Onko olemassa naisia, jotka myöntävät, että varsinkin 15-30 ikävälillä valitsivat ihan vääriä miehiä ja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.

Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.

No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.

Milloin se päivä mahtaa tulla?

eri

Veikkaan että viiskymppisenä kun porukka ymmärtää että elämä ja kroppa ei olekaan ikuinen ja sitä myöten valinnan mahdollisuudet. Sit mennään sinne moottoripyöräkaupoille jne.

Olen sitten varmaan se onnekas poikkeustapaus. Oltiin yli viisikymppisiä molemmat, kun tavattiin. On meillä kyllä moottoripyörätkin. Ja lapset on jo aikuisia, molemmat kertaalleen avioliiton kokeneet ja sen jälkeen ja sitä ennen juoksuja juosseet niin ettei mennyttä nuoruutta tarvitse haikailla (en tosin koskaan puolison juoksujen määrää ole kysynyt, päättelenpähän vain mielessäni, ettei hänen ole yksin tarvinnut tahtomattaan olla). Nyt on elämä kaikin puolin mallillaan pandemiaa lukuun ottamatta; olisi varaa ja mahdollisuuksia matkustella ja harrastaa, on seksiä ja on yhteisiä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Vaikka montaa sammakkoa tuli suudeltua ja muutama olisi voinut näin jälkikäteen ajatellen jäädä väliinkin, niin en koe että mitään tarvitsisi katua. Sekä raskauden että tautien ehkäisy oli huolella hoidettu ja ihmistuntemuskin toimi niin hyvin, ettei koskaan tullut vaaratilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.

Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.

No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.

Milloin se päivä mahtaa tulla?

eri

Veikkaan että viiskymppisenä kun porukka ymmärtää että elämä ja kroppa ei olekaan ikuinen ja sitä myöten valinnan mahdollisuudet. Sit mennään sinne moottoripyöräkaupoille jne.

Olen sitten varmaan se onnekas poikkeustapaus. Oltiin yli viisikymppisiä molemmat, kun tavattiin. On meillä kyllä moottoripyörätkin. Ja lapset on jo aikuisia, molemmat kertaalleen avioliiton kokeneet ja sen jälkeen ja sitä ennen juoksuja juosseet niin ettei mennyttä nuoruutta tarvitse haikailla (en tosin koskaan puolison juoksujen määrää ole kysynyt, päättelenpähän vain mielessäni, ettei hänen ole yksin tarvinnut tahtomattaan olla). Nyt on elämä kaikin puolin mallillaan pandemiaa lukuun ottamatta; olisi varaa ja mahdollisuuksia matkustella ja harrastaa, on seksiä ja on yhteisiä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Vaikka montaa sammakkoa tuli suudeltua ja muutama olisi voinut näin jälkikäteen ajatellen jäädä väliinkin, niin en koe että mitään tarvitsisi katua. Sekä raskauden että tautien ehkäisy oli huolella hoidettu ja ihmistuntemuskin toimi niin hyvin, ettei koskaan tullut vaaratilanteita.

Korjaus väärinymmärrysten varalta:

Ja lapset on jo aikuisia. Olemme molemmat kertaalleen avioliiton kokeneet jne.

(Siis kummankaan lapset eivät ole kertaalleen avioliiton kokeneita.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.

Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.

No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.

Milloin se päivä mahtaa tulla?

eri

Veikkaan että viiskymppisenä kun porukka ymmärtää että elämä ja kroppa ei olekaan ikuinen ja sitä myöten valinnan mahdollisuudet. Sit mennään sinne moottoripyöräkaupoille jne.

Olen sitten varmaan se onnekas poikkeustapaus. Oltiin yli viisikymppisiä molemmat, kun tavattiin. On meillä kyllä moottoripyörätkin. Ja lapset on jo aikuisia, molemmat kertaalleen avioliiton kokeneet ja sen jälkeen ja sitä ennen juoksuja juosseet niin ettei mennyttä nuoruutta tarvitse haikailla (en tosin koskaan puolison juoksujen määrää ole kysynyt, päättelenpähän vain mielessäni, ettei hänen ole yksin tarvinnut tahtomattaan olla). Nyt on elämä kaikin puolin mallillaan pandemiaa lukuun ottamatta; olisi varaa ja mahdollisuuksia matkustella ja harrastaa, on seksiä ja on yhteisiä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Vaikka montaa sammakkoa tuli suudeltua ja muutama olisi voinut näin jälkikäteen ajatellen jäädä väliinkin, niin en koe että mitään tarvitsisi katua. Sekä raskauden että tautien ehkäisy oli huolella hoidettu ja ihmistuntemuskin toimi niin hyvin, ettei koskaan tullut vaaratilanteita.

Ei kai tuo sinua koskekaan kun olet elänyt normaalin elämän. Vaan näitä jotka istuu netissä katkerina pyörittämässä hamsterinsa juoksypyörää... Parisuhteita ei ole ollut eikä koskaan tule, koska hamsterointi kiinnostaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.

Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.

No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.

Milloin se päivä mahtaa tulla?

eri

Veikkaan että viiskymppisenä kun porukka ymmärtää että elämä ja kroppa ei olekaan ikuinen ja sitä myöten valinnan mahdollisuudet. Sit mennään sinne moottoripyöräkaupoille jne.

Olen sitten varmaan se onnekas poikkeustapaus. Oltiin yli viisikymppisiä molemmat, kun tavattiin. On meillä kyllä moottoripyörätkin. Ja lapset on jo aikuisia, molemmat kertaalleen avioliiton kokeneet ja sen jälkeen ja sitä ennen juoksuja juosseet niin ettei mennyttä nuoruutta tarvitse haikailla (en tosin koskaan puolison juoksujen määrää ole kysynyt, päättelenpähän vain mielessäni, ettei hänen ole yksin tarvinnut tahtomattaan olla). Nyt on elämä kaikin puolin mallillaan pandemiaa lukuun ottamatta; olisi varaa ja mahdollisuuksia matkustella ja harrastaa, on seksiä ja on yhteisiä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Vaikka montaa sammakkoa tuli suudeltua ja muutama olisi voinut näin jälkikäteen ajatellen jäädä väliinkin, niin en koe että mitään tarvitsisi katua. Sekä raskauden että tautien ehkäisy oli huolella hoidettu ja ihmistuntemuskin toimi niin hyvin, ettei koskaan tullut vaaratilanteita.

Ei kai tuo sinua koskekaan kun olet elänyt normaalin elämän. Vaan näitä jotka istuu netissä katkerina pyörittämässä hamsterinsa juoksypyörää... Parisuhteita ei ole ollut eikä koskaan tule, koska hamsterointi kiinnostaa enemmän.

Nyt ymmärsin, sori :-) Luulin, että pyörän pyörittämiskommentti oli suunnattu naisille ja tarkoitti jotain karusellijuttua, mutta sehän olikin nimenomaan se rationalisointihamsterin pyörä :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kysytään naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa ja sitten yllätytään ja ollaan ihan että kaikki naiset, kun ketjuun vastaa naisia jotka on tehneet virheitä parivalinnassa. Näin mies voi juoksuttaa rationalisointihamsteriaan kunnes löytyy muumioituneena kämpästään.

Sitä odotellessa, pyöritetään pyörää ajankuluksi.

No jos aikuiseksi kasvaminen ei ole vaihtoehto, niin sillä laillahan sitä on sitten tehtävä. Voi olla että joku päivä silti pikkusen harmittaa omat valinnat.

Milloin se päivä mahtaa tulla?

eri

Veikkaan että viiskymppisenä kun porukka ymmärtää että elämä ja kroppa ei olekaan ikuinen ja sitä myöten valinnan mahdollisuudet. Sit mennään sinne moottoripyöräkaupoille jne.

Olen sitten varmaan se onnekas poikkeustapaus. Oltiin yli viisikymppisiä molemmat, kun tavattiin. On meillä kyllä moottoripyörätkin. Ja lapset on jo aikuisia, molemmat kertaalleen avioliiton kokeneet ja sen jälkeen ja sitä ennen juoksuja juosseet niin ettei mennyttä nuoruutta tarvitse haikailla (en tosin koskaan puolison juoksujen määrää ole kysynyt, päättelenpähän vain mielessäni, ettei hänen ole yksin tarvinnut tahtomattaan olla). Nyt on elämä kaikin puolin mallillaan pandemiaa lukuun ottamatta; olisi varaa ja mahdollisuuksia matkustella ja harrastaa, on seksiä ja on yhteisiä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Vaikka montaa sammakkoa tuli suudeltua ja muutama olisi voinut näin jälkikäteen ajatellen jäädä väliinkin, niin en koe että mitään tarvitsisi katua. Sekä raskauden että tautien ehkäisy oli huolella hoidettu ja ihmistuntemuskin toimi niin hyvin, ettei koskaan tullut vaaratilanteita.

Ei kai tuo sinua koskekaan kun olet elänyt normaalin elämän. Vaan näitä jotka istuu netissä katkerina pyörittämässä hamsterinsa juoksypyörää... Parisuhteita ei ole ollut eikä koskaan tule, koska hamsterointi kiinnostaa enemmän.

Nyt ymmärsin, sori :-) Luulin, että pyörän pyörittämiskommentti oli suunnattu naisille ja tarkoitti jotain karusellijuttua, mutta sehän olikin nimenomaan se rationalisointihamsterin pyörä :-D

Sehän se :D

Ylipäätään tämä, että "ujo mies on automaattisesti hyvä mies" ei pidä paikkaansa. Minulla on siitä paljon kokemusta. Esimerkiksi viimeisin tapaus ei tullut treffeille vaikka ne oli jo sovittu. Sain jälkeenpäin viestin, että hän ei vaan uskaltanut tulla koska on niin ujo. Ei tuo ole mikään selitys rikkoa lupaus. Olisin ymmärtänyt jotenkin, jos olisi vaikka laittanut viestin etukäteen, että jännittää niin sootanasti, olisin ehkä siinä kohtaa voinut rohkaista häntä jotenkin, mutta se ettei tuu paikalle OLLENKAAN!? Mä vaan venaan siellä..

Toinen on nää ujot naimisissa olevat miehet, jotka on niin vellihousuja ettei oo munaa ensin erota siitä ainoasta saamastaan muijastaan ennen kuin alkaa vikitellä meikäläistä. Eli tavallaan yritetään sysätä se likapyykki mun niskoilleni, yritetään tehdä minusta joku kakkosnainen ja syyllinen kaikkeen, perheenrikkoja jne kun äijällä ei ole itsellä ollut munaa sanoa omalle vaimolleen, ettei ole enää aikoihin (jos koskaan) halunnut olla yhdessä. 

Mun oma isä on ujo ja kiltti mies. Ja oli aivan paska luuseri faija. Ei osannut kohdata mitään ongelmia elämässään, ei puhua ongelmiaan selviksi ja pakeni niitä milloin mihinkin, lopulta alkoholiin. Ainut syy miksi vanhempani olivat niinkin kauan yhdessä on se, että äitini on kunnon alfanainen, joka on vaan kesti kaiken lasten takia, keskittyi olennaiseen ja piti jöötä koko perheelle. 

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään tämä, että "ujo mies on automaattisesti hyvä mies" ei pidä paikkaansa. Minulla on siitä paljon kokemusta. Esimerkiksi viimeisin tapaus ei tullut treffeille vaikka ne oli jo sovittu. Sain jälkeenpäin viestin, että hän ei vaan uskaltanut tulla koska on niin ujo. Ei tuo ole mikään selitys rikkoa lupaus. Olisin ymmärtänyt jotenkin, jos olisi vaikka laittanut viestin etukäteen, että jännittää niin sootanasti, olisin ehkä siinä kohtaa voinut rohkaista häntä jotenkin, mutta se ettei tuu paikalle OLLENKAAN!? Mä vaan venaan siellä..

Toinen on nää ujot naimisissa olevat miehet, jotka on niin vellihousuja ettei oo munaa ensin erota siitä ainoasta saamastaan muijastaan ennen kuin alkaa vikitellä meikäläistä. Eli tavallaan yritetään sysätä se likapyykki mun niskoilleni, yritetään tehdä minusta joku kakkosnainen ja syyllinen kaikkeen, perheenrikkoja jne kun äijällä ei ole itsellä ollut munaa sanoa omalle vaimolleen, ettei ole enää aikoihin (jos koskaan) halunnut olla yhdessä. 

Mun oma isä on ujo ja kiltti mies. Ja oli aivan paska luuseri faija. Ei osannut kohdata mitään ongelmia elämässään, ei puhua ongelmiaan selviksi ja pakeni niitä milloin mihinkin, lopulta alkoholiin. Ainut syy miksi vanhempani olivat niinkin kauan yhdessä on se, että äitini on kunnon alfanainen, joka on vaan kesti kaiken lasten takia, keskittyi olennaiseen ja piti jöötä koko perheelle. 

Ujot ihmiset on nostettu palstalla pyhimyksen asemaan. Täällä ei uskota että ujossa ihmisessä voi olla mitään huonoja luonteenpiirteitä. Luulen sen johtuvan siitä, että keskustelupalstoilla on suurimmaksi osaksi introvertteja joilla on heikot sosiaaliset taidot. Ja sitten ylistetään kilpaa miten upeita ovat ihmiset jotka ovat samanlaisia kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään tämä, että "ujo mies on automaattisesti hyvä mies" ei pidä paikkaansa. Minulla on siitä paljon kokemusta. Esimerkiksi viimeisin tapaus ei tullut treffeille vaikka ne oli jo sovittu. Sain jälkeenpäin viestin, että hän ei vaan uskaltanut tulla koska on niin ujo. Ei tuo ole mikään selitys rikkoa lupaus. Olisin ymmärtänyt jotenkin, jos olisi vaikka laittanut viestin etukäteen, että jännittää niin sootanasti, olisin ehkä siinä kohtaa voinut rohkaista häntä jotenkin, mutta se ettei tuu paikalle OLLENKAAN!? Mä vaan venaan siellä..

Toinen on nää ujot naimisissa olevat miehet, jotka on niin vellihousuja ettei oo munaa ensin erota siitä ainoasta saamastaan muijastaan ennen kuin alkaa vikitellä meikäläistä. Eli tavallaan yritetään sysätä se likapyykki mun niskoilleni, yritetään tehdä minusta joku kakkosnainen ja syyllinen kaikkeen, perheenrikkoja jne kun äijällä ei ole itsellä ollut munaa sanoa omalle vaimolleen, ettei ole enää aikoihin (jos koskaan) halunnut olla yhdessä. 

Mun oma isä on ujo ja kiltti mies. Ja oli aivan paska luuseri faija. Ei osannut kohdata mitään ongelmia elämässään, ei puhua ongelmiaan selviksi ja pakeni niitä milloin mihinkin, lopulta alkoholiin. Ainut syy miksi vanhempani olivat niinkin kauan yhdessä on se, että äitini on kunnon alfanainen, joka on vaan kesti kaiken lasten takia, keskittyi olennaiseen ja piti jöötä koko perheelle. 

Ujot ihmiset on nostettu palstalla pyhimyksen asemaan. Täällä ei uskota että ujossa ihmisessä voi olla mitään huonoja luonteenpiirteitä. Luulen sen johtuvan siitä, että keskustelupalstoilla on suurimmaksi osaksi introvertteja joilla on heikot sosiaaliset taidot. Ja sitten ylistetään kilpaa miten upeita ovat ihmiset jotka ovat samanlaisia kuin minä.

Tiettyjen palstalaisten infantiili kåltti-jånnä-mustavalkoisuus on yksi mt-ongelmien oire.  Eipä silti että itse tulevat sitä koskaan ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen poikaystäväni tuli aikuisena kaapista ulos ja on nykyään naimisissa miehen kanssa. :D Eli aika väärin valittu. Oltiin molemmat 16v silloin.

Toisen poikaystävän kanssa aloin 18-vuitiaana seurustelemaan koska olin yksinäinen ja imarreltu hänen ihastuksestaan. Meillä oli mukavaa yhdessä mutta valitettavasti en ikinä itse oikein ihastunut häneen.

Ja sitten miehiä pidetään sikana, jos ovat naisen kanssa seksin vuoksi vaikkei oikeasti tunteita olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihan tuota kysymyksen asettelua. Parikymppisenä halusin bilettää ja pitää hauskaa, ja silloin siihen sopivat tietynlaiset miehet. Myöhemmin kypsyin itse ja sitä myötä toki hain myös henkisesti kypsempiä miehiä. En enää sellaisia nelikymppisiä, jotka jääneet henkisesti ja muutenkin sille 18 v. tasolle. Ja osa nuoruuden aikaisista miehistä jäi, joten olivat silloin oikeita, mutta eivät olisi myöhemmin enää olleet. 

Eiköhän se mene niin että ne ovat edelleen samoja miehiä, mutta hekin ovat kypsyneet henkisesti ja etsivät eri asioita.

Palstamiehillä on sellainen hassu käsitys että arat ja ujot miehet odottavat vuoroaan kunnes naiset ovat juhlineet tarpeeksi. Ei se niin mene. Nuo miehet odottavat edelleen 3-kymppisenä, kun naiset pariutuvat miesten kanssa jotka ovat myös juhlineet tarpeeksi.

Ainakin tällä ujolla ja aralla miehellä on ihan erilailla vientiä nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihan tuota kysymyksen asettelua. Parikymppisenä halusin bilettää ja pitää hauskaa, ja silloin siihen sopivat tietynlaiset miehet. Myöhemmin kypsyin itse ja sitä myötä toki hain myös henkisesti kypsempiä miehiä. En enää sellaisia nelikymppisiä, jotka jääneet henkisesti ja muutenkin sille 18 v. tasolle. Ja osa nuoruuden aikaisista miehistä jäi, joten olivat silloin oikeita, mutta eivät olisi myöhemmin enää olleet. 

Eiköhän se mene niin että ne ovat edelleen samoja miehiä, mutta hekin ovat kypsyneet henkisesti ja etsivät eri asioita.

Palstamiehillä on sellainen hassu käsitys että arat ja ujot miehet odottavat vuoroaan kunnes naiset ovat juhlineet tarpeeksi. Ei se niin mene. Nuo miehet odottavat edelleen 3-kymppisenä, kun naiset pariutuvat miesten kanssa jotka ovat myös juhlineet tarpeeksi.

Ainakin tällä ujolla ja aralla miehellä on ihan erilailla vientiä nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.

No se ei kyllä ole se viesti mitä täällä märistään päivästä toiseen. Mutta itse olen samaa mieltä että todellakin ujolla ja aralla nelikymppisellä on enemmän vientiä, koska jos hän ei ole täysin elänyt tynnyrissä äitinsä ruokkimana, väistämättä on kerääntynyt elämänkokemusta ja itsevarmuutta lisää. Ne äidin tynnyrissä ruokkimat täällä sitten itkee edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä, tein pari huonoa valintaa. Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 21-vuotiaana. Kiva poika, sellainen peruskiltti nörtti, mutta huonoitsetuntoinen, ja siitä aiheutui ongelmia. Oli myös minua vähän lyhyempi, vaikka väitti olevansa yhtä pitkä, ja pituus oli hänelle tosi arka paikka. En olisi saanut käyttää edes pientä korkoa kengissä, ja alkoi sitten vielä vaatia laihduttamaan, että olisin pienemmän näköinen (?!!). Jätti minut, ja soitteli 10 vuotta myöhemmin itkien, että se oli hänen elämänsä suurin virhe.

Tämän suhteen jälkeen vannoin, että ei enää ikinä huonolla itsetunnolla varustettua miestä, vaan miten kävikään...

Toinen oli sitten vuotta myöhemmin, taas kiltiltä vaikuttava ja kilttinä itseään pitävä nörtti (huomaatte varmaan miesmakuni...). Tämä ei sitten vaan ollutkaan niin kiltti kuin luulin, vaan naimisissa. Meidät esitellyt puolituttu olikin hänen vaimonsa (luulin exäksi), joka yritti tunkea jokaista vastaantulevaa nuorta naista miehensä syliin, kun olivat avoimessa suhteessa, ja tämä vaimo pyöritti omaa mieshaaremiaan. Miehensä vaan oli vähän avuton ressukka, joka ei itse saanut hankittua tyttöystäviä, ja hänen itsetuntoaan söi, kun vaimolla oli miehiä jonoksi asti. Niinpä vaimo sitten avusti. Hitto että menin sekaantumaan siihen kuvioon, nuorena ja tyhmänä ja tietämättömänä. Poltin sydämeni aika pahasti.

Kolmas olikin sitten täysosuma, vaikka hänkin oli kiltti nörtti. Nyt vaan sattui kohdalle oikeasti kiltti mies, joka on hyvä puoliso ja mainio isä, ja itsetuntokin on kohdillaan.

Et ole tehnyt kovinkaan huonoja valintoja ja miesmakusi on ollut ihan ok. Asian voisi myös ajatella niin, että olisit aina valinnut vauva av -tyypillisen naisen tavoin väkivaltaisia jännämiehiä ja olisit saanut turp...iin joka päivä juopolta jännämieheltä ja et edes pakosti olisi enää elossa. Elikä sinänsä olet tehnyt paljon parempia valintoja kuin suurin osa naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37520 kirjoitti:

Joo. Valitsin kiltin ja kunnollisen miehen. Menimme naimisiin ja teimme lapset. Oli omakotitalo, farmariauto ja koira. Lapset kasvoivat isoksi ja otin eron miehestä. Nyt tapailen upeita nuoria miehiä satunnaisen seksin merkeissä. Matkustelen ja harrastan, tulen hyvin toimeen itse ansaitsemallani palkalla. Arvostan itsenäisyyttäni ja omaa kotiani.

Vakikuvio. Betamies on työnsä tehnyt -> ero.

Höpö höpö. Yleisin syy on siinä, että mies ei ole tehnyt työtään. Ei kannata olla kotona patalaiska passattava, nainen voi ihan oikeasti lähteä kun siitä sanookin etukäteen.

P*skapuhetta.

Jos näin olisi, mies saisi fudut ruuhkavuosina eikä vasta sen jälkeen.

Todellinen syy on että naisen valintaa ohjasi perheen perustaminen, joka sai naisen ihastumaan tasaiseen ja turvalliseen mieheen. Kun perheprojekti on pitkälti maalissa eli lapset kasvatettu ja kenties omaisuuttakin hankittu, jäljelle jää vain se mies ja intohimo tätä miestä (ei siis kokonaisuutta johon kuuluu perhe ja kulissit) kohtaan. Ja sellaista ei koskaan ollutkaan - siksi se mies valittiin kolmekymppisenä eikä parikymppisenä, jolloin valittin intohimon perusteella sellainen mies joka on eron jälkeen panokamuna.

Sinun mielestäsi varmaan Sofia ja Maisa ovat tasokkaita naisia. En ikinä huolisi itselleni pettävää tai huumeita käyttävää miestä. Minulla on lapset jo tehtynä ja varallisuuttakin kertynyt reilusti. Miestä en tarvitse muuhun kuin mukavaan yhdessäoloon. Loppuelämän kumppanikseni valitsin rauhallisen, kivan, täysipäisen, kunnollisen, raittiin, liikunnallisen, fiksun, rakastavan, tasapainoisen, sydämellisen, hellän ja ahkeran miehen, jota ei parhaalla tahdollakaan voi komeaksi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen poikaystäväni tuli aikuisena kaapista ulos ja on nykyään naimisissa miehen kanssa. :D Eli aika väärin valittu. Oltiin molemmat 16v silloin.

Toisen poikaystävän kanssa aloin 18-vuitiaana seurustelemaan koska olin yksinäinen ja imarreltu hänen ihastuksestaan. Meillä oli mukavaa yhdessä mutta valitettavasti en ikinä itse oikein ihastunut häneen.

Ja sitten miehiä pidetään sikana, jos ovat naisen kanssa seksin vuoksi vaikkei oikeasti tunteita olisikaan.

Mistä alapeukut?

Eikö miehiä muka pidetä sikana, jos seurustelevat vain seksin vuoksi? Vai onko ilman tunteita seksin vuoksi seurustelu jotenkin pahempi kuin ilman tunteita yksinäisyyden vuoksi seurustelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihan tuota kysymyksen asettelua. Parikymppisenä halusin bilettää ja pitää hauskaa, ja silloin siihen sopivat tietynlaiset miehet. Myöhemmin kypsyin itse ja sitä myötä toki hain myös henkisesti kypsempiä miehiä. En enää sellaisia nelikymppisiä, jotka jääneet henkisesti ja muutenkin sille 18 v. tasolle. Ja osa nuoruuden aikaisista miehistä jäi, joten olivat silloin oikeita, mutta eivät olisi myöhemmin enää olleet. 

Eiköhän se mene niin että ne ovat edelleen samoja miehiä, mutta hekin ovat kypsyneet henkisesti ja etsivät eri asioita.

Palstamiehillä on sellainen hassu käsitys että arat ja ujot miehet odottavat vuoroaan kunnes naiset ovat juhlineet tarpeeksi. Ei se niin mene. Nuo miehet odottavat edelleen 3-kymppisenä, kun naiset pariutuvat miesten kanssa jotka ovat myös juhlineet tarpeeksi.

Ainakin tällä ujolla ja aralla miehellä on ihan erilailla vientiä nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.

No se ei kyllä ole se viesti mitä täällä märistään päivästä toiseen. Mutta itse olen samaa mieltä että todellakin ujolla ja aralla nelikymppisellä on enemmän vientiä, koska jos hän ei ole täysin elänyt tynnyrissä äitinsä ruokkimana, väistämättä on kerääntynyt elämänkokemusta ja itsevarmuutta lisää. Ne äidin tynnyrissä ruokkimat täällä sitten itkee edelleen.

On se varmaan noinkin. Itse näen osaksi ilmiötä myös sen, että nelikymppisenä naisetkin ovat suorempia aloitteissaan. Silloin ujompikin mies uskaltaa lähteä leikkiin mukaan. Nuoremmilla naisilla aloitteet on monesti hienovaraisempia vihjeitä, joihin arempi ei uskalla puuttua. Ja toinen on myös se, että kyllähän iän myötä arvostukset muuttuu. Nuorempana haetaan enemmän kokemuksia ja keski-iässä ajatellaan pidemmällä aikavälillä, jolloin tasaisuus ja luotettavuus nousee erilailla esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihan tuota kysymyksen asettelua. Parikymppisenä halusin bilettää ja pitää hauskaa, ja silloin siihen sopivat tietynlaiset miehet. Myöhemmin kypsyin itse ja sitä myötä toki hain myös henkisesti kypsempiä miehiä. En enää sellaisia nelikymppisiä, jotka jääneet henkisesti ja muutenkin sille 18 v. tasolle. Ja osa nuoruuden aikaisista miehistä jäi, joten olivat silloin oikeita, mutta eivät olisi myöhemmin enää olleet. 

Eiköhän se mene niin että ne ovat edelleen samoja miehiä, mutta hekin ovat kypsyneet henkisesti ja etsivät eri asioita.

Palstamiehillä on sellainen hassu käsitys että arat ja ujot miehet odottavat vuoroaan kunnes naiset ovat juhlineet tarpeeksi. Ei se niin mene. Nuo miehet odottavat edelleen 3-kymppisenä, kun naiset pariutuvat miesten kanssa jotka ovat myös juhlineet tarpeeksi.

Ainakin tällä ujolla ja aralla miehellä on ihan erilailla vientiä nelikymppisenä kuin kaksikymppisenä.

Samoin.

Se ei toki tarkoita että vientiä olisi paljon nyt nelikymppisenä tai silloin kun olin kolmekymppinen. Mutta enemmän kuin parikymppisenä, silloin kun olin "kiva mies jollekin naiselle" ja vientiä ei ollut yhtään.

Juhlijamiehet ovat parhaissa asemissa jos ovat myös hoitaneet asiansa kunnialla ja vähentäneet juhlimista sopivassa määrin. Mutta ne ujojen miesten piirteet joiden arvo parikymppisenä nolla, nousevat prioriteettilistalla ylemmäs kun nainen haluaa perheen ja turvallista arkea.