Lue keskustelun säännöt.
Minusta on outoa, että ihmiset valittavat niin paljon tästä tilanteesta
27.01.2021 |
Olisin odottanut, että ihmiset olisivat sisukkaampia ja myönteisempiä, vaikka tilanne on mikä on. Huomaan olevani itse varsin positiivisella mielellä, vaikka olen ollut normaalitilanteessa taipuvainen pessimistisyyteen ja lievään masentuneisuuteen. Minusta esim täydellinen eristäytyminen ei ole paha asia.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Olen muutenkin yksinäinen, sairaseläkkeellä. Nyt elämässä ei ole enää mitään muuta kuin netti. Revi siitä.
Pystytkö vielä kävelemään? Jos pystyt, ja sinulla on edes muutama neliömetri asunnossasi, niin sehän on jo huikeaa. Se mahdollistaa vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon kuin on haukuttu mu..sliminaisia, jotka pitävät huivia kasvojensa peittona.
Nyt sitten itse kävellään vessapaperin tapainen pala peittämässä kasvot.
Ensimmäisessä tapauksessa usko. Ja toisessa tapauksessa usko. Mitään näyttöhän ei ole, että noista paperisista maskeista olisi mitään hyötyä.
Päinvastoin tuottavat mereen muovijätettä valtaisia määriä.
Eihän tämän laajuista katastrofia ennen elinaikanani ole ollut. Jotain, mikä varjostaa koko tulevaisuutta ja tuo epävarmuutta, kun kukaan ei osaa oikein sanoa miten tämä päättyy ja koska.
Itselläni oli mennyt huonosti JO ENNEN koronaa, oli läheisen kuolema, pahoinpidellyksi tuleminen ja pysyvästi sairastuminen sellaisina kriisinä, jotka olivat kesken käsittelyssä ennen pandemiaa. Pahimpana tuo sairaus ja korona pahentaa tilannetta, kun en päässyt yhteen aikaan ollenkaan lääkäriin, fysioterapiaan tai uimaan ollenkaan. Tässä ruumissa en pääse reippailemaan metsään, mikä monelle on ollut se henkireikä. Tietyllä tavalla poikkeusaika on tuonut muut ihmiset lähemmäksi minua - heilläkään ei ole enää niin hyviä mahdollisuuksia hyvään toimeentuloon ja vapaa-ajan viettoon. En silti nauti tästä tai toivo että se jatkuu mahdollisimman kauan, sillä on selvää, että huonosti pärjäävät kärsivät tässäkin eniten, kun jälkipyykkiä aletaan selvittää ja leikataan lisää terveydenhuollon palveluista ja tuista.
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Tämä on juuri sitä valitusta, mitä minä, ap, tarkoitan. Jos lapsesi on niin onnellinen, että on päässyt yliopistoon opiskelemaan, niin jo se on sellainen lottovoitto, mistä voi repiä riemua moneksi vuodeksi. Kannattaa opetella nöyryyttä ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta pienenpienistäkin asioista. Siitä että saa tänäänkin hengittää.
Eniten ei suinkaan vituta sosiaalisen elämän kärsiminen vaan talouden epävarmuus. Firmassa YT:t ja potentiaalinen työttömyys uhkaa. Ei naurata velallisena ja perheen tällä hetkellä muutenkin ainoana työssäkäyvänä. Työpaikkoja on nyt muutenkin vähän joten ei voi luottaa siihen että löytää jotain tilalle tuosta noin vain.
Toki haluaisin myös matkalle ja vapaammin järjestää juhlia, mutta nuo on lopulta kuitenkin ylimääräistä luksusta. Työ ja elanto taas on välttämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tämä tilanne nyt kaiken kaikkiaan ihan persiistä.
Vaikka viihdynkin hyvin kotona, olen koti-äiti enkä nyt mikään äärettömän sosiaalinenkaan, ts en kaipaa jatkuvaa hälinää ympärilleni, niin voin jo sanoa olevani kyllästynyt.
Tekee mieli arkisia ja turhanpäiväisiä asioita. Haluaisin esimerkiksi lähteä laivalle.
En nyt mikään hoploppien ystävä ole ollut alunperinkään mutta jo se pelko että sieltä saa jonkun taudin eikä sinne siksi "pääse" on ärsyttävä.
Pieni flunssakin stressaa kun se tarkoittaa kotona istumista tai koronatestiä (ja senkin jälkeen kotona istumista). Koronatestiin en lapsiani aio viedä ennen kuin tulee inhimillisempi testi pikkulapsille.
Maskien käyttö myös ärsyttää välillä.
No joo, ei tarvi miettiä miltä näyttää mutta kun tykkään meikata ja laittautua niin sekin vähän turhaa. En siis juurikaan meikkaa enää. Mo tämä nyt on ongelmista pienin mutta veetutuksen aihe sekin.
Isompien lasten vuoksi tilanne harmittaa myös. Yläkoululaiset joutuu pitämään maskia koko koulupäivän. Ei varmaan kauhean kivaa eikä terveellistäkään tuolla muutenkin sisäilmaongelmaisessa koulussa.
Vaikken baareissa juuri käykään niin sekin on ärsyttävää että ne on kiinni.
Myös jatkuva koronan pelko on stressaavaa vaikka suht' normaalia elämää eletäänkin.
Ja kiva lukea näitä perhesu#mia nyt lehdistä. Tiedä sitten olisiko jäänyt tekemättä ilman koronaa?
Että saisi jo loppua tämä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Niin että kun sinulla pyyhkii kohtalaisesti niin mielestäsi muut liioittelevat tilannetta? Vaikka yksinäiset vanhukset pienissä kerrostalokopeissaan ja koronakuolemanpelko pään päällä leijumassa? Tai yrittäjät/työntekijät joiden toimeentulo mennyt? Tai mielenterveysongelmaiset joiden tilanne jo ennen koronastressiä ja eristäytymistäkin oli tiukka? Vanhemmat jotka omien töittensä lisäksi pitää kotikoulua lapsilleen?
Eikö juuri sen takia kannattaisi nauttia jokaisesta hetkestä, koska voi kuolla minä hetkenä hyvänsä? Kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin iloita, jotta selviää henkisesti, niin kannattaa iloita. Ei tästä suremalla eikä masentumalla selviä. Ilo ja positiivisuus on ainoa keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap avauksesta 😊
Minäkin ihmettelen tätä, mutta taustalla on varmaan sekin, että ei oikein uskota, että tilanne ja tauti on vakava ja jos onkin, ei se juuri minua koske.
Olen omassa elämässäni kokenut läheisten kuolemia, monenlaista kärsimystä ja väkivaltaa. Ja pystyn helposti kuvittelemaan paljon pahempia asioita, kun rajoitukset ja myös sen, millaista kärsimystä tilanne on jo aiheuttanut ja mitä se pahentuessaan voi aiheuttaa.
Rajoitustilanteessa pahimmillaankin saamme olla omassa kodissa, oman perheen kanssa. Ruokaa saa tilattua kotiovelle melkein missä vain, ulkoilemaan pääsee isoissakin kaupungeissa luonnon äärelle ja Internet tarjoaa monenlaista mahdollisuutta etäkontakteihin ystävien ja sukulaisten kanssa ja monenlaisia harrastuksia ja muita virikkeitä. Meidän ei tarvitse esim pelätä pommituksia tai muita hyökkäyksiä. Eri asia on, jos kotona ei ole turvassa esim perheväkivalta, mutta en usko että he ovat isoin valittajaryhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?Kuka on kiukutellut? Pikemminkin lammasmaista alistumista kaikki.
Jopa 86 prosenttia aikoo ottaa rokotuksen.
Lampaat ovat aivan ihania eläimiä. Rakastan niitä! Voisin ryhtyä lampuriksi. Pidätkö sinä lampaista? Mikä on suosikkieläimesi?
No heh, heh. Ei kovin hyvä vitsi.
Varmasti tiedät, että lammasmaisuutta pidetään heikkouden symbolina.
Eli lampaat menevät vain lauman mukana. Ei tarvita kuin yksi paimenkoira, niin lauma menee juuri siihen suuntaan kuin koiralle on opastettu.
Toki voi ajatella, että se koirakin on jonkinlainen "lammas", koska ihminen toki on siihen kouluttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tämä tilanne nyt kaiken kaikkiaan ihan persiistä.
Vaikka viihdynkin hyvin kotona, olen koti-äiti enkä nyt mikään äärettömän sosiaalinenkaan, ts en kaipaa jatkuvaa hälinää ympärilleni, niin voin jo sanoa olevani kyllästynyt.Tekee mieli arkisia ja turhanpäiväisiä asioita. Haluaisin esimerkiksi lähteä laivalle.
En nyt mikään hoploppien ystävä ole ollut alunperinkään mutta jo se pelko että sieltä saa jonkun taudin eikä sinne siksi "pääse" on ärsyttävä.Pieni flunssakin stressaa kun se tarkoittaa kotona istumista tai koronatestiä (ja senkin jälkeen kotona istumista). Koronatestiin en lapsiani aio viedä ennen kuin tulee inhimillisempi testi pikkulapsille.
Maskien käyttö myös ärsyttää välillä.
No joo, ei tarvi miettiä miltä näyttää mutta kun tykkään meikata ja laittautua niin sekin vähän turhaa. En siis juurikaan meikkaa enää. Mo tämä nyt on ongelmista pienin mutta veetutuksen aihe sekin.Isompien lasten vuoksi tilanne harmittaa myös. Yläkoululaiset joutuu pitämään maskia koko koulupäivän. Ei varmaan kauhean kivaa eikä terveellistäkään tuolla muutenkin sisäilmaongelmaisessa koulussa.
Vaikken baareissa juuri käykään niin sekin on ärsyttävää että ne on kiinni.
Myös jatkuva koronan pelko on stressaavaa vaikka suht' normaalia elämää eletäänkin.
Ja kiva lukea näitä perhesu#mia nyt lehdistä. Tiedä sitten olisiko jäänyt tekemättä ilman koronaa?
Että saisi jo loppua tämä tilanne.
Tottakai se olisi kiva että loppuisi, mutta kun asia ei ole millään lailla meidän päätettävissämme, niin eikö kannattaisi keskittyä siihen, mikä on vielä hyvin. Elämä näissä olosuhteissa olisi paljon antoisampaa, kun keskittyisi hyviin asioihin. Huonoille ei voi mitään, joten turha niitä on miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mua ihmetyttää kohteeton kiukuttelu ja kollektiivinen ruikutus.
Missä on resilienssi, positiivisuus ja priorisointi?
Sekä ennen kaikkea: yhteishenki?Kuka on kiukutellut? Pikemminkin lammasmaista alistumista kaikki.
Jopa 86 prosenttia aikoo ottaa rokotuksen.
Lampaat ovat aivan ihania eläimiä. Rakastan niitä! Voisin ryhtyä lampuriksi. Pidätkö sinä lampaista? Mikä on suosikkieläimesi?
No heh, heh. Ei kovin hyvä vitsi.
Varmasti tiedät, että lammasmaisuutta pidetään heikkouden symbolina.
Eli lampaat menevät vain lauman mukana. Ei tarvita kuin yksi paimenkoira, niin lauma menee juuri siihen suuntaan kuin koiralle on opastettu.
Toki voi ajatella, että se koirakin on jonkinlainen "lammas", koska ihminen toki on siihen kouluttanut.
On hienoa olla heikko. Yksi heikoista ihmisistä tällä planeetalla. Kaikki me joskus kuollaan. Niin heikkoja olemme. Joskus sairastumme. Sitä ennen haluan elää niin pitkän elämän kuin on mahdollista, ja järjen, tieteen ja modernin lääketieteen avulla suojautua taudeilta tietoni, taitoni ja kykyjeni mukaan. Ja lampaat ovat söpöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Tämä on juuri sitä valitusta, mitä minä, ap, tarkoitan. Jos lapsesi on niin onnellinen, että on päässyt yliopistoon opiskelemaan, niin jo se on sellainen lottovoitto, mistä voi repiä riemua moneksi vuodeksi. Kannattaa opetella nöyryyttä ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta pienenpienistäkin asioista. Siitä että saa tänäänkin hengittää.
Täyttä länkytystä!
Totta kai pidän hienona, että lapsillani menee hyvin. Kuopus tämä, joka pääsi lääketieteelliseen Helsingissä.
Mutta, että olisin kiitollinen ja nöyrä joka hengenvedosta :D Jossain mielessä toki.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap avauksesta 😊
Minäkin ihmettelen tätä, mutta taustalla on varmaan sekin, että ei oikein uskota, että tilanne ja tauti on vakava ja jos onkin, ei se juuri minua koske.
Olen omassa elämässäni kokenut läheisten kuolemia, monenlaista kärsimystä ja väkivaltaa. Ja pystyn helposti kuvittelemaan paljon pahempia asioita, kun rajoitukset ja myös sen, millaista kärsimystä tilanne on jo aiheuttanut ja mitä se pahentuessaan voi aiheuttaa.
Rajoitustilanteessa pahimmillaankin saamme olla omassa kodissa, oman perheen kanssa. Ruokaa saa tilattua kotiovelle melkein missä vain, ulkoilemaan pääsee isoissakin kaupungeissa luonnon äärelle ja Internet tarjoaa monenlaista mahdollisuutta etäkontakteihin ystävien ja sukulaisten kanssa ja monenlaisia harrastuksia ja muita virikkeitä. Meidän ei tarvitse esim pelätä pommituksia tai muita hyökkäyksiä. Eri asia on, jos kotona ei ole turvassa esim perheväkivalta, mutta en usko että he ovat isoin valittajaryhmä.
Tämä oli kuin minun kynästäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo riipu ihan siitä, miten paljon ihmisen elämä on pandemian vuoksi muuttunut. Mulla on kavereita, joiden elämässä ei ole juuri mikään muuttunut. Joko elämä on ollut kotona kökkimistä ennenkin tai sitten on vain vaihdettu ulkomaanmatkailu kotimaanmatkailuun ja mennään baariin aikaisemmin kuin ennen pandemiaa. Eniten on varmaan vaikuttanut niihin, jotka ovat pandemian vuoksi joutuneet lomautetuiksi tai työttömiksi.
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Kuka tähän nyt kuolee?kyselet sinä.
Sun mielestä ei ole mitään, että syyskuuhun 2020 mennessä virallisisa koronasta johtuvia kuolemia oli yli 900 000 maailmassa, epävirallisesti enemmän? Sä olet huolissasi tyttärestäsi mutta et kanna vastuuta muista ihmisistä, vanhuksistakin puhut aika ikävällä sävyllä tyyliin, että " kuolisivat pian muutenkin". Sun mielestä on ihan ok, että he kuolevat ennenaikaisesti eivätkä edes kuollessaan pysty tapaamaan lapsiaan,lapsenlapsiaan, rakkaitaan ? Aika oman navan kaivajalta vaikutat. Ei kuitenkaan ihan tavallinen kausi-influenssa, jos mietitään vaikka Yhdysvaltoja: siwellä noin 40000 kuolee vuosittain influenssaan ja nyt koronaan on kuollut kohta 400 000 ihmistä. Avaa silmät hei !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Tämä on juuri sitä valitusta, mitä minä, ap, tarkoitan. Jos lapsesi on niin onnellinen, että on päässyt yliopistoon opiskelemaan, niin jo se on sellainen lottovoitto, mistä voi repiä riemua moneksi vuodeksi. Kannattaa opetella nöyryyttä ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta pienenpienistäkin asioista. Siitä että saa tänäänkin hengittää.
Täyttä länkytystä!
Totta kai pidän hienona, että lapsillani menee hyvin. Kuopus tämä, joka pääsi lääketieteelliseen Helsingissä.
Mutta, että olisin kiitollinen ja nöyrä joka hengenvedosta :D Jossain mielessä toki.
Minä olen kiitollinen joka hengenvedosta. Kärsin vaivasta joka vaikeuttaa hengittämistä. On iloista että saa keuhkoihin ilmaa. Se ei ole ollenkaan itsestäänselvää.
Itse olen onnekas, työt säilyivät, siirtyivät etään. Jos joutuu lomautetuksi tai irtisanotuksi, niin kyllähän jo se stressaisi.
Olen myös aika introvertti ja ikäkin on puolellani, olen yli 50v, on ehditty bailata ja matkustella ihan tarpeeksi. Lisäksi olen terve, en tarvitse fysioterapiaa tms, joka nyt olisi tauolla.
Pari harrastustani on nyt katkolla, mutta jatkan sitten kun tämä on ohi, nyt teen sellaista mitä voin, esim ulkoilen ja luen.
Puhelimessa juttelen paljon kavereitteni ja sukulaisteni kanssa.
Minua ei poikkeusaika ylettömästi ahdista, mutta jos elämäntilanne ja luonne olisivat toisenlaiset, niin voisi hyvinkin ahdistaa.
Itseäni hämmentää monissa rajoituksista valittajissa se logiikan ontuminen.
Eli on kurjaa, kun ei saa tehdä niitä kivoja juttuja, joita ennenkin ja maskin käyttö harmittaa, kun ei saa meikata ja lapsetkin hyppii seinille. Tai sitten ihan ymmärrettävästi stressaa, kun ei tiedä, miten työtilanne kehittyy ja jatkuuko lomautus vai meneekö työpaikka alta. Niin, en nyt yhtään just sen takia jaksaisi näitä rajoituksia ja kyllä pitäisi jo päästä elämään vapaammin ja miksen saa mennä ja tehdä ja miksei vain voisi avata kaikki harrastuksia ja muita paikkoja.
Kun mitä paremmin niitä rajoituksia noudatetaan, sitä nopeammin tilanne palautuu edes lähemmäs normaalia, sitä lyhyemmän ajan päästä ne lapset voivat taas harrastaa ja aikuiset käydä baareissa ja sitä nopeammin se työtilannekin selkiytyy. Eli miksi, tilanteessa, jossa looginen ratkaisu oman itsensä kannalta olisi noudattaa niitä rajoituksia pilkun tarkasti ja vielä vähän enemmänkin, se käytännön ratkaisu onkin sitten päinvastainen eli ei jakseta noudattaa ja harmittaa ja ottaa päähän. Kuvittelisi, että etenkin näillä, joille tilanne on henkisesti raskas, nimenomaan olisi sitä motivaatiota tsempata ja rajoittaa. Mitä väliä sillä meille erakkoravuille on, vaikka mesoisitte tuolla pitkin maita ja mantuja ja Suomi olisi kiinni vielä ensi joulunakin - kyllä me täällä kotona ja metsissä viihdytään vielä toinenkin vuosi. Itseltänne te sitä oksaa sahaatte, jos ette ole valmiita tekemään tarvittavia toimenpiteitä. Että pysähtykää nyt ihan hetkeksi ajattelemaan niitä syitä ja seurauksia, ja miettikää sitten, kuinka kauheasti kannattaa voimavaroja tuhlata harmitteluun ja valittamiseen ja tuskailuun, ja kuinka paljon siihen, että noudattaa niitä pirun rajoituksia, jotta tilanne menee mahdollisimman nopeasti ohi.
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta asia on mielestäni mennyt liiallisuuksiin.
Kulkutauteja on aina ollut ja tulee olemaan, Media nauttii, kun saadaan näitä parinsadan tartuntalukuja jokaikinen päivä.
Kuka tähän nyt kuolee? Joku vanhus hoitokodissa ja muutenkin olisi kohta kuollut. Joku perusterve työikäinenkin, mutta niinhän se on tavallisen kausi-infuenssankin kohdalla.
Tolkutonta hysteriaa ja vedetään maskit naamalla, vaikka koiraa metsässä ulkoilutettasiin.
Liian vähän puhutaan siitä, mitä tämä vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen. Kaikki paikat kiinni ja ketään ei saa tavata. Lapseni aloitti yliopistossa syksyllä ja mitään sosiaalistumista tietenkään ei ole tapahtunut.
Mistä sä tiedät että joku vanhus olis kuollu parin vuoden sisään kuitenkin? Melkonen tietäjä taidat olla. Minäpä tiedän sen että vanhuksetkin haluavat elää. Ja jos he sairastuvat niin heidätKIN tulee hoitaa.
Eikä kausi-influessaan perusterve työikäinen kuole.
Koska olemme sivistysvaltio niin sairaat ihmiset hoidetaan. Sen vuoksi tätä koronaa yritetään rajoittaa koska hoitopaikat eivät riitä jos tilanne ryöpsähtää käsiin. Täällä ei haluta antaa ihmisten kuolla tarkoituksella kuten entisessä sivistysvaltio Ruotsissa.
Tulkitset faktoja omasta näkökulmastasi. Kaikki eivät tulkitse faktoja samoin kuin sinä.