Mikä pienen pieni asia ärsyttää puolisossasi? Haussa niin mitättömät jutut, ettei niitä melkein kehtaa edes mainita.

Pienen pieni ja mitätön, se löytyy jalkovälistä jos osaa etsiä. Tarkkana täytyy olla.

Vie pyykit 'pyykkikoppaan', mutta tähtäystä saisi vaan harjotella kun pyykit lentää pyykkikorin yli lattialle :D

Laittaa sormen kakkoseen nuolemisen ajaksi ja sitten kun nousee päälleni, haroo hiuksia ja suutelee niin, että pitää kasvoista kiinni, niin että se sama sormi nenän vieressä...

Vierailija kirjoitti:

Kun makoilemme sängyllä tai sohvalla telkkaria katselemassa, rapsuttaa mies välillä vehkeitään ja hetken päästä "salakavalasti" vaivihkaa nuuhkaisee sormiaan. Sanoo, että kaikki miehet tekee näin mutten usko. Ällöttävää :D

Usko tai älä, mun Vaimo tekee tota. Todellakin ällöttää!

Vierailija kirjoitti:

Laittaa sormen kakkoseen nuolemisen ajaksi ja sitten kun nousee päälleni, haroo hiuksia ja suutelee niin, että pitää kasvoista kiinni, niin että se sama sormi nenän vieressä...

Tekee muuten ihan tarkotuksella. Joku päivä tyrkkää saman sormen sulle suuhun, otetaas kultsi atm meidän normiksi... Onnea vaan.

Vierailija kirjoitti:

On täysin kykenemätön pitämään keittiöpyyhkeen/vessan käsipyyhkeen omalla paikallaan, vaan kuljettaa ne AINA mukanaan käsiä kuivatessaan sinne, minne ikinä olikaan matkalla seuraavaksi. Sitten seuraava saa märin käsin/astian kuivauksen tarpeessa haahuilla etsimässä pyyhettä

Apua. Mä teen noin. Samoin raahaan keittiön talouspaperirullaa aina vaikka mihin. Ja joudun itsekin etsimään. 😅

Minä kerroin jo aiemmin siitä miten miehen huulien päristely ärsyttää. MUTTA: kerran onneksi muistui mieleen, miten tutustuessamme ja rakastuessamme hän suorastaan pelasti elämäni ja on itse asiassa aivan mahtava tyyppi. Siis nyt kun ärsyttää, alan muistella tuota eikä ärsytä enää (melkein) yhtään.

Kajjaanilainen kirjoitti:

Minä kerroin jo aiemmin siitä miten miehen huulien päristely ärsyttää. MUTTA: kerran onneksi muistui mieleen, miten tutustuessamme ja rakastuessamme hän suorastaan pelasti elämäni ja on itse asiassa aivan mahtava tyyppi. Siis nyt kun ärsyttää, alan muistella tuota eikä ärsytä enää (melkein) yhtään.

Meillä myös viheltelee ja hyräilee koko aika, joskus häiritsee kun yritän itse keskittyä johonkin. Olen huomannut että silloin on kaikki hyvin kun viheltelee, joten se vähän auttaa ettei ärsytä niin paljon. Kiitos muistutuksesta, meillä myös mies pelasti elämäni

Vierailija kirjoitti:

Jos olen lähdössä jonnekin alkaa selostamaan jotain asiaa juuri kun olen ovella. Roikun siinä kahvassa vaikka kuinka kauan ja yritän päästä lähtemään. Kun vihdoin saan oven auki alkaa uusi selostus - tällöin yleensä vain lähden - tiedän olen inhottava

Sama!!! Eikä osaa a) puhua yhtään nopeampaa kuin normaali rauhallinen puhenopeutensa b) tiivistää kertomustaan, vaan aloittaa kaiken Aatamista ja Eevasta. Tämä hämäläinen hitaus kyllä ärsyttää muissakin tilanteissa, esim. kun sattuukin olemaan kiire ja pitäisi vaikka ottaa muutama nopeampi askel, tai luoja nähköön, ihan juoksaista muutama metri...

Koirallehan kuuluu puhua,se on elävä olento ja perheenjäsen.

Kun ulkoilutan tyttäreni koiraa(on välillä"lomalla" meillä),niin lenkkipolulla juttelen sille kaikesta,luonnosta,eläinten jäljistä,muista koirista jne jne.

Ei miehenne ole tuossa mitenkään outoja,eläinrakkaita ihmisiä.

Puhun minä kissallekin,samalla tavalla.

Monta pientä asiaa ärsyttää, mm. se kun haroo tuuheaa partaansa mietteliäänä ruokapöydän ääressä ja sitten niitä paksuja, kiharia karvoja ja naamahilsettä varisee pöydälle.

Jättää usein leipäpussin suun auki niin että se leipä jää kuivamaan

Samoin limsapulloja pöydälle/lattioille korkki auki

Olohuoneen lattia täynnä kahvimukiansoja: juuri näitä puoliksi juotuja kupillisia löytyy esim puolittain sohvanjalan alta ja muista epämääräisistä paikoista, joihin helposti osuu jalalla (useimmiten hän itse, tosin...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin kykenemätön pitämään keittiöpyyhkeen/vessan käsipyyhkeen omalla paikallaan, vaan kuljettaa ne AINA mukanaan käsiä kuivatessaan sinne, minne ikinä olikaan matkalla seuraavaksi. Sitten seuraava saa märin käsin/astian kuivauksen tarpeessa haahuilla etsimässä pyyhettä

Kokeile ihan huviksesi laittaa pyyhen sellaisella nipsulla kiinni, ja katso miten miehen käy kun hän rimpuilee irtoamattoman pyyhkeen kanssa :D

Tehtiin keittiöremontti ja itse asiassa naulasin sen (jostain olohuoneesta löytämäni) pyyhkeen kiinni tasoon. En tiedä mitä tapahtui, mutta pyyhe löytyi myöhemmin takkahuoneesta :D Mies perustelee pyyhkeiden käteen ottamista sillä, että on niin pitkä ja kumartelu ärsyttää, mutta en ymmärrä miksi sitä ei voi laittaa takaisin IKINÄ.

Eniten minua häiritsee puheet maitotölkeistä yms. roskikseen. KIERRÄTTÄKÄÄ!

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua häiritsee puheet maitotölkeistä yms. roskikseen. KIERRÄTTÄKÄÄ!

Mitä?? Minä ainakin kierrätän kaiken mahdollisen, mutta sanon silti laittavani sen roskikseen. Roskis se pahviroskiskin on.

Vierailija kirjoitti:

Ihana asua omassa kodissa, juoda omasta mukista ja käyttää omaa lautasta. Miehen kanssa käydään viikonloppuisin vuorotellen toistemme luona.

Aina kun palaan sieltä kotiini ja käyn illalla nukkumaan, niin voi sitä onnen tunnetta. Kotonani saan olla rauhassa ja just niinkuin haluan. En enää kestäisi miehen ärsyttäviä tapoja.

Tämä ketju on taas muistutus siitä, että saan olla kiitollinen.

Sama täällä. En kestä enää ukon naksuvia leukoja syödessään. En halua nähdä haisevia sukkia lattialla. En partakarvoja lavuaarissa enkä paskarantuja vessanpöntössä.

En pesemättömiä astioita tiskipöydällä ja valumaan jätettyjä haisevia maitopurkkeja. Varsinkaan en halua nähdä enää koko ukkoa!

Avioero on totta eikä yllä mainitut asiat olleet niitä pahimpia. Olen estänyt häneltä kaikki yhteydenotot. Se oli siinä. 15 vuotta.

Ennen koronaa kun käytiin sukulaisissa, aikataulut eivät koskaan pitäneet. Jos sanoin vaikka, että ois hyvä lähteä ajamaan takaisin kotiin siinä viiden maissa, niin viiden maissa ollaan eteisessä laittamassa kenkiä jalkaan, mutta jotenkin päädytään takaisin keittiöön juomaan vielä yhdet kahvit ja lähtö tapahtuu 2-3 tuntia myöhemmin, kun puhumista riittää niin tolkuttomasti. Ja kyse siis sukulaisista, jotka nähtiin vähän väliä, ei sellaisia joiden kanssa ei koskaan pääsisi juttelemaan.

Ei ikinä ruokakaupassa käydessä vertaile kilohintoja tai edes katso mitä asiat maksavat, vaan ottaa hyllystä silmien korkeudelta ensimmäisenä käteen osuvan asian, ja sitten ihmettelee että miksi ruokakauppaan meni taas niin paljon rahaa.

Jostain syystä mies riisuu vetoketjullisen hupparin niin, että hän avaa vetoketjun ja alkaa sitten tehdä kummallisia nytkähtäviä liikkeitä ensin olkapäillään. Ja kun huppari on liikkeiden takia liukunut olkapäiltä pois, hän nytkäyttelee käsivarsiaan, kunnes takki tippuu päältä pois.

Tavallaan sama, kun jos päällä oleva takki olisi tosi sileää ja liukuvaa kangasta. Sellainenhan tipahtaisi helposti päältä, jos olkapäitä ja käsivarsia työntäisi taaksepäin. Mutta kun huppari ei ole liukas, niin pitää nytkyttää.

Olen kysynyt, miksi se ei voi vetää hihasta ja sitten toisesta, olisi paljon nopeampaakin. Ei osannut vastata. Ei ollut edes tajunnut, että siinä olisi jotain omituista.

Muistan joskus ajat sitten kertoneeni tämän jossain toisessa ketjussa, mutta kerrotaanpa uudestaan: Ex-mies käytti aina vuodenajasta ja tilanteesta riippumatta pitkävartisia urheilusukkia. Kun koneellinen näitä sukkia oli pesty, ne kosteat sukat piti ensin kerätä käteen isoksi sukkanipuksi ja sitten sitä pitkää nippua piti heiluttaa väkivaltaisesti ensin yhden olkapään taakse ja sitten toisen ja uudestaan. Vähän niin kuin juhannusvihta mutta raivokkaampi tahti. Vasta sitten sai levittää ne kuivumaan. En koskaan saanut selville miksi näin piti tehdä.