HS mielipide: Koronavirus teki lukiovuodesta lapselleni painajaisen

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei parane tukemalla, huolestumalla, lässyttämällä, surkuttelemalka tai ymmärtämällä. Se vaatii amnattiapua, joten lääkäriin mars!

Tiesitkö, että esimerkiksi ahdistuneisuus ja masennus ovat aivan eri häiriöitä? Iso osa nuoria on ahdistuneita ja iso osa masentuneita. Ahdistunut nuori saattaa olla ylivireä ja ei makaa sängyssä. Saattaa olla palan tunne kurkussa, pahoinvointia, levottomuutta, hengenahdistusta ja paniikkikohtauksia. Se ei ole kuitenkin masennus.

Meillä lapsi synt 2003 ja lukiolainen. Ja enkä ole huomannyt hänen syrjäytyneen, on ollut jopa pari kertaa viikon karanteenissa.

Tosin, on aina viettänyt paljon aikaa kotona. Harrastaa tanssia, jotka ovat nyt katkolla, mutta tanssii paljon kotona. Ulkoilu on lisääntynyt ja nauttii luonnosta.

Pitää yhteyttä kavereihin etänä.

En osaa olla huolissani nuoresta, tånäänkin leipoi Runebergin torttuja ja vaikuttaa iloiselta. Ja oli koiran kanssa ulkona toista tuntia ja oli tehnyt luontohavaintoja.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika eriarvoistaa nuoria entisestään. Kodeilla ja vanhemmilla on eri näkemyksiä mitä nuoret saavat tehdä ja erilaisia mahdollisuuksia tukea ja auttaa nuoria.

Toiset nuoret selviävät paremmin kuin toiset. Lasku nuorten osalta tulee tosiaan olemaan kova ja näkymään yhteiskunnassa. Vielä kun empatiaa ja ymmärtämystäkään tipu, vaan enemmänkin syyttelyä, niin häpeä ja epäonnistuminen vievät vielä syvemmälle.

Kyllä!!!

Vierailija kirjoitti:

Pientä. Yhdestä jaksosta puuttuu siis joissakin aineissa kolmasosa opetuksesta. Ylioppilaskirjoitukset menevät varmaan näiltä nuorilta loistavasti...

.

Se kannattaa muistaa, että ylioppilaskirjoituksissa arvostellaan oppilaita suhteessa toisiinsa. Jos siis parhaatkin kirjottaisivat normaalivuoteen verrattuna B:n arvoisesti, niin saisivat L:n.

Toisaalta sellaiset, jotka normi vuonna ei saisi lakkia lainkaan olisivat A:n ylioppilaita.

Kyllähän se on meidän kaikkien yhteinen asia, jos keskuudessamme alkaa olla monia hyvin pahoinvoivia ja masentuneita nuoria. Kukaan ei varmaan halua lisää samankaltaisia tragedioita kuin viime vuonna, kuten Koskelan tapaus ja monet nuorten tekemät puukotukset. Vaikka omassa perheessä kaikki sujuisikin hyvin, on tärkeää kuunnella herkällä korvalla myös niitä perheitä, joista välittyy hätähuuto omasta tai nuoren jaksamisesta.

Toivonkin, että päättäjät ottavat nämä asiat vakavasti ja suuntaavat riittävästi varoja myös perhetyöhön, mt-palveluihin ja koulun tukitoimiin yrityksille annettavien tukien lisäksi. Kaikki muut voivat itsekseen miettiä selvitäänkö tästä ajasta paremmin toinen toistamme tukemalla, vai heikompiansa lyttäämällä ja väheksymällä.

Näin korona-aikaan olen enemmän kuin onnellinen etten asu pääkaupunkiseudulla, vaikka käynkin siellä töissä (nyt etänä). Nuoreni on saanut tämän syksyn harrastaa ja koulukin ollut lähikouluna.

Keväällä etäkoulun aikaankin juuri ylioppilaaksi kirjoittanut sisarus pystyi auttamaan opiskeluissa. Ja onneksi edes toinen harrastuksista jatkui silloinkin. Ei tarvinnut ihan hautautua kotiin ja opiskelukin sujui.

Opinnot aloittaneet sisarukset ovat saaneet sosiaaliset kuviot hoitumaan. Toinen pyörii edelleen paljon kotipuolessa vanhojen kavereidensa kanssa. Toinen on löytänyt edes sen yhden uuden ja ihan hyvän kaverin opiskelupaikalta, sekä aloittanut harrastuksen (joka jatkuu kaikessa hiljaisuudessa, niin että harjoittelevat keskenään).

Meillä nuorilla on käynyt hyvä tuuri, ainakin tähän asti. Mutta ymmärrän että kaikilla ei ole sama tilanne ja nuoret ovat tiukilla, sekä stressaantuneena. Tsemppiä kaikille nuorille tässä vaikeassa tilanteessa.

Jotkut lapset ovat aina yksin eikä korona-aika ole tuonut muutosta heidän arkeensa. On myös lapsia, joita kiusataan koulussa, ja heille korona-aika voi olla suorastaan helpotus. On lapsia, jotka tykkäävät etäopiskelusta ja pärjäävät siinä hyvin. On sitten lapsia, jotka kärsivät, kun ei ole suoraa kontaktia opettajiin eikä ikätovereihin. 

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Ehkä tässä Hesariin kirjoittaneen tapauksessa vanhemmat voisivat ottaa vastuuta ja kannustaa nuorta olemaan yhteydessä ikätovereihinsa - onhan olemassa puhelin ja vaikka mitä digitaalisia yhteydenpitovälineitä ja reaaliaikaisia nettipelejä yms. Ja ymmärtääkseni lapset ja nuoret ovat voineet jatkaa monenkinlaisia harrastuksiaan ja olla yhdessä, mielellään turvavälit säilyttäen. Kesätöihinkin voi parhaillaan hakea.

Tärkeää olisi myös kaivaa itsestä sitä suomalaista sisua ja ymmärtää, että nyt eletään poikkeuksellista aikaa, joka kysyy kaikilta pitkää pinnaa. Kannattaa myös muistaa, että maailmassa on paljon ihmisiä, pieniä lapsiakin, joiden asiat ovat paljon huonommin, eikä heidän oloihinsa ole tulossa mitään parannusta ihan heti jos koskaan.

Ahdistuskin on syytä hoitaa psykiatrin vastaanotolla. Lässytys ei valitettavasti paranna ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pientä. Yhdestä jaksosta puuttuu siis joissakin aineissa kolmasosa opetuksesta. Ylioppilaskirjoitukset menevät varmaan näiltä nuorilta loistavasti...

.

Se kannattaa muistaa, että ylioppilaskirjoituksissa arvostellaan oppilaita suhteessa toisiinsa. Jos siis parhaatkin kirjottaisivat normaalivuoteen verrattuna B:n arvoisesti, niin saisivat L:n.

Toisaalta sellaiset, jotka normi vuonna ei saisi lakkia lainkaan olisivat A:n ylioppilaita.

Mutta eri puolilla maata on ollut erilaiset opiskeluolosuhteet kun toiset ovat lähes koko ajan opiskelleet etänä ja toiset ovat voineet olla lähiopetuksessa. Kaikki nämä osallistuvat samoihin yo-kirjoituksiin ja heidän suorituksensa arvostellaan samalla asteikolla.

Eli jos joku olisi normaalina aikana saanut E:n, saattaa saada nyt etäkoulun vuoksi C:n. Joku toinen taas olisi myös saanut etäopetuksen jälkeen C:n, mutta kun on voinut olla lähiopetuksessa, saa E:n, jonka olisi saanut normaaliaikanakin. Jos molemmat hakevat samoihin opintoihin, niin etulyöntiasemassa on se, joka oli lähiopetuksessa. Hän saa opiskelupaikan, ja tuo C:n opiskelija joutuu tyytymään johonkin hätävaravaihtoehtoon tai pitämään välivuoden. Jos hän tyytyy hätävaravaihtoehtoon ja menee opiskelemaan alaa, joka ei ollut se, johon olisi oikeastaan halunnut, on korona-aikana muuttanut hänen elämänsä suuntaa. Jos hän myöhemmin haluaa vaihtaa opiskelualaa, hän menettää opintotukia vaihdon vuoksi.

Nykyisin ylppäreitä voi uusia rajattomasti.

Mä en oikein tiedä, miten lukion opiskelu olisi etäyhteyksillä vaikeampaa/haastavampaa kuin normiopetuksessa, matemaattisia aineita lukuunottamatta. Itse ainakin pidän siitä, että kysymyksiä voi laittaa chattiin Zoomissa, eikä viitata ja kysyä koko luokan kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pientä. Yhdestä jaksosta puuttuu siis joissakin aineissa kolmasosa opetuksesta. Ylioppilaskirjoitukset menevät varmaan näiltä nuorilta loistavasti...

.

Se kannattaa muistaa, että ylioppilaskirjoituksissa arvostellaan oppilaita suhteessa toisiinsa. Jos siis parhaatkin kirjottaisivat normaalivuoteen verrattuna B:n arvoisesti, niin saisivat L:n.

Toisaalta sellaiset, jotka normi vuonna ei saisi lakkia lainkaan olisivat A:n ylioppilaita.

Ongelma onkin siinä että yo-kokeet ovat valtakunnalliset. Toisaalla Suomessa ollaan oltu koko ajan tavallisessa ladukkaassa lähiopetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin ylppäreitä voi uusia rajattomasti.

Sekin maksaa ja lisää välivuosien määrää.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikein tiedä, miten lukion opiskelu olisi etäyhteyksillä vaikeampaa/haastavampaa kuin normiopetuksessa, matemaattisia aineita lukuunottamatta. Itse ainakin pidän siitä, että kysymyksiä voi laittaa chattiin Zoomissa, eikä viitata ja kysyä koko luokan kuullen.

En minäkään oikein tiedä, mutta niin kuitenkin näyttää olevan. Ja nykyisinhän juuri matematiikka painottuu pääsykoevalinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset ovat aina yksin eikä korona-aika ole tuonut muutosta heidän arkeensa. On myös lapsia, joita kiusataan koulussa, ja heille korona-aika voi olla suorastaan helpotus. On lapsia, jotka tykkäävät etäopiskelusta ja pärjäävät siinä hyvin. On sitten lapsia, jotka kärsivät, kun ei ole suoraa kontaktia opettajiin eikä ikätovereihin. 

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Ehkä tässä Hesariin kirjoittaneen tapauksessa vanhemmat voisivat ottaa vastuuta ja kannustaa nuorta olemaan yhteydessä ikätovereihinsa - onhan olemassa puhelin ja vaikka mitä digitaalisia yhteydenpitovälineitä ja reaaliaikaisia nettipelejä yms. Ja ymmärtääkseni lapset ja nuoret ovat voineet jatkaa monenkinlaisia harrastuksiaan ja olla yhdessä, mielellään turvavälit säilyttäen. Kesätöihinkin voi parhaillaan hakea.

Tärkeää olisi myös kaivaa itsestä sitä suomalaista sisua ja ymmärtää, että nyt eletään poikkeuksellista aikaa, joka kysyy kaikilta pitkää pinnaa. Kannattaa myös muistaa, että maailmassa on paljon ihmisiä, pieniä lapsiakin, joiden asiat ovat paljon huonommin, eikä heidän oloihinsa ole tulossa mitään parannusta ihan heti jos koskaan.

Eli masentuneen nuoren pitää vain kaivaa itsestään suomalaista sisua. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuskin on syytä hoitaa psykiatrin vastaanotolla. Lässytys ei valitettavasti paranna ketään.

Olet väärässä. Kukaan ei ole lässyttänyt ensinnäkin. Kun oma lukiolainen sai paniikkikohtauksen ja kärsi ahdistuksesta, ajattelin, että kokeilemme ensin itse saada tilanteen paremmaksi ja jos ei onnistu, menemme lääkäriin. Kyllä psyykelääkkeiden syöminen pitäisi olla vasta se viimeinen vaihtoehto. Me onnistuimme siinä, että teini alkoi voimaan paremmin ja ahdistuksen oireet poistuivat. Iso rooli liikunnalla ja kuntosalilla. Teini sai siitä onnistumisen tunnetta, mutta kyllä hän on tarvittaessa valmis menemään lääkäriin. Kirjoitan nyt kuitenkin vielä, että kannattaa olla ihan hiljaa jos ei tiedä sellaisista jutuista mitään. Jos ei ole lukioikäistä lasta tai kokemuksia mt ongelmista. Sellaiset sanat kuten inisemään ja lässyttämään kertovat vaan siitä, että olette noh yksinkertaisesti tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kotonakin tehdä kaikenlaista, itse lukiolaisena neuloin puseroita, luin, kirjoitin kirjeitä, jumppasin. Nykyään netti ja älylaitteilla tapahtuva yhteydenpito avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia. Ystävää voi tavata.

Ongelma on se ertä jos on nyt aloittanut lukion tai opinnot, ei ole ehtinyt tutustua kehenkään.

Eikö ole vanhoja kavereita perukoulusta tai lapsuudesta?

Onko kaikki muuttaneet pois paikkakunnalta tai onko itse muuttanut uuten kaupunkiin?

Vierailija kirjoitti:

Hiljaa oleminen on ihan oma valinta. Eivät opettajat halua pitää monologia vaan haluavat opiskelijoiden osallistuvan keskusteluun. Discord on keksitty ja verkkopelit ovat olemassa. Kontakteja kyllä löytyy kunhan nousee sängyn pohjalta ja on itse aktiivinen. 

Joku pleikkarin rämppääminen tai Discordissa chattailu eivät ole oikeita kontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kotonakin tehdä kaikenlaista, itse lukiolaisena neuloin puseroita, luin, kirjoitin kirjeitä, jumppasin. Nykyään netti ja älylaitteilla tapahtuva yhteydenpito avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia. Ystävää voi tavata.

Ongelma on se ertä jos on nyt aloittanut lukion tai opinnot, ei ole ehtinyt tutustua kehenkään.

Eikö ole vanhoja kavereita perukoulusta tai lapsuudesta?

Onko kaikki muuttaneet pois paikkakunnalta tai onko itse muuttanut uuten kaupunkiin?

Helsingissä kaikki hajaantuvat eri lukioihin. Se kaveripiiri hajoaa. Useimmilla se hajoaa kertaalleen jo kun yläkoulu vaihtuu. Joillakin sitä ennen kakkosen ja kolmosen välissä.

Edes eskarista kaikki ei jatka samoille alaluokille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kotonakin tehdä kaikenlaista, itse lukiolaisena neuloin puseroita, luin, kirjoitin kirjeitä, jumppasin. Nykyään netti ja älylaitteilla tapahtuva yhteydenpito avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia. Ystävää voi tavata.

Ongelma on se ertä jos on nyt aloittanut lukion tai opinnot, ei ole ehtinyt tutustua kehenkään.

Eikö ole vanhoja kavereita perukoulusta tai lapsuudesta?

Onko kaikki muuttaneet pois paikkakunnalta tai onko itse muuttanut uuten kaupunkiin?

Helsingissä kaikki hajaantuvat eri lukioihin. Se kaveripiiri hajoaa. Useimmilla se hajoaa kertaalleen jo kun yläkoulu vaihtuu. Joillakin sitä ennen kakkosen ja kolmosen välissä.

Edes eskarista kaikki ei jatka samoille alaluokille.

Hajantuu, mutta eikö yhteyttä silti voi pitää. Jäähän aikuisillekin usein yhteydet voimaan vaikka työpaikka. kaupunki vaihtuu. Tähän parustuu sukulaisuussuhteetkin: muutetaan kotoa pois, lähdetään eri kaupunkiin, opskelemman tai muutetaan maailmalle, mutta yhteyttä pidetään ja välillä nähdäänkin. Se on eri asia, jos on yksinäinen. Paljon voi itekin vaikuttaa.

Jos ei sitä yhteyttä ole niin lienee oma valinta.