Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Kaikki kasvattajat haluavat, että koira sopii siihen perheeseen eikä päädy kiertolaiseksi. Koira pitää kasvattaa ja sosiaalistaa ja rodunkin pitää olla sopiva. Pitkän linjan koiraihmisenä pidän tuota hyvänä käytäntönä, kun olen niin paljon sitä nähnyt, että koiran ottaminen on ollut vikatikki ja siitä tulee riesa ja kiertolainen. Mitä voimakastahtoisempi ja aktiivisempi koira, sitä paremmin perhe tulee tentata onko heillä todellisia resursseja kasvattaa koirasta kunnollinen ja hyvin käyttäytyvä lemmikki.

Eivät ihmiset useinkaan pahaa tarkoita, mutta käsitys koiranpidosta voi olla epärealistinen, vaikka kuinka kunnollisia ja työssäkäyvä olisivat. T. Entinen koirakoulun pitäjä ja ongelmakoiria auttanut. 

En sanonut ettei mitään asioita saisi tsekata mutta eihän toisten lasten diagnoosit kuulu koiraa myyvälle ihmiselle eikä niihin tarvi kenenkään vastata. Ei kasvattajalla ole myöskään oikeutta määrätä mitä koiran kanssa harrastetaan tai ollaanko kasvattajaan yhteydessä sen jälkeen kun koira ei enää ole hänen omaisuuttaan. Ja totuus on, että todella moni hyvä koti jää eläimeltä saamatta koska ihmiset eivät halua alistaa itseään tuollaiseen prosessiin jossa kasvattaja jolla ei kuitenkaan mitään varsinaisia sosiaalipuolen valtuuksia yrittää kontrolloida perheen elämää ja tekee kotitarkastuksia. Sitten pitää teillä kasvattajilla vaan hyväksyä että ne koirillenne mahdollisesti parhaat perheet menee sivusuun koska prosessi on paikoitellen jopa törkeä. Kyllä normaalit aikuiset joilla elämänhallinta kunnossa (työpaikat, puhtaat vaatteet jne) ymmärtävät mitä koiran pitäminen vaatii, ettet jo valmiiksi tällä hetkellä koiran omistavat ole siinä asiassa mitenkään ylivertaisia. Monilla on aikaisemmin elämänsä aikana ollut jo koira tai koiria eli ei tule heille yllätyksenä.

Tämä. Pitäisi voida varmistaa eläimen tulevan kodin sopivuus jollakin kohtuullisella järkevyydellä. Nyt on menossa ihan mahdottomuuksiin. Kotitarkastuksia, diagnoosien uteluita, velvoitteita tähän ja tuohon.

Nämä käytännöt valitettavasti saattavat ajaa ihmisiä hankkimaan lemmikkinsä jostain, mistä helpommin saa, ja sitten on riskinä päätyä tukemaan vastuutonta bisnestä. Huomaan sen jo omista ajatuksistani. Pöyristyn niin noista kauhukasvattaja-tarinoista, joissa on tutun tai sukulaisen kotiin tultu tekemään tarkastuksia, tai kasvattaja on ollut koiran kautta epämieluisa extra-perheenjäsen, joka määrää harrastuksista ja ajankäytöstä - että pohdin, mistä vielä löytäisi sekarotuisia pentuja kuten ennenvanhaan, kun vanhasta koirasta aika jättää.

Ahdistaa se tuleva prosessi, mihin läpivalaisuun sitä joutuukaan. Omalle kohdalle sattui onneksi ihan asiallinen kasvattaja, jolta tuon ainoan puhdasrotuiseni ostin. Onko seuraavalla kerralla yhtään niin sujuvaa, kun on koronakoirabuumi ja liikaa kysyntää, ja itse ei ole aktiiviharrastaja vaan tavis. Kuitenkin kokemusta on paljonkin, ja osataan myös hakea apua ongelmiin, on käyty koirakouluissa, kun nuo ovat olleet nuoria. Mutta tupatarkastukseen en tule suostumaan, ja kun teen koirasta kaupan, se on minun, ja yhteydenpitoni kasvattajaan on täysin oma asiani. Saa nähdä, tulenko enää virallista reittiä koiraa saamaan.

No Esyltä saimme kyllä kissan. Ei se niinkään vaikeaa ollut minusta, mitä toisilla koiranhankinta. Eri alueilla voi olla vähän erilaiset prosessit. Kyllä siinä paljon papereita täytettiin ja puheluita puhuttiin, mutta siitä jäi ihan positiivinen kokemus ja tuli kiva kissa. Jonkun kerran on sähköposteilla kyselty kissan kuulumisia, ei ole kytätty eikä kontrolloitu.

Toimin itse kissojen sijaiskotina ja hoitokissani ovat päätyneet ihan tavallisiin perheisiin, aina yksiössä asuvista opiskelijoista omakotitalossa asuviin lapsiperheisiin. Kissakokemus ei ole ehdoton edellytys, mutta perehtyneisyyttä kuitenkin vaaditaan. Löytökissat tulevat erilaisista taustoista, joten useimmat eivät tosiaan ole mitään sylikissoja, jos sellaisen haluaa.

Yhdistyksemme kotia etsivät koirat ovat tietääkseni järjestäen kodinvaihtajia ja monesti niillä on vaikka mitä käytöshäiriöitä. Siksi niiden kodeille ja jopa sijaiskodeille on todella tiukat kriteerit, ja useimmiten edellytetään aiempaa kokemusta koirista. On kuitenkin eläimen edun mukaista, että kotiehdokas ymmärtää nämä realiteetit, jotta koira pääsisi kerralla loppuelämän kotiinsa eikä palaudu yhdistykselle.

Vierailija kirjoitti:

HESYllä on kohta vuoden kotia etsinyt koira... Ei kerrostaloon eikä saa olla pieniä lapsia, koska innokas koira kaataa ne kumoon (ei ole siis vihainen). Ei jumal... KAIKKI pennut ja nuoret koirat on tuollaisia! Ilmeisesti lapsiperheiden ei pidä hankkia koiria ollenkaan ikinä.

Olet oikeilla jäljillä, yleisesti ottaen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni paloi käpy kun olin katsomassa kodittomia kissoja. Kissan ottaminen olisi maksanut 100 euroa. Ei siinä mitään, olisin sen leikatusta ja madotetusta kissasta voinut mielelläni maksaakin. Kuitenkin kun luin papereita tarkemmin, niin kyseessä ei ollut kauppahinta, vaan jonkinlainen "luovutusmaksu". Kysyin tästä sitten tarkemmin, ja minulle se eläinsuojeluyhdistyksen tyttö sitten ihan kirkkain silmin selitti, että omistusoikeus ei siirry minulle ja olisi ollut sitä sun tätä velvollisuutta yhdistystä kohtaan vielä sen jälkeenkin. En olisi saanut viedä sitä kissaa edes piikille, ennenkö olisin kysynyt yhdistykseltä ensin. Läväytin sitten ihan täyslaidallisen palautetta siltä seisomalta sille likalle ja totesin että pitäkööt mirrinsä.

Aika malttamattomalta vaikutat. Mitä sitten jos elukka paskoo sisälle ja raapii huonekaluja kuten kissoilla on tapana, läväytätkö palautteen katille ja viet piikille ja toteat että pidä kynsimisesi.

Yhdistykset haluaa varmistaa ettei eläin joudu uudelleen kiertoon.  Haluavat oikeuden esim. jos ottajalle sattuu jotain, saada eläin takaisin.  Siksi se omistusoikeus.  Näin ainakin luulisin.  Ehkä siellä ei sitten uskota kaikkia vakuutteluja, voihan kysäistä mikä epäilyttää.  Jokaisen löytöeläimen eteen on nähty paljon vaivaa,  ei ole kiva heittää niitä mihin tahansa että seuraavassa hetkessä tulee takaisin. 

Noilla AP:n kriteereillä voi toimia tukiperheenä lapsille ilman koulutusta, ja siitä maksetaan vieläpä vähän rahaa. 🤭

Vähintään puolijumala........................................................................................................................................................................

Vierailija kirjoitti:

Pidän kissoista ja minulla on kissa. Kuitenkin nämä "kissaihmiset" ovat ihan omassa kategoriassaan . He ovat oikeasti hieman hulluja.

Hullu on asenne haluan lemmikin minulla on oikeus saada se kyselemättä.  Mistä ne eläimet löytökoteihin tuleekaan?  Ja suuri osa menehtyy jossain itsekseen. 

Kun selaa esim: tori.fi myytävät koirat sivua niin huomaa että kyllä siellä joka päivä myydään ihan rotukoiria jotka ovat alle vuoden ikäisiä..ja vielä lukee että : valitettavasti joudumme luopumaan koirasta koska ei tule lapsen kanssa toimeen,allergia oireita,tunnit ei riittänyt koiralle..mistä nämä koirat sitten ovat tulleet jos Suomalainen kasvattaja ei myy ihan kenelle tahansa tavis kansalaiselle yhtään mitään--seulonta kun on niin mahdottoman tarkkaa että sinulla pitää olla rahaa maksaa koirasi päiväkotiin jos käyt töissä. Eläkeläinen et voi olla koska sitten sinulla ei ole rahaa eikä voimia sitä hoitaa. Kerrostalossa et voi asua koska sinne ei ainakaan koiraa myydä-tai myydään olen huomannut korona-aikana lähes joka asuntoon tuli koira tai jopa 2-pieneen yksiöön myös.Omakotitaloon ei myydä kun sitten ei tuu sosiaalistamista koiralle kun matka on pitkä päiväkotiin -meidän naapureissa lähes kaikilla on koira. Lapsi perhe ei ei ei ..lapset kiusaa koiraa..

Onko koiran hankkiminen nykyaikana vaikeampaa kuin asunnon vuokraaminen,lasten hankinta,työpaikan saaminen-lapsiakin saa hankkia kuka tahansa mihin tahansa olosuhteisiin ei joudu edes maksamaan koska valtion piikkiin menee jos olet köyhä vanhempi. Jeeeeee.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Sen  koiran omistajalla on kaikki oikeudet kunnes siirtää omistusoikeuden sulle.  Ei nuo mitään maata kaatavia kysymyksiä ole, on ne otettava huomioon joka tapauksessa sekä itse että kasvattaja.

Ok. Mutta älkää napatko ekaa kissanpentua mitä teille tarjotaan. T. Siihen sortunut.

Yhdistykset ja löytöeläintalot eivät anna kissoja vapaasti ulkoileviksi. Jos olette jotenkin maininneet, että teidän mielestänne kissan kuuluu ulkoilla vapaasti, niin sitten varmaankaan teille ei löydy koskaan kissaa. 

Niin, ja minunkaan mielestäni kissojen ei kuulu ulkoilla vapaasti, vaikka tällä tietenkin provosoin kissahulluja.

Itse olen alkanut haaveilemaan koirasta,. Mutta uskon, etten tule sellaista saamaan, koska minulla ei ole ollut koskaan omaa koiraa. Hevosia kyllä ja muita eläimiä. Nyt olisi aikaa koiralle. Lenkkeilen yksin paljon  ja tykkäisin kouluttaa. Mitään rescue-koiraa en ensimmäiseksi ottaisi. Mutta en usko, että saan minkäänlaista koiraa. Miten voi olla koirakokemusta, jos ei koiraa saa? Jonkun koiran on aina oltava se ensimmäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vähän samoja kokemuksia, tosin kyseessä oli koiria ulkomailta pelastava yhdistys. Kaikki oli jo sovittu, hakemukset täytetty, koira katsottu, oltiin menossa katsomaan kyseistä koiraa kun ilmoitettiin, että ei tarvitse tullakaan, emme anna sitä teille. Ei siis oltu nähty edes kasvotusten, eikä kukaan ollut nähnyt, miten koiran kanssa olisimme. Otimme sitten koiran toisen yhdistyksen kautta. Hyvin olemme hoitaneet koiraa jo kymmenen vuotta.

Olen useamman kasvattajan kanssa puhunut puhelimessa ja sanonut suoraan että sovitaanko tapaaminen jotta voidaan jutella ja voin samalla nähdä emän niin vastaus aina että ...tapana on sitten vasta tavata kun pennut ovat syntyneet ..joten millä perusteella se pennun kodin valinta tehdään jos 10 min puhutaan puhelimessa eikä edes tavata. Eräs sanoi että tulee kotikäynnille ennen päätöstä --siis onko se joku sossu meille tosin voi tulla mutta en mielellään avaa kotini ovia jokaiselle kasvattajalle ja esittele kotia jotta joku täysin vieras ihminen saa sitten ilmaiset kahvit ja pullat:-) ...

Pentu halutaan eikä ole varaa ja halua edes kahviin ja pullaan. Eikä koti kestä katsomista. 

En tiedä paljonko koiria rekisteröidään vuodessa, mutta kissoja noin 4000.

Navettakissojen pitäminen on vähentynyt vähintään samassa tahdissa kuin maatilojen määrä. Eläinsuojeluyhdistysten kissat taitaa paljolti tulla ankeista sisäsiittoisista kissapopulaatioista, joita jotkut vanhukset ruokkii pihoillaan jne. Yllättäen ovat sitten lähes täysin villejä.

Ei siis ihme, että kissoja (varsinkaan terveitä, huolella hoidettuja ja sosiaalisia) ei tahdo riittää yli 5 miljoonan hengen kansalle.

Jos tuntuu että kissoja on tarjolla liian vähän tai liian kalliilla, harkitkaa sijoituskodiksi (kasvattajalle) tai sijaiskodiksi (eläinsuojeluyhdistykselle) ryhtymistä. Siinä pääsee samalla kantamaan itse kortensa kekoon, että toiset saavat lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmille ei myönnetty koiraa koska  asuvat rivitalossa! Koira oli pieni, ei mikään rotikka. Kävivät katsomassa sitä esyllä ja kovasti olisivat antaneet uuden kodin muttei sallittu. Ottivat sitten löytökoiran Espanjasta. 

meille ei myydä edes rotikkaa omakotitaloon koska meillä ei ole kokemusta juuri siitä rodusta eikä meillä ole hänelle kaveria täällä valmiina..se omakotitalo ei ole enää mikään tae että saa koiran ostettua.

Joo, omakotitalo ei kouluta koiraa eikä auta pärjäämään vahvaluonteisen koiran kanssa. Siihen on joku muu syy kuin asumismuoto, että ette saaneet rotikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Miksi te haluatte pentua tavoitteellisesti kasvattavista kenneleistä? Niiden omistajat ovat laittaneet kasvatustyöhönsä kymmeniä tuhansia euroja, hankkineet jalostusmateriaalia ulkomailta, käyneet rodun erikoisnäyttelyissä ulkomailla, tutkituttaneet ja näyttelyttäneet koiransa, koska haluavat kasvattaa tyypillisiä, rotumääritelmän mukaisia rotukoiria.

Teille pitäisi myydä lenkkikaveriksi ilman yhtään sitoutumista näyttelyihin, terveystutkimuksen tai luonnetesteihin huippuvanhemmista pentu?

Hankkikaa lenkkikaverinne jostain aivan muualta, älkää piinatko laadukkaisiin, rotutyypillisiin näyttelykoiriin keskittyviä kunnollisia kasvattajia.

Vierailija kirjoitti:

OLen Facessa kahdessa eri ryhmässä jossa ideana on etsiä kissalle uusi koti ja nämä ryhmät ovat vain täynnä "etsin  kissaa" ilmoituksia, kysyntä on suurempi kuin tarjonta. Miksi koko suomi tahtoo äkkiä kissan ja miten siitä on tullut noin vaikeaa?!

Oma koirani tuli Fb kotia etsivät koirat ryhmän kautta.

Olen sitä mieltä, että eläinsuojeluyhdistysten toiminnassa on järkeä. Kertovat suoraan mitä eläimen toiminnasta ja historiasta tietävät. Tori-Fb ym. Myyjistä osa "unohtavat" kertoa olennaisia, vaikka niitä erikseen kysytään.

Oman koirani historia: lähti ensimmäiseltä omistajalta seuraavalle eroahdistuksen vuoksi, seuraava laittoi Fb ryhmään myyntiin, "koska ei tullut kissojen kanssa toimeen", ei sanaakaan eroahdistuksesta.

Huomasin melko nopeasti tämän koirassa, tosin kodin vaihto voi aiheuttaa eroahdistusta ja muuta mielenkiintoista. Sain yhteyden koiran kasvattavaan ja hän ihmetteli, miksi minulle ei asiasta kerrottu, vaikka oli tiedossa.

Onneksi tuli meille, toisenlaisesta kodista olisi saattanut lähteä kiertoon.

Kasvattajat ja yhdistykset pyrkivät hankkimaan koirille hyvän loppuelämän kodin ja se on tärkeää. Se että SINÄ koet epämukavuutta, kun sinulta tiedustellaan elämästäsi ja mitä sinulla on koiralle tarjota. Tämän kannalta voit miettiä toisin, jos kasvattaja tai yhdistys tulee lopputulemaan, että ko koira tai rotu ei vastaa sinun tarpeistasi tai sinun tarjottavasi ei vastaa koiran tarpeita.

Onko tämän hetkinen tarpeesi olennaisempi, kuin koiran hyvä loppuelämä? Ja kyllä, joku voi tarjota enemmän, kuin sinä.

Varsinkin lapsiperheistä lemmikkejä lähtee usein kiertoon, allergiat ym.

Vierailija kirjoitti:

HESYllä on kohta vuoden kotia etsinyt koira... Ei kerrostaloon eikä saa olla pieniä lapsia, koska innokas koira kaataa ne kumoon (ei ole siis vihainen). Ei jumal... KAIKKI pennut ja nuoret koirat on tuollaisia! Ilmeisesti lapsiperheiden ei pidä hankkia koiria ollenkaan ikinä.

Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, että Hesylle on tuotu koiria takaisin tai niitä on hylätty Hesylle sen vuoksi, että "se on nuori ja innokas ja kaataa lapsia kumoon".

Myös ihmiset ottaa kerrostaloon ties mitä haukkuvia rotuja ja sitten ollaan luopumassa kuukauden päästä, kun ei pärjätäkään sen kanssa.

Eläinsuojelupuolella ollaan niin kyllästyneitä näihin tapauksiin, että pakko vetää tiukalla seulalla. Ja siitäkin huolimatta eläimiä jätetään heitteille, lasketaan ulos jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmille ei myönnetty koiraa koska  asuvat rivitalossa! Koira oli pieni, ei mikään rotikka. Kävivät katsomassa sitä esyllä ja kovasti olisivat antaneet uuden kodin muttei sallittu. Ottivat sitten löytökoiran Espanjasta. 

meille ei myydä edes rotikkaa omakotitaloon koska meillä ei ole kokemusta juuri siitä rodusta eikä meillä ole hänelle kaveria täällä valmiina..se omakotitalo ei ole enää mikään tae että saa koiran ostettua.

Joo, omakotitalo ei kouluta koiraa eikä auta pärjäämään vahvaluonteisen koiran kanssa. Siihen on joku muu syy kuin asumismuoto, että ette saaneet rotikkaa.

Eivät ole kyllä muuta kysyneet paitsi missä asutte ja onko kokemusta rodusta. En tuntenut kasvattajaa etukäteen eikä hän tiedä meistä mitään. Kahvia ja pullaa meillä riittää ja muutakin ruokaa vaikka sulle tai jopa huone kalustettuna jos haluat kesäloma matkalla poikketa  tänne suomen Monacoon.Mies mielellään lämmittää sinulle saunan ja saat vielä juomatkin saunan päälle..Joten ei kannata kauheasti arvostella tai laittaa kasaan ihmisiä joista ei tiedä mitään .

Täällä on moni vastannut asiaa ap:n kysymykseen. Minusta on hienoa, että löytöeläimille halutaan antaa koti, mutta ihmiset eivät aina ymmärrä millaisia eläimiä ovat ottamassa, kun löytöeläintä hakevat. Kun nyt kissoista puhutaan, niin monet löytökissat on joko populaatioista, karanneet ja toimitettu eläintaloon eikä omistaja ole koskaan hakenut pois, tai pahimmassa tapauksessa ovat otettu omistajilta, jotka ovat kohdelleet kissaa huonosti. Sellaisia heti kotiin valmiita sosiaalisia ja hyvätapaisia kisuja ei juuri ole. Ne kissat on usein tosi arkoja ja pelkäävät ihmistä tai voi olla erilaisia terveysongelmia, jotka omistajan pitää huomioida. Monet ovat tottuneet olemaan yhden tai kahden kaverikissan kanssa, eikä kissoja haluttaisi erottaa turhaan, jos se kaveri on helpottanut kissan sopeutumista. Tällaista kaverin kanssa viihtyvää kissaa ei myöskään haluta antaa ainoaksi kissaksi, koska eläin ei välttämättä kotiudu helposti tai viihdy yksin. Kaikki kissat kuitenkin haluttaisi antaa koteihin, joihin ne saisivat jäädä asumaan pysyvästi. Ei ole kenenkään etu, että jo kovia kokenutta eläintä kierrätetään omistajalta toiselle löytöeläintalon kautta ja eläin palaa aina takaisin, koska ei sovi perheeseen syistä x ja y. Mitä tulee vaatimuksiin omistajaa kohtaan, on minusta ihan luonnollista olettaa, että ihminen voi tarjota turvallisen ympäristön ja että hänellä on varaa huolehtia eläimestä, myös eläinlääkärikuluista. Joillekin kissoille turvallinen ympäristö tarkoittaa, ettei ole muita eläimiä eikä lapsia. Löytöeläintalot ja löytöeläinten ottajat tekevät yhteistyötä, jotta eläin saa mahdollisimman hyvät olot. Jos tähän yhteistyöhön ei kykene edes sen vertaa, että noudattaa eläimen adoptioon kuuluvia ohjeistuksia, niin silloin pitää hankkia eläin jostain muualta.