Lue keskustelun säännöt.
Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?
23.01.2021 |
Ollaan mieheni kanssa nelikymppisiä. Talous on kunnossa, olemme työelämässä (säännöllinen päivätyö) ja asumme kahdestaan. Emme käytä päihteitä. Molemmilla on ollut lapsuudessa lemmikkejä ja myös yhteisiä lemmikkejä tässä 20 vuoden ajalla.
Netti on pullollaan kodittomia kissoja mutta meille sanotaan suoralta kädeltä ettei ole meille sopivaa kissaa. Olen kuullut joskus entiseltä työkaverilta että hänestäkin prosessi tuntui lähes mahdottomalta.
On hyvä että näissä asioissa ollaan tarkkoja mutta alamme kallistua sille kannalle että otamme sitten kissanpennun kerran me emme ole soveltuvia antamaan kotia ikääntyneelle kissalle.
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne.
Kommentit (250)
Minä päästän kissani ulos syömään hiiriä ja voi hirveän, jonkun linnunkin se voi joskus saada kiinni. Auton allekin se voi jäädä tai ulves syö sen. Enkä leikkuuta kissaani, koska uusia kotikissanpentujakin tarvitaab. Nih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sanotaan suoralta kädeltä"? Tuskinpa. Jotain te kerrotte itsestänne sitä ennen.
Sama juttu pentujen kanssa. Aloittaja ei tainnu olla lapsia? Se se on, jos ei ole niin tyrmätään siltä istumalta.
Olen raitis, omistanut koiria 30 v ja sitä ennen lapsena hoitokoiria, haasteellisiakin rotuja. Yksi koirani oli mva. Lisäksi nuorena yksi vuosi eläintenhoitajana. Nykyään akateeminen hyvässä työssä. Perhe omistaa mökin jossa koira saisi olla kesäisin syksylle asti. En kelpaa koiranomistajaksi, tyrmätään heti ensimmäisessä yhteydenotossa.
Vierailija kirjoitti:
Eläinsuojeluyhdistykset laittavat valtavat määrät aikaa ja resursseja villikissojen kuntoutukseen. Siis joku vapaaehtoinen voi yrittää vuosikausia elää villikissan kanssa ja totuttaa sitä ihmiseen siten, että voivat lopulta oleskella jopa samassa huoneessa. Jotkut kissat eivät anna koskaan käsitellä itseään tai tule syliin.
Joskus vuosien päästä kissa voi olla sen verran kesy että se voidaan siirtää uudelle omistajalle ja vapaaehtoinen ottaa uuden villikissan piileskelemään ja kuseskelemaan sohvan alle. Mikä järki tuossa on?
Ei mikään. Kerätään hulluna varoja, kerrotaan, että 20 000 kissaa on kodittomana jne.
Itsellä on kokemusta kolmesta maalle "heitetystä" kissasta. Kaikki kesyyntyivät tyylillään, elelivät perheissään, joihin itse marssivat ja siellä pysyivät. Yksikään perheistä tuskin olisi kissoja saanut miltään yhdistykseltä, koska oli lapsia, koiria ja muita kissoja. Silti jokainen hoidettiin, kuten kuului. Ihan vanhuudenloppuun saakka. Pärjäsivät hyvin ilman tarkastuskäyntejä, kyttäämistä tai muita.
Höh, en olisi tehnyt omaa avausta jos olisin huomannut tämän !
Meillä on iha sama ongelma, ei ole löytöeläinyhdistyksellä "meille sopivaa kissaa". Vaikka kuvauksessa lukisi että lapsiin tottunut seurallinen sylivauva. Minulla on ollut kisssoja ennenkin, lapseni on alakoululainen joka osaa olla nätisti eläinten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".
Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.
Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.Nyt kyllä oikeasti pöyristyin! Aivan asiatonta alkaa pariskunnalta udella lapsenteosta tuollaisessa yhteydessä O_o
Jaa.
Ja sitten kun laitat sopimukseen ehdon, että koirasta luovuttaessa sitä pitää tarjota ensin takaisin kasvattajalle, olet toisten asioihin puuttuva sika.
Kokemus osoittaa, että eniten koiria menee joko vaihtoon tai piikille juuri lapsiperheessä, vaikka kuinka ostovaiheessa luvataan että koira on perheenjäsenen asemassa. Samoin se yhdessä sovitti näyttelyharrastus unohdetaan sillä silmänräpäyksellä kun lapsi tulee.
Eli näissäkin tapauksissa sekarotuinen olisi hyvä ratkaisu. Saa viedä piikille kun ei enää huvita ja elämään on tulkit tärkeimpiä sisältöjä, eikö kasvattaja syyllistele.
Villiintyneet kissat on täällä maaseudulla pyritty lopettamaan, kun ei niistä enää lemmikkiä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen huomannut että löytöeläinkodit tekee bisnestä näillä eläimillä. Ilmeisesti tuottavaa toimintaa, siksi eivät luovukaan eläimistä,
Ja se on HYVÄ että vastaanottajalla (eläimen uudella omistajalla) EI OLE LUPAA viedä eläintä piikille eli tappaa luovuttamatta sitä ensin takaisin löytöeläintalolle! Ehdottomasti HYVÄ sääntö!
Muistan kun RHWBH oli tapaus jossa DOrit otti Lisa Vanderpumpilta koiran joka ei sopinutkaan heille koska DIritilla oli kaksi vammaista pikkulasta jotka kiusasi koiraa joka ehkä näykkäisi lasta itsepuolustuksessaan, ja Dorit oli SALAA antanut eläimen jollekkin (varmaan tappoi) joka oli VASTOIN Lisan koiratalon sääntöjÄ! Kun tämä tuli Lisan tietoon siitä nousi skandaali. Lisa oli raivoissaan, koska hän oli jo upottanut eläimiin isoja summia löytötalossaan, maksaen henkilökunnan palkat, eläinten hoidot, ja suhtautui koiriin kuin lapsiin.
Me yritimme vuoden saada Mikkelin Mesyltä kissaa. Lopulta s-posteihini ei enää vastattu ja aloin tuntea,että minua pidettiin siellä jonain ärsyttävänä häirikkönä. Asumme ok-talossa ja mieheni oli rakentanut kissalle ulkotarhan jonne saisi kulkea mielensä mukaan ikkunasta. Mielestäni meillä oli täydelliset puitteet kissalle, mutta Mesy oli toista mieltä.
Lopulta laajensin etsintöjä Pieksämäen Seylle. Melko pian s-postin lähettämisen jälkeen minulle soitettiin, kohtelu oli täysin erillaista kuin Mesyltä! Pian haimmekin Pieksämäeltä kaksi vanhaa tyttökissaa viettämään meille onnellista loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalle omakotitaloon muutettuani kävin kysymässä kissaa löytöeläintalossa kun olivat lehdessä voivotelleet kuinka heillä on niitä niin paljon ja koteja etsitään. Ei käynyt niin mikään, nuori tyttö silmät suurina kertoi kuinka normaali kissan elämä on ihan eläinrääkkäystä. Pitäisi olla työtön, asua kerrostalossa, pitää purkkiruualla ja ikinä ei saa päästää kissaa ulos.
Sinne jäi, hankin maatalosta pari pentua jotka elivät terveen onnellisen kissan elämän.Mikä järki olisi luovuttaa kissat vapaaksi pidettäviksi ja kohta taas olla etsimässä samoille "karanneille" kissoille uusia koteja? Suurin osa kodittomista kissoista on just noita vapaaksi päästettyjä kissoja, jotka perustavat populaation samalla kun exomistaja luulee että sen kettu vei, tai jäi auton alle, ja ottavat taas uuden kissan jota odottaa sama kohtalo.
Maalla asumme, kissoilla tarha.
Mutta sanon sen, että ne mitään missään lisäänny irrallaan maallakaan kaikilla. Meillä kissat ovat olleet sirutettuja, rokotettuja, leikattuja ja säännöllisesti hampaatkin aina hoidettu. Elivät irrallaan aina, mutta koska asiaa alettiin yleisesti paheksua, ovat nyt ulkoilleet tarhassa 15 vuotta.
Eivät varmasti ole yhtä onnellisia kuin irti. Käytämme kemiallista myrkkyä rottiin ja hiiriin. Ostamme paljon enemmän kissanruokaa ja kissojen turkki ja hampaat pysyvät huomattavasti heikommin kunnossa -> eläinlääkärikäynnit lisääntyneet. Samoin fyysisiä vaivoja tulee paljon varhaisemmassa iässä, kun luontainen liikunta jää pois ja nuo tehdasruuat tekevät huonoa, kun kissa ei voi valita, mitä itse söisi ja milloin söisi.
Sitä voi miettiä, kuinka paljon yksi tarhaan ja sisälle suljettu kissa aiheuttaa jo ilmastonmuutosta omalla elämällään, verrokkina hoidettu ulkokissa...
Noin ajatuksena vaan...
Vierailija kirjoitti:
No mitä hemmettiä on se vuodesta toiseen jatkuva marina jostakin "kissakriisistä" ja kissojen holtittomasta lisääntymisestä jos näille löytökissoille ei näiden yhdistysten mukaan mikään koti ole tarpeeksi hyvä?! Taitaa pitää paikkaansa että sinne hakeutuu vapaaehtoiseksi /töihin vain jotakin omituisia fanaattisia kahjoja..
Kodinetsintä löytökissoille on vain pieni osa eläinsuojelutyötä. Pääpaino on valistuksessa, jotta kissakriisi saataisiin kuriin. Esimerkiksi maakunnissa tapahtuvat leikkaus- ja sirutuskampanjat ennaltaehkäisevät kissapopulaatioiden syntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi rescue-kissan omistaja täällä. Tietämättä miksi teille ei ole kissaa haluttu antaa, voin kertoa vähän löytökissoista ja niiden hoitamisesta. Etenkin ulkona eläneet, usein sinne syntyneetkin kissat ("populaatiokissat") ovat vaativia lemmikkejä. Useimmat löytökissat ovat juuri tällaisia, valitettavasti. Meillä on ollut useampi rescue / populaatiokissa adoptoituina ja tällaista se voi olla:
Populaatiokissat syntyvät villeinä ulkona eläviin laumoihin. Johtuen ankarista elinolosuhteista, niillä voi olla paljon erilaisia pitkäaikaisia terveysongelmia, yleisiä ovat mm. diabetes, kissan astma ja calici-virus, tai sitten erilaiset hammas- ja suuterveyden ongelmat kuten parondodiitti. En tiedä miksi hammasongelmia on löytökissoilla niin paljon, monet kissat tulevat allergiseksi omalle plakilleen ja siitä seuraa ientulehduksia. Meillä menee toisen kissan hammaslääkärikuluihin tonni vuodessa! Joka käynnillä pitää poistaa hampaita vaikka harjaamme hampaita säännöllisesti.
Astma on yleistä, meillä on jo toinen kissa jolle pitää antaa astma-inhalaattorilla lääke kahdesti päivässä. Calici-virus ei ole hengenvaarallinen mutta ei välttämättä näy testeissä, aktivoituu stressistä ja aiheuttaa usein steriilejä tulehduksia jos kissa stressaantuu (esim. toinen kissamme sai hengitystietulehduksen ja toinen silmätulehduksen yhdessä muutostilanteessa)
Kissat ovat muutenkin aktiviteettia kaipaavia ja vaativia lemmikkejäm vaikka olisivatkin terveitä. Yleensä on hyvä adoptoida vähintään kaksi jotta kissalla on seuraa lajitoverista. Jos ottaa yhden kissan, sen kanssa pitäisi leikkiä päivittäin ettei se passivoidu ja liho.
Sattuneesta syystä _löytöeläin_talot eivät luovuta kissoja vapaasti ulkoileviksi. Kissoja päätyy löytöeläintaloon juuri siksi että niitä päästetään ulos!
Jos sinulla ei ole varaa tuhansien eurojen äkillisiin eläinlääkärikuluihin eikä aikaa tai osaamista opettaa kissaasi säännöllisiin lääkitsemis- ja terveydenhuoltorutiineihin, suosittelen ostamaan kissan kasvattajalta tai ottamaan pennun sisäkissalle syntyneestä pentueesta. Ne ovat helppohoitoisempia ja usein vähemmän sairastelevia. Kissa ei muutenkaan ole mikään helppo lemmikki jos haluaa että se voi hyvin ja pysyy mieletään virkeänä.
En tiedä mikä on taustalla aloittajan tapauksessa.
Joka tapauksessa kodittoman kissan adoptoiminen ei pitäisi olla tehty niin vaikeaksi. Suurin osa kodeista olisi varmasti riittävän hyviä. On ikävää jos tällainen adoptoiminen vaikeus kannustaa siihen ettei ikääntyneitä tai muuten vaivaisia kissoja enää haluta ottaa ja antaa heille kotia.
Ongelma on esim. Se että ihmiset ottavat mielummin lemmikiksi ylijalostettuja sairaita eläinrotuja tai jotain rotukissoja koska haluavat jonkun "hienomman" rodun. Tai sitten pentuja koska aikuinen kissa ei ole riittävän söpö. Sitten nämä ihmiset jotka oikeasti haluavat epäitsekkäästi tarjota kodin ikääntyneille kodittomalle kissalle jolla ehkä vielä jokin sairaus niin tarjottu koti ei kelpaa?
Kissoja hylätään muutenkin aivan järjettömiä määriä ja vain murto osa kissoista saa mahdollisuuden onnelliseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan todellakin mieluummin koirasta 2000-3000e ulkomaalaiselle kasvattajalle kuin lähtisin eläinsuojeluyhdistysten adoptoimaan puoli-ilmaiseksi eläintä kera pelle-ehtojen. En maksaisi ede suomikasvattajalle koirasta, heilläkin mennyt nyt korona päähän ja kuvittelevat itsestään ja kasvateistaan liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalle omakotitaloon muutettuani kävin kysymässä kissaa löytöeläintalossa kun olivat lehdessä voivotelleet kuinka heillä on niitä niin paljon ja koteja etsitään. Ei käynyt niin mikään, nuori tyttö silmät suurina kertoi kuinka normaali kissan elämä on ihan eläinrääkkäystä. Pitäisi olla työtön, asua kerrostalossa, pitää purkkiruualla ja ikinä ei saa päästää kissaa ulos.
Sinne jäi, hankin maatalosta pari pentua jotka elivät terveen onnellisen kissan elämän.Mikä järki olisi luovuttaa kissat vapaaksi pidettäviksi ja kohta taas olla etsimässä samoille "karanneille" kissoille uusia koteja? Suurin osa kodittomista kissoista on just noita vapaaksi päästettyjä kissoja, jotka perustavat populaation samalla kun exomistaja luulee että sen kettu vei, tai jäi auton alle, ja ottavat taas uuden kissan jota odottaa sama kohtalo.
Maalla asumme, kissoilla tarha.
Mutta sanon sen, että ne mitään missään lisäänny irrallaan maallakaan kaikilla. Meillä kissat ovat olleet sirutettuja, rokotettuja, leikattuja ja säännöllisesti hampaatkin aina hoidettu. Elivät irrallaan aina, mutta koska asiaa alettiin yleisesti paheksua, ovat nyt ulkoilleet tarhassa 15 vuotta.
Eivät varmasti ole yhtä onnellisia kuin irti. Käytämme kemiallista myrkkyä rottiin ja hiiriin. Ostamme paljon enemmän kissanruokaa ja kissojen turkki ja hampaat pysyvät huomattavasti heikommin kunnossa -> eläinlääkärikäynnit lisääntyneet. Samoin fyysisiä vaivoja tulee paljon varhaisemmassa iässä, kun luontainen liikunta jää pois ja nuo tehdasruuat tekevät huonoa, kun kissa ei voi valita, mitä itse söisi ja milloin söisi.
Sitä voi miettiä, kuinka paljon yksi tarhaan ja sisälle suljettu kissa aiheuttaa jo ilmastonmuutosta omalla elämällään, verrokkina hoidettu ulkokissa...
Noin ajatuksena vaan...
Kissanpito on harrastus jota ei ole mikään pakko harrastaa jos tuntuu että ilmastonmuutos kissan takia painaa mieltä. Missään ei sanota ettei kissa saa olla ulkona, vaan että vapaaksi päästäminen ei ole sallittua.
Erityisesti vanhemmille kissoille etsitään koteja, joilla on varaa eläinlääkäriin tarvittaessa. Voi tulla kalliitakin käyntejä. Lisäksi toivotaan että kissoille syötetään hyvälaatuista, viljatonta, ruokaa.
Muuten pieni terrieri on parempi rottien ja hiirten pyydystäjä kuin kissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hemmettiä on se vuodesta toiseen jatkuva marina jostakin "kissakriisistä" ja kissojen holtittomasta lisääntymisestä jos näille löytökissoille ei näiden yhdistysten mukaan mikään koti ole tarpeeksi hyvä?! Taitaa pitää paikkaansa että sinne hakeutuu vapaaehtoiseksi /töihin vain jotakin omituisia fanaattisia kahjoja..
Kodinetsintä löytökissoille on vain pieni osa eläinsuojelutyötä. Pääpaino on valistuksessa, jotta kissakriisi saataisiin kuriin. Esimerkiksi maakunnissa tapahtuvat leikkaus- ja sirutuskampanjat ennaltaehkäisevät kissapopulaatioiden syntymistä.
Vaarana on se että kissoilla käy kuten koirille, joiden parissa pakertava kennelliitto on onnistunut "työssään" vähän liiankin hyvin. Liittohan on halunnut poistaa sekarotuiset Suomesta, ja on siinä onnistunut sen verran hyvin, että koirankasvattajat voivat pyytää pennuistaan jo useita tonneja, eli tienata jopa yhdellä pentueella jopa yli 10 000€ sillä että joku haluaisi ihan vain lenkkikaverin. Samalla myydään takaluukkukoiria isoilla summilla, kun ei haluta odottaa vuosia koiraa epävarmana saako sitä koskaan, eikä haluta maksaa 3000€ koirasta joka tulee vain sohvalle kaveriksi ja metsälenkille.
Niin ja kommenttina vielä että sille on syynsä miksi kissoilta poistetaan hammaskivi suusta. Hammaskivi johtaa hampaan syöpymään joka on erittäin kivulias kissalle ja vaikeuttaa syömistä.
Väite ettei kissojen hampaita tarvitse hoitaa on pöyristyttävä. Kärsisitkö itse juuritulehduksista yms. rei'istä hampaissa?
Kissa on erittäin hyvä peittämään kipunsa. Monet omistajat eivät huomaa esim. syöpää tai munuaisen vajaatoimintaa kissalla ennenkuin sen hoito on jo liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
No joo. On kokemusta.
Itse huolehdin lukuisista kodittomista, mutta kun touhu alkoi mennä sellaiseksi "lasten tohkeissaan touhottamiseksi" näillä pelastajilla, niin tipahdin pois.
Parikymppiset tytöt tiesivät kaiken, neuvoivat kaikessa, luettelivat sääntöjä, vaativat ja kyttäsivät näitä tulevia koteja ja ihmisiä. Ei sitä voinut katsoa vierestä. Elämänkokemus kertoo jo vähän, ettei jokaiselta kysellä mitään arkoja asioita tai paasata päin näköä ihan kaikesta.
Hyviä koteja olisi tarjolla vaikka kuinka, mutta nykyään eläimen pito ja jopa vanhemmuus on vedetty tasolle, jossa se "huoltaja" saa ennemmin tappaa itsensä huoltamisesta johtuvaan uupumiseen, kuin siihen, että kaikki voisivat hyvin.
Väitän, että enemmän vaikka kissa kärsii jatkuvista hammaskiven poistoista rauhoitettuna 4x vuodessa, jatkuvasta aktivoinnista, hulluna prosessoidusta ruoasta, koko ajan seuraan tunkemisesta, harjauksista ja kynsien leikkaamisesta muutaman kerran viikossa, ties mistä tuoksuhiekasta ja tarpeilla käynnin jälkeen tassujen ja perän puunaamisesta ja jatkuvasti näistä kaikista vaahtoavasta elämästä, kuin ihan normielämästä. Sama pätee koiriin ja muihin eläimiin.
Jopa hevosten kohdalla on ajauduttu siihen, että ne kääritään päästä varpaisiin pastelleihin virityksiin, etteivät kastu tai palele. Ja kierretään sitten kehää 3-5 tuntia päivässä, sen tunnin pastelliulkoilun lisäksi. Samalla kauhistellaan niitä polleja, mitkä elävät vielä kunnon hevosen elämää. Hevonen on käytetty "klinikalla" 107x viidessä vuodessa. Voi olla lääkitystä siihen ja tähän. Heinää sille ei anneta, ettei liho, mutta pellettiä on purkkitolkulla rivissä...
Ihminen luulee olevansa liian viisas. Siihen kaikki kaatuu. Kaikilla eläimillä ja ihmisillä on perustarpeet. Ne kun tyydytetään lajikohtaisesti, ei muuta tarvita. Hevonen ei kaipaa pastellin värisiä asusteita, kissa ei kaipaa luxushammashoitoa turhaan, eikä koira ymmärrä, onko se lelu jotain tiettyä merkkiä tai miksi omistaja rääkyy karmeilla kierroksilla 3x viikossa hallissa, jossa pitää aivopaineet tapissa vetää apinana jotain rataa läpi.
Hevonen piehtaroi ennemmin siellä isossa tarhassaan ihan nakuna, kun siltä tuntuu. Kissa pärjää 1x vuodessa tapahtuvassa terveystarkastuksessaan hyvin, kun ruoka on sitä mitä oikeasti pitää, eikä pelkästään mitään mössöä. Koira on tasapainoisempi ja onnellisempi rauhallisen omistajan kanssa vaikka ihan peruslenkeillä, kunhan perustottelevaisuus ja muut asiat ovat kunnossa.
Kuinka moni teistä ihmisistä on käynyt missikisoissa? Ollut puunattuna kansikuvissa? Syö vain ja ainoastaan tutkittuja ja tiettyjä prosessoituja ruokia purkeista? Käy röntgenit, ultrat, silmäpeilaukset ja jokaisen pierun tutkimukset läpi jo ennen kymmenettä ikävuotta (vrt. eläimen ikään)? Ulkoiletteko kaikkien ohjesääntöjen mukaan? Hammashoitaja 4x vuodessa? Onko kallis sänky? Jaksatteko juosta rinkiä 3-5 tuntia päivässä? Illalla joku rata läpi niin, että suoni ratkeaa päästä tai p*rseestä?
Niinpä. Ei eläin tarvitse ihmisten juttuja. Eläimelle riittää oma lajityypillinen elämä hyvin hoidettuna. Takku turkissa ja metsässä riemu mielessä juosten on paljon pienempi paha, kuin se, että puunataan fiiniksi ja lähdetään 300km esittäytymään tuomarille.
Minä olen toiminut sijaiskotina kissoille ja ainakin 25 kissaa on kauttani lähtenyt uusiin koteihin. Kaikista kissoista on tullut useita kyselyitä, joista olen pyrkinyt valitsemaan parhaan. Se ei tarkoita että muissakaan olisi vikaa, mutta sellainen minä nyt vaan haluan kissan eikä mitään kuvausta minkälainen koti olisi kyseessä, ei kyllä vakuuta.
Itselläkin on 3 rescue-kissaa, kaikki terveitä.
Nimenomaa, ostakaa yksityisiltä! Niitä riittää, jotka ovat hetken mielijohteesta ottaneet kissan/koiran/muun lemmikin ja kun realiteetit tulee vastaan, halutaan eläimestä päästä eroon. Miljoona kertaa mieluummin annan uuden rakastavan kodin tällaiselle eläimelle, kuin tuen kasvattajien pentubisnestä.