Millainen yli-ihminen pitäisi olla että kelpaisi omistajaksi kodittomalle lemmikille?

Kannattaa kiertää eläinsuojeluyhdistykset kaukaa, niissä ihmiset on ihan h*lluja. Itse en ikinä ottaisi noista mitään eläintä.

Rotueläinten kasvattajat - etenkin kissapuolella- samaa porukkaa.

Sitten ne ihmettelee, miksi otetaan rekisteröimättömiä vaikka itse tekevät kaikkensa, ettei heiltä eläintä halua ottaa.

Mun vanhemmille ei myönnetty koiraa koska  asuvat rivitalossa! Koira oli pieni, ei mikään rotikka. Kävivät katsomassa sitä esyllä ja kovasti olisivat antaneet uuden kodin muttei sallittu. Ottivat sitten löytökoiran Espanjasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin adoptoida kissan yksin. Olen rauhallinen kotona viihtyvä 30-vuotias nainen. On vakituinen työpaikka ja kokemusta kissoista. Silti tuli vain vastausta ettei ole minulle sopivaa kissaa. Kerroin että voin ottaa myös 2 kerrallaan mutta ei. Reilun vuoden kyselin eri tahoilta kunnes luovutin ja otin pennun. Ps. Ottamani kisu on edelleen hengissä ja voi hyvin.

Mitä ihmettä? Noilla kriteereillä olisit melkein jo saanut adoptoitua ihmisvauvan :D

Käykää katsomassa apulasta 

www.lemmikkipalstat.net/apula/   siellä ihmiset ilmoittavat koirista, kissoista ja muista lemmikeistä jotka tarvitsevat uuden kodin, 

varmasti saatte suoraan joltain ihmiseltä vanhemmankin kissan, eikä yhdistyksien kautta, 

mulle tuli tuolta apulasta vanha koira, 

siellä ilmoitukset vaihtuvat nopeastikin, joten kannattaa käydä katsomassa usein

OLen Facessa kahdessa eri ryhmässä jossa ideana on etsiä kissalle uusi koti ja nämä ryhmät ovat vain täynnä "etsin  kissaa" ilmoituksia, kysyntä on suurempi kuin tarjonta. Miksi koko suomi tahtoo äkkiä kissan ja miten siitä on tullut noin vaikeaa?!

Meillä oli vähän samanlaisia ajatuksia kun nykyistä kissaamme olimme hakemassa. Meillä oli siis jo kiikarissa juuri tietty kissa, joka luonnekuvauksensa perusteella tuntui sopivan meille. Olemme kolmekymppinen pariskunta, kummallakaan ei kokemusta lemmikeistä. Piiiiitkän hakuprosessin jälkeen saimme kissan, mutta kyllä pari kertaa kävi mielessä, että ihan kun lasta olisi adoptoimassa. 😊

En muista mikä se yhdistys oli josta kyselin mutta siellä oli outoja sääntöjä josta joku täällä jo kirjoitti. Jäi tunne että pitäisi olla yhdistyksen tavoitettavissa jatkuvasti. Minulle puhuttiin myös tarkastuskäynneistä jolloin totesin että jatkan etsintää muualta. Tästä on kyllä aikaa ehkä viitisen vuotta joten en tiedä onko nuo tarkastuskäynnit vielä voimassa? Tuntui ainakin silloin ettei yhdistyksen työntekijät ymmärtäneet itse kissoista mitään vaan olivat opetelleet säännöt paperista ja lukemalla jotain kissan hoitokirjoja, toisin sanoen tuntui että puuttui sellainen maalaisjärki siitä touhusta.

HESYllä on kohta vuoden kotia etsinyt koira... Ei kerrostaloon eikä saa olla pieniä lapsia, koska innokas koira kaataa ne kumoon (ei ole siis vihainen). Ei jumal... KAIKKI pennut ja nuoret koirat on tuollaisia! Ilmeisesti lapsiperheiden ei pidä hankkia koiria ollenkaan ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Käykää katsomassa apulasta 

www.lemmikkipalstat.net/apula/   siellä ihmiset ilmoittavat koirista, kissoista ja muista lemmikeistä jotka tarvitsevat uuden kodin, 

varmasti saatte suoraan joltain ihmiseltä vanhemmankin kissan, eikä yhdistyksien kautta, 

mulle tuli tuolta apulasta vanha koira, 

siellä ilmoitukset vaihtuvat nopeastikin, joten kannattaa käydä katsomassa usein

Pentutehtailijoiden ja huijareiden palsta, en ikimaailmassa ottaisi/ostaisi sitä kautta lemmikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ollut aiemmin kissaa? Monet löytöeläinkotien kissat annetaan vain kokeneisiin kissakoteihin. Lisäksi osan kohdalla vaaditaan, että kodissa asuu jo ennestään toinen kissa.

Siellähän on tavallisia mummon sylikissojakin eikä noita vaiketa tapauksia pelkästään. Onhan se eläin jossain vaiheessa otettava ensimmäistä kertaa ja hinta ja haastattelu karsii pahimmat pöljimykset.

Vierailija kirjoitti:

En muista mikä se yhdistys oli josta kyselin mutta siellä oli outoja sääntöjä josta joku täällä jo kirjoitti. Jäi tunne että pitäisi olla yhdistyksen tavoitettavissa jatkuvasti. Minulle puhuttiin myös tarkastuskäynneistä jolloin totesin että jatkan etsintää muualta. Tästä on kyllä aikaa ehkä viitisen vuotta joten en tiedä onko nuo tarkastuskäynnit vielä voimassa? Tuntui ainakin silloin ettei yhdistyksen työntekijät ymmärtäneet itse kissoista mitään vaan olivat opetelleet säännöt paperista ja lukemalla jotain kissan hoitokirjoja, toisin sanoen tuntui että puuttui sellainen maalaisjärki siitä touhusta.

Tuo on kyllä normi jos otat vaikka ulkomailta löytökoiran luotettavalta yhdistykseltä. Eivät ne ole oven takana kyttäämässä, vaan tarkoitus on pitää huolta niistä elukoista, tarjota tukea ja karsia juurikin elämänkallut. Otin itse aikoinaan koiran ja kerran alussa kävivät kun yhdessä sovittiin aika, keitin kahvit ja istuskeltiin ja rapsuteltiin koiraa. Kävin itsekin tekemässä käsitöitä yhdistyksen myyjäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ainakin olisi vaikeaa kun on lemmikki ennestään, eikä montaa eläintä kuulu olevan jotka kävisi myöskään lapsiperheeseen. Ollaan siis aika ulkona kriteereistä joihin soveltuuvat.

- pelkät omakotitalot käy (koirien kohdalla)

- ei saa olla pieniä lapsia (melkeinpä kaikki eläimet)

- joko pitää ehdottomasti olla toinen kissa tai ei mitään muita eläimiä missään nimessä (näin erityisesti kissojen kohdalla)

Ei multa kyllä mitään ok-taloja kyselty kun koiran otin. Yksi koira eläinsuojeluyhdistykseltä ja toinen sen jälkeen ulkomailta rescuekoira. Rescuekoiran kohdalla piti kirjoittaa lyhyesti vastaukset kysymyksiin koiranpidosta.

Mutta ap:lle sanoisin, että osta vaikka pentutehtaalta. Niissäkin on enemmän järkeä kuin noissa kissahulluissa. Eli kissahullut ovat oikeasti aivan sekopäisiä. Siinä ei vaikkapa lakien rikkominen tunnu missään, jos omassa päässä saadaan kehiteltyä jokin täysin kuvitteellinen skenaario, jolta pitää kissoja suojella. Siis mielikuvituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni paloi käpy kun olin katsomassa kodittomia kissoja. Kissan ottaminen olisi maksanut 100 euroa. Ei siinä mitään, olisin sen leikatusta ja madotetusta kissasta voinut mielelläni maksaakin. Kuitenkin kun luin papereita tarkemmin, niin kyseessä ei ollut kauppahinta, vaan jonkinlainen "luovutusmaksu". Kysyin tästä sitten tarkemmin, ja minulle se eläinsuojeluyhdistyksen tyttö sitten ihan kirkkain silmin selitti, että omistusoikeus ei siirry minulle ja olisi ollut sitä sun tätä velvollisuutta yhdistystä kohtaan vielä sen jälkeenkin. En olisi saanut viedä sitä kissaa edes piikille, ennenkö olisin kysynyt yhdistykseltä ensin. Läväytin sitten ihan täyslaidallisen palautetta siltä seisomalta sille likalle ja totesin että pitäkööt mirrinsä.

Aika malttamattomalta vaikutat. Mitä sitten jos elukka paskoo sisälle ja raapii huonekaluja kuten kissoilla on tapana, läväytätkö palautteen katille ja viet piikille ja toteat että pidä kynsimisesi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ap:lle sanoisin, että osta vaikka pentutehtaalta. Niissäkin on enemmän järkeä kuin noissa kissahulluissa. Eli kissahullut ovat oikeasti aivan sekopäisiä. Siinä ei vaikkapa lakien rikkominen tunnu missään, jos omassa päässä saadaan kehiteltyä jokin täysin kuvitteellinen skenaario, jolta pitää kissoja suojella. Siis mielikuvituksessa.

Nyt on kyllä elämänkoululaisen postaus. Joo, tue "ihmeessä" pentutehdasta jossa nuorella nartulla teetetään pennut joka juoksussa ja myydään takakontista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista mikä se yhdistys oli josta kyselin mutta siellä oli outoja sääntöjä josta joku täällä jo kirjoitti. Jäi tunne että pitäisi olla yhdistyksen tavoitettavissa jatkuvasti. Minulle puhuttiin myös tarkastuskäynneistä jolloin totesin että jatkan etsintää muualta. Tästä on kyllä aikaa ehkä viitisen vuotta joten en tiedä onko nuo tarkastuskäynnit vielä voimassa? Tuntui ainakin silloin ettei yhdistyksen työntekijät ymmärtäneet itse kissoista mitään vaan olivat opetelleet säännöt paperista ja lukemalla jotain kissan hoitokirjoja, toisin sanoen tuntui että puuttui sellainen maalaisjärki siitä touhusta.

Tuo on kyllä normi jos otat vaikka ulkomailta löytökoiran luotettavalta yhdistykseltä. Eivät ne ole oven takana kyttäämässä, vaan tarkoitus on pitää huolta niistä elukoista, tarjota tukea ja karsia juurikin elämänkallut. Otin itse aikoinaan koiran ja kerran alussa kävivät kun yhdessä sovittiin aika, keitin kahvit ja istuskeltiin ja rapsuteltiin koiraa. Kävin itsekin tekemässä käsitöitä yhdistyksen myyjäisiin.

Miksi alapeukutit...?

Sijaisperheeksi varmaan pääsisi. Hehän maksavat siitä ns vuokraa joka kuukausi.

Sama meillä. Ollaan hieman alle kolmikymppinen pariskunta, tilava asunto ja rauhallinen elämä. Oltaisiin otettu tarvittaessa kaksi kissaa. Meillä tilanne kaatui siihen ettemme osanneet sanoa varmaksi haluammeko lapsia tulevaisuudessa, "ettei lasten tultua lähde kissa kiertoon".

Ymmärrän että jotkut viskaa kissan puhalle kun vauva tulee, mutta tuntui kohtuuttomalta että meidän olisi pitänyt tietää elämän kulku 10+v eteenpäin.

Ja samalla puhutaan että löytölät ratkeaa liitoksistaan kun kissoja on niin paljon etsimässä kotia.

Seurasin viime vuonna vierestä ystäväni ja hänen miehensä ja lasten koiranostoprosessia. Tämän jälkeen ei ole kyllä itsellä mitään mielenkiintoa lähteä koskaan tuohon prosessiin mukaan. Oli haastatteluja ynnä muuta kotitarkastusta eikä millään tahtonut löytyä koiraa tavalliselle suomalaiselle perheelle jossa työssäkäyvät vanhemmat (säännöllinen työaika 8-16) ja kouluikäiset lapset jotka ovat rauhallisia ja luotettavia eikä mitään diagnooseja (jos nyt ajattelisi etteivät haluaisi antaa perheeseen jossa vaikka ylivilkkaat lapset). Käsitin ystäväni puheesta että lasten mahdollisista diagnooseista oli jopa kysytty haastattelussa! Ja muutenkin ne kasvattajan vaatimukset yhteydenpidosta ja näyttelypakoista sen jälkeen kun koira on vaihtanut omistajaa tuntuivat todella kontrolloivilta. Miksi kasvattaja luulee, että hänellä olisi jotain sananvaltaa perheen ja heidän koiransa asioihin? 

Luultavasti kyse on siitä, että sillä hetkellä on ollut tarjolla hyvin arkoja ja luonnosta loukutettuja villikissoja. Sellaiset vaativat tosi paljon aikaa ja evästä, että niistä tulee kotikissoja eikä takeita siitäkään voi antaa. Olen loukuttanut paljon kissoja, kun eräs kyläläinen niitä tehtaili vuosikausia ja jätti talven armoille. Ne tulivat sitten meidän kissojen ruokakupeille navetasta. Sellaista kissaa en kyllä itselleni ottaisi.

Itse olen kyllä aina saanut koiran esyltä eikä kukaan ole tehnyt minkäänlaisia tarkastuksia jälkikäteen. Toki haastateltu, että kuinka paljon on kokemusta, koska aikuisen koiran käytöksestä ei kukaan voi takeisiin mennä. Lasten ollessa pieniä sain myös koiria, hyvin on mennyt, vaikka koirat isoja ja niillä on ollut ongelmia aggressiivisuuden ja vahtimisen kanssa (olleet monissa kodeissa, kiertolasiia). Lupsakoita kotikoiria niistä kaikista on tullut ja parhaillaankin yksi lököttelee tuossa sohvalla. Arkojen koirien kanssa olisi ollut vaikeampaa, mutta nämä ovat olleet voimakasluonteisia, aktiivisia ja hyvähermoisia koiria kaikki, joita olen ottanut rescue-  ja esy-koirina. Korostettiin, että takaisin voi tuoda, jos en pärjää, mutta yhtäkään en ole vienyt ja kaikki ovat vanhoiksi eläneet.