Onko olemassa naisia, jotka myöntävät, että varsinkin 15-30 ikävälillä valitsivat ihan vääriä miehiä ja

Kriteereistä en osaa sanoa, mutta vääriä miehiä kyllä. Enhän muuten heistä olisi eronnutkaan. En ole koskaan sen kummemmin ajatellut, miten kriteerini ovat muuttuneet iän myötä. Suhteista tottakai ottaa jonkin verran opikseen, mutta en minä nyt laskisi kriteereiksi, jos osaan tunnistaa esimerkiksi liiallisen alkoholin käytön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Kiva tietää, et neitsyt ei saa kysyy naisen rellestämisistä, vaikka ite olis rehellinen omasta kokemattomuudesta. :) Oikein reilulta kuulostaa. :)

Miksi ei saa kysyä? Et kai sinä aikuisten oikeasti ota ohjeita tuntemattomien ihmisten nettikeskusteluista? Kyllä saa kysyä, jos pitää sitä tärkeänä. Ja se toinen osapuoli saa päättää kuinka kysymyksiin suhtautuu.

Oon saanu sellase kuvan, et menneisyys on menneisyyttä ja niistä asioista ei saa kysyy. Mie en haluu olla missää tekemisis sellaste naisten kaa, jotka harrastaa yhe illan juttuja tai FWB-suhteita. Tuntuu, et just tollaset rellestäjät on niitä, jotka joko valehtelee tai pillastuu, jos kysys. Ja jos asettas neitsyyden naisen kriteeriks, nii sit oot pahin mies ikinä. :D Et ei toi kovin reilulta tunnu. Paitsi tietenki naiselle, ku pystyy tavallaan hallitsee tilannetta.

Tottakai sinä saat hakea kokematonta naista! Et ihan oikeasti tarvitse siihen kenenkään lupaa. Ja kun kerrot asian tavalla tai toisella jo profiilissasi, niin muunlaiset eivät edes vie aikaasi.

Sinä kirjoittelit täällä ennen paljon positiivisempia juttuja ja vaikutit symppikseltä, nyt tekstejäsi on ikävä lukea.

Just. Luuletko, et jos ton sanos, nii sais yhtää viestii? :D Vähä luule ite, et aika moni nainen kattos ton pahalla. Ja en todellakaa oo mikää symppis, ku miuu on kiusattu täl sivul ensimmäisestä päivästä asti.

On totta, että et välttämättä saisi yhtään viestiä, jos hakisit neitsyttä. Itsekään en esim. olisi nuorena ja kokemattomana todellakaan kiinnostunut miehestä, joka olisi hakenut neitsyttä, tai jolle naisen neitsyys olisi plussaa. Mutta luulen, että ajattelutapojen ero olisi paljastunut kyllä livenäkin. Ja toisaalta en luultavasti olisi deittailun alkumetreillä edes kertonut olevani kokematon - olisin kertonut sen sitten vasta ennen kuin päädytään sänkyyn. Ja sinnehän asti emme olisi päätyneet, koska sinulla olisi ollut se neitsyys-toive.

Minusta taas miehen pitää olla juurikin hyvillään neitsyydestäni. Tosin hänen pitää olla itsekin sen arvoinen eikä panopete joka haluaa vaan uden merkin vyöhön.

Eri

Ollaan tässä selvästi eri linjoilla. Minä taas olisin nuorena halunnut nimenomaan, että miehelle ei ole mitään väliä neitsyydellä tai aiemmilla suhteilla, vaan että olisi keskitytty siihen yhteiseen juttuun, joka meillä on. Ja koska itselläni ei neitsyyteen liittynyt mitään ideologiaa tai ihanteita, niin en olisi halunnut myöskään miehellä olevan. Ja etenkin minua ärsytti nuorena se, että nimenomaan aina naisen neitsyydestä puhuttiin - itse koin sen loukkaavana, ihan kuin naisen seksuaalisuus olisi kaikkien yhteistä omaisuutta. Neitsyyden ihannointiin liittyi minusta jotain kieroakin: jokuhan voi olla neitsyt vaikka vastentahtoisesti ja on voinut olla iso suru, ettei ole koskaan saanut ketään ihastuksen kohdetta, ja sitten joku muu ILOITSEE toisen kokemattomuudesta, eli toisin sanoen näkee hyvänä asian, johon on liittynyt monta sydänsurua. Minusta se olisi ollut tosi vähättelevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tuli valittua väärin kriteerein. Hullua rakkautta ja kuumaa intohimoa. Olihan se ihanaa.

Nyt valitsisin viisaammin, mutta tulipa roihuttua rakkaudesta.

Minä haluan edelleen 40+ ikäisenä hullua rakkautta ja kuumaa intohimoa. Olen huomannut, että ne järkiperustein aloitetut suhteet "ihan kivojen kavereiden" kanssa lässähtävät jo alle vuodessa, eivätkä sitten kestäkään. Niitäkin olen siis kokeillut.

Sama. Omat väärät valintani nuoruudessa olivat juuri noita ihan kivoja kavereita. Intohimon määrä pakkasella eikä lopulta oikein mitään juteltavaa. Aikuisena valitsin sitten vihdoin sellaisen, jonka oikeasti olin aina halunnut.

On kyllä aika käsittämätöntä, että jotkut on ihan tosissaan tuosta jännä/kilttis-vastakkainasettelusta.

Lähituttavapiiriini on kuulunut vain yksi mies, jonka laskisivat chad-alfaksi. Ja kuitenkin meidän porukassamme melkein kaikki vähin erin löysivät siinä 20-25 vuoden iässä itselleen tyttöystävät ja muutama (kuten minä) on vielä samassa suhteessa.

Kahdesta poikkeuksesta toinen on aseksuaali ja toinen on se "alfa". Toisella ei ole ollut mitään kiinnostusta suhteisiin ja toinen taas kulki vielä yli kolmekymppisenä teinien menomestoissa etsiskelemässä yhden illan suhteita. Saattaa tehdä niin vieläkin, ei olla nähty melkein kymmeneen vuoteen. Voitte arvata kumpi oli kumpi.

Ihan tavallisia miehiä olimme ja ihan tavallisten naisten kanssa päädyimme yhteen.

Suunnilleen samanikäiset naiset sitten kanssa päätyivät yhteen ihan tavallisten miesten kanssa samoihin aikoihin. Vain kaksi heistä harrasti irtosuhteita. Nyt sitten seuraava sukupolvi tyttöjä on löytänyt itselleen vakituiset poikaystävät ihan tavallisista nuorista miehistä.

17-vuotiaana pikkukaupungin lukiolaisena ihastuin lukiolaispoikaan, joka täytti kriteerit, joita tuon ikäisenä parisuhderintamalla arvostin: hän kuunteli samoja bändejä kuin minä, soitti kitaraa ja hänellä oli kevari. Aloimme seurustelemaan ja myöhemmin muutimme yhteen. Parisuhde jatkui tuosta 7,5 vuotta, kunnes mies jäi pitkäaikaisesta pettämisestä kiinni. En ajatellut tuolloin nuorena, että jos minä olen kunnollinen ja arvostan vakaata parisuhdetta, niin toinen olisi jotenkin erilainen. Olin naiivi ja kuvittelin toisen jakavan kanssani samat arvot, vaikkei näin ollutkaan. En osannut 17-vuotiaana ajatella, millainen toinen on pohjimmiltaan ja millaiseksi aikuiseksi hän kasvaa. En esimerkiksi lainkaan kiinnittänyt tuossa iässä huomiota siihen, että tulimme täysin erilaisista kodeista: meillä oli keskiluokkaisen tasaista perhe-elämää, hän eli kodissa jossa vanhemmilla oli päihdeongelmaa ja uskottomuutta.

Eron jälkeen olin rauhassa yksin ja pyrin välttelemään kaikenlaisia häntäheikkejä ja yhden yön seuraa etsiviä, koska minua ei sellainen kiinnostanut. Useamman vuoden yksin olemisen jälkeen löysin 28-vuotiaana kaltaiseni miehen: arvostaa perhearvoja, viihtyy kotona ja harrastusten parissa, meillä on samankaltainen perhetausta, on kunnollinen, ystävällinen muille ihmisille ja uskollinen. Miehellä oli seurustelutaustaa ennestään, mutta ei ole koskaan ollut mikään naistenmies. Kannatti olla yksin ja odottaa sopivaa miestä. Toki olisi ollut "kiva" tavata jo nuorempana, mutta toisaalta ajattelen, että parempi myöhemmin kuin ei koskaan. Nykyisin ollaan naimisissa, odotetaan esikoista ja ollaan molemmat tosi tyytyväisiä tilanteeseen. :)

Sanoisin, että on ihan luonnollista, ettei nuorena monet osaa valita sopivaa kumppania. En itsekään lukioikäisenä tiennyt, mitä olisi kannattanut toisessa katsoa.

Minä valitsin 15-40 ikävälillä. Eli juuri niitä seksikkäitä alfauroksia, jotka sitten ei osoittautuneet ylläri kyllä yhtään uskollisiksi ja kunnollliseksi aviomiesmateriaaliksi. Se, että hain seurani lähinnä baareista ja yökerhoista, ei auttanut asiaa. Mutta koin etten vaan pysty ihastumaan muihin kuin erityisen miehekkäisiin ja komeisiin. Niinpä lopulta jäin vanhaksipiiiaksi ja lapsettomaksi, kun sitten taas 40 jälkeen kukaan ei ole minusta enää kiinnnostunut kun olen lihonutkin paljon.

Ei ole koskaan ollut mistä valita. Kukaan ei ole minua halunnut, edes teininä. Olen nyt 27 vuotias enkä ole koskaan seurustellut. Meitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika käsittämätöntä, että jotkut on ihan tosissaan tuosta jännä/kilttis-vastakkainasettelusta.

Lähituttavapiiriini on kuulunut vain yksi mies, jonka laskisivat chad-alfaksi. Ja kuitenkin meidän porukassamme melkein kaikki vähin erin löysivät siinä 20-25 vuoden iässä itselleen tyttöystävät ja muutama (kuten minä) on vielä samassa suhteessa.

Kahdesta poikkeuksesta toinen on aseksuaali ja toinen on se "alfa". Toisella ei ole ollut mitään kiinnostusta suhteisiin ja toinen taas kulki vielä yli kolmekymppisenä teinien menomestoissa etsiskelemässä yhden illan suhteita. Saattaa tehdä niin vieläkin, ei olla nähty melkein kymmeneen vuoteen. Voitte arvata kumpi oli kumpi.

Ihan tavallisia miehiä olimme ja ihan tavallisten naisten kanssa päädyimme yhteen.

Kiitos tästä. SYDÄMELLINEN kiitos. Palautit uskoni siihen, että teitä normaalisti ajattelevia miehiä on vielä. :)

Suunnilleen samanikäiset naiset sitten kanssa päätyivät yhteen ihan tavallisten miesten kanssa samoihin aikoihin. Vain kaksi heistä harrasti irtosuhteita. Nyt sitten seuraava sukupolvi tyttöjä on löytänyt itselleen vakituiset poikaystävät ihan tavallisista nuorista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kusipäisempi luonne ja stereotyyppisesti komeampi naama niin 99% naisista on juuri sen perässä.

Samaan aikaan se kiltti ja kunnollinen mies saa "vaikutat kivalta kaverilta" pakkeja.

Tulihan se sieltä

Uuliuuuuliuuuuu,uutuus, giltti- mies ei kelpaa, levitellään haaroja vaan jännä- miehille, uluuuuuuuujujujjjjk, sitten kun ollaan rupsahtaneita 30- vuotiaita, niin uluuuuuuuuuuuu- miehen pitäisi alentua rupsahtaneen ämmän lasten isäksi, uliuuuuuuuu

Ulina on mukavaa ajanvietettä.

Vierailija kirjoitti:

Minä valitsin 15-40 ikävälillä. Eli juuri niitä seksikkäitä alfauroksia, jotka sitten ei osoittautuneet ylläri kyllä yhtään uskollisiksi ja kunnollliseksi aviomiesmateriaaliksi. Se, että hain seurani lähinnä baareista ja yökerhoista, ei auttanut asiaa. Mutta koin etten vaan pysty ihastumaan muihin kuin erityisen miehekkäisiin ja komeisiin. Niinpä lopulta jäin vanhaksipiiiaksi ja lapsettomaksi, kun sitten taas 40 jälkeen kukaan ei ole minusta enää kiinnnostunut kun olen lihonutkin paljon.

Aika heikosti naamioitu yritys, U l i.

En valinnut tuona aikana yhtään miestä. Ei ollut yhtään kiinnostunutta, niin eipä ollut mitään mistä "valita".

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aika käsittämätöntä, että jotkut on ihan tosissaan tuosta jännä/kilttis-vastakkainasettelusta.

Lähituttavapiiriini on kuulunut vain yksi mies, jonka laskisivat chad-alfaksi. Ja kuitenkin meidän porukassamme melkein kaikki vähin erin löysivät siinä 20-25 vuoden iässä itselleen tyttöystävät ja muutama (kuten minä) on vielä samassa suhteessa.

Kahdesta poikkeuksesta toinen on aseksuaali ja toinen on se "alfa". Toisella ei ole ollut mitään kiinnostusta suhteisiin ja toinen taas kulki vielä yli kolmekymppisenä teinien menomestoissa etsiskelemässä yhden illan suhteita. Saattaa tehdä niin vieläkin, ei olla nähty melkein kymmeneen vuoteen. Voitte arvata kumpi oli kumpi.

Ihan tavallisia miehiä olimme ja ihan tavallisten naisten kanssa päädyimme yhteen.

Suunnilleen samanikäiset naiset sitten kanssa päätyivät yhteen ihan tavallisten miesten kanssa samoihin aikoihin. Vain kaksi heistä harrasti irtosuhteita. Nyt sitten seuraava sukupolvi tyttöjä on löytänyt itselleen vakituiset poikaystävät ihan tavallisista nuorista miehistä.

Kiitos tästä. SYDÄMELLINEN kiitos. Palautit uskoni siihen, että teitä normaalisti ajattelevia miehiä on vielä. :)

(sori, lainaus meni pieleen edellisessä)

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihan tuota kysymyksen asettelua. Parikymppisenä halusin bilettää ja pitää hauskaa, ja silloin siihen sopivat tietynlaiset miehet. Myöhemmin kypsyin itse ja sitä myötä toki hain myös henkisesti kypsempiä miehiä. En enää sellaisia nelikymppisiä, jotka jääneet henkisesti ja muutenkin sille 18 v. tasolle. Ja osa nuoruuden aikaisista miehistä jäi, joten olivat silloin oikeita, mutta eivät olisi myöhemmin enää olleet. 

Jos mies käy maksullisissa nuorena menettämässä poikuutensa niin varmaan se olisi naisten mielestä tuomittavaa mutta tuollainen vastuuton elämänrapa voimaannuttavaa. Eikö bilettämisen pitäisi jo loppu viimeistää 20v.

Valitsin oikein hyviä miehiä viisailla kriteereillä, mutta olin itse liian sairas suhteeseen.

En edes halunnut seurustella ennen kuin vasta myöhemmin yliopistossa (22-vuotiaana). Minua kiinnosti yläasteella ja lukiossa opiskelemaan lähteminen. Yliopistossa tapasin sielunkumppanini, eli ensimmäisellä yrityksellä oikein. Yhdessä oltu nyt viisitoista vuotta, aina vain onnellisempina. En kadu mitään.

Yleisesti ottaen: on tuurista kiinni milloin elämänsä rakkauden kohtaa ja tunteeko hän samoin. Nuorena useimmat eivät luonnollisesti edes tiedä miltä tällainen tuntuu ja on normaalia, että vähäisellä elämäkokemuksella valinnat eivät aina mene nappiin.

Suurin osa tuntemistani ihmisistä seurusteli vasta yliopistossa. On kuvitelmaa, että "kaikki muut" seurustelivat jo lukiossa tai varsinkaan yläasteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M25 kirjoitti:

Kiva tietää, et neitsyt ei saa kysyy naisen rellestämisistä, vaikka ite olis rehellinen omasta kokemattomuudesta. :) Oikein reilulta kuulostaa. :)

Miksi ei saa kysyä? Et kai sinä aikuisten oikeasti ota ohjeita tuntemattomien ihmisten nettikeskusteluista? Kyllä saa kysyä, jos pitää sitä tärkeänä. Ja se toinen osapuoli saa päättää kuinka kysymyksiin suhtautuu.

Oon saanu sellase kuvan, et menneisyys on menneisyyttä ja niistä asioista ei saa kysyy. Mie en haluu olla missää tekemisis sellaste naisten kaa, jotka harrastaa yhe illan juttuja tai FWB-suhteita. Tuntuu, et just tollaset rellestäjät on niitä, jotka joko valehtelee tai pillastuu, jos kysys. Ja jos asettas neitsyyden naisen kriteeriks, nii sit oot pahin mies ikinä. :D Et ei toi kovin reilulta tunnu. Paitsi tietenki naiselle, ku pystyy tavallaan hallitsee tilannetta.

Tottakai sinä saat hakea kokematonta naista! Et ihan oikeasti tarvitse siihen kenenkään lupaa. Ja kun kerrot asian tavalla tai toisella jo profiilissasi, niin muunlaiset eivät edes vie aikaasi.

Sinä kirjoittelit täällä ennen paljon positiivisempia juttuja ja vaikutit symppikseltä, nyt tekstejäsi on ikävä lukea.

Just. Luuletko, et jos ton sanos, nii sais yhtää viestii? :D Vähä luule ite, et aika moni nainen kattos ton pahalla. Ja en todellakaa oo mikää symppis, ku miuu on kiusattu täl sivul ensimmäisestä päivästä asti.

Eli jälleen tämä miehen logiikka: tärkeintä on saada paljon matcheja, ei mitään väliä vaikka 100 % niistä tulisi vääränlaisilta naisilta.

Kyllä matchit on tärkeitä. Suurin osa miehistä voi vain unelmoida siitä kuinka matcheja kilisee joka toisella vedolla Tinderissä.

M35

Mitä iloa on matcheista, jotka tulevat vääränlaisilta naisilta? En ihan oikeasti ymmärrä. Kuvitellaan, että etsit lapsetonta ja suht kokematonta kolmekymppistä naista. Mitä iloa sinulle on matcheista yksinhuoltajien, viisikymppisten tai esimerkiksi paljon fwb-suhteita harrastaneiden naisten kanssa? Antaako se jonkun omituisen tyydytyksen tunteen, että "Wau, kelpaisin noin monelle naiselle, mutta minäpä en huolikaan heitä!"

Juuri noinhan he kuvittelevat. Että naiset myhäilevät tyytyväisenä, kun satojen potentiaalisten kumppanien lauma tavoittelee heitä niin innolla, että puhelin kilisee 24/7.

Todellisuudessa matcheja ainakin itselleni tulee vain muutamia viikossa, ja ne toki mukavan näköisten ja -oloisten miesten kanssa, kun en muille tykkäyksiä anna. Suurin osa heistä tosin paljastuu epäsopiviksi joko viestittelyn tai tapaamisen jälkeen. Ja tämä on ihan ok. Minut torjutaan ihan yhtä usein kuin minäkin torjun miehen. Vaikka match on tullut, sehän ei millään tavalla tarkoita, että mies olisi halukasta seuraa.

Ja se satojen tykkäysten lista, siellä on noh, ei niin mairittelevaa porukkaa. Epäsiistejä, huomattavat obeeseja, tai yksinkertaisesti huonoja kuvia (sierainselfiet, sarjamurhaajatuijotukset, epätarkat). Kasvojen piilottajia, aurinkolasipäitä, tai pelkästään ryhmäkuvia. Pullistelijoita, kehuskelijoita, täysin alastomia. Parinvaihtajia, S%M:ää, domeja. Liian vanhoja, täysin vääränlaisia ihmisiä (esim. prätkä+tatskat, itse hiljainen runotyttö jne). Naimisissa tai suhteessa olevia, "muija hiljaa ja tuo mulle kalja" - kyllä, luin tällaisenkin tekstin suoraan sieltä.

Kerro ihmeessä miksi noista pitäisi tuntea minkäänlaista mielihyvää? Ooo sain tykkäyksen tatskatulta, liian vanhalta, naimisissa olevalta, subia hakevalta mieheltä joka ei edes näyttänyt kasvojaan?! OLEN KUUMAA KAMAA, UUUH!

Mitä naiset luulette, miltä miehestä tuntuu, jos mies on vaikka 37 vuotias, ja ollut muutamassa epäonnistuneessa tapailu-/ seurustelusuhteessa, ja sitten mies tapaa ekaa kertaa naisen, joka oikeasti tuntuu haluavan hänet kumppaniksi, mutta myös naisen joka on 34v ja ollut viimeiset 20 vuotta putkeen erilaisissa suhteissa, usein ns. jännien miesten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Joo tottakai. En tuntenut itseäni ja ymmärtänyt käytöstäni ja valikoin vääriä miehiä. Etsin alitajuisesti miehiä, jotka toisti mun kiintymyssuhdetraumaa (etäinen isä). No eihän niistä suhteista tullut mitään. 28-vuotiaana löysin kumppanini kun olin omat jutut käsitellyt enkä etsinyt enää traumankorjaajaa. Sitten halusinkin tasapainoisen, hyvän ja kiltin miehen :)

Siis ihan samalta kuulostaa mun elämä, löysin sitten oikean 30v ja tätäkin tasaista normaalia tervettä suhdetta pyrin alitajuisesti sabotoimaan muutaman ekan vuoden-koska olin tottunut vuoristorataan tunne-elämässä ja siihen että valitsen aina väärät, kipeät mustasukkaiset mielenterveysongelmaiset, jota valitsemani tavallinen mies ei ole. Ei sillä, on hänelläkin omat haasteensa jotka tuo lisätaakkaa ja hiertää välejämme aina välillä, mutta kellä nyt ei olisi lapsuudesta ja menneistä suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Minä valitsin 15-40 ikävälillä. Eli juuri niitä seksikkäitä alfauroksia, jotka sitten ei osoittautuneet ylläri kyllä yhtään uskollisiksi ja kunnollliseksi aviomiesmateriaaliksi. Se, että hain seurani lähinnä baareista ja yökerhoista, ei auttanut asiaa. Mutta koin etten vaan pysty ihastumaan muihin kuin erityisen miehekkäisiin ja komeisiin. Niinpä lopulta jäin vanhaksipiiiaksi ja lapsettomaksi, kun sitten taas 40 jälkeen kukaan ei ole minusta enää kiinnnostunut kun olen lihonutkin paljon.

Ihanaa poikarakkautta! Koska tuon kirjoittaja on mies. Ja tulee kuolemaankin neitsyenä :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä naiset luulette, miltä miehestä tuntuu, jos mies on vaikka 37 vuotias, ja ollut muutamassa epäonnistuneessa tapailu-/ seurustelusuhteessa, ja sitten mies tapaa ekaa kertaa naisen, joka oikeasti tuntuu haluavan hänet kumppaniksi, mutta myös naisen joka on 34v ja ollut viimeiset 20 vuotta putkeen erilaisissa suhteissa, usein ns. jännien miesten kanssa?

Mitäs itse luulet, että naisesta tuntyu, jos nainen on vaikka 37- vuotias ja ollut muutamassa epäonnistuneessa tapailu-/ seurusyelusuhteesa, ja sitten nainen tapaa ekaa kertaa miehrn, jokaoikeasti tubtuu haluavan hänet kumppaniksi, mutta myös miehrn , joka on 34v ja omlutviineisen 20 vuotta putkeen bs jännirmen naistrn kanssa?