Onko olemassa naisia, jotka myöntävät, että varsinkin 15-30 ikävälillä valitsivat ihan vääriä miehiä ja

Vierailija kirjoitti:

Mitä kusipäisempi luonne ja stereotyyppisesti komeampi naama niin 99% naisista on juuri sen perässä.

Samaan aikaan se kiltti ja kunnollinen mies saa "vaikutat kivalta kaverilta" pakkeja.

Kyllä,mutta nyt kaksi kertaa vahingosta viisastuneena,kiltin ja kunnollisen miehen kanssa

naimisissa ja 16v jo yhdessä. Elämä on ihanan helppoa,kun ei tarvi jännittää mitään.

Mies käyttäytyy normaalin ihmisen tavoin,eikä ala jankkaamaan turhanpäiväisistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole minä nuorena, enkä edelleenkään retkahtanut vääriin miehiin, kun jos olet ruma, vaikka nuori, niin ei ole noita tarjokkaita ollut. Kaikki naiset eivät löydä miestä, panokumppanin kylläkin. Minua ärsyttää tämä palstan miesten kaksinaismoralusmu- haukutaan naisia , kun he eivät muka nuorina kelpaa, mutta itse ovat kyllä yhtä kranttuja, en nimittäin usko, että yksikään näistä uleista huolisi rumaanaista muuta kuin kertapanokdi säkki päässä.

lähdetkö treffeille? t. u l i mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valitsin 15-40 ikävälillä. Eli juuri niitä seksikkäitä alfauroksia, jotka sitten ei osoittautuneet ylläri kyllä yhtään uskollisiksi ja kunnollliseksi aviomiesmateriaaliksi. Se, että hain seurani lähinnä baareista ja yökerhoista, ei auttanut asiaa. Mutta koin etten vaan pysty ihastumaan muihin kuin erityisen miehekkäisiin ja komeisiin. Niinpä lopulta jäin vanhaksipiiiaksi ja lapsettomaksi, kun sitten taas 40 jälkeen kukaan ei ole minusta enää kiinnnostunut kun olen lihonutkin paljon.

Ihanaa poikarakkautta! Koska tuon kirjoittaja on mies. Ja tulee kuolemaankin neitsyenä :)

Olen suorastaan hämmästynyt, kuinka huonon "naisena" kirjoitetun teksti joku voikin näppäimistöltään suoltaa! :D 

Naisena kirjoittelu on hauskaa, laadusta riippumatta.

t. eri

Tahtoisit olla nainen, ei yllätä. Mikset vaan tule reilusti kaapista?

En haluaisi olla nainen. Nautin vain trollaamisesta.

Kriteerini olivat epärealistiset enkä siis "valinnut" ketään. Kuva ihannemiehestä oli erään ihastuksen pohjalta, jota en kuitenkaan voinut saada ja en tajunnut miten harvinainen tapaus hän oli. Jossain 25v. tienoilla tajusin että pitää katsella vähän avoimemmin. Mutta en ole ihastunut montaa kertaa senkään jälkeen. En vain lämpene monelle vaikka olisin kokonaan ilman ennakkoluuloja.

KYLLÄ! N33

Joo. Valitsin kiltin ja kunnollisen miehen. Menimme naimisiin ja teimme lapset. Oli omakotitalo, farmariauto ja koira. Lapset kasvoivat isoksi ja otin eron miehestä. Nyt tapailen upeita nuoria miehiä satunnaisen seksin merkeissä. Matkustelen ja harrastan, tulen hyvin toimeen itse ansaitsemallani palkalla. Arvostan itsenäisyyttäni ja omaa kotiani.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kusipäisempi luonne ja stereotyyppisesti komeampi naama niin 99% naisista on juuri sen perässä.

Samaan aikaan se kiltti ja kunnollinen mies saa "vaikutat kivalta kaverilta" pakkeja.

Niin? Näinhän se naisillakin menee. Jos miehellä on valittavana vittumaisella luonteella varustettu upea kaunotar, tai kiltti ja kunnollinen seinäruusu, niin mies ottaa sen kaunottaren. Eivätkä miehet edes yritä peitellä tätä, sehän on vain biologiaa sanotaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole minä nuorena, enkä edelleenkään retkahtanut vääriin miehiin, kun jos olet ruma, vaikka nuori, niin ei ole noita tarjokkaita ollut. Kaikki naiset eivät löydä miestä, panokumppanin kylläkin. Minua ärsyttää tämä palstan miesten kaksinaismoralusmu- haukutaan naisia , kun he eivät muka nuorina kelpaa, mutta itse ovat kyllä yhtä kranttuja, en nimittäin usko, että yksikään näistä uleista huolisi rumaanaista muuta kuin kertapanokdi säkki päässä.

lähdetkö treffeille? t. u l i mies

Älä vaan lähde! Ei kukaan ansaitse U L i miestä riipakseen, tiedossa olisi vain ihan saa ta nan rankkaa ja hankalaa kitkuttamista, vänkäämistä ja jankkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole minä nuorena, enkä edelleenkään retkahtanut vääriin miehiin, kun jos olet ruma, vaikka nuori, niin ei ole noita tarjokkaita ollut. Kaikki naiset eivät löydä miestä, panokumppanin kylläkin. Minua ärsyttää tämä palstan miesten kaksinaismoralusmu- haukutaan naisia , kun he eivät muka nuorina kelpaa, mutta itse ovat kyllä yhtä kranttuja, en nimittäin usko, että yksikään näistä uleista huolisi rumaanaista muuta kuin kertapanokdi säkki päässä.

lähdetkö treffeille? t. u l i mies

Älä vaan lähde! Ei kukaan ansaitse U L i miestä riipakseen, tiedossa olisi vain ihan saa ta nan rankkaa ja hankalaa kitkuttamista, vänkäämistä ja jankkaamista.

Olen man of culture. Arvostan kiihkeää keskustelua syvällisistä aiheista, rankkojakaan juttuja ja jankkaamistakaan sivuuttamatta. Olen eurooppalainen sivistysmies.

Vierailija kirjoitti:

Mitä naiset luulette, miltä miehestä tuntuu, jos mies on vaikka 37 vuotias, ja ollut muutamassa epäonnistuneessa tapailu-/ seurustelusuhteessa, ja sitten mies tapaa ekaa kertaa naisen, joka oikeasti tuntuu haluavan hänet kumppaniksi, mutta myös naisen joka on 34v ja ollut viimeiset 20 vuotta putkeen erilaisissa suhteissa, usein ns. jännien miesten kanssa?

Ei miltään kuten ei tunnu naisestakaan minkä tuore puoliso kertoo panneensa yli tuhatta naista, käyneensä usein huorissa, olleensa monesti naimisissa ja harrastavansa parinvaihtoa sekä miehiä. Pantujen miesten lukumäärästä ei ilmoiteta.

Kun vähän ajattelen enemmän, niin minulla kävi oikeastaan ihan hiton hyvä tuuri aikoinaan.

Olen siis mies, aina ollut ujo ja hiljainen, ja hyvin kaukana internet-legendojen superalfoista: keskimittainen, täysi nörtti, fyysisesti heikko, epäurheilullinen ja rimpulaksi haukuttu. Koska en uskaltanut tyttöjä lähestyä lainkaan vaikka kiinnostusta oli, olisin hyvinkin saattanut päätyä yksinäiseksi katkeroituneeksi internet-hyypiöksi.

Mutta sitten kävi niin, että muuan ekstrovertti nuori neiti ihastui minuun sekä mielessään kehittämäänsä mielikuvaan minusta, ja päätti iskeä minut. Pitihän siihen suhteeseen lähteä, kun joku kerran oli minusta kiinnostunut. Ei kuitenkaan mennyt kauaa ennen kuin yhdessä totesimme, että olimme aivan liian erilaiset toisillemme ja erosimme yhteistuumin.

Tästä kuitenkin opin sen, että naisetkin ovat ihmisiä siinä kuin miehetkin eivätkä mitään satujen mystisiä prinsessoja ja että maailma ei siihen kaadu, jos heti kerrasta ei eletä onnellisena elämän loppuun asti. Uskalsin lähtä lähestymään muitakin naisia ja parin epäonnisen yrityksen jälkeen löytyi nykyinen, jonka kanssa onkin tullut oltua jo yli 20 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihan tuota kysymyksen asettelua. Parikymppisenä halusin bilettää ja pitää hauskaa, ja silloin siihen sopivat tietynlaiset miehet. Myöhemmin kypsyin itse ja sitä myötä toki hain myös henkisesti kypsempiä miehiä. En enää sellaisia nelikymppisiä, jotka jääneet henkisesti ja muutenkin sille 18 v. tasolle. Ja osa nuoruuden aikaisista miehistä jäi, joten olivat silloin oikeita, mutta eivät olisi myöhemmin enää olleet. 

Jos mies käy maksullisissa nuorena menettämässä poikuutensa niin varmaan se olisi naisten mielestä tuomittavaa mutta tuollainen vastuuton elämänrapa voimaannuttavaa. Eikö bilettämisen pitäisi jo loppu viimeistää 20v.

Mitä tarkoitetaan bilettämiselle? Mietin vaan, kun jopa tuntemani uskovaiset nuoret puhuivat bilettämisestä, kun olivat jossain omissa nuorisotapahtumissaan, jotka ovat joskus jopa aika suuria, valtakunnallisia tapahtumia (en muista enää sen tapahtuman nimeä, kun en itse heidän porukoissaan pyörinyt). Kun sana "bileet" tarkoittaa yleensä juhlimista, ja jopa eläkeläiset voivat vähän pilke silmäkulmassa puhua pitävänsä bileet, kun kutsuvat eläkeläiskavereitaan juhlistamaan nimipäiväänsä. Joten saisiko tuolle tulkinnanvaraiselle sanalle vähän täsmällisempää määritelmää? Vai haetaanko tässä sitä, että ihanne olisi syrjäytynyt, joka ei ikinä osallistu mihinkään muiden ikätovereiden juttuihin...?

Vierailija kirjoitti:

"Virheitä sattuu"

Kyllä, mutta ne ovat aina samoja virheitä kaikilla naisilla. Ne väärät miehet ovat aina itsevarmoja röyhkimyksiä, pelimiehiä, jänniä miehiä, tai komistuksia joille nainen on vain hetken huvi.

Ainoastaan palstatarinoissa nuorena pariudutaan ujojen nörtien kanssa ja sitten 35v tienoilla komean urheilija-yrittämiljonäärin kanssa.

Yleistyksiä, much? Eihän tälle provoilulle voi kuin nauraa. Esimerkiksi minä en ole koskaan seurustellut tuollaisten kanssa :D:D :D Voishan se olla jännä kokeilla, mistä heitä löytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä naiset luulette, miltä miehestä tuntuu, jos mies on vaikka 37 vuotias, ja ollut muutamassa epäonnistuneessa tapailu-/ seurustelusuhteessa, ja sitten mies tapaa ekaa kertaa naisen, joka oikeasti tuntuu haluavan hänet kumppaniksi, mutta myös naisen joka on 34v ja ollut viimeiset 20 vuotta putkeen erilaisissa suhteissa, usein ns. jännien miesten kanssa?

Ei miltään kuten ei tunnu naisestakaan minkä tuore puoliso kertoo panneensa yli tuhatta naista, käyneensä usein huorissa, olleensa monesti naimisissa ja harrastavansa parinvaihtoa sekä miehiä. Pantujen miesten lukumäärästä ei ilmoiteta.

Kaikkea ei tarvitse kertoa, wink wink :D

No teininä seurustelin parin pojan kanssa, jotka nyt sattuivat lähipiirissä olemaan. Enpä kummemmin mitään kriteereitä miettinyt eikä kyllä mitään erityistä valinnanvaraa ollut. Toisen kanssa seurustelin lähinnä uteliaisuudesta, oli sellainen vähän pöllö reppana, ei kovin hyvännäköinen. Lihoi yhtäkkiä hirveästi vuoden seurustelun aikana. Käytös oli niin lapsellista kuin teinipojalla suinkin voi olla. No, lapsellinen olin itsekin, tosin myönnän että kyllä tässä kyseenalaisessa kunniassa poika voitti mut.

Toisen kanssa olin sitten muutaman vuoden, yliopistoon asti ja asuttiin yhdessäkin. Ihastuin lähinnä koska oli söpö ja oli hauska teinikännätä yhdessä ym. Ei paljoa muuta tullut ajateltua. Siinä muutamassa vuodessa kasvoimme hyvin erilaisiksi ihmisiksi ehkä enää halunnut olla yhdessä.

Parikymppisenä sitten seurustelin kuutisen vuotta sellaisen tavallisen näköisen, vähän pullean ja kokemattoman miehen kanssa. Siinä vähitellen sitten paljastui, että mies oli kestokiukkuinen ja katkera ilmeisesti jostain lapsuusperheen asioista, tuntui vihaavan vähän kaikkea ja kaikkia ja suusta tuli jatkuva kritiikin virta. Minä kilttinä tossukkana sain toimia likasankona kaikille satunnaisista syistä johtuville vihanpurkauksille. Elämä meni vähitellen munankuorilla kävelyksi ja lopulta sain tarpeekseni. Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin kihisee edelleen kiukkuisena yksin mitä olen muilta kuullut. Itse onnellisessa avioliitossa, yhdessä maailman komeimman miehen kanssa kahdeksatta vuotta.

Kyllä. En tajunnut deitata niitä alfoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä naiset luulette, miltä miehestä tuntuu, jos mies on vaikka 37 vuotias, ja ollut muutamassa epäonnistuneessa tapailu-/ seurustelusuhteessa, ja sitten mies tapaa ekaa kertaa naisen, joka oikeasti tuntuu haluavan hänet kumppaniksi, mutta myös naisen joka on 34v ja ollut viimeiset 20 vuotta putkeen erilaisissa suhteissa, usein ns. jännien miesten kanssa?

Ei miltään kuten ei tunnu naisestakaan minkä tuore puoliso kertoo panneensa yli tuhatta naista, käyneensä usein huorissa, olleensa monesti naimisissa ja harrastavansa parinvaihtoa sekä miehiä. Pantujen miesten lukumäärästä ei ilmoiteta.

Eli sinun maailmassasi nainen ei ole mistään osannut päätellä noita asioita niinä vuosina, kun hän tutustui mieheen ja tämän arvomaailmaan ym (kutsutaan myös seurusteluksi), ja sinä päivänä kun he menevät naimisiin, mies kertoo asian? Vai miten oikein ajattelit asian?

Vierailija kirjoitti:

"Virheitä sattuu"

Kyllä, mutta ne ovat aina samoja virheitä kaikilla naisilla. Ne väärät miehet ovat aina itsevarmoja röyhkimyksiä, pelimiehiä, jänniä miehiä, tai komistuksia joille nainen on vain hetken huvi.

Ainoastaan palstatarinoissa nuorena pariudutaan ujojen nörtien kanssa ja sitten 35v tienoilla komean urheilija-yrittämiljonäärin kanssa.

Sekä ujo nörtti että urheilija-yrittäjämiljonääri kuulostavat aika tylsiltä. Olisko vielä jotain muunlaisia miehiä, vai pitääkö keskittyä etsimään kumppania vain naisista?

Miehiä? En mä monikossa valinnut, vaan ihan yhden otin/ sain, nykyinen siippa :)

Ei ollut vääriä kriteerejä, mut toki me oltiin ihan eri ihmisiä silloin. Pitää hyväksyä muutos ja löytää konsensus aina uudelleen, pitkän suhteen salaisuus .

Minä! 19-vuotiaana sitouduin mieheen siksi, että hän oli hoitanut asiansa hyvin, oli fiksu ja tykkäsi kanssani samoista jutuista: kirjallisuudesta, videopeleistä, kotona löhöilystä. Suhteessa tuli ensin vastaan seksiin painostus ja pakotus, sitten pettäminen, omaisuuden varastaminen ja lopuksi hakkaaminen.

26-vuotiaana lähdin kävelemään ja sen jälkeen olen valinnut vain sosiaalisia miehiä, joilla on paljon kokemusta naisista ja suhteista. Nuorempana luulin, että pinnallisia kriteerejä olisivat ulkonäkö ja palkka, mutta kyllä fiksuus ja harrastukset menee samaan kategoriaan.