Erikoisin paikka jossa sinua on pyydetty treffeille / tai yritetty muutoin pokata?

Hautajaisissa joissa olin vieraana yksi pitopalvelun työntekijä pyysi numeroani. Kyllä sen hänelle annoinkin, mutta melko lyhyeksi jäi lopulta viestienvaihto.

Kwai Riverin vene 😅

Tekstiviestillä sen jälkeen, kun tyyppi oli urkkinut mun työpaikan henkilökortista mun nimen ja kaivanut työpaikan sisäisestä puhelinluoettelosta mun numeron.

Ei edennyt tekstaria pidemmälle, olin naimisissa.

Facebookissa viestillä, että on nähnyt minut usein samassa bussissa. Hämmentävää tässä oli, että tällä naisella ja minulla ei ollut mitään yhdistävää tekijää, mistä olisi voinut tietää kuka olen. Ei yhteisiä tuttuja, ei sama asuinpaikka ä, ei mitään. Ihmettelen myös, miksi en kysynyt asiasta, vaikka viestittely parin viestin asteelle jäikin.

Olin puhumassa yhdessä tilaisuudessa. Esityksen jälkeen minua hyvin aamupäivän ajan opastanut nainen kysyi haluaisinko lähteä kahville joku kerta? Olin tosi otettu, sillä ei todellakaan ole töissä se tavanomaisin ehdotus, mutta jouduin kieltäytymään sillä naimisissa olen. Vapaana ei olisi tarvinnut kahdesti miettiä.

Joskus punttisalilla nainen tuli yhtäkkiä sarjojen välissä pyytämään ulos. Kieltäydyin kohteliaasti, valehtelin että olen varattu.

S-marketin vihanneshyllyllä. Oudointa tässä oli vielä se, että olin näkyvästi raskaana :D Pitkään ihmettelin, että mitä hittoa. Luuliko vain vatsan kohdalta lihavaksi?

Vuosia aiemmin joku tyyppi kyseli kahville, kun olin matkalla ammattikorkeaan. Pysäytti pakettiautonsa ja alkoi jututtaa, kysellä ihan ihmeellisiä ja lopulta kahville ja vaikka kerroin jo ekalla yrityksellä olevani varattu, tätä tapahtui monta kertaa, eri päivinä. Lopulta alkoi ahdistaa niin, että aina kun näin pakettiauton, kiersin ihan eri kautta kotiin (käytännössä muiden opiskelijasuntoloiden pihojen kautta), ettei vahingossakaan saisi tietää, missä asun. Antoi niin pahat stalkkerivibat. Elin etäsuhteessa, joten ei vissiin koskaan nähnyt miestäni, että olisi oikeasti uskonut minun olevan varattu.

Ei ole kovin erikoisia... Katu (useampaan kertaan), juna sekä lounas- ja pikaruokaravintola ehkä, nuo kuitenkin sellaisia paikkoja joissa ei yleensä treffipyyntöjä odota. Kassalla ollessani myös pyydetty, mutta tämä ei käsittääkseni ole kovinkaan harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin erikoisia... Katu (useampaan kertaan), juna sekä lounas- ja pikaruokaravintola ehkä, nuo kuitenkin sellaisia paikkoja joissa ei yleensä treffipyyntöjä odota. Kassalla ollessani myös pyydetty, mutta tämä ei käsittääkseni ole kovinkaan harvinaista.

Paitsi että nyt muistan yhden vielä erikoisemman, hyvin kaukaa menneisyydestä! Peruskoulun päättäjäisjuhlassa vieressä istuva rinnakkaisluokkalainen poika kysyi alatko olee :D

Synnytyssalissa. Synnyttämään tullut äiti puhkesi kyyneliin kun lääketieteen opiskelijana pidin häntä siellä kädestä ja silitin otsaa ja rauhoittelin. Ei kuulemma koskaan kukaan ollut häntä niin huomioinut. Omaa miestä ei ilmeisesti ollut. Sanoi, että voitaisiin tavata kun vähän tästä tokenee. Olisin varmaan tavannutkin mutta eettiset säännöt kieltävät. Harmi. Jos luet palstaa, niin muistelehan hyvällä kuiteskin!

Guccin liike New Yorkissa, myyjämies pyysi treffeille ja antoi numeronsa.. En mennyt, olin silloin naimisissa, sinkkuna olisin voinut lähteäkin.

Vierailija kirjoitti:

Guccin liike New Yorkissa, myyjämies pyysi treffeille ja antoi numeronsa.. En mennyt, olin silloin naimisissa, sinkkuna olisin voinut lähteäkin.

Mitähän täällä Suomessa tykättäisiin jos myyjä pyytäisi asiakasta treffeille...

Keskellä autotietä/ risteystä, kun odotin, että tulee sopiva väli mennä suojatietä pitkin yli. Antoi käyntikorttinsa, mutta en ottanut yhteyttä.

Olen suorastaan imarreltu. Minua vain töllätään ja kehutaan (useimmiten netissä), muttei ikinä pyydetä rehveille eikä minulle edes puhuta livenä mitään XDDDD PAITSI ULK. ja kännisuomimiekkoset. Huomiota saan ruokakaupassa, miekkoset tölläilevät menemään siellä XDDDDDD.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa joissa olin vieraana yksi pitopalvelun työntekijä pyysi numeroani. Kyllä sen hänelle annoinkin, mutta melko lyhyeksi jäi lopulta viestienvaihto.

Minulla myös kokemus hautajaisista; vainajan lähiomainen olisi halunnut, että menen treffeille hänen poikansa kanssa. En sitten tullut menneeksi.

Harvinaisia on moiset pyynnöt (olen 48v.), mutta vähän aikaa sitten joku mies oli nähnyt minun menevän autooni parkkipaikalla, kaivoi yhteystiedot ja laittoi viestiä, että tavataanko. Pakko oli käydä katsomassa että mikä tyyppi, mutta eipä siitä sen enempää sitten tullut :)

Seisoin valoissa odottamassa suojatielle pääsyä Brysselissä. Viereen tuli mies, joka kysyi lähtisinkö istumaan iltaa. Oli joku 30 vee vanhempi meikäläistä joten sanoin et en nyt tule.

Laivalla. Istuttiin pöydässä tarjoilija tuli tuomaan oman käyntikorttinsa ja puhu.numeron . Kerran baarissa joku tuli kysyn voisitko olla mun kanssa. Yksi taas kysyi jotain tunki sormuksen sormeen ja yksi taas antoi lahjaksi korun. Hyvä ku kelpaa muillekin kuin omalle.

Metrossa viime keväänä. Ei se muuten tietenkään mikään ihmeellinen paikka ole, mutta minulla oli kuitenkin maski naamallani silloin. Eli pyysi treffeille, vaikkei minua edes kunnolla kokonaan nähnyt.

Kaupassa ja ei menty treffeille vaikka leveästi hymyiltiinkin.Niin taisinkin itse olla se aloitteellinen.