Kertokaa te viisaammat! Miten kuriton, yläkouluikäinen lapsi saadaan tottelemaan? Keinoja ei ole.

Eipä yllätä. Nykylapset on täysiä v*ttupäitä suurin osa. Ihan oikeasti, aiemmin osattiin jollain tavalla vielä hävetä käytöstä mutta nykyisin tätä kykyä ei enää ole millään tasolla. V*tunmoinen ulina ja veetuilu alkaa ikään katsomatta, jos näitä yrittää millään tavalla opastaa vaikka kuinka asiallisesti.

Mites olisi vähemmän nipotusta ja enemmän huumoria? Oppilaat osaa kiusata, jos opettaja tuntuu tosikolta ja puuttuu joka asiaan.

Opettajan työtä tehdään omalla persoonalla. Jos persoonaan ei istu auktoritäärinen kurinpito, pitää etsiä sitten omat tapansa. Huumori on ehkä paras avain kaikkeen. Itse en ole mikään hyvä kurinpitäjä, mutta silti homma ei koskaan karkaa käsistä. En puutu pikkuasioihin, koska en jaksa tapella. Silloin, kun korotan ääntäni tai alan oikeasti jyrätä jotain, se pitää viedä loppuun saakka vaikka väkisin. Tällä säilyttää sen uskottavuutensa. Sama kuin omien lasten kanssa. Vähemmän sääntöjä ja sitten pitää niistä kiinni. Pahinta on komentaa joka asiasta koko ajan ja sitten aika menee semmoiseen rasittavaan nalkuttamiseen, eikä kukaan kuitenkaan tottele.

Vierailija kirjoitti:

Kulunut sanonta pätee:

Sitä saa mitä tilaa.

Onko etelä-euroopassa samoja ongelmia?

Entä aasiassa?

Entä Intiassa?

Aina jaksetaan kehua pohjoismaista meininkiä. Ja varmasti hyvästä syystä.

Mutta miksi on niin vaikea ottaa takapakkia askel tai kaksi, jos kerran huomataan,

että yhteisö kärsii vääristä säännöistä.

Miksi katsoa noin kauas?  Eihän tässä tarvitse mennä kuin lähinaapuriin Venäjälle tai Viroon, niin näkee jo selvästi eron koulukäyttäytymisessä ja opetusilmapiirin laadussa. Eikä todellakaan Suomen eduksi.

Tähän on tultu kun kotikuria ei enää ole. Vielä 80-luvulla tämäntyyppisissä tilanteissa opettaja olisi ollut yhteydessä kotiin ja vanhemmat olisi antaneet kersalleen sellaisen persesaunan, että tämä olisi sen muistanut monta viikkoa. Mutta enää se ei ole suotavaa eikä nykyvanhemmista edes ole kurinpitäjiksi. Nynnyjä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mites olisi vähemmän nipotusta ja enemmän huumoria? Oppilaat osaa kiusata, jos opettaja tuntuu tosikolta ja puuttuu joka asiaan.

Opettajan työtä tehdään omalla persoonalla. Jos persoonaan ei istu auktoritäärinen kurinpito, pitää etsiä sitten omat tapansa. Huumori on ehkä paras avain kaikkeen. Itse en ole mikään hyvä kurinpitäjä, mutta silti homma ei koskaan karkaa käsistä. En puutu pikkuasioihin, koska en jaksa tapella. Silloin, kun korotan ääntäni tai alan oikeasti jyrätä jotain, se pitää viedä loppuun saakka vaikka väkisin. Tällä säilyttää sen uskottavuutensa. Sama kuin omien lasten kanssa. Vähemmän sääntöjä ja sitten pitää niistä kiinni. Pahinta on komentaa joka asiasta koko ajan ja sitten aika menee semmoiseen rasittavaan nalkuttamiseen, eikä kukaan kuitenkaan tottele.

Eli jätät ikävät asiat muiden hoidettaviksi. Perinteinen vastuuta välttelevä kiva isi/tyhmä äiti-kasvatusmalli.

80-luvun tavat takaisin, joo ei tietenkään ole mahdollista koska bla bla.. silloin opettaja oli auktoriteetti joka otti niska-perse otteen jos sanallinen varoitus ei riittänyt. Eikä yksikään tuon kohtelun saanut oppilas mennyt siitä mihinkään vinkumaan.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun tavat takaisin, joo ei tietenkään ole mahdollista koska bla bla.. silloin opettaja oli auktoriteetti joka otti niska-perse otteen jos sanallinen varoitus ei riittänyt. Eikä yksikään tuon kohtelun saanut oppilas mennyt siitä mihinkään vinkumaan.

Täysin mahdotonta kuvitella tällaista ryhtiliikettä nykyiseen raukkamaisuutta ja rottailua ihailevaan käytösilmapiiriin. Enkä puhu pelkästään kunniattomina kasvaneista lapsista: valtaosa lapsiensa panttivangeiksi jääneistä nykyaikuisista ajattelee ja toimii samoin.

Nyt on mennyt opettajalla herne nenään ja nuoret ottaneet vallan!

Jos haluat kunnioitusta, osoita kunnioitusta. Puhu arvostaen, rauhallisesti. Älä menetä hermojasi oppilaan nähden. Jos tuntuu, ettet pysty: poistupaikalta esim. opehuoneeseen hakemaan jotain. Kerää itsesi ennen kuin palaat luokkaan.

Älä uhkaile, kerro tosiasiat ja toimi kertomallasi tavalla, AINA! Pysy kannassasi, mutta kuuntele oppilaan mielipide. Perustele! Kerro aina, miksi asiat nyt menevät näin.

Totta, että peruskäytöstapoja on nuorilla tänä päivänä vähemmän kuin ennen. Mutta jos toimit oikeudenmukaisesti, nuoret vaistoavat sen!

Valitse riidat. Jos oppilas haluaa pitää kirjojaan lattialla, voit huomauttaa siitä, mutta kannattaako kirjojen nostosta lähteä tappelemaan tunnilla? Kerro, että jos kirjat eivät nouse lattialta, laitat merkinnän Wilmaan. Toimi kertomallasi tavalla. Uudestaan ja uudestaan. Yleensä joku muukin jossain vaiheessa reagoi, kun nuoren kirjat aina lattialla...

Tsemppia!

Jos tarvetta, käyppä työterveyshuollossa hakemassa voimia jatkoon.

yt. Yläkoulussa töissä 20v, ei ongelmia nuorten käytöksen suhteen

Se on tuo ikä, kyllä se siitä ajan kanssa. Ihan kuuluu kuvaan ja kuulostaa perus kapinoinnilta mitä itsekin tullut harrastettua ja silti nykyään kaikki enemmän kuin hyvin. Teet vaan mitä pystyt, enempää ei voi. Sehän on oppilaiden häviö kun jäävät opetuksesta jälkeen ja vaikuttaa heidän arvosanoihinsa.  Tai sitten ihan perinteinen vakava keskustelu vanhempien ja jälkikasvun kesken jossa kissa nostetaan pöydälle. 

Ap, olen pahoillani puolestasi, ihan hirveä tilanne! Minä en ole opettaja enkä tiedä voiko näin tehdä mutta jos antaisit halukkaiden mennä vessaan ja olla siellä tai jos kirja putoaa niin älä sano mitään. Et siis Anna mitään negatiivista palautetta, opetat vain niitä jotka haluavat oppia. Näin ehkä voisi kokeilla vähän aikaa, ehkä puhuisit asiasta ensin kollegoiden kanssa että aiot tehdä näin. Vai eikö toimi, häiriköivät enemmän? Paras olisi että sanoisi tunnin alussa että ne jotka eivät halua numeroa todistukseen voivat lähteä sinne vessaan nyt, mutta voi olla että on liian rajua opettajan sanoa noin. Voimia kuitenkin sinulle ap!

Vierailija kirjoitti:

80-luvun tavat takaisin, joo ei tietenkään ole mahdollista koska bla bla.. silloin opettaja oli auktoriteetti joka otti niska-perse otteen jos sanallinen varoitus ei riittänyt. Eikä yksikään tuon kohtelun saanut oppilas mennyt siitä mihinkään vinkumaan.

Itse olin koulussa 70-80 lukujen vaihteessa. Ei opettajilla silloinkaan ollut enää oikeutta kurittaa oppilasta. Tää on ollut pitkä matka kouluopetuksessa ja suunta ollut näkyvillä koko ajan.

Ongelma on todellinen. Se on myös koulu- ja aluekohtainen, minkä sain hyvin tuntea nahoissani ollessani nuorena sijaisena. Omia havaintoja:

Kävin itse yläastetta tai silloista keskikoulua 70-luvun puolessavälissä. Koulumme suosituin opettaja oli Seija Järvinen (juurikin hän). Silloinhan luokat olivat keskimäärin 42-oppilaisia, mutta hänen tunneillaan kukaan ei inahtanutkaan. Tunnit kuluivat näin:

Opettaja avasi luokan oven ja oppilaat kävivät istumaan puolikaareen. Opettaja oli aina laitettu ja huoliteltu ja erittäin hoikka ja kaikin puolin ilona silmille. Sitten hän aloitti tunnin eli alkoi puhua. Hän puhui milloin mistäkin meille kersoille, kertoi sattumuksia edelliseltä päivältä tms., tai pohti jotain ajankohtaista aihetta, mitä milloinkin. Hän puhui meille ikään kuin vertaisilleen, jollain lailla kuin aikuisille. Luokka kuunteli ihmeissään ja luomuotuneena. Musiikkia oli muistaakseni tunti viikossa, mutta eniten opin juuri niillä tunneilla, vaikkei siellä kertaakaan laulettu tai soitettu.

Oma kokemukseni opettajaja 90-luvulla: 

Aika paljon riippuu siitä, miten homma lähtee käyntiin heti syksyllä. Jokainen tunti pitää olla valmisteltu ja niin, että se jotenkin kiinnostaa teiniä, aineesta riippumatta. Porukka pitää tempaista mukaansa heti, kun tunti alkaa. Alussa ei kannata kiinnittää liikaa huomiota niihin, joita opetus ei  kiinnosta, kunhan vaan saa enemmistön mukaan. Tuntien pitää olla monipuolisia ja vauhdikkaita, yllättäviäkin. Silti pitää pysyä asiassa ja jotenkin olla vauhdikas, Näin siis seiskoilla ja kaseilla, yseillä menee yleensä omalla painollaan. Mihinkään suukopuun ei kannata osallistua, vaan jotenkin yrittää muistaa tuo kunnioitus tai muu sellainen tasavertaisuus, kuten oma musaopettajani. Aiemmin esitetty kommentti huumorista oli hyvä, opetus kannattaa pitää sillä lailla "kevyenä", että välillä voi vitsaillakin edes joskus. 

Tärkein juttu on minusta vuorovaikutus. Kun se sujuu, tunnit menevät omalla painollaan. Jos voisit jotenkin saada viestitettyä lapsille, että sinulla ei ole mitään heitä vastaan etkä aio tehdä mitään hölmöä (siis heidän mielestään). Ihan varmasti jokaisessa luokassa on ainakin yksi, jonka kanssa saat solmittua sellaisen yhteyden, josta on paljon iloa itsellesi.

Missään tapauksessa ei kannata alkaa riidellä lasten kanssa, mihin itse aikoinaan sorruin. Yritä vaan keskittyä asiaan ja olla oma itsesi, samaan tapaan kuin esim. viime viikolla A-studiossa (tai jossain) ollut yliopistonopettaja Pauliina Ilmonen, aivan ihastuttava hahmo.

Jos tilanne on, mitä kuvasit, niin olkoon, ensi syksynä sitten uusi alku. Opetustyö tulee mielestäni vuosi vuodelta helpommaksi!

Vierailija kirjoitti:

Mites olisi vähemmän nipotusta ja enemmän huumoria? Oppilaat osaa kiusata, jos opettaja tuntuu tosikolta ja puuttuu joka asiaan.

Opettajan työtä tehdään omalla persoonalla. Jos persoonaan ei istu auktoritäärinen kurinpito, pitää etsiä sitten omat tapansa. Huumori on ehkä paras avain kaikkeen. Itse en ole mikään hyvä kurinpitäjä, mutta silti homma ei koskaan karkaa käsistä. En puutu pikkuasioihin, koska en jaksa tapella. Silloin, kun korotan ääntäni tai alan oikeasti jyrätä jotain, se pitää viedä loppuun saakka vaikka väkisin. Tällä säilyttää sen uskottavuutensa. Sama kuin omien lasten kanssa. Vähemmän sääntöjä ja sitten pitää niistä kiinni. Pahinta on komentaa joka asiasta koko ajan ja sitten aika menee semmoiseen rasittavaan nalkuttamiseen, eikä kukaan kuitenkaan tottele.

Jos kyse olisi lapsilauman pitämisestä luokkahuoneessa tai hengissä, niin se olisi ihan helppoa. Voisin ottaa sen huumorin ja kaikilla olisi varmasti hauskaa. Mutta kun se nyt ei vaan ole mahdollista oppitunnilla, jolloin minun tehtäväni on opettaa ja oppilaiden oppia. Kun oppilas ei halua oppia, ei ole keinoja pakottaa edes pysymään luokassa. Minun on valvottava oppilaitani, olen vastuussa heistä. Minun on opetettava heitä - ei koulu ole vain paikka, jossa oppilaat on pidettävä sisällä. 

Olisi tosi helppo tehdä näiden tyyppien kanssa vaikka joku retki metsään. Joukkojen hallinta onnistuu kyllä, kun on kivaa tekemistä. Mutta sitten kun pitäisi ottaa sivu 72 siitä kemian tehtäväkirjasta ja opetella, miten kaksi alkuainetta reagoi keskenään, niin jo loppuisi huumori sinultakin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Se on tuo ikä, kyllä se siitä ajan kanssa. Ihan kuuluu kuvaan ja kuulostaa perus kapinoinnilta mitä itsekin tullut harrastettua ja silti nykyään kaikki enemmän kuin hyvin. Teet vaan mitä pystyt, enempää ei voi. Sehän on oppilaiden häviö kun jäävät opetuksesta jälkeen ja vaikuttaa heidän arvosanoihinsa.  Tai sitten ihan perinteinen vakava keskustelu vanhempien ja jälkikasvun kesken jossa kissa nostetaan pöydälle. 

Se, mitä et omilta kapinoinniltasi aikoinaan ymmärtänyt, oli se, ettet vaikuttanut vain omaan oppimiseesi vaan koko luokan oppimiseen. Häiritsit niiden oppilaiden tunteja, jotka olisivat halunneet oppia. Sama se on nytkin. Minullehan on se ja sama oppiiko kukaan mitään. Saan palkkani, vaikka meditoisin koko tunnin ja istuisin hiljaa luokan edessä. On täysin kuvottavaa ajatella, että antaisin olla vaan. Näiden kaistapäiden takia kukaan muukaan ei opi mitään. He tässä kärsivät myös!

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen pahoillani puolestasi, ihan hirveä tilanne! Minä en ole opettaja enkä tiedä voiko näin tehdä mutta jos antaisit halukkaiden mennä vessaan ja olla siellä tai jos kirja putoaa niin älä sano mitään. Et siis Anna mitään negatiivista palautetta, opetat vain niitä jotka haluavat oppia. Näin ehkä voisi kokeilla vähän aikaa, ehkä puhuisit asiasta ensin kollegoiden kanssa että aiot tehdä näin. Vai eikö toimi, häiriköivät enemmän? Paras olisi että sanoisi tunnin alussa että ne jotka eivät halua numeroa todistukseen voivat lähteä sinne vessaan nyt, mutta voi olla että on liian rajua opettajan sanoa noin. Voimia kuitenkin sinulle ap!

Ehdotuksesi mukaan toimimalla ope järjestää itselleen ongelmia. Hänellä on jakamaton valvontavastuu ja vessassa notkuvat eivät ole jatkuvan valvonnan alla ->virkavirhe.

Ne, joita et opeta, eivät opi mitään -> kokeista nelosia -> joudut järjestämään tukiopetusta ja muita tukitoimia. Näihin kuluu valtavasti aikaa, josta ei makseta mitään ja joka on suoraan pois muiden oppilaiden eteen käytettävästä ajasta. Jos haluat antaa nelosen todistukseen, joudut sitä ennen tekemään vaikka mitä toimenpiteitä ja järjestämään nuorille erillisiä suoritusmahdollisuuksia. Jälleen ilman korvausta. Lisäksi saat rehtorin silmissä hankalan maineen.

Vierailija kirjoitti:

Hei, minun lapsi on yksi heistä. Olen pahoillani hänen käytöksestään. Hänellä on murrosikä nyt pahimmillaan menossa. Kotikasvatus on ihan kunnossa kyllä, ja olemme tästä häiriökäyttäytymisestä kotona jutelleet paljonkin. Se ottaa päähän minuakin näin vanhempana.

Minä en tiedä mitä pitäisi tehdä. Siellä koulussa on opettajia joiden tunneilla ei ole mitään hankaluuksia, ja sitten on teitä joille se auktoriteetti tuntuu olevan haastavampi laji. En miä tiedä mitä sille pitäisi tehdä? 

Viime viikolla olimme palaverissa luokanvalvojan ja kuraattorin ja rehtorin kanssa teinini käytöksestä. Toivotaan taas että se kantaa eteenpäin. Ehkä ensi vuosi on helpompi. Muistan itsekin, että 14-15 ikävuosi 8. luokalla oli pahin. Mutta minusta kasvoi ihan ajatteleva aikuinen kuitenkin.

Kyllä siinä kasvatuksessa selkeästi on jotain vikaa, jos aiheuttaa häiriötä. Jos kotona olisi kuria ja antaisit jotain seurauksia huonosta käyttäytymisestä, niin lapsesi tuskin käyttäytyisi noin. Pelkkä puhe toimii hyvin harvoin, joten kotiarestiin/puhelin tai tietokone pannaan ymsyms.

Jos kiellot eivät koulussa tehoa tai muu järkipuhe, niin varmasti koululla on mahdollista järjestää keskustelu, johon pyydetään vanhemmat paikalle ja kuulostella mikä on vanhempien näkemys asioista, onko tuota ongelmatoimintaa kotonakin. Jos vanhemmatkin hyppivät ongelmanuoren touhujen mukaan niin heille voi kertoa nuoren toiminnan vaikutuksesta muuhun luokkaan ja opetustyöhön ja kertoa että nuorelle suositetaan nyt käyntiä koulukuraattorilla tai -psykologilla. Vanhemmille voi antaa paikkakunnan palvelutarjonnan mukaan esitteet ja kertoa, että tilannetta seurataan nyt koululla ja jos toiminta ei muutu, niin pitäisikö sitten harkita tukea perheelle, kyseessähän on kuitenkin ongelma kasvatuksessa, joko kotona ei jakseta puuttua nuoren käytökseen tai siellä ei saada kuria nuorelle. Nuorelle itselleen voisi kertoa että istumapaikka muuttuu luokassa, vaikka siihen opettajan pöydän eteen ja toisaalta on hyvä käydä keskustelu nuoren kanssa, mikä oppimisessa mättää, onko syynä oppiaine tai tapa millä asioita käydään läpi. Häiriökäyttäytymistä on monenmoista, syitä voi olla vaikka seuraavat: käyttäytymisellä ja hämmingin aiheuttamisella saa joiltain suosiota=vahvistaa omaa identiteettiä, perheessä tai muissa ihmissuhteissa asiat on pielessä, kotona ei saa huomiota, koulussa saa huonoja arvosanoja=on jo luovuttanut, kännykkäaddiktio kuten some, pelaaminen=yleinen keskittymishäiriö. Jälkimmäiseen voi ehdottaa vanhemmille, että kouluun mukaan tavoitettavuuden vuoksi vaikka perusluuri prepaidilla.

Lopuksi onko porkkanaa opetettavaan oppiaineeseen? Mikä näitä ongelmaisia motivoi? Vois olla vaikka niinkin, että jos viikko on menny, ettei kukaan sekoile omiaan, niin pidetään lopputunti keskustellen niitä näitä tai katsotaan viikon viimeisellä tunnilla elokuvaa tai ne saa lähteä vähän aiemmin kotiin "etäoppimaan", jotka on olleet viikon ilman häiriöitä. Toisaalta, jos koko sakille luvataan jotain kivaa, jos häiriöitä ei tule ja jos se kiva jää toteutumatta häröilijöiden vuoksi, niin luulisi että muu luokkakin ennen pitkää antaa palautetta näille, jotka sen kivan "palkinnon" toteutumisen torppasivat. Olen kuullut, että monessa muussakin on tätä metodia käytetty. 

Itse en ollut yläkouluaikoina häirikkö, mutta valitettavasti jo silloin osa porukasta keksi ikäville ja tylsille opettajille omat kutsumanimet ja osa opettajista joutui kiusatuiksi. Tähän vaikutti pitkälti opettajan tiukkuus, huumorintajuttomuus, unettava opetustapa ja valitettavasti myös korkea ikä ja ulkonäkö. 

Mielenkiintoista olisi kuulla minkä aineen opettaja olet?

Haistata peet niille jotka per**ilee. Jos joku pahottaa mielensä niin anna pahoittaa. Mitä sitten, hyvä oppia ettei elämä ole vsin silkkihansikkain silittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kiellot eivät koulussa tehoa tai muu järkipuhe, niin varmasti koululla on mahdollista järjestää keskustelu, johon pyydetään vanhemmat paikalle ja kuulostella mikä on vanhempien näkemys asioista, onko tuota ongelmatoimintaa kotonakin. Jos vanhemmatkin hyppivät ongelmanuoren touhujen mukaan niin heille voi kertoa nuoren toiminnan vaikutuksesta muuhun luokkaan ja opetustyöhön ja kertoa että nuorelle suositetaan nyt käyntiä koulukuraattorilla tai -psykologilla. Vanhemmille voi antaa paikkakunnan palvelutarjonnan mukaan esitteet ja kertoa, että tilannetta seurataan nyt koululla ja jos toiminta ei muutu, niin pitäisikö sitten harkita tukea perheelle, kyseessähän on kuitenkin ongelma kasvatuksessa, joko kotona ei jakseta puuttua nuoren käytökseen tai siellä ei saada kuria nuorelle. Nuorelle itselleen voisi kertoa että istumapaikka muuttuu luokassa, vaikka siihen opettajan pöydän eteen ja toisaalta on hyvä käydä keskustelu nuoren kanssa, mikä oppimisessa mättää, onko syynä oppiaine tai tapa millä asioita käydään läpi. Häiriökäyttäytymistä on monenmoista, syitä voi olla vaikka seuraavat: käyttäytymisellä ja hämmingin aiheuttamisella saa joiltain suosiota=vahvistaa omaa identiteettiä, perheessä tai muissa ihmissuhteissa asiat on pielessä, kotona ei saa huomiota, koulussa saa huonoja arvosanoja=on jo luovuttanut, kännykkäaddiktio kuten some, pelaaminen=yleinen keskittymishäiriö. Jälkimmäiseen voi ehdottaa vanhemmille, että kouluun mukaan tavoitettavuuden vuoksi vaikka perusluuri prepaidilla.

Lopuksi onko porkkanaa opetettavaan oppiaineeseen? Mikä näitä ongelmaisia motivoi? Vois olla vaikka niinkin, että jos viikko on menny, ettei kukaan sekoile omiaan, niin pidetään lopputunti keskustellen niitä näitä tai katsotaan viikon viimeisellä tunnilla elokuvaa tai ne saa lähteä vähän aiemmin kotiin "etäoppimaan", jotka on olleet viikon ilman häiriöitä. Toisaalta, jos koko sakille luvataan jotain kivaa, jos häiriöitä ei tule ja jos se kiva jää toteutumatta häröilijöiden vuoksi, niin luulisi että muu luokkakin ennen pitkää antaa palautetta näille, jotka sen kivan "palkinnon" toteutumisen torppasivat. Olen kuullut, että monessa muussakin on tätä metodia käytetty. 

Itse en ollut yläkouluaikoina häirikkö, mutta valitettavasti jo silloin osa porukasta keksi ikäville ja tylsille opettajille omat kutsumanimet ja osa opettajista joutui kiusatuiksi. Tähän vaikutti pitkälti opettajan tiukkuus, huumorintajuttomuus, unettava opetustapa ja valitettavasti myös korkea ikä ja ulkonäkö. 

Mielenkiintoista olisi kuulla minkä aineen opettaja olet?

Huomaan, ettet ole opettaja ja omat käsityksesi nykykoulusta ovat omilta kouluajoiltasi. Videon tai elokuvan katsominen ei ole samanlaista eksoottista luksusta kuin aiemmin, kun jokaisella nuorella on mahdollisuus katsoa leffoja ja sarjoja vaikka joka välitunti omalta kännykältään.

Opettaja ei saa palkita oppilaita lähettämällä heitä kotiin aiemmin. Valvontavastuu opettajalla on koko oppitunnin ajan. Jos oppilas jää oppitunnin aikana auton alle, kun opettaja on käskenyt kotiin aiemmin, niin opettajahan on siinä lirissä.

Ja miten ihmeessä kuvittelet, että joku esite jossain keskustelun lomassa ojennettuna auttaisi mitään? Esite? Luuletko, että keskusteluun tulee kaksi insinöörivanhempaa hyvin pukeutuneina, keskustelemaan aikuismaisesti lapsensa häiriköinnistä koulussa ja joku esite muuttaa tämän pariskunnan kasvatussuunnan? 

Milläs käsken sen oppilaan mihinkään opettajan eteen istumaan, kun en voi kädestä pitäen häntä siihen ohjata? Eikä se mitään auta, vaikka sylissä istuisi!

Mä olen kyllä niin kurkkua myöten täynnä tätä, että rustasin tässä iltapäiväpuhteiksi irtisanoutumisilmoituksen. Annan sen huomenna rehtorille. Teen jakson loppuun ja se oli sitten siinä. Tämä riitti nyt.

ap

Ap, tsemppiä. Kauanko olet ollut opettajana ja oletko nykyisessä koulussa vakituisena? Se vaikuttaa pal-jon.

Sijaisena oli aivan mahdotonta saada nuoria tottelemaan, jos eivät halunneet totella. Muutenkin lapsilla tapana oli härnätä, testata ja kiusata sijaista.

Ikä auttaa. Vanhemmalle opettajalle eivät viitsi enää niin paljon veetuilla. Maskin käyttö alkoi sujua, kun lopultakin kunta alkoi tarjota maskit. Paketti kouraan ja ope jakamaan maski jokaiselle. "Ooksä tosissas? Onko mun pakko laittaa tää?" -"On."