Kunta on reilun 10 000 asukkaan kokoinen ja harrastaa voi vauvasta lähtien(vauvauinti/muskari ym) .
On uimahallit, jääkiekko-keilahalli, kesäteatteria, kansalaisopistossa lapsille vaikka mitä piirejä(taide, käsityö, piano/kitara baletti, tanssi ym ym), muusiikkiopisto, ym ym.
Nyt toki kaikki tauolla koronan takia. Ja meiltäkin matkaa tulee noihin kaikkiin vain muutama kilometri.
Turha aina yleistää, että maalla kaikki asuu 50km päässä lähimmästä kaupasta ja koulusta.
Näin on ehkä Lapissa, missä matkat on oikeasti pitkät, mutta ei välttämättä missään muualla päin Suomea yleisesti näin ole.
Myös täällä Pohjois-Karjalassa välimatkat pitkiä moniin harrastuksiin. Pitäjistä matkataan Joensuuhun harrastuksiin joita oma kylä ei tarjoa.
Vierailija kirjoitti:
Tapaan työssäni paljon perheitä. Pääsääntöisesti köyhillä lapsilla ei ole harrastuksia. Kotona nyhjätään ruutujen kanssa kaikki aika, kun aikuisilla on aikuisten jutut eikä aikaa pitää seuraa. Koulutettujen ja vähänkin varakkaampien perheiden lapset käyvät musiikkiopistoissa, luisteluseuroissa, sählyissä, jääkiekoissa, jalkapalloharkoissa, parkourissa jne. Näille lapsille on tyypillistä, että vanhemmat löytävät aikaa panostaa myös heidän koulunkäyntiinsä ja se sujuukin ihan toisella tavalla kuin tuon kouluttamattoman alaluokan lapsilla.
Ei tuo aina noin mene. Minulla on korkeakoulututkinto mutta työ vie melko lailla voimat. Siksi lapsellani ei ollut harrastuksia. En jaksanut pakottaa häntä ja itseäni minnekään työpäivien jälkeen. Koulunkäyntiin kyllä on panostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätijävanhemmat ei anna edes pandemian estää menestykden tavotteluaan.
Siitähän siinä on kyse että lapset pakotetaan joka ilta jonkun hsrrastuksen pariin.
Harrastuksen pitäisi antaa voimaa ja iloa elämään, noiden lapsille se tuo vain paineita ja stressiä elämään, kun pitää tavotella sitä menedtystä ja täydellisyyttä johon vanhemmat ja valmentaja pakottaa.Veikkaanpa että useimmat lapset toivoisi ettei harrastuspaikkoja avattaisi enää koskaan.
Oma lapsi ei ole sanonut kertaakaan ettei halua treeneihin. Odottaa pääsyä, kun tmmärtää ettei jatkuva PELAAMINEN tee hänelle hyvää. Tavoitteellusesti harrastavat pärjäävät hienosti myös koulussa. Heillä on sinnikkyyttä
Omat kokemukseni koulussa työskentelevänä on päinvastainen näistä tavoitteellisesti harrastavista.
Useimmiten heidän maailmansa on erittäin kapea, vain se kyseinen harrastus on mielessä. Mistään muusta ei osata puhua, eikä mikään muu kiinnosta. Sinnikkyyttä koulunkäyntiin ja tehtäviin ei ole lainkaan, koska harrastus. Koulumenestyskin on usein kohtalaisen vaatimatonta. Koska harrastus. Nuoren elämässä ei ole muuta kuin sähly/lätkä/jalkapallo/luistelu/tanssi.
Erittäin putkinäköisiä lapsia ja nuoria
Näissä ääripään nuorissa korostuu vanhempien vastuu. On hölmöä antaa nuoren elää kuvitelmissaan ammattiurheilusta, jos ei ole mitään muuta suunnitelmaa. Itse tunnen onneksi myös niitä erilaisia huippuja.
Vierailija kirjoitti:
Tapaan työssäni paljon perheitä. Pääsääntöisesti köyhillä lapsilla ei ole harrastuksia. Kotona nyhjätään ruutujen kanssa kaikki aika, kun aikuisilla on aikuisten jutut eikä aikaa pitää seuraa. Koulutettujen ja vähänkin varakkaampien perheiden lapset käyvät musiikkiopistoissa, luisteluseuroissa, sählyissä, jääkiekoissa, jalkapalloharkoissa, parkourissa jne. Näille lapsille on tyypillistä, että vanhemmat löytävät aikaa panostaa myös heidän koulunkäyntiinsä ja se sujuukin ihan toisella tavalla kuin tuon kouluttamattoman alaluokan lapsilla.
Tää on niin outoa, koska halvallakin voi harrastaa. Mainitsin jo aiemmin partion, vpk:n, yleisurheilun. Tulee mieleen myös paini. Koulut tarjoavat vaikka mitä, koska seurat ovat tulleet kouluihin. Esim. Koris ja tanssitunnit. Nuo ovat vielä halpaa eli mak 250 e lukukausi. Vähävarainen voi saada kunnalta tukea lasten harrastuksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapaan työssäni paljon perheitä. Pääsääntöisesti köyhillä lapsilla ei ole harrastuksia. Kotona nyhjätään ruutujen kanssa kaikki aika, kun aikuisilla on aikuisten jutut eikä aikaa pitää seuraa. Koulutettujen ja vähänkin varakkaampien perheiden lapset käyvät musiikkiopistoissa, luisteluseuroissa, sählyissä, jääkiekoissa, jalkapalloharkoissa, parkourissa jne. Näille lapsille on tyypillistä, että vanhemmat löytävät aikaa panostaa myös heidän koulunkäyntiinsä ja se sujuukin ihan toisella tavalla kuin tuon kouluttamattoman alaluokan lapsilla.
En tiedä millaisessa maailmassa sinä elät, mutta kerta kaikkiaan ei ole olemassa sellaista porukkaa, joka kävisi hirveässä määrässä harrastuksia ja vielä selviytyisi niistä hyvin, olivatpa rikkaita tai köyhiä.
Kun lapsemme pyrkivät musiikkiopistoon, oli yksi valintakriteeri, ettei heillä saa olla muita aikaavieviä harrastuksia. Musiikkiopisto vie kolme iltaa viikossa. Ja sama meininki oli myös 30 vuotta sitten.
Joten ihan oikeasti harrastuksien määrässä ei ole kysymys vanhempien rahasta, vaan rajallisesta ajasta ja lasten jaksamisesta. Yksi harrastus, joka hoidetaan hyvin, on enemmän kuin riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo on kyllä ihan käsittämätöntä toi pk-seutulaisten vinkuminen ja levottomuus, ovatko ne koskaan kotona?
Joka vapailla niiden pitäis päästä lentämään kaukomaille tai Lappiin, illat pitäisi jumpata tai humpata kodin ulkopuolella jne. Käsittämättömän neuroottista sakkia.Ne on ne pienet laatikkoasunnot syynä, jotka on ah niin ihania kun voi käyttää puistoa olohuoneena. Eihän niissä kukaan täysjärkinen viihdy kuin pakollisen nukkumisajan..
Meinaat, että nämä harrastavat lapset asuvat laatikkoasunnoissa? Eipä taida pitää paikkaansa, ihan oman mututuntuman mukaan.
T. 240m2Ei ainakaan riittävän viihtyisissä, koskapa nyt korona on paljastanut, että pahinta maailmassa on olla kotona oman perheen kesken. Ihan mielenterveys on kuulemma uhattuna
T:260m2 ja oma merenrantatontti
Missä, perähikiälläkö? Sieltähän niitä taloja saa halvalla, toisin kuin täältä pk-seudulta. Pistä tohon meille vielä 100 m2 lisää, laskin mukaan vain asuintilat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.
Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.
Jos illat menee noin tiiviisti koulun parissa, on se lukeminen kenties tehotonta tai sitten omat tavoitteet jossain omien kykyjen yläpuolella. Yläaste varsinkaan ei vie kenenkään voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätijävanhemmat ei anna edes pandemian estää menestykden tavotteluaan.
Siitähän siinä on kyse että lapset pakotetaan joka ilta jonkun hsrrastuksen pariin.
Harrastuksen pitäisi antaa voimaa ja iloa elämään, noiden lapsille se tuo vain paineita ja stressiä elämään, kun pitää tavotella sitä menedtystä ja täydellisyyttä johon vanhemmat ja valmentaja pakottaa.Veikkaanpa että useimmat lapset toivoisi ettei harrastuspaikkoja avattaisi enää koskaan.
Oma lapsi ei ole sanonut kertaakaan ettei halua treeneihin. Odottaa pääsyä, kun tmmärtää ettei jatkuva PELAAMINEN tee hänelle hyvää. Tavoitteellusesti harrastavat pärjäävät hienosti myös koulussa. Heillä on sinnikkyyttä
Omat kokemukseni koulussa työskentelevänä on päinvastainen näistä tavoitteellisesti harrastavista.
Useimmiten heidän maailmansa on erittäin kapea, vain se kyseinen harrastus on mielessä. Mistään muusta ei osata puhua, eikä mikään muu kiinnosta. Sinnikkyyttä koulunkäyntiin ja tehtäviin ei ole lainkaan, koska harrastus. Koulumenestyskin on usein kohtalaisen vaatimatonta. Koska harrastus. Nuoren elämässä ei ole muuta kuin sähly/lätkä/jalkapallo/luistelu/tanssi.
Erittäin putkinäköisiä lapsia ja nuoria
Siivoojanako siellä koulussa työskentelet? Tyttären sm-tason urhelilijakavereista (joita on paljon, sekä tyttöjä että poikia) suurin osa pärjää koulussa erinomaisesti ja ovat oppineet erittäin tehokkaiksi ajankäytössään niin että kaikki tehtävät tulevat tehdyksi. Sen sijaan ne luokkakaverit joiden harrastus oli lähinnä pelaaminen ja mopot, keskittyivät enimmäkseen luokassa häröilyyn ja häiritsemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tapaan työssäni paljon perheitä. Pääsääntöisesti köyhillä lapsilla ei ole harrastuksia. Kotona nyhjätään ruutujen kanssa kaikki aika, kun aikuisilla on aikuisten jutut eikä aikaa pitää seuraa. Koulutettujen ja vähänkin varakkaampien perheiden lapset käyvät musiikkiopistoissa, luisteluseuroissa, sählyissä, jääkiekoissa, jalkapalloharkoissa, parkourissa jne. Näille lapsille on tyypillistä, että vanhemmat löytävät aikaa panostaa myös heidän koulunkäyntiinsä ja se sujuukin ihan toisella tavalla kuin tuon kouluttamattoman alaluokan lapsilla.
Väitöstutkimus väittää muuta. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/liikunta-lisaa-nuorten-opinjanoa/18…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.
Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.
Jos illat menee noin tiiviisti koulun parissa, on se lukeminen kenties tehotonta tai sitten omat tavoitteet jossain omien kykyjen yläpuolella. Yläaste varsinkaan ei vie kenenkään voimia.
Sama saattaa päteä harrastuksiinkin. Jos Millapetterin pitää ravata joka ilta jossain johdetusti urheilemassa, puuttuu häneltä ehkä kyky itsenäiseen liikkumiseen, tai sitten tavoitteet ovat liian korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaan työssäni paljon perheitä. Pääsääntöisesti köyhillä lapsilla ei ole harrastuksia. Kotona nyhjätään ruutujen kanssa kaikki aika, kun aikuisilla on aikuisten jutut eikä aikaa pitää seuraa. Koulutettujen ja vähänkin varakkaampien perheiden lapset käyvät musiikkiopistoissa, luisteluseuroissa, sählyissä, jääkiekoissa, jalkapalloharkoissa, parkourissa jne. Näille lapsille on tyypillistä, että vanhemmat löytävät aikaa panostaa myös heidän koulunkäyntiinsä ja se sujuukin ihan toisella tavalla kuin tuon kouluttamattoman alaluokan lapsilla.
En tiedä millaisessa maailmassa sinä elät, mutta kerta kaikkiaan ei ole olemassa sellaista porukkaa, joka kävisi hirveässä määrässä harrastuksia ja vielä selviytyisi niistä hyvin, olivatpa rikkaita tai köyhiä.
Kun lapsemme pyrkivät musiikkiopistoon, oli yksi valintakriteeri, ettei heillä saa olla muita aikaavieviä harrastuksia. Musiikkiopisto vie kolme iltaa viikossa. Ja sama meininki oli myös 30 vuotta sitten.
Joten ihan oikeasti harrastuksien määrässä ei ole kysymys vanhempien rahasta, vaan rajallisesta ajasta ja lasten jaksamisesta. Yksi harrastus, joka hoidetaan hyvin, on enemmän kuin riittävästi.
Kyllä perheissä voi olla pari harrastusta per lapsi. Toki ne eivät ole noin tavoitteellisia, että niissä menisi monta iltaa yhden harrastuksen parissa. Omallani on kaksi harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin ihmettelen nykyajan harrastusrumbaa. Omassa lapsuudessa koulu vei voimat ja yläasteella ja lukiossa illat menivät läksyjen parissa. En todellakaan olisi jaksanut löhteä mihinkään ryhmään harrastamaan yhtään mitään saati että vanhemmat olisivat kuskanneet.
Mutta ilmeisesti osa lapsista saa tarpeeksi liikuntaa vain harrastusten parissa. Luulen tämän olevan se syy. Ja jos koulukin pitää nyt köydä etänä, ei muuten tapaa muita ihmisiä.
Jos illat menee noin tiiviisti koulun parissa, on se lukeminen kenties tehotonta tai sitten omat tavoitteet jossain omien kykyjen yläpuolella. Yläaste varsinkaan ei vie kenenkään voimia.
Sama saattaa päteä harrastuksiinkin. Jos Millapetterin pitää ravata joka ilta jossain johdetusti urheilemassa, puuttuu häneltä ehkä kyky itsenäiseen liikkumiseen, tai sitten tavoitteet ovat liian korkealla.
Pitää ravata? Et ehkä ymmärrä joukkuetoimintaa. Jos harkat on päivinä x, niin kyllähän siellä käydään. Myös ne huiput. Ei ne valkkaa päiviään.
Alue: Aihe vapaa
Ei ainakaan riittävän viihtyisissä, koskapa nyt korona on paljastanut, että pahinta maailmassa on olla kotona oman perheen kesken. Ihan mielenterveys on kuulemma uhattuna
T:260m2 ja oma merenrantatontti