Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?

Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!

Vierailija kirjoitti:

Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!

Äitis ei ole minkään arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Kaikki kasvattajat haluavat, että koira sopii siihen perheeseen eikä päädy kiertolaiseksi. Koira pitää kasvattaa ja sosiaalistaa ja rodunkin pitää olla sopiva. Pitkän linjan koiraihmisenä pidän tuota hyvänä käytäntönä, kun olen niin paljon sitä nähnyt, että koiran ottaminen on ollut vikatikki ja siitä tulee riesa ja kiertolainen. Mitä voimakastahtoisempi ja aktiivisempi koira, sitä paremmin perhe tulee tentata onko heillä todellisia resursseja kasvattaa koirasta kunnollinen ja hyvin käyttäytyvä lemmikki.

Eivät ihmiset useinkaan pahaa tarkoita, mutta käsitys koiranpidosta voi olla epärealistinen, vaikka kuinka kunnollisia ja työssäkäyvä olisivat. T. Entinen koirakoulun pitäjä ja ongelmakoiria auttanut. 

En sanonut ettei mitään asioita saisi tsekata mutta eihän toisten lasten diagnoosit kuulu koiraa myyvälle ihmiselle eikä niihin tarvi kenenkään vastata. Ei kasvattajalla ole myöskään oikeutta määrätä mitä koiran kanssa harrastetaan tai ollaanko kasvattajaan yhteydessä sen jälkeen kun koira ei enää ole hänen omaisuuttaan. Ja totuus on, että todella moni hyvä koti jää eläimeltä saamatta koska ihmiset eivät halua alistaa itseään tuollaiseen prosessiin jossa kasvattaja jolla ei kuitenkaan mitään varsinaisia sosiaalipuolen valtuuksia yrittää kontrolloida perheen elämää ja tekee kotitarkastuksia. Sitten pitää teillä kasvattajilla vaan hyväksyä että ne koirillenne mahdollisesti parhaat perheet menee sivusuun koska prosessi on paikoitellen jopa törkeä. Kyllä normaalit aikuiset joilla elämänhallinta kunnossa (työpaikat, puhtaat vaatteet jne) ymmärtävät mitä koiran pitäminen vaatii, ettet jo valmiiksi tällä hetkellä koiran omistavat ole siinä asiassa mitenkään ylivertaisia. Monilla on aikaisemmin elämänsä aikana ollut jo koira tai koiria eli ei tule heille yllätyksenä.

Eli olet ollut hinkumassa pentua rodusta, joka ei sovi elämäntilanteeseesi ja pentueeseen on ehkä vielä sattunut syntymään kaikki ns. lupaavia pentuja, joille kasvattaja toivoo näyttely-/koetuloksia, mutta sinä et ole valmis koiraasi näyttelyissä ym. käyttämään.

Pystyt varmasti tarjoamaan hyvän kodin oikeanlaiselle koiralle, mutta tänä päivänä et saa mitään pentua asialliselta kasvattajalta, jollet itse ymmärrä, millainen koira soveltuu parhaiten elämäntilanteeseesi ja aktiivisuuteesi. Aika harva koirarotu on esim. niin hyvähermoinen, että sen edustajan voisi jättää (yli)vilkkaan tai rauhallisenkaan lapsen vastuulle niin kuin teillä kävisi joka arki päivä, kun aikuiset töissä 16 saakka. Koululaiset yleensä on kotona aikaisemmin, joten kasvattaja laskee, että koira olisi vähintään 2-3 t arkisin keskenään lasten kanssa, lapset ulkoiluttaisivat sen ilman aikuisen valvontaa jne. Jos haluamasi rotu on edes keskikokoinen ja edes normaaliaktiivinen, ei mikään ihme, ettei teille noilla spekseillä pentua myydä Jos kyseessä on iso tai vahvaviettinen rotu, sitä selvempää, ettei kukaan järkevä kasvattaja luovuta teille pentua. Myöskään kaikki pikkukoirat eivät ole mitään lasten leluja, vaikka kokonsa puolesta saattaisivat olla lapsen hallittavissa.

Koiranpennun saa hyvin helposti hyvältä kasvattajalta ja suositustakin rodusta, jos itselle on selvää, millaiseen kpiraan omat resurssit ihan oikeasti riittävät. Minulla on 2 koiraa suositusta rodusta (10 kärjessä 100 suosituimman rodun listalla eli pennuista on kova kysyntä), molemmat sain ilman mitään ongelmia. Otin ensin yhteyttä kasvattajaan sähköpostilla ja kerroin rehellisesti, millainen koti meillä on koiralle tarjolla, mitä haluamme/viitsimme sen kanssa harrastaa, pääsin katsomaan pentuja ja sain valita mieleisen niistä, joita ei ollut "korvamerkitty" näyttelyjä ym. harrastaviin koteihin sopiviksi.

Niksi on olla ensin rehellinen itselleen, sitten kasvattajalle ja vielä paikan päällä pentuja tarkkaillessa siinä, mikä niistä saattaisi sopia parhaiten meidän perheeseen. Se ei välttämättä ole se pentueen näteimmän värinen tai iloisin yksilö, eikä edes se, joka tulee sinua ensimmäisenä katsomaan. Meidän toinen koira ei tullut edes haistamaan meitä, kun käytiin pentuja katsomassa, juoksi lapsia karkuun (paikalla oli siis useampi pennunostaja samaan aikaan) sohvan alle ja enimmäkseen leikki yhden sisaruksensa kanssa. Me olimme ottamassa koiraa lapsettomaan kotiin jossa oli jo koira ennestään, joten tuo pentu oli meille aivan itsestäänselvä valinta. Kasvattaja oli kanssamme samaa mieltä ja luovutti ilomielin ko. pennun meille. Nyt meillä on maailman rakastavin koira, joka tulee loistavasti toimeen vanhemman koiramme kanssa. Lapsiperheeseen tämä ei olisi sopinut ollenkaan, eikä ainoaksi koiraksi, mutta meille juuri täydellinen ja me paras mahdollinen perhe hänelle.

Tarinan opetus: aseta pennun tarpeet omiesi edelle, rotuvalinnasta alkaen, niin saat koiran aivan varmasti keneltä tahansa kasvattajalta.

Vierailija kirjoitti:

Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!

Vapaa ulkoilu on maalis-marraskuun välisenä aikana lailla kiellettyä myös maalla kissoilta siinä kuin koiriltakin. Kissa on peto ja vapaana ollessaan siitä tulee minkkiin rinnasteetava vierasperäinen tuhoeläin. Vastuullinen kissanomistaja ei pidä kissaansa vapaana koskaan, oli se leikattu tai ei.

Adoptoitiin miehen kanssa viime vuonna kissa paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä. Oltiin katseltu pitkään useamman yhdistyksen tarjontaa kotia etsivistä kissoista, tutustuttu eläinsuojeluyhdistysten adoptioprosessiin ja toki otettu selvää ylipäätänsä mitä tulee ottaa huomioon kun kissaa on hankkimassa. Meillä ei siis ennestään ollut lemmikkejä.

Ei olla mitään yli-ihmisiä vaan ihan kerrostalokaksiossa asuva työelämässä oleva pariskunta. Laitettiin alunperin eläinsuojeluyhdistykselle sähköpostia jossa kerrottiin olevamme kiinnostuneita adoptoimaan tietty kissa ja kerrottiin siinä vähän millainen koti meillä olisi tarjota kissalle ja mainittiin siinä myös se että meillä ei ole ennestään kamalasti kokemusta kissoista.

Saatiin kutsu haastatteluun ja päästiin samalla tapaamaan kissaa. Haastattelussa kyseltiin mm. miten aiomme järjestää kissanhoidon jos olemme pidempään poissa kotoa ja varautumisesta eläinlääkärikuluihin.

Kaiken kaikkiaan, yhteydenotosta siihen kun kissa muutti meille, meni aikaa viikko.

Vierailija kirjoitti:

Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!

Ei, kissojen leikkuuttamisessa ei olla päästy edes tavoitteeseen. Kotikissan, jolla ei aiota hankkia pentuja, ei tarvitse olla lisääntymiskykyinen. Voi kuulostaa järkyttävältä, mutta näin se on ja yleisesti eläimelle on helpompaa, jos kiima-ajan stressi jää välistä kun pentuja ei ole tulossa. On myös hyvä, jos kissoja ei saa ilmaiseksi tai pikkurahalla. Yhtään "heräteostosta" ei kaivata, josta ei sitten pidetäkään huolta kuin sen kesän ajan ja joka saa mennä ja tulla miten mielii, koska eihän se mitään maksanutkaan. Vastaavasti vastuulliset kasvattajat, jotka käyttävät pennut eläinlääkärillä, syöttävät laadukasta ruokaa, sosialisoivat pentuja ja pyrkivät pitämään sukulinjat laadukkaina ansaitsevat kyllä rahansa eikä siitä edes kovin paljoa jää käteen, kun nuo pentuajan kulut vähennetään.  Maalla syrjäseudulla kissojen ulkoilu vapaana ei pitäisi olla mikään itsestäänselvyys. Kissa on peto ja se syö hiirien ja myyrien lisäksi myös lintuja. Lintukannat ovat yleisessä laskussa ihan jo ilman kissojakin. Lisäksi kissa saattaa loukata itsensä ulkona, jäädä auton alle, jäädä itse saaliiksi tai vaikka sairastua. Ja leikkaamattomat kissat tulevat löytämään toisensa ja aloittamaan jokun populaation, kun silmä välttää.

Joo, koira se vasta hankala ois saada. Olisimme saaneetkin naurettavan prosessin jälkeen, mutta välimatka muodostui esteeksi, kun järjestöllä ei ollut mahdollista lähettää ketään tarkistamaan olosuhteitamme ja käymään meillä aika ajoin, vaikka tarjouduin maksamaan matkat :D Aikaa en voinut luovuttaa lisää heidän kalentereihinsa. 

Olemme siis maalla isossa talossa asuva hyvin toimeen tuleva kokenut perhe, jossa ei enää pieniä lapsia ja ajattelimme, että olisi eettisempää ottaa seuraavaksi rescue-koira, mutta eipä sitten otettu. Mä luulen, että niillä on siellä pelastusjärjestöissä kehittynyt pahimmanlaatuinen luonnehäiriö ja jumalkompleksi tän asian ympärille, kun ovat huomanneet, että saavat ihmiset hyppäämään mitä kummallisempia hyppyjä ja voivat sanella sieltä kuka on kelpoinen ja kuka ei. Uskon, että Suomessa huonotkin lemmikinpitäjät ovat hyviä verrattuna niin moniin muihin maihin ja siihen, miten muualla elää eläimiä tosi karuissa oloissa ja kaduilla. Aina on mätämunia, jotka tekevät kaiken väärin, mut suurin osa kuitenkin toimii aivan hyvin, vaikkei sitä idyllistä aidattua pihapiiriä maalaistaloineen olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä hemmettiä on se vuodesta toiseen jatkuva marina jostakin "kissakriisistä" ja kissojen holtittomasta lisääntymisestä jos näille löytökissoille ei näiden yhdistysten mukaan mikään koti ole tarpeeksi hyvä?! Taitaa pitää paikkaansa että sinne hakeutuu vapaaehtoiseksi /töihin vain jotakin omituisia fanaattisia kahjoja..

Kodinetsintä löytökissoille on vain pieni osa eläinsuojelutyötä. Pääpaino on valistuksessa, jotta kissakriisi saataisiin kuriin. Esimerkiksi maakunnissa tapahtuvat leikkaus- ja sirutuskampanjat ennaltaehkäisevät kissapopulaatioiden syntymistä.

Vaarana on se että kissoilla käy kuten koirille, joiden parissa pakertava kennelliitto on onnistunut "työssään" vähän liiankin hyvin. Liittohan on halunnut poistaa sekarotuiset Suomesta, ja on siinä onnistunut sen verran hyvin, että koirankasvattajat voivat pyytää pennuistaan jo useita tonneja, eli tienata jopa yhdellä pentueella jopa yli 10 000€ sillä että joku haluaisi ihan vain lenkkikaverin. Samalla myydään takaluukkukoiria isoilla summilla, kun ei haluta odottaa vuosia koiraa epävarmana saako sitä koskaan, eikä haluta maksaa 3000€ koirasta joka tulee vain sohvalle kaveriksi ja metsälenkille.

Laske nyt ne kasvattajan kulut ensin pois ennen kuin puhut isojen summien tienaamisesta. Näyttelyt ja kokeet maksavat ja useimmilla koirilla, joita pennutetaan on tuloksia jommistakummista/molemmista. Vakuutukset ovat todella kalliita, rodusta riippuen jopa satasia kuukaudessa. Terveystutkimukset maksavat. Astutus maksaa, kantavan nartun ell käynnit maksavat, pentujen ell käynnit jamadotukset maksavat... Pentueen koko voi vaihdella yhdestä tusinaan, mutta kulut on nartun osalta samat, oli pentuja tulossa sitten 1 tai 10.

Lisäksi on aina riski, että jokin menee vikaan ja narttu tai pennut/osa pennuista menehtyy synnytykseen, syntyy pentuja, jotka elävät vain muutaman päivän jne. Ainoat, jotka tuolla hommalla isoja summia tienaavat, ovat juuri ne "design-koiria" l. sekarotuisia tehtailevat m*lkut, jotka viis veisaavat pennutettavien koirien terveydestä yms. ja myyvät niitä sairaita pennunrääpäleitä takakontista huoltsikan parkkipaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".

Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.

Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.

Nyt kyllä oikeasti pöyristyin! Aivan asiatonta alkaa pariskunnalta udella lapsenteosta tuollaisessa yhteydessä O_o

Jaa.

Ja sitten kun laitat sopimukseen ehdon, että koirasta luovuttaessa sitä pitää tarjota ensin takaisin kasvattajalle, olet toisten asioihin puuttuva sika.

Kokemus osoittaa, että eniten koiria menee joko vaihtoon tai piikille juuri lapsiperheessä, vaikka kuinka ostovaiheessa luvataan että koira on perheenjäsenen asemassa. Samoin se yhdessä sovitti näyttelyharrastus unohdetaan sillä silmänräpäyksellä kun lapsi tulee.

Eli näissäkin tapauksissa sekarotuinen olisi hyvä ratkaisu. Saa viedä piikille kun ei enää huvita ja elämään on tulkit tärkeimpiä sisältöjä, eikö kasvattaja syyllistele.

Ewh. Kyllä vtuttaa tuollaiset sekarotuisten halveksijat. Kaikki, aivan kaikki koiranjalostus ja rotujen ylläpitäminen pitäisi lailla kieltää! Sekarotuiset ovat poikkeuksetta parempiluonteisia ja terveempiä kuin ns. puhdasrotuiset rotukoirat, ellei nyt sit ole risteytetty jotain kahta aivan pipipäistä rotua keskenään. Mua sitten niin sylettää KAIKKI rotukoirien kasvattajat ja useimmiten omistajatkin. Ei ole kuin muutama rotu, jonka yksilöitä on niin paljon tarpeeksi ja rodun ominaisuudet sellaisia, ettei rodulla ole vakavia genettisiä sairauksia, altistuksia, vikoja, epämuodostumia ja kipuja. Sairasta touhua. Ja sit vielä kehtaat siinä sanoa, että sekarotuinen olisi jotenkin vähäarvoisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, koira se vasta hankala ois saada. Olisimme saaneetkin naurettavan prosessin jälkeen, mutta välimatka muodostui esteeksi, kun järjestöllä ei ollut mahdollista lähettää ketään tarkistamaan olosuhteitamme ja käymään meillä aika ajoin, vaikka tarjouduin maksamaan matkat :D Aikaa en voinut luovuttaa lisää heidän kalentereihinsa. 

Olemme siis maalla isossa talossa asuva hyvin toimeen tuleva kokenut perhe, jossa ei enää pieniä lapsia ja ajattelimme, että olisi eettisempää ottaa seuraavaksi rescue-koira, mutta eipä sitten otettu. Mä luulen, että niillä on siellä pelastusjärjestöissä kehittynyt pahimmanlaatuinen luonnehäiriö ja jumalkompleksi tän asian ympärille, kun ovat huomanneet, että saavat ihmiset hyppäämään mitä kummallisempia hyppyjä ja voivat sanella sieltä kuka on kelpoinen ja kuka ei. Uskon, että Suomessa huonotkin lemmikinpitäjät ovat hyviä verrattuna niin moniin muihin maihin ja siihen, miten muualla elää eläimiä tosi karuissa oloissa ja kaduilla. Aina on mätämunia, jotka tekevät kaiken väärin, mut suurin osa kuitenkin toimii aivan hyvin, vaikkei sitä idyllistä aidattua pihapiiriä maalaistaloineen olisikaan.

Uskon, että teille varmasti olisi joku koira sopinutkin enkä siihen sen enempää ota kantaa, mutta pisti vaan silmään tuo kommenttisi, että Suomessa huonotkin lemmikinpitäjät ovat hyviä verrattuna muiden maiden oloihin. Kyllä, aina on mätämunia jotka tekevät kaiken väärin, mutta ei se ole mikään peruste sille, että eläimen voisi luovuttaa niihin huonoihin tai epäsopiviin koteihin, joissa ihminen ei pysty kunnolla tarjoamaan puitteita lemmikille tai on jokin muu este, jonka vuoksi vaikkapa löytöeläintä ei voida kyseiselle ihmiselle antaa. Ihminen voi olla huono lemmikinomistaja olematta täysi hirviö eikä omistaja aina edes ymmärrä, että oma toiminta on haitaksi lemmikilleen.

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on eläinrääkkäystä pitää kissaa jatkuvasti sisällä tai ulkoiluttaa valjaissa. Sehän ei pysty toteuttamaan mitään lajityypillistä toimintaa. Oikein pahaa tekee kun joskus tulee noita valjaisiin kahlittuja kissoja vastaan. Mitä kissanelämä se sellainen on?

Melkeinpä mikään lemmikkinä pidettävistä lajeista ei pysty täysin toteuttamaan lajityypillistä toimintaa ja silti ihmiset pitävät lemmikkeinä kaikenlaisia eläimiä. Suurimmalta osalta eläimistä puuttuu tilaa, seuraa tai virikkeitä, mutta ratkaisu ei ole päästää eläintä villiintymään luontoon ja vaikuttamaan siellä luonnonvaraisina eläviin olentoihin ja jäämään lopulta auton alle tai kuolemaan nälkään ja sairauksiin. Meillä ei ole kissoja luonnonvaraisena, vaan kaikki kissat ovat kotikissoja, jopa silloin kun eivät ole ihmistä eläessään nähneetkään. Lisäksi lemmikin omistajalla on vastuu lemmikin turvallisuudesta. Lemmikille hyvä elämä tarkoittaa myös sitä, että eläin saa elää mahdollisimman terveenä ja turvassa vaaroilta. Valjaissa ulkoiluttaminen tai ulkotarha on paras tapa tarjota ulkoilumahdollisuus ilman, että kissa pääsee tappamaan tai karkaamaan omistajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!

Vapaa ulkoilu on maalis-marraskuun välisenä aikana lailla kiellettyä myös maalla kissoilta siinä kuin koiriltakin. Kissa on peto ja vapaana ollessaan siitä tulee minkkiin rinnasteetava vierasperäinen tuhoeläin. Vastuullinen kissanomistaja ei pidä kissaansa vapaana koskaan, oli se leikattu tai ei.

LOL! no ei todellakaan ole. Suomen järjestyssäännöissä sanotaan että kissat saa liikkua ulkona vapaana. Näin on ollut 20 vuotta. JOku joksus yritti valehdella että kissoja koskee sama kuin koiria, Mutta ei ole. Kysy poliisilta. Huom. Poliisit ei usein tiedä, ja yritää jopa valehdella. Tosiasia on että saa kulkea vapaana, kunhan et vie torille etkä lasten hiekkalaatikkoon. Vapaana saa kulkea. Kysy Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä jos et usko, tai lue suomen laki.

Ihanaa, meidänkin kissa nautti kun sai juoksennella vapaana metisssä. TUli aina illaksi kotiin. Leikattu oli ja madotettu tietysti. Eli 20 vuotta täysin rinnoin.

Vapaana saavat kissat olla ympäri vuoden. Näin on ollut aina.

Kissat annetaan vain ja ainostaan”taiteilijoille”, jotka tekevät sitten kissatappovideoita

Yritin ottaa muutaman ulkomaanrescue järjestön kautta koiraa, mutta ongelmaksi muodostuu, että meillä on lapsi. Lapsi on empaattinen ja rakastaa eläimiä, ja on niiden kanssa todella kauniisti. Meillä kokemusta koirista, meidän kahdesta pentuna otetusta on aika jättänyt, joten ajateltiin tällä kertaa tarjota koti jo olemassa olevalle koiralle. Mutta ei, jostain syystä me emme voi koiraa omistaa, kun meillä on lapsi. Sitten taas yhdistysten somessa jatkuvasti koiria annettu lapsiperheisiin. 

Tietysti ymmärrän, että rescue koira ja lapsi on haastava yhdistelmä, mutta meillä on tietotaito ja keinot tähän ja emme ole mitenkään sinisilmäisiä. Mutta kait niiden koirien on sitten parempi olla tarhalla, kuin omassa kodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kissojen leikkuuttaminen on mennyt jo liiankin pitkälle, kissanpentuja on vaikea saada ja hinnat ovat järjettömiä. Joku kohtuus tässäkin! Vastuullinen kissanomistaja ei päästä populaatiota lisääntymään hallitsemattomasti, vaikka kaikkia kissoja ei olisi leikkuutettu. Maalla syrjäseudulla myös vapaa ulkoilu on itsestään selvyys. On hyvä, että kissanpennusta joutuu maksamaan vähän, mutta se sitoo kasvattajaa myös madottamaan pennut, käyttämään eläinlääkärillä tarkistuksessa jne. Puolivillinä kasvanut navettakissan pentu ei ole minkään arvoinen, älkää ottako sellaista kukaan!

Juu tällaisen palopuheen jälkeen kaikki varmasti antavat kissan ilomielin henkilölle.

Höpö höpöä, meillä on useampi kissa esystä, eikä mitään ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.

Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?

Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.

Ilomielin hankin koirani muualta kuin tavoitteellisesta kennelistä. Kysymys kuuluu, mistä sitten? Onko muunlaisia kenneleitä? Ja toisaalla huudetaan, kuinka ei voi olla mitään muuta kuin pentutehdas/vastaava huono kasvatus ja hirveä rikos, jos hankkii rekisteröimättömän pennun.

Huippukasvattajat voivat myydä huippukasvattejaan kaikin mokomin toisille huippuihmisille. Jos jostakin vielä löytyisikin vähemmän laadukkaita taviskoiria vähemmän laadukkaille tavis-ihmisille, jotka kyllä ovat valmiita antamaan ystävälle hyvän, elinikäisen kodin, niillä on kyllä kysyntää. Minä en ainakaan ole kenenkään kunnon kasvattajan kanssa tekemisissä, ellei ole äärimmäinen pakko, eikä tosiaan löydy koiraa mistään muualta. Olkoot he puolestani aivan rauhassa.

Jos haluaa lenkkikaveria, niin eipä sillä ole väliä, minkä näköinen koira siellä vieressä kävelee.

Ottakaa sekarotuinen,

Jos voi/haluaa ottaa nuoren/aikuisen koiran, eikä just luovutusikästä pentua, niin kannattaa kysellä eri rotujärjestöjen tai kennelliiton asiantuntijoilta (pentuneuvojat ym.). Uutta kotia voi etsiä esim. metsästysrotuinen koira, joka ei "toimi" metsällä, mutta on muuten kiltti, terve ja sopii hyvin kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi. Joskus saattaa myös olla tiedossa ns. vahinkopentuita (tulokset sekarotuisia), joista lenkkikaverin voisi saada ihan pentunakin kotiin. Näiltä huippukasvattajiltakin on myös varmaankin silloin tällöin hankittavissa pentuja, jotka eivät jostain syystä käy jalostukseen (esim. "Värivirheet" tms.). MUTTA tässä on toki se, että sitä koiraa ei luultavasti saa ihan heti, vaan pitää jaksaa odotella kunnes sopiva kodinvaihtaja ilmaantuu tai ns. vahinkopentue syntyy ja kasvaa luovutusikään.

Vierailija kirjoitti:

No joo. On kokemusta.

Itse huolehdin lukuisista kodittomista, mutta kun touhu alkoi mennä sellaiseksi "lasten tohkeissaan touhottamiseksi" näillä pelastajilla, niin tipahdin pois.

Parikymppiset tytöt tiesivät kaiken, neuvoivat kaikessa, luettelivat sääntöjä, vaativat ja kyttäsivät näitä tulevia koteja ja ihmisiä. Ei sitä voinut katsoa vierestä. Elämänkokemus kertoo jo vähän, ettei jokaiselta kysellä mitään arkoja asioita tai paasata päin näköä ihan kaikesta.

Hyviä koteja olisi tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään eläimen pito ja jopa vanhemmuus on vedetty tasolle, jossa se "huoltaja" saa ennemmin tappaa itsensä huoltamisesta johtuvaan uupumiseen, kuin siihen, että kaikki voisivat hyvin.

Väitän, että enemmän vaikka kissa kärsii jatkuvista hammaskiven poistoista rauhoitettuna 4x vuodessa, jatkuvasta aktivoinnista, hulluna prosessoidusta ruoasta, koko ajan seuraan tunkemisesta, harjauksista ja kynsien leikkaamisesta muutaman kerran viikossa, ties mistä tuoksuhiekasta ja tarpeilla käynnin jälkeen tassujen ja perän puunaamisesta ja jatkuvasti näistä kaikista vaahtoavasta elämästä, kuin ihan normielämästä. Sama pätee koiriin ja muihin eläimiin.

Jopa hevosten kohdalla on ajauduttu siihen, että ne kääritään päästä varpaisiin pastelleihin virityksiin, etteivät kastu tai palele. Ja kierretään sitten kehää 3-5 tuntia päivässä, sen tunnin pastelliulkoilun lisäksi. Samalla kauhistellaan niitä polleja, mitkä elävät vielä kunnon hevosen elämää. Hevonen on käytetty "klinikalla" 107x viidessä vuodessa. Voi olla lääkitystä siihen ja tähän. Heinää sille ei anneta, ettei liho, mutta pellettiä on purkkitolkulla rivissä...

Ihminen luulee olevansa liian viisas. Siihen kaikki kaatuu. Kaikilla eläimillä ja ihmisillä on perustarpeet. Ne kun tyydytetään lajikohtaisesti, ei muuta tarvita. Hevonen ei kaipaa pastellin värisiä asusteita, kissa ei kaipaa luxushammashoitoa turhaan, eikä koira ymmärrä, onko se lelu jotain tiettyä merkkiä tai miksi omistaja rääkyy karmeilla kierroksilla 3x viikossa hallissa, jossa pitää aivopaineet tapissa vetää apinana jotain rataa läpi.

Hevonen piehtaroi ennemmin siellä isossa tarhassaan ihan nakuna, kun siltä tuntuu. Kissa pärjää 1x vuodessa tapahtuvassa terveystarkastuksessaan hyvin, kun ruoka on sitä mitä oikeasti pitää, eikä pelkästään mitään mössöä. Koira on tasapainoisempi ja onnellisempi rauhallisen omistajan kanssa vaikka ihan peruslenkeillä, kunhan perustottelevaisuus ja muut asiat ovat kunnossa.

Kuinka moni teistä ihmisistä on käynyt missikisoissa? Ollut puunattuna kansikuvissa? Syö vain ja ainoastaan tutkittuja ja tiettyjä prosessoituja ruokia purkeista? Käy röntgenit, ultrat, silmäpeilaukset ja jokaisen pierun tutkimukset läpi jo ennen kymmenettä ikävuotta (vrt. eläimen ikään)? Ulkoiletteko kaikkien ohjesääntöjen mukaan? Hammashoitaja 4x vuodessa? Onko kallis sänky? Jaksatteko juosta rinkiä 3-5 tuntia päivässä? Illalla joku rata läpi niin, että suoni ratkeaa päästä tai p*rseestä?

Niinpä. Ei eläin tarvitse ihmisten juttuja. Eläimelle riittää oma lajityypillinen elämä hyvin hoidettuna. Takku turkissa ja metsässä riemu mielessä juosten on paljon pienempi paha, kuin se, että puunataan fiiniksi ja lähdetään 300km esittäytymään tuomarille.

Olet niin oikeassa. Minulle sanoi eläinlääkäri että kissojen elinikä on lyhentynyt ja oma kissani 17 w on jo harvinaisuus. Johtuu kuulemma siitä ettei kissoille anneta esim niille lajityypillistä ravintoa vaan näitä kaupan keinotekoisia mössöjä jotka pilaavat hampaat. Taitaa olla niin että nämä "virkaintoiset" kissojen pelastajat yrittävät hoitaa vain omaa päänuppiaan hoitamalla kissoja kuin pikkulapsia. Näiltä fanaattisilta luonnosta vieraantuneilta maailman paranrajilta puuttuu täysin kissojen lajityyppillisen käyttäytymisen kunnioitus.