Lue keskustelun säännöt.
Minusta on outoa, että ihmiset valittavat niin paljon tästä tilanteesta
27.01.2021 |
Olisin odottanut, että ihmiset olisivat sisukkaampia ja myönteisempiä, vaikka tilanne on mikä on. Huomaan olevani itse varsin positiivisella mielellä, vaikka olen ollut normaalitilanteessa taipuvainen pessimistisyyteen ja lievään masentuneisuuteen. Minusta esim täydellinen eristäytyminen ei ole paha asia.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Et sinä varmaan kuitenkaan ole täydellisesti eristäytynyt? Mutta muuten olen kyllä vähän samaa mieltä, ei meillä tässä ole vielä ollut kovin paho tilanne Suomessa.
Olen ollut jo kohta vuoden täydellisesti eristäytyneenä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä varmaan kuitenkaan ole täydellisesti eristäytynyt? Mutta muuten olen kyllä vähän samaa mieltä, ei meillä tässä ole vielä ollut kovin paho tilanne Suomessa.
Olen ollut jo kohta vuoden täydellisesti eristäytyneenä.
ap
Et ole tavannut yhtäkään ihmistä, käynyt kaupassa, lääkärissä, yhtään missään?
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Niin että kun sinulla pyyhkii kohtalaisesti niin mielestäsi muut liioittelevat tilannetta? Vaikka yksinäiset vanhukset pienissä kerrostalokopeissaan ja koronakuolemanpelko pään päällä leijumassa? Tai yrittäjät/työntekijät joiden toimeentulo mennyt? Tai mielenterveysongelmaiset joiden tilanne jo ennen koronastressiä ja eristäytymistäkin oli tiukka? Vanhemmat jotka omien töittensä lisäksi pitää kotikoulua lapsilleen?
Ei se vaan kaikille luonteille oikein sovi se eristäytyneisyys. Joku erittäin introvertti voi jopa nauttia, moni muu sietää, mutta on paljon niitä joille ottaa tosi koville. Esim. itse olen lihonut 20 kg ja alkoholisoitunut koronan aikana. Ei ole ollenkaan ihmissuhteita ja työkin meni jo keväällä eikä kovin paljon uskoa että iässäni enää uutta työtä saa. Ahdistaa ja masentaa.
Sitten on esim. nuoria myös, joilla monella ottaa tosi koville tämä. Ja se on harmi että siinä iässä esim. masentuminen vuodeksikin niin ettei opinnot oikein suju, voi estää jatko-opintoihin pääsyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muutenkin yksinäinen, sairaseläkkeellä. Nyt elämässä ei ole enää mitään muuta kuin netti. Revi siitä.
Ihmisten resilienssissä on todella isoja eroja, mikä vaikuttaa sitten siihen, miten hyvin ja miten pitkään poikkeuksieelisa tilanteita jaksetaan vaipumatta epätoivoon. Henkilökohtaisissa kriiseissä mm. avioieroista ja vakavista sairastumisista osa selviää hyvin resilienssin seuraksena pinnalle paremmin ja jaksaa sairauden aikanakin pysyä positiivisena ja jatkaa elämää, kun taas toiset vaipuvat murheen alhoon, eivät kykene mihinkään ja kaikki on kamalaa. Monelle jopa iham mitättömältä tunutevat muutokset arjen rutiineissa voivat olla ylitsepääsemättömiä, kun kyky kohdata vastoinkäymisiä on heikko. Tällöin jo pelkästään se, ettet puoleen vuoteen pääse lempijumppatunnillesi, saattaa olla liian kova paikka heikoimmille. Samoin siinä, miten hyvin ihmiset kestävät yksinäisyyttä tai edes sosiaalisten suhteiden rajoittuneisuutta, on isoja eroja, jotka osin selittyvät intro/ekstroverttisyyden asteella ja osin muilla, opituilla tai perityillä piirteillä.
Minullekaan tämä poikkeusaika ei ole ollut mitenkään kauhean kamalaa, koska olen koko ajan pystynyt ajattelemaan, että kyllä tämä tästä, pahemminkin voisi olla ja jossain vaiheessa tämä on ohi, vaikkei ihan huomenna tai vielä ensi kuussakaan. Että kyllähän tämän nyt jaksaa ja tarvittaessa enemmänkin. Mutta tiedän olevani ihminen, joka muutenkin on tähän asti selviytynyt poikkeustilanteista tuolla samalla asenteella, minkä lisäksi olen oikeasti ihan todella hyvin itsekseni ja omassa seurassani viihtyvä ja tykkään liikkua ja puuhastella yksiksenikin. Jollekulle heikon resilienssin ihmiselle, joka vielä sattuu olemaan todella ekstrovertti, eikä kestä yhtään yksinoloa, tämä on varmasti vaikeampaa. Mutta silti hiljaa mielessäni kyllä ihmettelen aikuisia ihmisiä, joille tämä on jotenkin ylivoimaista, tai jotka, kuten se yksi iltiksen kolumnisti, kovasti kaipailisivat jotain jatkuvaa kiittelyä ja päähän taputtelu ja palkintoa siitä, kun ihan hirveen hienosti olet jaksanut nyt tsempata tässä. Kun muuten tulee paha mieli, eikä sitten jaksa enää noudattaa niitä rajoituksia, kun harmittaa, kun kukaan ei kehu ja kiitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n perusluonne paljastaa, miksi häntä ei ahdista: a) täydellinen eristäytyminen ei haittaa b) tämä poikkeus normaalitilasta on ehkä sinulle perverssin piristävä poikkeus normaaliapatiaan verrattuna.
Ehkä sinulle tulee yllätyksenä se, että ihmiset jotka nauttivat elämästä: ravintoloista, uimisesta, keikoista, näyttelyistä, IIlanistujaisista kavereiden kanssa jne. eivät saa mitään kicksejä tilanteesta, jossa olemisen vapautta rajoitetaan huomattavissa määrin. Itse viihdyn em. lisäksi myös itsekseni ja nautin myös kotona olemisesta normitilassa, mutta minut nämä rajoitukset saavat lievästi masentuneeksi ja apaattiseksi. Mikä sinulle taas ilmeisesti on normaalitila.
Olenkin epäillyt, että juuri nämä normaalisti elämäänsä kyllästyneet eniten nauttivat tästä poikkeusajasta - se tuo ilmeisesti sisältöä elämään. No, huvinsa kullakin, mutta suurimmalle osalle ihmisistä tämä aika on todella syvältä ja toivon todella paluuta normitilaan mahdollisimman pian.
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että ap on ollut täydellisesti eristäytynyt jo kohta vuoden.
Ihmiset ei näe tämän mahdollisuuksia. Mulla olisi paikanpäällä köyden mahdollisuus ehkä 2 tuntiin tanssia viikossa.
Nyt on etätunnit, pystyn osallistumaan kahdeksaan.
Ihmiset ei edes ota selvää, mitä kaikkea voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on työtön niin on helppo huudella kun raha tulee papereita täyttämällä kerran kuukaudessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä varmaan kuitenkaan ole täydellisesti eristäytynyt? Mutta muuten olen kyllä vähän samaa mieltä, ei meillä tässä ole vielä ollut kovin paho tilanne Suomessa.
Olen ollut jo kohta vuoden täydellisesti eristäytyneenä.
ap
Et ole tavannut yhtäkään ihmistä, käynyt kaupassa, lääkärissä, yhtään missään?
En ole.
Mutta talossa on sentään ikkunat. Näen joka päivä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?
Kuka on kiukutellut? Pikemminkin lammasmaista alistumista kaikki.
Jopa 86 prosenttia aikoo ottaa rokotuksen.
Vierailija kirjoitti:
AP on työtön niin on helppo huudella kun raha tulee papereita täyttämällä kerran kuukaudessa
En ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä varmaan kuitenkaan ole täydellisesti eristäytynyt? Mutta muuten olen kyllä vähän samaa mieltä, ei meillä tässä ole vielä ollut kovin paho tilanne Suomessa.
Olen ollut jo kohta vuoden täydellisesti eristäytyneenä.
ap
Et ole tavannut yhtäkään ihmistä, käynyt kaupassa, lääkärissä, yhtään missään?
En ole.
Mutta talossa on sentään ikkunat. Näen joka päivä ulos.
Okei, koko kesänä et käynyt ulkona?
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?
En usko, että kyse on resilienssin tai edes yhteishengen puutteesta. Faktojen valossa vain tilanne ei näyttäydy niin vakavalta, kuin mitä toimenpiteet ja päättäjien sekä median puheet antavat ymmärtää. Jos kyseessä olisi sotatila, tai virus joka oikeasti uhkaisi useimpien henkeä, rajoituksiin suhtauduttaisiin vakavammin. Mielestäni haittoihin nähden jopa yllättävän hyvin näitä rajoituksia noudatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?Kuka on kiukutellut? Pikemminkin lammasmaista alistumista kaikki.
Jopa 86 prosenttia aikoo ottaa rokotuksen.
Lampaat ovat aivan ihania eläimiä. Rakastan niitä! Voisin ryhtyä lampuriksi. Pidätkö sinä lampaista? Mikä on suosikkieläimesi?
Minäkään en ymmärrä valitusta, koska ei tämä sillä muutu. Eikä tämä ole kenenkään syy. Lisäksi koko maailma on samassa veneessä. Ei tämä tilanne ratkea taikasauvaa heilauttamalla. Ja varmasti siitäkin valitettaisiin sitten, kun saikin koronan ja teho-osastot on täynnä.
Totta kai surettaa kaikki työnsä tai läheisensä menettäneet. Ja kauhistuttaa tämän kaiken jälkiseuraamukset ja taloudellinen kurimus. Mutta minkä sille voi?
Et sinä varmaan kuitenkaan ole täydellisesti eristäytynyt? Mutta muuten olen kyllä vähän samaa mieltä, ei meillä tässä ole vielä ollut kovin paho tilanne Suomessa.