Minusta on outoa, että ihmiset valittavat niin paljon tästä tilanteesta
Olisin odottanut, että ihmiset olisivat sisukkaampia ja myönteisempiä, vaikka tilanne on mikä on. Huomaan olevani itse varsin positiivisella mielellä, vaikka olen ollut normaalitilanteessa taipuvainen pessimistisyyteen ja lievään masentuneisuuteen. Minusta esim täydellinen eristäytyminen ei ole paha asia.
Kommentit (104)
Joo siis eihän tämä ole edes mikään kriisi verrattuna siihen kaikkeen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielestäni elämämme on todella normaalia vaikkakin rajoittunutta.
Todella monet opiskelijat masentuivat kouluissa jo ennen koronaakin. Hyvä jos nyt edes koronan vuoksi herätään siihen.
T. 2015 valmistunut ja vaikean masennuksen kesken opiskelun saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Mistä sä tiedät että joku vanhus olis kuollu parin vuoden sisään kuitenkin? Melkonen tietäjä taidat olla. Minäpä tiedän sen että vanhuksetkin haluavat elää. Ja jos he sairastuvat niin heidätKIN tulee hoitaa.
Eikä kausi-influessaan perusterve työikäinen kuole.
Koska olemme sivistysvaltio niin sairaat ihmiset hoidetaan. Sen vuoksi tätä koronaa yritetään rajoittaa koska hoitopaikat eivät riitä jos tilanne ryöpsähtää käsiin. Täällä ei haluta antaa ihmisten kuolla tarkoituksella kuten entisessä sivistysvaltio Ruotsissa.
Ihan virallisten THL:n lukujen mukaan lähes kaikki koronaan kuolleet ovat olleet laitoshoidossa. Joko vuodeosastolla tai hoivakodeissa. Eli niitä jotka vain odottavat kuolemaa. Ja kyllä influenssaan voi kuolla ihan perusterveet ihmiset (jopa lapset). Influenssa on oikeasti vaarallinen tauti, eikä sitä sairasteta oireettomana, kuten koronan tapauksessa moni tekee.
Itse puolestaan ihmettelen, että ihmiset ovat sopeutuneet näinkin hyvin. Muistatteko joskus esim vuonna 2005, asiat olivat mielestäni todella paljon paremmin kuin nyt. Ihmisillä oli valittamista siitä ja tästä, esim. siitä kun junassa kailotetaan kännykkään ja se häiritsee. Myös ennen pandemiaa asiat olivat aika hyvin, mutta ihmiset valittivat kaikenlaisesta. Nyt sitten yhtäkkiä kaikki harrastavat kotona ja kulkevat lappu naamalla ulkona kuin ei mitään. Luulin, että useammat olisivat jo flipanneet ja menettäneet toivonsa, kun pandemia on ihan oikeastikin tuonut monelle ylimääräistä vaikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä varmaan kuitenkaan ole täydellisesti eristäytynyt? Mutta muuten olen kyllä vähän samaa mieltä, ei meillä tässä ole vielä ollut kovin paho tilanne Suomessa.
Olen ollut jo kohta vuoden täydellisesti eristäytyneenä.
ap
Miksi?
Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse puolestaan ihmettelen, että ihmiset ovat sopeutuneet näinkin hyvin. Muistatteko joskus esim vuonna 2005, asiat olivat mielestäni todella paljon paremmin kuin nyt. Ihmisillä oli valittamista siitä ja tästä, esim. siitä kun junassa kailotetaan kännykkään ja se häiritsee. Myös ennen pandemiaa asiat olivat aika hyvin, mutta ihmiset valittivat kaikenlaisesta. Nyt sitten yhtäkkiä kaikki harrastavat kotona ja kulkevat lappu naamalla ulkona kuin ei mitään. Luulin, että useammat olisivat jo flipanneet ja menettäneet toivonsa, kun pandemia on ihan oikeastikin tuonut monelle ylimääräistä vaikeutta.
90-luvun laman aikanakaan ei valitettu näin paljon. Silloin oltiin kai vielä sisukkaampia.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni hämmentää monissa rajoituksista valittajissa se logiikan ontuminen.
Eli on kurjaa, kun ei saa tehdä niitä kivoja juttuja, joita ennenkin ja maskin käyttö harmittaa, kun ei saa meikata ja lapsetkin hyppii seinille. Tai sitten ihan ymmärrettävästi stressaa, kun ei tiedä, miten työtilanne kehittyy ja jatkuuko lomautus vai meneekö työpaikka alta. Niin, en nyt yhtään just sen takia jaksaisi näitä rajoituksia ja kyllä pitäisi jo päästä elämään vapaammin ja miksen saa mennä ja tehdä ja miksei vain voisi avata kaikki harrastuksia ja muita paikkoja.
Kun mitä paremmin niitä rajoituksia noudatetaan, sitä nopeammin tilanne palautuu edes lähemmäs normaalia, sitä lyhyemmän ajan päästä ne lapset voivat taas harrastaa ja aikuiset käydä baareissa ja sitä nopeammin se työtilannekin selkiytyy. Eli miksi, tilanteessa, jossa looginen ratkaisu oman itsensä kannalta olisi noudattaa niitä rajoituksia pilkun tarkasti ja vielä vähän enemmänkin, se käytännön ratkaisu onkin sitten päinvastainen eli ei jakseta noudattaa ja harmittaa ja ottaa päähän. Kuvittelisi, että etenkin näillä, joille tilanne on henkisesti raskas, nimenomaan olisi sitä motivaatiota tsempata ja rajoittaa. Mitä väliä sillä meille erakkoravuille on, vaikka mesoisitte tuolla pitkin maita ja mantuja ja Suomi olisi kiinni vielä ensi joulunakin - kyllä me täällä kotona ja metsissä viihdytään vielä toinenkin vuosi. Itseltänne te sitä oksaa sahaatte, jos ette ole valmiita tekemään tarvittavia toimenpiteitä. Että pysähtykää nyt ihan hetkeksi ajattelemaan niitä syitä ja seurauksia, ja miettikää sitten, kuinka kauheasti kannattaa voimavaroja tuhlata harmitteluun ja valittamiseen ja tuskailuun, ja kuinka paljon siihen, että noudattaa niitä pirun rajoituksia, jotta tilanne menee mahdollisimman nopeasti ohi.
Mulla tulee nykyään aika usein olo, että älykkäitä ihmisiä on valitettavasti harvassa. Olen iloinen että sinä olet olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Mistä sä tiedät että joku vanhus olis kuollu parin vuoden sisään kuitenkin? Melkonen tietäjä taidat olla. Minäpä tiedän sen että vanhuksetkin haluavat elää. Ja jos he sairastuvat niin heidätKIN tulee hoitaa.
Eikä kausi-influessaan perusterve työikäinen kuole.
Koska olemme sivistysvaltio niin sairaat ihmiset hoidetaan. Sen vuoksi tätä koronaa yritetään rajoittaa koska hoitopaikat eivät riitä jos tilanne ryöpsähtää käsiin. Täällä ei haluta antaa ihmisten kuolla tarkoituksella kuten entisessä sivistysvaltio Ruotsissa.
Ihan virallisten THL:n lukujen mukaan lähes kaikki koronaan kuolleet ovat olleet laitoshoidossa. Joko vuodeosastolla tai hoivakodeissa. Eli niitä jotka vain odottavat kuolemaa. Ja kyllä influenssaan voi kuolla ihan perusterveet ihmiset (jopa lapset). Influenssa on oikeasti vaarallinen tauti, eikä sitä sairasteta oireettomana, kuten koronan tapauksessa moni tekee.
Hoivakoti-ihmiset eivät odottamalla odota kuolemaa, eivätkä ole mitenkään akuutisti kuolemassa. Ei hoivakoti-asuminen tarkoita sitä että on jokin lähes välittömään kuolemaan johtava sairaus. Se voi olla niinkin yksinkertainen vaiva kuin huimaus, joka vaivaa todella monia vanhuksia, eivätkä sen vuoksi voi asua enää omassa kodissa. Muutoin elävät sitten ihan normaalia elämää, mutta turvallisemmassa ympäristössä kuin mahdollisesti yksin omassa kotona.
Influenssa on vaarallinen erityisesti astmaatikoille. Pitäisikö heidätkin sitten sinun logiikallasi jättää hoitamatta? Kuolevat kohta astmaansa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Joo siis eihän tämä ole edes mikään kriisi verrattuna siihen kaikkeen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielestäni elämämme on todella normaalia vaikkakin rajoittunutta.
Kyllä. Ruokakaupoissa ei ole vajeita, vaan kaikkea saa edelleen. Kahvia, suklaata, lihaa, kaikkea riittää mielin määrin. Eikä edes tarvitse itse mennä kauppaan, sen kun tilaa kotiovelle.
Hipsteritkin saavat sushinsa ravintolasta suoraan kotiovelle.
Ulkoilla saa täysin vapaasti, kukaan ei estä.
Vierailija kirjoitti:
AP:n perusluonne paljastaa, miksi häntä ei ahdista: a) täydellinen eristäytyminen ei haittaa b) tämä poikkeus normaalitilasta on ehkä sinulle perverssin piristävä poikkeus normaaliapatiaan verrattuna.
Ehkä sinulle tulee yllätyksenä se, että ihmiset jotka nauttivat elämästä: ravintoloista, uimisesta, keikoista, näyttelyistä, IIlanistujaisista kavereiden kanssa jne. eivät saa mitään kicksejä tilanteesta, jossa olemisen vapautta rajoitetaan huomattavissa määrin. Itse viihdyn em. lisäksi myös itsekseni ja nautin myös kotona olemisesta normitilassa, mutta minut nämä rajoitukset saavat lievästi masentuneeksi ja apaattiseksi. Mikä sinulle taas ilmeisesti on normaalitila.
Olenkin epäillyt, että juuri nämä normaalisti elämäänsä kyllästyneet eniten nauttivat tästä poikkeusajasta - se tuo ilmeisesti sisältöä elämään. No, huvinsa kullakin, mutta suurimmalle osalle ihmisistä tämä aika on todella syvältä ja toivon todella paluuta normitilaan mahdollisimman pian.
En usko että ekstrovertin on mahdotonta sopeutua. En usko, että ekstrovertti ei voisi oppia nauttimaan kotonaolosta. En usko, etteikö ekstrovertti voisi omaksua myönteisen näkökulman tilanteeseen.
Hyvät ihmiset. Me asumme maailman parhaassa maassa. Kaupoissa on ylellisesti kaikkea. Infrastruktuuri toimii loistavasti. Taloissa on lämmintä ja kesä on tulossa kovaa vauhtia. Ihan vakavasti ottaen, mikä hätä meillä tässä on.
Huomaa kyllä että suurinosa ketjun porukasta on työttömiä tai kotirouvia joiden elämisen maksaa joku muu.
Jos olisi työ ja toimeentulo olisi vähän niin ja näin, niin kyllähän nuo yliampuvat koronatoimenpiteet tulisivat vähän toisenlaiseen tarkasteluun
Vierailija kirjoitti:
Itseäni hämmentää monissa rajoituksista valittajissa se logiikan ontuminen.
Eli on kurjaa, kun ei saa tehdä niitä kivoja juttuja, joita ennenkin ja maskin käyttö harmittaa, kun ei saa meikata ja lapsetkin hyppii seinille. Tai sitten ihan ymmärrettävästi stressaa, kun ei tiedä, miten työtilanne kehittyy ja jatkuuko lomautus vai meneekö työpaikka alta. Niin, en nyt yhtään just sen takia jaksaisi näitä rajoituksia ja kyllä pitäisi jo päästä elämään vapaammin ja miksen saa mennä ja tehdä ja miksei vain voisi avata kaikki harrastuksia ja muita paikkoja.
Kun mitä paremmin niitä rajoituksia noudatetaan, sitä nopeammin tilanne palautuu edes lähemmäs normaalia, sitä lyhyemmän ajan päästä ne lapset voivat taas harrastaa ja aikuiset käydä baareissa ja sitä nopeammin se työtilannekin selkiytyy. Eli miksi, tilanteessa, jossa looginen ratkaisu oman itsensä kannalta olisi noudattaa niitä rajoituksia pilkun tarkasti ja vielä vähän enemmänkin, se käytännön ratkaisu onkin sitten päinvastainen eli ei jakseta noudattaa ja harmittaa ja ottaa päähän. Kuvittelisi, että etenkin näillä, joille tilanne on henkisesti raskas, nimenomaan olisi sitä motivaatiota tsempata ja rajoittaa. Mitä väliä sillä meille erakkoravuille on, vaikka mesoisitte tuolla pitkin maita ja mantuja ja Suomi olisi kiinni vielä ensi joulunakin - kyllä me täällä kotona ja metsissä viihdytään vielä toinenkin vuosi. Itseltänne te sitä oksaa sahaatte, jos ette ole valmiita tekemään tarvittavia toimenpiteitä. Että pysähtykää nyt ihan hetkeksi ajattelemaan niitä syitä ja seurauksia, ja miettikää sitten, kuinka kauheasti kannattaa voimavaroja tuhlata harmitteluun ja valittamiseen ja tuskailuun, ja kuinka paljon siihen, että noudattaa niitä pirun rajoituksia, jotta tilanne menee mahdollisimman nopeasti ohi.
Mä taas en tunne ketään rajoituksista ja suosituksista valittavaa, joka ei itse noudattaisi niitä. Tunnen ihmisiä, jotka elävät ihan kuten ennenkin. Lapset päiväkodeissa tai kouluissa, vanhemmat käyvät kodin ulkopuolella töissä. Tavataan ystäviä ja sukulaisia. Yhdellä perheellä lapset varsin usein isovanhemmilla hoidossa, jolloin vanhemmille jää riittävästi omaakin aikaa. Matkaillaan kotimaassa, käydään ravintoloissa syömässä, shoppailemassa jne. Eivät he valita rajoituksista ja suosituksista, koska elävät kuten ennenkin. Sen sijaan ne valittavat, jotka ovat eristäytyneitä koteihinsa, kieltäneet itseltään ja lapsiltaan kaikki ihmissuhteet, eivät uskalla käydä kuin hädintuskin kaupassa ja sitäkin vain harvoin. Ovat tehneet omasta elämästään vankilan, josta on ihan luonnollista haluta pois.
Kun kuuntelen ihmisten juttuja, tuntuu kuin olisi kaksi ihan erilaista maailmaa: normaali entisen kaltainen maailma sekä pandemiamaailma, jossa kaikki on muka kiellettyä tai vähintäänkin pelottavaa.
Meitä ihmisiä on erilaisia. Sulle tää on kivaa ja minä taas en montaa kuukautta enää kestä.
Työt meni, harrastukset meni, koko ajan olen ollut yksin, vähäisetkin sosiaaliset kontaktit meni, et voi tavata ihmisiä ilman pelkoa, että tartutat heidät tai että saat heiltä tartunnan, maskit, käsidesit, rajoitukset, ei mitään tietoa tulevasta, rokotusten viivästyminen ja vaikka mitä. Kiva jos nautit tästä. Minä en aio tätä kauaa enää katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?En usko, että kyse on resilienssin tai edes yhteishengen puutteesta. Faktojen valossa vain tilanne ei näyttäydy niin vakavalta, kuin mitä toimenpiteet ja päättäjien sekä median puheet antavat ymmärtää. Jos kyseessä olisi sotatila, tai virus joka oikeasti uhkaisi useimpien henkeä, rajoituksiin suhtauduttaisiin vakavammin. Mielestäni haittoihin nähden jopa yllättävän hyvin näitä rajoituksia noudatetaan.
Tulkitset faktoja omasta näkökulmastasi. Kaikki eivät tulkitse faktoja samoin kuin sinä.
Faktat eivät ole tulkintakysymyksiä, siksi ne ovat faktoja. Kotonaan kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta, ja yli 95% on muita perus- tai pitkäaikaissairauksia. Miten itse tätä "tulkitset", ja perustelet koko kansaa koskevia rajoituksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?En usko, että kyse on resilienssin tai edes yhteishengen puutteesta. Faktojen valossa vain tilanne ei näyttäydy niin vakavalta, kuin mitä toimenpiteet ja päättäjien sekä median puheet antavat ymmärtää. Jos kyseessä olisi sotatila, tai virus joka oikeasti uhkaisi useimpien henkeä, rajoituksiin suhtauduttaisiin vakavammin. Mielestäni haittoihin nähden jopa yllättävän hyvin näitä rajoituksia noudatetaan.
Tulkitset faktoja omasta näkökulmastasi. Kaikki eivät tulkitse faktoja samoin kuin sinä.
Faktat eivät ole tulkintakysymyksiä, siksi ne ovat faktoja. Kotonaan kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta, ja yli 95% on muita perus- tai pitkäaikaissairauksia. Miten itse tätä "tulkitset", ja perustelet koko kansaa koskevia rajoituksia?
*koronaan kuolleiden
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on erilaisia. Sulle tää on kivaa ja minä taas en montaa kuukautta enää kestä.
Työt meni, harrastukset meni, koko ajan olen ollut yksin, vähäisetkin sosiaaliset kontaktit meni, et voi tavata ihmisiä ilman pelkoa, että tartutat heidät tai että saat heiltä tartunnan, maskit, käsidesit, rajoitukset, ei mitään tietoa tulevasta, rokotusten viivästyminen ja vaikka mitä. Kiva jos nautit tästä. Minä en aio tätä kauaa enää katsella.
Mun piti käydä eilen toimistolla paikan täällä. Olin ainoa joka piti maskia ja muut tuijottivat mua kuin halpaa makkaraa. Eräs kollega otti kesken palaverin FFP2-maskin pois ja tokaisi että "henki ei kulje tämän kanssa, tuskin täältä nyt mitään tarttuu". Lounaan ja kahvit vedin työhuoneessani yksin.
Vtuttaa kun en ole nähnyt ystäviäni ja vanhempiani vuoteen, kahvilaan ja ravintoloihin ei voi mennä, kirjastot on kiinni... Etätöistä sen sijaan nautin ja en enää koskaan halua mennä toimistolle.
Ei ihme jos Suomessa ihmiset väsyvät, viranomaisten tiedotus on ollut aivan luokattoman huonoa jo ihan maailman mittakaavassa. Ensin puhuttiin laumasuojasta, maskeja kehotettiin välttämään, nyt sitten kelkka on käännetty mutta rajat vuotavat ja testit ovat vapaaehtoisia. Ja tämä: miksi baarit saavat olla auki?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?En usko, että kyse on resilienssin tai edes yhteishengen puutteesta. Faktojen valossa vain tilanne ei näyttäydy niin vakavalta, kuin mitä toimenpiteet ja päättäjien sekä median puheet antavat ymmärtää. Jos kyseessä olisi sotatila, tai virus joka oikeasti uhkaisi useimpien henkeä, rajoituksiin suhtauduttaisiin vakavammin. Mielestäni haittoihin nähden jopa yllättävän hyvin näitä rajoituksia noudatetaan.
Tulkitset faktoja omasta näkökulmastasi. Kaikki eivät tulkitse faktoja samoin kuin sinä.
Faktat eivät ole tulkintakysymyksiä, siksi ne ovat faktoja. Kotonaan kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta, ja yli 95% on muita perus- tai pitkäaikaissairauksia. Miten itse tätä "tulkitset", ja perustelet koko kansaa koskevia rajoituksia?
Muistathan, että mediaani-ikä on eri asia kuin keski-ikä? Eli puolet kuollesta on olleet yli 84-vuotiaita ja puolet taas alle 84-vuotiaita (iältään siis mitä tahansa 0:sta 83:een). Vaikka puolet olisi olleet kaikki alle 20-vuotiaita (mitä toki ei nyt ole) ja puolet yli 84-vuotiaita, mediaani-ikä olisi silti 84 vuotta.
Miksi valittaa? Mitä se valittaminen auttaa? Ei valittaminen poista koronaa?
Miksi?