HS mielipide: Koronavirus teki lukiovuodesta lapselleni painajaisen

Jos nuori (tai minkäikäinen tahansa) ihminen makaa pimeässä huoneessa eikä saa tehdyksi mitään, hän tarvitsee ammattiapua. Tällaista oireilua oli jo ennen korona-aikaa ja tulee olemaan myös sen jälkeen.

Masennukseen ja ahdistukseen on hoitoa ja niistä voi toipua.

Samoin koskee pahasti viime syksynä yliopisto-opinnot aloittaneita nuoria. Muutto uuteen kaupunkiin ja kaikki opetus etänä, etkä voi tutustua muihin. Olet yksin itsemurhayksiössäsi. Pähäiilet yksin opintoihin liittuviä pulmia. Jos jatkuu vielä ensi syksynä tulee opintojen keskeuttämiset ja mielenterveysongelmat lisääntymään räjähdysmäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lukiolainuori joka ei ole ahdistunut. Etäopetus sujuu, osallistuu tunneille ja voi kysyä esim chatilla jos jokin on epäselvää tai tarvii lisäopastusta. Harrastaa kuntosalia, käy lenkillä. Lukee kirjoja, pelaa tietokoneella. Ainoa harmi on ettei kavereita näe (suositus jota noudatamme eli ollaan vähennetty kontakteja). Voi olla että pääsee helpommalla kun on vähän introvertti luonne + harrasteet ei joukkuelajeja. Toisaalta onhan tämä hyvää oppiakin luopumisesta: ei aina saa mitä haluaa. Nyt mennään näillä ja oma asenne ratkaisee: onko joustavuutta, kärsivälllisyyttä ja sopeutumishalua vai tuleeko itkuraivo ja ahdistus. Kaikki me ollaan samassa veneessä, nuoret ja vanhat.

Todella ilkeä ja ylimielinen kommentti. Vai että mielenterveysongelmat on omasta asenteesta kiinni. Sylkeä lensi kasvoihin nyt kaikille näille nuorille, jotka ovat kovasti yrittäneet ja silti ahdistus on iskenyt. Elämä saattaa opettaa sinua ja sitten kadut omaa asennetta. Ahdistus ei tarkoita itkuraivoa. Sinulla on ilkeä ja julma asenne.

Suomalaiset on kyllä loistavia maksimoimaan kurjuuden.

Joo, ei saa nyt tavata, jotta itse ja perheenjäsenet pysyvät hengissä.

Eikö se ole melko tärkeä asia?

Mutta ei ole pakko maata sängyssä pimeässä.

Kavereille voi soittaa ja jutella!

Mitään harrastusryhmiä ei ollut ennenkään

kuin vain rikkailla. Me muut keksittiin tekemisemme ihan itse.

Ymmärrän että kivempaa voisi olla.

Mutta ei auta itku markkinoilla.

Olen varma siitä että panikoivat ja ruikuttavat vanhemmat tartuttavat tunnetilansa lapsiinsa.

Keksikää tapoja viihtyä ja selviytyä.

Kertokaa niistä muille.

Se mihin keskityyy lisääntyy.

Varmasti on mälsää jos vaan valittaa.

Olkaa kiitollisia perheestänne.

Irrottakaa hetkeksi tuijotus omasta navasta

ja miettikää niitä, jotka ovat aivan yksin.

Meitä on paljon. Elämä on todella rankkaa.

Kaikki pitää hoitaa, kestää, ajatella ja järkeillä yksin. Mahdollinen sairastuminenkin.

Ei ole toista ihmistä, johon edes peilata omia ajatuksia ja tunteita. Tämä jatkuu kuukaudesta toiseen.

Perheelliset ovat näissä poikkeusoloissa hyväosaisimpia. Mutta kuten tavallista he valittavat äänekkäimmin ja saavat eniten huomiota ja apua.

Me yksinäiset olemme hiljaa.

Eikä meistä kanna huolta kukaan.

Moni häpeää yksinäisyyttään, johtui se mistä hyvänsä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Kärjistäen me vaadimme nuorten eristäytyvän kaikista sosiaalisista kontakteista (koulu, harrastukset), jotta monisairaat vanhukset voisivat elää yhden lisävuoden. Koronaan kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta, kun keskimääräinen elinikä on noin 82 vuotta.

Koronan rajoitustoimet aiheuttavat nuorille ikäluokille suuremman terveysriskin kuin itse korona. Oikeudenmukaisempaa olisi velvoittaa vanhukset ja riskiryhmät eristyksiin ja antaa nuorille enemmän vapauksia. 

Minua myös ihmetyttää, miten Suomessa voi olla sellainen perustuslaki, joka estää rajan yli matkustavien pakkkotestauksen ja -karanteenit, mutta sallii nuorten eristämisen määräämättömäksi ajaksi kotiarestia vastaaviin olosuhteisiin. Jopa rikollisilla on Suomessa enemmän oikeuksia kuin toisen asteen opiskelijoilla tällä hetkellä!

Meillä on vielä niin hyvin asiat, että ei ole ulkonaliikkumiskieltoa niinkuin monissa maissa. Lähettää vain teini hengailemaan ulos ja hakemaan  korona itselleen ja perheelleen, jos se on parempi valinta.  Jokainen kuvittelee mielessään, että juuri minua nämä suositukset eniten rankaisevat.

Sairaanhoidon kestävyys on se syy, miksi tautia yritetään rajoittaa. Ja ne vanhukset kuolevat ihan siististi sinne hoivakoteihinsa, eivät he edes kestäisi mitään tehohoitoa. Kyllä niitä sairaalapaikkoja tarvitsevat ihan muut ihmiset. Ties vaikka se teini tarvitsisi lääkäriä, monissa maissa sitä ei enää saa, ellei ole välitön hengenlähtö lähellä ja sittenkin viedään koronaiseen  sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaiset ja muukin toinen aste pitää saada mahdollisimman nopeasti hybridi- tai vuoro-opetukseen. Hybridiopetuksessa halukkaat kouluun ja muut etäyhteyksien päähän. Vuoro-opiskelussa taas yksi vuosiluokka kerrallaan koulussa viikon. Kurssimuotoisuus tätä vähän vaikeuttaa, mutta on järjesteltävissä.

Minua itkettää seurata vierestä oman lukiolaiseni tuskaa. Lukion oppimäärää ei ole suunniteltu itsenäisesti opiskeltavaksi. Etäopetuksessa hyvin suuri osa opiskelusta jää nuoren omille harteille, koska etäoppitunnit eivät ole yhtä tehokkaita kuin lähiopetus. Esim. vuorovaikutus jää minimiin ja kynnys kysyä neuvoa on erittäin suuri. Opiskeltavat asiat ovat jo niin vaikeita, ettei kotoa aina löydy apua esim. pitkään matikkaan ja fysiikkaan. Silti pitäisi oppia kaikki asiat yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa ja yo-kirjoituksissa joutuu kisaamaan niiden kanssa, jotka ovat saaneet olla lähiopetuksessa.

Tähän päälle vielä harrastusten loppuminen ja yleinen suositus viettää aikaa vain oman perheen kesken. Vähemmästäkin nuori ihminen sairastuu! Käsi ylös, joka olisi itse teininä halunnut viettää aikaansa vanhempiensa kanssa näkemättä kavereita lähes vuoden ajan yhteen menoon.

Vuoro-opetuksessa myös etäopetus kärsii, kun aikataulusyistä etätunnit pitää pitää koululla. Miksi kynnys kysyä on suuri? Tämä on se ongelma. 

Yksityinen psykiatri ja lähete terapiaan. Tarvittaessa myös lääkitys.

Maksaa joitakin satasia, mutta maksaa itsensä takaisin nopeasti kun nuoren ihmisen toimintakyky palautuu.

Nämä nuoret, jotka kärsivät ahdistuksesta ja yrittävät pärjätä, ovat todellisia sankareita. Ei nämä, kenen äidit täällä palstalla kehuvat, että kaikki on "asenteesta kiinni".

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tehdään. Rokotteita kehitellään kiivaasti koko ajan, karanteeneilla yritetään estää taudin leviäminen, mielenterveyspalveluita on saatavilla, vanhemmuutta tuetaan jne."

Tämähän on vuoisadan katastrofi kädettömille nykyvanhemmille jotka ovat ulkoistaneet lapsensa kasvatuksen mm koululle/opettajille/harrastuksen ohjaajille.

Kun pitäisikin yllättäen alkaa kommunikoimaan sen "peiton alla pimeässä makaavan nuorensa" kanssa.

Tutustua häneen kuka tuo heppu on.

Inisemisen sijaan siitä, kuinka "oi kuinka nuoreni kärsii kun ei ole ohjelmaa eikä kaveria eikä lähiopetusta tai harrastuksia".

Vierailija kirjoitti:

Samoin koskee pahasti viime syksynä yliopisto-opinnot aloittaneita nuoria. Muutto uuteen kaupunkiin ja kaikki opetus etänä, etkä voi tutustua muihin. Olet yksin itsemurhayksiössäsi. Pähäiilet yksin opintoihin liittuviä pulmia. Jos jatkuu vielä ensi syksynä tulee opintojen keskeuttämiset ja mielenterveysongelmat lisääntymään räjähdysmäisesti.

====

Osa ekavuotisista ratkaisi asian asumalla kotonaan, koska kaikki opetus jokatapauksessa etänä. Ei väliä mistä kaupungista tai kylästä niitä etäluentoja seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun joitakin lapsia kiusataan koulussa, ketään ei tunnu kiinnostavan kuinka paljon se järkyttää mieltä ja lisää mielenterveysongelmia. Itse olin peruskoulussa todella yksinäinen. Minulla ei ollut yläasteella yhtään ystävää enkä juuri käynyt missään. Silti selvisin ja tässä ollaan edelleen. Nyt elämme poikkeusaikoja ja se vain pitää kestää.

Tämä. Itsekin olin peruskoulun ja lukion täysin yksin. Lukiossa jäi kaikki vanhojen tanssit, penkkarit ja sellaiset kokematta sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Tietenkin tuo on minuun vaikuttanut negatiivisesti, mutta silti tässä sitä yhä ollaan. Vaikeita aikoja tulee, ne on vain selvittävä läpi.

Nyt on sellainen tilanne, että kaikkien on pakko elää ainakin jonkin verran vähemmän sosiaalista elämää kuin haluaisivat. Ennen koronaa kuitenkin moni nuori eli tällaista elämää jo valmiiksi. Tämä korona aika saattaa olla jopa mukavaa ja helpottavaa aikaa jo valmiiksi yksinäisille nuorille. Nyt yksinäisten nuorten ei tarvitse mennä ihmisten joukkoon kokemaan ja näkemään kuinka muilla on ihmissuhteita ja kivaa koulussa samaan aikaan kun yksinäisen nuoren välitunnit kuluu ahdistuneena omia varpaita tuijotellessa.

Tuon lukiolaisen äiti käy kuntosalilla ja drinkillä ravintolassa, entä jos ottaisi teinin mukaan sinne kuntosalille? Ei siinä tartuntariskiä olisi sen enempää kuin äiti itse voi sieltä sen koronan tuoda lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Samoin koskee pahasti viime syksynä yliopisto-opinnot aloittaneita nuoria. Muutto uuteen kaupunkiin ja kaikki opetus etänä, etkä voi tutustua muihin. Olet yksin itsemurhayksiössäsi.

Jotenkin mua tympäsee tuo ilmaus itsem.yksiö.

Soluja morkataan, kimppakämppiä morkataan, alivuokrahuoneita morkataan.

Opiskelijalle iso, halpa lukaali, hieno näköala kaupungin kattojen yli tai meren rannalla?

Vierailija kirjoitti:

Samoin koskee pahasti viime syksynä yliopisto-opinnot aloittaneita nuoria. Muutto uuteen kaupunkiin ja kaikki opetus etänä, etkä voi tutustua muihin. Olet yksin itsemurhayksiössäsi. Pähäiilet yksin opintoihin liittuviä pulmia. Jos jatkuu vielä ensi syksynä tulee opintojen keskeuttämiset ja mielenterveysongelmat lisääntymään räjähdysmäisesti.

Voin kuvitella. Olen itse jo pidemmällä opinnoissa, mutta kyllähän tämä jatkuva kotona koneen äärellä istuminen on alkanut syödä motivaatiota ja viedä mielekkyyttä opiskelusta.

Mun lapseni on myös ollut lähinnä kotona koko ajan.

Makaa sängyssä ja on kännykällä.

Mutta minusta tämä on paernpi kuin se, että altistuisi koko ajan busseissa ja koulussa.

Tässähän suojellaan koronalta.

No niin, eiköhän luovuta rajoitteista koska lukion vasta aloittaneet eivät pääse tutustumaan uusiin luokkakavereihin. Ymmärrän kyllä että tilanne on nuorille vaikea, niin se on kaikille muillekin. Eniten tunnen sympatiaa 9. luokkalaisia kohtaan, joiden pitää tässä tilanteessa yrittää päästä jatko-opintoihin ja vasta valmistuneita kohtaan, jotka ovat koronan takia valmistuneet työttömiksi.

Tämä rajoittaa kaikkien elämää, paitsi niiden piittaamattomien joita saamme koronan levittämisestä kiittää. Oliko ihan pakko päästä ulkomaille tarttuvan taudin levitessä? Pitääkö todella istua baareissa ja järjestää kotibileitä?

Mutta mitäpä tässä voi tehdä kuin jatkaa rajoitusten noudattamista ja etsiä elämäänsä uusia asioita joista nauttii ja joita voi harrastaa kotona tai ulkona. Mielenterveyspalveluihin kyllä tarvittaisiin paljon lisää rahoitusta, että tästä tilanteesta kärsivät saisivat edes jotain apua.

Mulla ei ole ton ikästä lasta , mutta voin vain kuvitella kuinka kovaa tuo pelkän läppärin kautta opiskelu lyö nuoriin. Just tossa iässä kaipaa sitä oman henkistä seuraa ja läsnäoloa ihan koulupäivienkin aikana. Etätyöstä on kokemusta niin tiedän mitä se on. Jos lukiossa olisi pitänyt opiskella ikäänkuin etätöissä, niin olisi ollut kamalaa kun ei kohtaa muita ja se konkreettinen läsnäolo puuttuu. Tosin nyt näin vanhempana puolestaan rakastan etätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v lapsi on viihtynyt kotona oikein hyvin ja etätöitä tehdessä on lisäksi ehtinyt olemaan enemmän hänen kanssaan, kun ei ole ollut työmatkoja ja aamuisin ja iltaisin säästää 30min kun ei rarvitse toimistolle vääntäytyä. Kaikki meidän perheessä ovst voittaneet koronan vuoksi.

Aina kun kuvittelee nähneensä tyhmimmän kommentin ikinä, avaa jonkun keskustelun ja eteen aukeaa oikein todellisen pösilön hengentuote..

Ei tämä historiassa kohtuutonta ole.

Miettikää, että lukiolaisena joutui sotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tehdään. Rokotteita kehitellään kiivaasti koko ajan, karanteeneilla yritetään estää taudin leviäminen, mielenterveyspalveluita on saatavilla, vanhemmuutta tuetaan jne."

Tämähän on vuoisadan katastrofi kädettömille nykyvanhemmille jotka ovat ulkoistaneet lapsensa kasvatuksen mm koululle/opettajille/harrastuksen ohjaajille.

Kun pitäisikin yllättäen alkaa kommunikoimaan sen "peiton alla pimeässä makaavan nuorensa" kanssa.

Tutustua häneen kuka tuo heppu on.

Inisemisen sijaan siitä, kuinka "oi kuinka nuoreni kärsii kun ei ole ohjelmaa eikä kaveria eikä lähiopetusta tai harrastuksia".

Joo. Pahoittelut, että inisen. Kommunikoin lapsen kanssa joka päivä paljon. Pitkät keskustelut, käydään yhdessä lenkillä...ja katos...inisen. Koska kyllä sä tiedät parhaiten, että se vanhempi ei tunne oma lasta. Sä olet viisas ja nämä tyhmät inisevät. Eikö olekin näin?