Lue keskustelun säännöt.
HS mielipide: Koronavirus teki lukiovuodesta lapselleni painajaisen
24.01.2021 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007760078.html
”Koronarajoitukset ovat iskeneet erityisen rankasti vuosina 2003–2004 syntyneisiin nuoriin. Heitä on pidetty eristyksissä kaikesta: ei ole lähikoulua, ei ole kaverikontakteja, ei ole harrastustoimintaa.”
”Oppituntien aikana nuoret ovat hiljaa, kukaan ei kysy mitään eikä sosiaalista vuorovaikutusta tapahdu. Koulupäivän jälkeen nuoreni makaa edelleen sängyssään pimeässä. Hänen ei ole mahdollista harrastaa urheiluseurassa eikä hänen myöskään toivota tapaavan koronarajoitusten vuoksi muita nuoria.”
Tää on tosi hälyttävää. Miksi kukaan ei tee mitään?
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä pitäisi yksinkertaisesti kysyä ketkä haluaa olla etä ja ketkä lähi.
Omani ovat nostaneet numeroitaan etäopetuksessa. Siis vaikka keskiarvo oli jo 9,5, he on pystynewt vielä parantamaan.
Tykkäävät opiskella itsekseen, ovat sosiaalisia somessa ja netissä, ulkoilevat joka päivä. Kummallakin todella hyvä itsekuri.
Kuitenkin ysiluokkaöainen pakotetaan ahtaaseen lähiopetukseen sekavaan kaaokseen. Miksi?
Enemmistö lukiolaisista huijaa etäkokeissa. Numerot toki nousevat, osaaminen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä pitäisi yksinkertaisesti kysyä ketkä haluaa olla etä ja ketkä lähi.
Omani ovat nostaneet numeroitaan etäopetuksessa. Siis vaikka keskiarvo oli jo 9,5, he on pystynewt vielä parantamaan.
Tykkäävät opiskella itsekseen, ovat sosiaalisia somessa ja netissä, ulkoilevat joka päivä. Kummallakin todella hyvä itsekuri.
Kuitenkin ysiluokkaöainen pakotetaan ahtaaseen lähiopetukseen sekavaan kaaokseen. Miksi?
Enemmistö lukiolaisista huijaa etäkokeissa. Numerot toki nousevat, osaaminen ei.
Höpö höpö.
Heillä on kuule kamera päällä ja koeaika niin lyhyt ettei ole mahdollista huijata.
On olemassa vieläkin pahempia kuin mitä on nyt. Monissa maissa on rajoitettu rankasti liikkumista. Ulkonaliikkumiskielto olis vielä kurjempi. Meillä on vielä hyvin.
Meidän lukiolainen viihtyy etäopetuksessa erinomaisesti. Tykkää, kun aikaa säästyy. On luonut kavereiden kanssa discord-ryhmän ja siellä tekevät kouluhommia yhdessä. Välitunnilla piipahtavat pelaamassa samalla porukalla. Ja sitten huoneesta kuuluu, "hei, tunti alkaa" ja tulee taas hiljaista, kun opiskelu jatkuu.
Totta kai harrastukseen meidänkin lapsi haluaisi päästä. Mutta ymmärtää, että hän ei pääse aivan kuten me vanhemmatkaan emme pääse. Ollaan ostettu lapselle uudet sukset, jotta olisi jotain järkevää ulkoilua. Ja paremman puutteessa mäenlaskussakin oli pikkusisarusten kanssa ihan kivaa.
Me vanhemmat huolehdimme, että jääkaapissa on lounaaksi mikrotettava ruoka-annos. Ja isä ottaa nuoren viikonloppuisin töihin apumieheksi (eivät tapaa ihmisiä), niin on mielekästä tekemistä.
Tsemmpiä kaikille turvallisen tekemisen keksimiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin koskee pahasti viime syksynä yliopisto-opinnot aloittaneita nuoria. Muutto uuteen kaupunkiin ja kaikki opetus etänä, etkä voi tutustua muihin. Olet yksin itsemurhayksiössäsi. Pähäiilet yksin opintoihin liittuviä pulmia. Jos jatkuu vielä ensi syksynä tulee opintojen keskeuttämiset ja mielenterveysongelmat lisääntymään räjähdysmäisesti.
====
Osa ekavuotisista ratkaisi asian asumalla kotonaan, koska kaikki opetus jokatapauksessa etänä. Ei väliä mistä kaupungista tai kylästä niitä etäluentoja seuraa.
Ei ole ollut tiedossa etukäteen kauanko ja missä vaiheessa opinnot ovat etänä. Aina on menty tilanteen mukaan ja ne ovat vaihtuneet, sekä tulleet yllättäen. Esimerkiksi monissa opinnoissa on ollut syksyllä harjoittelutöitä esimerkiksi 1-3päivänä viikossa joitakin tunteja päivässä. Silloin on pitänyt olla opiskelupaikalla, mutta muina aikoina on etänä. Ei ole onnistunut tällöin opiskelu kotona asuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon lukiolaisen äiti käy kuntosalilla ja drinkillä ravintolassa, entä jos ottaisi teinin mukaan sinne kuntosalille? Ei siinä tartuntariskiä olisi sen enempää kuin äiti itse voi sieltä sen koronan tuoda lapselleen.
Voi että miten typerä ja ymmärtämätön kommentti. Jos nuori kaipaa omia harrastuksiaan ja omanikäistä seuraa - ymmärsin tuosta jutusta, että oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, eli ei välttämättä ole edes kavereita valmiiksi siellä, eli haluaisi ehkä tutustua muihin nuoriin, ja jos hän kaipaa normaalia arkea, niin siinä ei kyllä yhtään auta äidin kanssa kuntosalille meno.
Ettekö ole itse olleet nuoria ikinä, vai oletteko vaan unohtaneet, millaista on olla teini-ikäinen? Se, että keski-ikäistää piristää mikä tahansa kodin ulkopuolelle meno ja vaikka äidin kanssa kuntosalilla käynti, se ei tarkoita sitä, että teini-ikäistä piristää se sama.
Voin sanoa omasta kokemuksesta (vuonna 2003 syntynyt nuori), ettei tomeran nuoren elämä kaadu koronaan. Etäkoulujaksossa pitää vaan ottaa enemmän vastuuta ja kavereita voi nähdä kyllä ihan normaalisti, kun kuitenkin koulussa näkee samoja ihmisiä päivittäin. Harrastukseni kyllä lopetin kun kävi niin hankalaksi, mutta salilla voi käydä itsekseen. Ei kannata heittäytyä avuttomaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän koskee ihan kaikkea opinto tasoja missä pitäisi opiskella ihan itse myös. Eli peruskoulun jälkeiset. Nää jää kaikki junnaamaan paikoilleen sen pari kolme vuotta mitä tää Corona kestää. Sitten voivat jatkaa elämäänsä.
Voihan se vähän ärsyttää jos lukiosta tulee kuusivuotinen tai seitenvuotinen rupeama.
Siitä sitten opiskelemaan maisterin paperit seuraavat 15 vuotta. 45v vanhana työelämään ja 52 vuotiaana perustamaan perhe. Toivottavasti nainen on edelleen hedelmällinen 52 vanhana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta on hirveää, jos koronakriisin suurimman hinnan maksavat lopulta lapset ja nuoret. Vaahdotaan elämien suojelemisesta, mutta tuntuu siltä, että vanhusten ja riskiryhmien elämille on asetettu tässä suurempi arvo. Kuka suojelisi niiden elämää, joilla kaikki on vasta alussa, ja jotka elävät oman tulevaisuutensa kannalta kriittistä aikaa?
Nämä lapset ja nuoret eivät ole elämäänsä menettämässä, vaan se jatkuu koronan jälkeenkin. Vanhukset ja riskiryhmät kun sairastuvat niin siihen päättyy koko maallinen elo.
Mutta aika pitkä varjo tällä kriisillä saattaa olla, jos koulumenestys huononee ja sitä myöten mahdollisuus jatko-opintoihin vaikeutuu merkittävästi. Pahimmassa tapauksessa nuoret jättävät opintoja kesken tai valmistuvat vajavaisilla tiedoilla ja taidoilla. Lisäksi on suuri joukko lapsia ja nuoria joilla on erilaisia oppimiseen liittyviä haasteita tai erityistarpeita, tai jotka ovat syrjäytymisvaarassa. He putoavat tässä tilanteessa entistä herkemmin kaikkien turvaverkkojen läpi. Ja oma lukunsa ovat ne perheet joissa ei voida hyvin, ja joissa eläville lapsille koulu on se asia joka pitää heidän elämänsä jotenkin kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Painajainen" on aika vahvasti liioiteltu kuvaus. Ikävää ja kurjaa tietysti, mutta ei tää tilanne sentään painajaismainen ole.
Entä jos jollekin on?
On kyllä ollut rankka vuosi juuri noille ikäluokille. Ysillä olivat pitkään etänä ja nyt taas heti lukion/amiksen ykkösellä jo monta viikkoa etäilty täällä meidän maakunnassa.
Lukion opena olen kuitenkin eri mieltä siitä, että opiskelijat olisivat hiljaa oppituntien aikana. Opetan englantia ja ruotsia ja käydään kyllä esim. kappaleet aina yhdessä läpi Teamsissä niin että minä kyselen ja opiskelijat vastailevat. Monesti käy niin että useampi haluaisi vastata samaan kysymykseen. Tehdään myös suullisia ja muita paritehtäviä niin että olen tehnyt kurssin sivulle erillisiä kanavia joille menevät parin kanssa tekemään niin että vain he kaksi kuulevat toisensa. Käyn sitten joka kanavalla kuuntelemassa miten menee ja siinä voivat vielä kysyä jos tulee jotain kysymyksiä. Joka kanavalla ovat tehneet hyvin hommia ja monesti jääneet siihen kanavalle linjoille tekemään kirjallisia tehtäviä ns.yhdessä niin saa vähän kontakia muihin opiskelijoihin. Olen aina koko oppitunnin Teamsissä linjoilla ja käydään ensin yhteiset asiat ja jossain vaiheessa oppituntia annan luvan poistua halutessaan tekemään kirjalliset tehtävät itsenäisesti, saa kuitenkin aina liittyä takaisin Teamsiin jos tulee kysyttävää. Noin 1/3 oppilaasta haluaa olla myös kirjallisten tehtävien ajan kirjoilla Teamsissä vaikkakin mikki ja kamera kiinni. Ja kysyvät sitten heti jos tulee joku vaikea kohta. Tosi aktiivisesti ovat kysyneet apua jos sitä ovat tarvineet. Tämä nyt riippuu tietenkin paljon ryhmästä ja varmasti lukiostakin mutta meidän lukiolaisilla on mukava ote etäopiskeluun vaikka kaikki toivotaankin taas lähiopetusta. Aktiivisesti ovat mukana etänäkin. Jokainen käyttää tunnilla vähintään sen verran mikkiä auki että ilmoittaa olevansa paikalla kun käyn läpi läsnäolijat. Ymmärrän että on varmasti vaikeaa ujoille opiskelijoille, isoissa lukioissa joissa ei ehkä tunne muita kurssilaisia. Tässä on ehkä yksi meidän pienen lukion (reilusti alle 100 opiskelijaa) että tuntevat toisensa ja ehkä sillä uskaltavat osallistua aktiivisemmin myös etätunneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ton ikästä lasta , mutta voin vain kuvitella kuinka kovaa tuo pelkän läppärin kautta opiskelu lyö nuoriin. Just tossa iässä kaipaa sitä oman henkistä seuraa ja läsnäoloa ihan koulupäivienkin aikana. Etätyöstä on kokemusta niin tiedän mitä se on. Jos lukiossa olisi pitänyt opiskella ikäänkuin etätöissä, niin olisi ollut kamalaa kun ei kohtaa muita ja se konkreettinen läsnäolo puuttuu. Tosin nyt näin vanhempana puolestaan rakastan etätöitä.
Mun lukiolainen selvisi aivan erinomaisesti läppärin kanssa.
]
Mitä sitten? Meinaatko että kun sun lukiolainen selvii niin kaikki selvii?
Itse kyllä priorisoin ihmishenget sen edelle että nuoret saavat kaikki haluamansa kokemukset. Elämä jatkuu vaikka vanhojentanssit jää väliin ja ei pääse vappurientoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu kirjoitti:
Voin sanoa omasta kokemuksesta (vuonna 2003 syntynyt nuori), ettei tomeran nuoren elämä kaadu koronaan. Etäkoulujaksossa pitää vaan ottaa enemmän vastuuta ja kavereita voi nähdä kyllä ihan normaalisti, kun kuitenkin koulussa näkee samoja ihmisiä päivittäin. Harrastukseni kyllä lopetin kun kävi niin hankalaksi, mutta salilla voi käydä itsekseen. Ei kannata heittäytyä avuttomaksi!
Eli pitää siis vaan ruveta tomeraksi, niin masennus poistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä pitäisi yksinkertaisesti kysyä ketkä haluaa olla etä ja ketkä lähi.
Omani ovat nostaneet numeroitaan etäopetuksessa. Siis vaikka keskiarvo oli jo 9,5, he on pystynewt vielä parantamaan.
Tykkäävät opiskella itsekseen, ovat sosiaalisia somessa ja netissä, ulkoilevat joka päivä. Kummallakin todella hyvä itsekuri.
Kuitenkin ysiluokkaöainen pakotetaan ahtaaseen lähiopetukseen sekavaan kaaokseen. Miksi?
Enemmistö lukiolaisista huijaa etäkokeissa. Numerot toki nousevat, osaaminen ei.
Höpö höpö.
Heillä on kuule kamera päällä ja koeaika niin lyhyt ettei ole mahdollista huijata.
Harva ope vaati kameraa ja vaikka vaatisi niin kirjan tai muun aineiston voi pitää sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä priorisoin ihmishenget sen edelle että nuoret saavat kaikki haluamansa kokemukset. Elämä jatkuu vaikka vanhojentanssit jää väliin ja ei pääse vappurientoihin.
Ihana, miten osasitkin kärjistää just mahtavasti poimimalla juuri tietynlaiset asiat kommenttiisi! Saat varmaan paljon tykkäyksiä, kun onnistuit vähättelemään nuoren masennusta leimaalalla sen biletyshaluksi.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ollut rankka vuosi juuri noille ikäluokille. Ysillä olivat pitkään etänä ja nyt taas heti lukion/amiksen ykkösellä jo monta viikkoa etäilty täällä meidän maakunnassa.
Lukion opena olen kuitenkin eri mieltä siitä, että opiskelijat olisivat hiljaa oppituntien aikana. Opetan englantia ja ruotsia ja käydään kyllä esim. kappaleet aina yhdessä läpi Teamsissä niin että minä kyselen ja opiskelijat vastailevat. Monesti käy niin että useampi haluaisi vastata samaan kysymykseen. Tehdään myös suullisia ja muita paritehtäviä niin että olen tehnyt kurssin sivulle erillisiä kanavia joille menevät parin kanssa tekemään niin että vain he kaksi kuulevat toisensa. Käyn sitten joka kanavalla kuuntelemassa miten menee ja siinä voivat vielä kysyä jos tulee jotain kysymyksiä. Joka kanavalla ovat tehneet hyvin hommia ja monesti jääneet siihen kanavalle linjoille tekemään kirjallisia tehtäviä ns.yhdessä niin saa vähän kontakia muihin opiskelijoihin. Olen aina koko oppitunnin Teamsissä linjoilla ja käydään ensin yhteiset asiat ja jossain vaiheessa oppituntia annan luvan poistua halutessaan tekemään kirjalliset tehtävät itsenäisesti, saa kuitenkin aina liittyä takaisin Teamsiin jos tulee kysyttävää. Noin 1/3 oppilaasta haluaa olla myös kirjallisten tehtävien ajan kirjoilla Teamsissä vaikkakin mikki ja kamera kiinni. Ja kysyvät sitten heti jos tulee joku vaikea kohta. Tosi aktiivisesti ovat kysyneet apua jos sitä ovat tarvineet. Tämä nyt riippuu tietenkin paljon ryhmästä ja varmasti lukiostakin mutta meidän lukiolaisilla on mukava ote etäopiskeluun vaikka kaikki toivotaankin taas lähiopetusta. Aktiivisesti ovat mukana etänäkin. Jokainen käyttää tunnilla vähintään sen verran mikkiä auki että ilmoittaa olevansa paikalla kun käyn läpi läsnäolijat. Ymmärrän että on varmasti vaikeaa ujoille opiskelijoille, isoissa lukioissa joissa ei ehkä tunne muita kurssilaisia. Tässä on ehkä yksi meidän pienen lukion (reilusti alle 100 opiskelijaa) että tuntevat toisensa ja ehkä sillä uskaltavat osallistua aktiivisemmin myös etätunneille.
Niin, riippuu paljon opiskelijasta. Oma tytär on ujohko eikä ota kontaktia. Parityötkin tekee kulemma yksin kielissä, kukaan ei ole pyytänyt pariksi eikä tunne ketään, jota voisi itse kysyä.
Ikävä tilanne, siitä ei pääse mihinkään.
Pitkään ja vakavasti koulukiusattuna olisin onnellinen jos olisin pohjimmiltaan sosiaalisena ihmisenä hukannut elämästäni vain vuoden, viisi tai kymmenen. Minä siis puolestani ihmettelen minkä takia koulukiusaamiseen ei puututa järkevämmällä tavalla/pyritä parempaan ennaltaehkäisyyn. Sos. tilanteiden pelko ja muut suorat sekä epäsuorat vaikutukset ovat raskaat. Ihmiset eivät usein tunnu ymmärtävän että autonomista hermostoa ei voi kontrolloida. On yhtä h.. elää siten että pelko tulevasta "moi" -tokaisusta harrastuksen merkeissä saa sydämen lyömään siihen malliin kuin tavallisen ihmisen herätessä rosvon hiippailuun kesken yön. Peruskoulu päättyi n. 10 vuotta sitten enkä tiedä saanko ikinä tavallista sosiaalista elämääni takaisin. Ennen koulukiusaamista esiinnyin harrastusten puolesta isoille yleisöille ja olin pääesiintyjänäkin pienessä näytelmässä. Omasta perspektiivistä abien ja muiden menetykset tuntuvat verrattain pieniltä, vaikka ymmärrän hyvin heidän pettymyksen.
Kai se menee usein niin että monet asiat alkavat kiinnostaa suuremmissa määrin vasta siinä vaiheessa kun tilanteeseen joutuu itse. Jokainen joutuu kuitenkin elämänsä aikana kärsimään sellaisten asioiden takia joita ei olisi halunnut tapahtuman. Ei auta kuin hyväksyä ikävä tilanne, mennä eteenpäin ja yrittää parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä kaikesta kommentoinnista huomaa että olette unohtaneet yhden tärkeän, ehkä tärkeimmän, seikan. Nuori teini-ikäinen ei ole kehitykseltään kuten aikuinen.
Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ei ole vastaavalla tasolla kuin aikuisella, tämä johtuu aivojen kehityksestä. Lisäksi nuori kaipaa irtautumista vanhemmistaan, haluaa harjoitella itsenäistä päätöksentekoa ja omien rajojen vetämistä, kavereiden merkitys on entistä tärkeämpää ja vanhempien seura kiinnostaa entistä vähemmän.On helppo sanoa että kaikki tekevät nyt uhrauksia, me aikuiset ehkä ymmärrämme sen, teiniltä ei voi aivojen kehitystasosta johtuen odottaa samaa.
Lisäksi monessa perheessä myös aikuiset ovat hyvin ahdistuneita eivätkä osaa tai jaksa tukea lapsiaan, eli nuorten pitäisi selvitä yksin uudesta ja haastavasta tilanteesta.Tämä on tätä väärin ymmärretyllä aivotutkimuksella perusteltua todella rankka lasten ja nuorten vähättelyä. On totta että aivot eivät ole kypsyneet ja ovat erilaiset kuin aikuisten aivot, mutta nuoret osaavat silti paljon. Nuoret ovat toisaalta paljon sopeutuvaisempia, joustavampia ja luovempia kuin aikuiset, jotka usein ovat jämähtäneet omiin kasvoihinsa. Uskotaan ja luotetaan nuoriin ja eikä pidetä heitä avuttomana ressukoina.
Eli jos nuori selvästi on masentunut tilanteesta, niin pitääkö siis hänestä olla huolissaan, vai pitääkö vain uskoa ja luottaa, että hän pärjää eikä ole "avuton ressukka"?
Pidän kommenttia alentavana ja nuoria vähättelevänä.