HS mielipide: Koronavirus teki lukiovuodesta lapselleni painajaisen

Vierailija kirjoitti:

Nuorethan on sekaisin ilman koronaakin. Tappavat ja ryöstävät toisiaan vailla katumusta. Nuoriso on joka tapauksessa menetettyä kun vanhemmat sysäävät vastuun yhteiskunnalle eivätkä pidä alkeellisintakaan kuria bershedelmilleen.

Koulukiusaajilla henkilökohtaiset aggressiot patoutuu kun koulu on kiinni eikä pääse säännöllisesti rääkkäämään ketään lähiopetuksessa ja helpottamaan näin kätevästi omia sairaita angstejaan.

Patoutumat sitten räjähtää johonkin uhriin kun polla paisuu liiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pienessä lukiossa esim. vain yksi fyssan ope, yksi enkun ope,vyksi ranskan ope. Jos nämä sairastuvat, ei ole mitään opetusta näissä aineissa.

Tässä kommentissa kiteytyy nykyajan tunnekylmyys ja itsekeskeisyys.

Viis siitä, jos ihminen sairastuu vakavasti, kärsii, sinnittelee ehkä yksin ja peloissaan, saa outoja oireita jotka voi kestää kuukausia, joutuu sairaalaan tai jopa kuolee. Tai päätyy työkyvyttömäksi.

Viis siitä kaikesta. Mutta kun sitten minun mussukkani ei saa fysiikanopetusta, ruikuti ruikuti!

Muista ihmisistä ei piitata pennin vertaa.

Vain se kiinnostaa, jäänkö minä itse vaille jotain palvelua.

Ihmiset ovat nykyään niin itsekeskeisiä mulkeroita, että ehkä me ansaitsemme tämän koronan. Olemme emotionaalisesti rappeutuneita rutisijoita, itsekkäitä hirviöitä vailla hyvää sydäntä.

Minä kyllä ymmärsin edellisen kirjoituksen niin, että etäopetus suojaa opettajia koronalta. Jos opettajat sairastuvat, ei ole opetusta etänä eikä lähiopetuksena.

Mitä tulee Ap:n tekstiin, olen aika lailla samaa mieltä. Meidän kunnassa ei ole koronaa, ja silti täälläkin on lukioikäisten harrastukset lopetettu. Kaverit ovat riskiryhmää, joten ei voi tavata livenä. Jos koronan oireet kestävät kuukausia, mielenterveyden ongelmat kestävät vuosia, jopa koko elämän. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa vastaan täälläkin yritetään tehdä töitä. Ymmärretään, että tämä on pientä sota-aikaan verrattuna, mutta ei ole helppoa kun normaalit sosiaaliset kontaktit puuttuvat.

Mua naurattaa tästä ketjusta henkivä itkupotkuraivarimeininki.

Om näemmä kokonainen sukupolvi - ei vaan jo kaksi: teinit ja näiden vanhemmat - ihmisiä, joille on uusi kokemus, että olosuhteet muuttuvat sellaisiksi, että joutuu luopumaan

jostain totutusta hyvästä ja kivasta.

Ihan niin. Luopumaan.

Joutuu mukautumaan, selviämään vähemmällä, tekemään toisin, jäämään vaille.

Joutuu pinnistelemään.

Uutta näkyy olevan sekin, että poikkeusoloisssa asiat pannaan tärkeysjärjestykseen, kun niin on pakko tehdä.

Ei pääse tansseihin, mutta keskitytään selviämään hengissä, että kaikki selviävät hemgissä.

Koronasta hyvin selvinneet maat (Suomi ei näihin kuulu) puhaltavat yhteen hiileen. He näkevät koronan vihollisena, auttavat toisiaan, ottavat vastuun itsestään ja naapuristakin.

Suomalaisilla olisi paljon oppimista heiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän pienessä lukiossa esim. vain yksi fyssan ope, yksi enkun ope,vyksi ranskan ope. Jos nämä sairastuvat, ei ole mitään opetusta näissä aineissa.

Et ole sijaisista kuullut?

Ja se on sitten sitä laatuopetusta?

Ja tosiasia on se että sijaisia ei saa. Minunkin lapsella oli joulun alla yksi viikko jolloin lähinä ei ollut kuin yhdellä tunnilla opetusta. Opettajat sairaina ja sijaisia ei saanut.

Mun lapsi oli kotona etäopetuksessa ja hän taisi olla luokan ainoa joka sai opetusta (vanhemmilta) ja joka ei katsonut videoita viikkoa putkeen.

"Sijaisia ei saa" taitaa olla vain tapa säästää. Lukemattomat vuosien ajan sijaisuuksia tehneet ovat olleet viime vuodet työttöminä, kun sijaisuuksia ei irtoa millään.

Nyt vain on tilanne se, että koronakouluihin ja -päiväkoteihin ei tahdo saada sijaisia. Menisitkö itse?

Eipä ole edes kysytty, vaikka nimi on sijaisrekisterissä. Täällä päin ei ole koronakouluja, joten varmaan menisin.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa tästä ketjusta henkivä itkupotkuraivarimeininki.

Om näemmä kokonainen sukupolvi - ei vaan jo kaksi: teinit ja näiden vanhemmat - ihmisiä, joille on uusi kokemus, että olosuhteet muuttuvat sellaisiksi, että joutuu luopumaan

jostain totutusta hyvästä ja kivasta.

Ihan niin. Luopumaan.

Joutuu mukautumaan, selviämään vähemmällä, tekemään toisin, jäämään vaille.

Joutuu pinnistelemään.

Uutta näkyy olevan sekin, että poikkeusoloisssa asiat pannaan tärkeysjärjestykseen, kun niin on pakko tehdä.

Ei pääse tansseihin, mutta keskitytään selviämään hengissä, että kaikki selviävät hemgissä.

Koronasta hyvin selvinneet maat (Suomi ei näihin kuulu) puhaltavat yhteen hiileen. He näkevät koronan vihollisena, auttavat toisiaan, ottavat vastuun itsestään ja naapuristakin.

Suomalaisilla olisi paljon oppimista heiltä.

Vai ei Suomi kuulu koronasta hyvin selvinneisiin maihin. Kerropa viisi paremmin selvinnyttä Euroopan maata. Et löydä.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa tästä ketjusta henkivä itkupotkuraivarimeininki.

Om näemmä kokonainen sukupolvi - ei vaan jo kaksi: teinit ja näiden vanhemmat - ihmisiä, joille on uusi kokemus, että olosuhteet muuttuvat sellaisiksi, että joutuu luopumaan

jostain totutusta hyvästä ja kivasta.

Ihan niin. Luopumaan.

Joutuu mukautumaan, selviämään vähemmällä, tekemään toisin, jäämään vaille.

Joutuu pinnistelemään.

Uutta näkyy olevan sekin, että poikkeusoloisssa asiat pannaan tärkeysjärjestykseen, kun niin on pakko tehdä.

Ei pääse tansseihin, mutta keskitytään selviämään hengissä, että kaikki selviävät hemgissä.

Koronasta hyvin selvinneet maat (Suomi ei näihin kuulu) puhaltavat yhteen hiileen. He näkevät koronan vihollisena, auttavat toisiaan, ottavat vastuun itsestään ja naapuristakin.

Suomalaisilla olisi paljon oppimista heiltä.

Varsinainen jeesustelija ja suomalaisten haukkuja. Menepä sinne "koronasta" hyvin selvinneeseen maahan niin kuin olisi jo.

Jostain luin, että ihmisen tarvitsisi kokea ainakin viisi vastoinkäymistä ennen 20 ikävuottaan, jotta hän pystyisi selviytymään elämässä myös muista isommista vastoinkäymisistä, joita väistämättä tulee aikuisiällä. Uskon, että tämä korona-aika voi myös auttaa nuoria kestämään muita vastoinkäymisiä paremmin. Tärkeää tietysti on, että kotona asiat ovat hyvin ja siellä on turvallinen ja välittävä ilmapiiri. Apua on saatavilla psykologeilta ym. ammattilaisilta ja ystäviä voi edelleen tavata ulkoharrastusten ja netin välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa tästä ketjusta henkivä itkupotkuraivarimeininki.

Om näemmä kokonainen sukupolvi - ei vaan jo kaksi: teinit ja näiden vanhemmat - ihmisiä, joille on uusi kokemus, että olosuhteet muuttuvat sellaisiksi, että joutuu luopumaan

jostain totutusta hyvästä ja kivasta.

Ihan niin. Luopumaan.

Joutuu mukautumaan, selviämään vähemmällä, tekemään toisin, jäämään vaille.

Joutuu pinnistelemään.

Uutta näkyy olevan sekin, että poikkeusoloisssa asiat pannaan tärkeysjärjestykseen, kun niin on pakko tehdä.

Ei pääse tansseihin, mutta keskitytään selviämään hengissä, että kaikki selviävät hemgissä.

Koronasta hyvin selvinneet maat (Suomi ei näihin kuulu) puhaltavat yhteen hiileen. He näkevät koronan vihollisena, auttavat toisiaan, ottavat vastuun itsestään ja naapuristakin.

Suomalaisilla olisi paljon oppimista heiltä.

Kuinka montaa läheistä, naapuria tai tuttua olet itse auttanut ja ottanut vastuuta siitä että he selviävät koronasta kunnialla? Kuulisin mielelläni vinkkejä miten auttaa ja tukea muita, mistä löytää aikaa ja energiaa siihen jos itsekin alkaa olla jo mitta täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Tästä kaikesta kommentoinnista huomaa että olette unohtaneet yhden tärkeän, ehkä tärkeimmän, seikan. Nuori teini-ikäinen ei ole kehitykseltään kuten aikuinen.

Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ei ole vastaavalla tasolla kuin aikuisella, tämä johtuu aivojen kehityksestä. Lisäksi nuori kaipaa irtautumista vanhemmistaan, haluaa harjoitella itsenäistä päätöksentekoa ja omien rajojen vetämistä, kavereiden merkitys on entistä tärkeämpää ja vanhempien seura kiinnostaa entistä vähemmän.

On helppo sanoa että kaikki tekevät nyt uhrauksia, me aikuiset ehkä ymmärrämme sen, teiniltä ei voi aivojen kehitystasosta johtuen odottaa samaa.

Lisäksi monessa perheessä myös aikuiset ovat hyvin ahdistuneita eivätkä osaa tai jaksa tukea lapsiaan, eli nuorten pitäisi selvitä yksin uudesta ja haastavasta tilanteesta.

Tosi hyvä kommentti! Kiitos! Silti joku ei halua ymmärtää.

Helsingissä pitäisi yksinkertaisesti kysyä ketkä haluaa olla etä ja ketkä lähi.

Omani ovat nostaneet numeroitaan etäopetuksessa. Siis vaikka keskiarvo oli jo 9,5, he on pystynewt vielä parantamaan.

Tykkäävät opiskella itsekseen, ovat sosiaalisia somessa ja netissä, ulkoilevat joka päivä. Kummallakin todella hyvä itsekuri.

Kuitenkin ysiluokkaöainen pakotetaan ahtaaseen lähiopetukseen sekavaan kaaokseen. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Epäpötevät sijaiset eivät pysty opettamaan esim. Pitkää fyssaa, matikkaa, ranskaa, saksaa jne..sijaiset eivät laadi ja tarkista abittikokeita, eivät pysty valmentamaan kirjoituksiin, eivätkä arvioi kursseja saati ylppäreitä. Joku peruskoulu on vähän eri asia. Lukio oikeasti ei pyöri, jos opet sairastuvat.

Eihän kotona vaikuta tähän mitenkään. Sama on ollut aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lukiolainuori joka ei ole ahdistunut. Etäopetus sujuu, osallistuu tunneille ja voi kysyä esim chatilla jos jokin on epäselvää tai tarvii lisäopastusta. Harrastaa kuntosalia, käy lenkillä. Lukee kirjoja, pelaa tietokoneella. Ainoa harmi on ettei kavereita näe (suositus jota noudatamme eli ollaan vähennetty kontakteja). Voi olla että pääsee helpommalla kun on vähän introvertti luonne + harrasteet ei joukkuelajeja. Toisaalta onhan tämä hyvää oppiakin luopumisesta: ei aina saa mitä haluaa. Nyt mennään näillä ja oma asenne ratkaisee: onko joustavuutta, kärsivälllisyyttä ja sopeutumishalua vai tuleeko itkuraivo ja ahdistus. Kaikki me ollaan samassa veneessä, nuoret ja vanhat.

Todella ilkeä ja ylimielinen kommentti. Vai että mielenterveysongelmat on omasta asenteesta kiinni. Sylkeä lensi kasvoihin nyt kaikille näille nuorille, jotka ovat kovasti yrittäneet ja silti ahdistus on iskenyt. Elämä saattaa opettaa sinua ja sitten kadut omaa asennetta. Ahdistus ei tarkoita itkuraivoa. Sinulla on ilkeä ja julma asenne.

Ai että jos joku kirjoittaa muuta kuin kurjuus-valitusta, on se heti ylimielisyyttä?

Minusta oli vain mukava lukea että jollain nuorella menee näissäkin olosuhteissa hyvin. Keinoja selviytyä selvästikin on olemassa, ja niitä esimerkkejä mielelläni kuulisin enemmänkin tämän ainaisen ankeuteen keskittymisen sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kyllä loistavia maksimoimaan kurjuuden.

Joo, ei saa nyt tavata, jotta itse ja perheenjäsenet pysyvät hengissä.

Eikö se ole melko tärkeä asia?

Mutta ei ole pakko maata sängyssä pimeässä.

Kavereille voi soittaa ja jutella!

Mitään harrastusryhmiä ei ollut ennenkään

kuin vain rikkailla. Me muut keksittiin tekemisemme ihan itse.

Ymmärrän että kivempaa voisi olla.

Mutta ei auta itku markkinoilla.

Olen varma siitä että panikoivat ja ruikuttavat vanhemmat tartuttavat tunnetilansa lapsiinsa.

Keksikää tapoja viihtyä ja selviytyä.

Kertokaa niistä muille.

Se mihin keskityyy lisääntyy.

Varmasti on mälsää jos vaan valittaa.

Olkaa kiitollisia perheestänne.

Irrottakaa hetkeksi tuijotus omasta navasta

ja miettikää niitä, jotka ovat aivan yksin.

Meitä on paljon. Elämä on todella rankkaa.

Kaikki pitää hoitaa, kestää, ajatella ja järkeillä yksin. Mahdollinen sairastuminenkin.

Ei ole toista ihmistä, johon edes peilata omia ajatuksia ja tunteita. Tämä jatkuu kuukaudesta toiseen.

Perheelliset ovat näissä poikkeusoloissa hyväosaisimpia. Mutta kuten tavallista he valittavat äänekkäimmin ja saavat eniten huomiota ja apua.

Me yksinäiset olemme hiljaa.

Eikä meistä kanna huolta kukaan.

Moni häpeää yksinäisyyttään, johtui se mistä hyvänsä syystä.

"Ymmärrän että kivempaa voisi olla.

Mutta ei auta itku markkinoilla.

Olen varma siitä että panikoivat ja ruikuttavat vanhemmat tartuttavat tunnetilansa lapsiinsa.

Keksikää tapoja viihtyä ja selviytyä.

Kertokaa niistä muille.

Se mihin keskityyy lisääntyy.

Varmasti on mälsää jos vaan valittaa."

Tämä.

Lähiopetus on riski sekä terveydelle että oppimiselle. Silloin opetkin sairastelevat enemmän/ovat karanteenissa ja kunnollista opetusta ei ole missään muodossa. Sijaiset ei edes tunne cäoppilaita, joten huolilapsetkin täysin heitteillä.

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta on hirveää, jos koronakriisin suurimman hinnan maksavat lopulta lapset ja nuoret. Vaahdotaan elämien suojelemisesta, mutta tuntuu siltä, että vanhusten ja riskiryhmien elämille on asetettu tässä suurempi arvo. Kuka suojelisi niiden elämää, joilla kaikki on vasta alussa, ja jotka elävät oman tulevaisuutensa kannalta kriittistä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Tästä kaikesta kommentoinnista huomaa että olette unohtaneet yhden tärkeän, ehkä tärkeimmän, seikan. Nuori teini-ikäinen ei ole kehitykseltään kuten aikuinen.

Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ei ole vastaavalla tasolla kuin aikuisella, tämä johtuu aivojen kehityksestä. Lisäksi nuori kaipaa irtautumista vanhemmistaan, haluaa harjoitella itsenäistä päätöksentekoa ja omien rajojen vetämistä, kavereiden merkitys on entistä tärkeämpää ja vanhempien seura kiinnostaa entistä vähemmän.

On helppo sanoa että kaikki tekevät nyt uhrauksia, me aikuiset ehkä ymmärrämme sen, teiniltä ei voi aivojen kehitystasosta johtuen odottaa samaa.

Lisäksi monessa perheessä myös aikuiset ovat hyvin ahdistuneita eivätkä osaa tai jaksa tukea lapsiaan, eli nuorten pitäisi selvitä yksin uudesta ja haastavasta tilanteesta.

Tämä on tätä väärin ymmärretyllä aivotutkimuksella perusteltua todella rankka lasten ja nuorten vähättelyä. On totta että aivot eivät ole kypsyneet ja ovat erilaiset kuin aikuisten aivot, mutta nuoret osaavat silti paljon. Nuoret ovat toisaalta paljon sopeutuvaisempia, joustavampia ja luovempia kuin aikuiset, jotka usein ovat jämähtäneet omiin kasvoihinsa. Uskotaan ja luotetaan nuoriin ja eikä pidetä heitä avuttomana ressukoina.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta on hirveää, jos koronakriisin suurimman hinnan maksavat lopulta lapset ja nuoret. Vaahdotaan elämien suojelemisesta, mutta tuntuu siltä, että vanhusten ja riskiryhmien elämille on asetettu tässä suurempi arvo. Kuka suojelisi niiden elämää, joilla kaikki on vasta alussa, ja jotka elävät oman tulevaisuutensa kannalta kriittistä aikaa?

Nämä lapset ja nuoret eivät ole elämäänsä menettämässä, vaan se jatkuu koronan jälkeenkin. Vanhukset ja riskiryhmät kun sairastuvat niin siihen päättyy koko maallinen elo.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää maata sängyssä pimeässä koulupäivän jälkeen? Ei ulkoilua ole kielletty tai vaikka kirjojen lukemista. 

Onpas typerä kommentti. Meille keski-ikäisille voi lastenhoidon ja työn ohessa riittääkin virikkeeksi se, että on omaa aikaa kirjan lukemiseen ja johonkin kävelylenkkiin ulkona, mutta nuori ihminen kaipaa ikätovereiden seuraa ja normaaleja nuorten tekemisiä, itse valittuja harrastuksia, jne. Kyllä niiden ohessa voi kirjoja lukea ja ulkoillakin, mutta aika harvalle lukiolaiselle riittäisi vain ne kuukaudesta toiseen.

Mun 16-vuotias ei ole nähnyt ketään ikäistään nyt kahteen kuukauteen. Ei tämä ole normaalia nuoren elämää. Ainoat sosiaaliset kontaktit omiin perheenjäseniin.

Miten itse olisitte kestäneet samassa iässä?

Pullamössösukupolven ensimmäinen vastoinkäyminen. Ja heti murrutaan.