Muuten hyvä mies, mutta syö pelkkiä ns. lasten ruokia

Kyllähän tuollaisen kokemuksen jälkeen on varmaan terapian tarpeessa. Lol.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä naiset on rajoittuneita. Ei ihme että useimmat saa elellä sinkkuna koko elämänsä.

Mieluummin sinkkuna kun 'äitinä' mieslapselle, mutta kyllä itse ainakin tunnen paljon miehiä, jotka syövät ns. normaalisti ja monipuolisesti, kokkailevat ja käyvät ulkona syömässä etnisissä ravintoloissa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy hänet sellaisena , kun on .Tai lopeta pelleilysi, hänenkin on hyväksyttävä sinut , juuri sellaisena , kun olet . Kaikkine vikoine ja virheinesi.Anna tilaa toisenkin olemassaololle, ei vain sinun pillisi mukaan.

Jokaisella ihmisellä on omat toisen mielestä omat "puutteensa" , mutta pitäisin kyllä ruokavaliota yhtenä merkittöminpinä asioina maailmassa. Mutta, toki jos nyt välttämättä haluaa keksiä syyn eroon, niin käyhän se tekosyynä sekin. Muita vastaavia voisi olla tennissukkien pito tai avaimien pitäminen vasemmassa taskussa oikean sijaan jne.

Itselleni ruoka on aika tärkeä asia, sitä kun pitää kuitenkin syödä joka päivä useamman kerran päivässä, joten olisi tosi ankeaa, jos kumppanilla olisi noin rajoittunut maku. Lisäksi nautin siitä, että voidaan valmistaa ja jakaa yhdessä ruoka sekä suunnitella tulevia aterioita. Arkiruoan pitää olla monipuolista ja ravitsevaa (eli paljon kasviksia, kuituja ja hyviä rasvoja). Ravintolassa käyminen on myös itselleni mieluisaa, joten siksi on kiva, että kumppanikin nauttii siitä. Kaikille ruoan maku ja laatu ei selvästikään ole yhtä tärkeä, mutta minulle ja monelle muulle on.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä naiset on rajoittuneita. Ei ihme että useimmat saa elellä sinkkuna koko elämänsä.

Ehkäpä ne sinkkunaiset haluaa elää sinkkuina, ei nykynaisen päätavoite elämässä ole, että kunhan vaan olisi mikä tahansa mies rinnalla. Kyllä omassa ystäväpiirissä on paljon sinkkunaisia, jotka saisivat miehen hetkessä, mutta HALUAVAT olla mieluummin yksin kunnes löytävät sellaisen miehen, jonka kanssa arvot ja tavoitteet osuvat kunnolla yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksais. Kerran seurustelin ruokarajoitteisen kanssa, ja ihan sairaan ärsyttävää miettiä, mitä ruokaa voi tehdä ja millä mausteilla / lisukkeilla. Tavallaan joutuu rajoittamaan omaa ruokailuaan.

Omille lapsille olen tarjonnut aina monipuolisesti ihan kaikkea. Vaikka joku olisi aluksi pahaa, maistavat sitkeästi ja nyt ovat jo itse todenneet, että kun parikymmentä kertaa on syönyt jotain, se alkaa maistua ihan normaalilta. Ilman kummempaa opettelua on kuitenkin aina mennyt oliivit, katkaravut, homejuustot, ananakset, kaalilaatikot, sipulit, kalat, sienet sun muut. Toinen lapsista ei tykännyt jossain vaiheessa mistään, missä on pekonia, nykyisin menee sekin. Toinen pitää suolasienistä ja tateista, muttei muista niin välitä. Kuitenkin sanoisin monipuolisiksi syöjiksi. 

Noiden nirsojen aikuisten kohdalla saattaa olla peli menetetty, mutta kasvatetaan kukin omista lapsistamme monipuolisia syöjiä, niin ruokapelleily ajansaatossa vähenee ja säästää monien hermoja.

Muuten olen samaa mieltä, mutta ihmettelen, miksi lapsi pitää väkisin opettaa syömään jotain niin epäterveellistä ja epäeettistä kuin pekoni?

Oma elämä kirjoitti:

Täällä vinkuvat variksenpelättimen näköiset ylilihavat selluliittipakkaukset silmälaseineen ja rumine tatuointineen ja kuvittelevat, että miehen pitäisi elättää ja kasvattaa Teidän kamalat kersaane edellisistä virheliitoistanne.

Raavas mies syö riistaa,kalaa ja ja lihaa. Usein itsepyytämäänsäkin. Ei miehen tehtävä ole olla mikään ohjelma- ja viihdetoimisto, jota käyttää näytillä pingviinipuvussa Michelin-ravintolassa syömässä pikkurilli pystyssä. Eikä ole tarkoitus ravata alvariinsa anoppilassa käyttäytymässä korrektisti vailla ilman omia mielipiteitä.

Voihan aina toki valita hiirulaisenkin sohvalle kutomaan villasukkia.

Kyse ei ollut siitä että alvariinsa ravattais, vaan että silloin kun mennään niin osaa olla kuin aikuiset.

Mä en ikinä alkais seurustelemaan naisen kanssa, joka käyttäytyisi noin. Teen mielelläni ruokaa kun joku muukin on syömässä, ja nykyään teen ja syön lähes aina vegaanista, koska naisystäväni on vegaani. Mutta meillä syödään ulkona (vaikka sitten vain pizzeriassa) vähintään kerran viikossa ja säännöllisesti tasokkaammissakin paikoissa. Sitten kun ollaan matkoilla, et todellakaan mennä mäkkäriin vaan maistellaan paikallisia erikoisuuksia paikoissa, joissa ihmiset osaavat käyttäytyä.

Tähän tapaukseen valitsisin itse tällä palstalla niin usein vitsinä heitetyn: "Jätä se sika".

M, 50+

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä naiset on rajoittuneita. Ei ihme että useimmat saa elellä sinkkuna koko elämänsä.

Mieluummin sitä kai yksin elää, kun tyytyy p*****n

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä naiset on rajoittuneita. Ei ihme että useimmat saa elellä sinkkuna koko elämänsä.

Mieluummin sitä kai yksin elää, kun tyytyy p*****n

= illuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksais. Kerran seurustelin ruokarajoitteisen kanssa, ja ihan sairaan ärsyttävää miettiä, mitä ruokaa voi tehdä ja millä mausteilla / lisukkeilla. Tavallaan joutuu rajoittamaan omaa ruokailuaan.

Omille lapsille olen tarjonnut aina monipuolisesti ihan kaikkea. Vaikka joku olisi aluksi pahaa, maistavat sitkeästi ja nyt ovat jo itse todenneet, että kun parikymmentä kertaa on syönyt jotain, se alkaa maistua ihan normaalilta. Ilman kummempaa opettelua on kuitenkin aina mennyt oliivit, katkaravut, homejuustot, ananakset, kaalilaatikot, sipulit, kalat, sienet sun muut. Toinen lapsista ei tykännyt jossain vaiheessa mistään, missä on pekonia, nykyisin menee sekin. Toinen pitää suolasienistä ja tateista, muttei muista niin välitä. Kuitenkin sanoisin monipuolisiksi syöjiksi. 

Noiden nirsojen aikuisten kohdalla saattaa olla peli menetetty, mutta kasvatetaan kukin omista lapsistamme monipuolisia syöjiä, niin ruokapelleily ajansaatossa vähenee ja säästää monien hermoja.

Muuten olen samaa mieltä, mutta ihmettelen, miksi lapsi pitää väkisin opettaa syömään jotain niin epäterveellistä ja epäeettistä kuin pekoni?

Tämä

Vaimo alkoi vegaaniksi. Sitten jätti pois myös vehnän ja sokerin. Kieltämättä on raivostuttavaa. Nyt valittaa kun en kokkaa juuri hänen haluamiaan ruokia ja hän joutuu itse huolehtimaan syömisistään. Ero on myös käynyt mielessä.

Jotenkin surullista että jopa tommosesta ihminen arvotetaan "epänormaaliksi" tai et on turn off. Minuun ei vaikuttas mitenkään, koska mulle tärkeämpää miehessä on hänen luonteensa, entä mitä se syö. Inhoan juuri tällaista arvottamista epänormaalin/normaalin mittakaavoissa. Koska mikä nyt oikeesti on "normaalia"? Sitäpä voi miettiä, koska valitettavasti meillä ihmisillä on omat piirteemme ja mitä haluamme mieluiten esim. syödä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista että jopa tommosesta ihminen arvotetaan "epänormaaliksi" tai et on turn off. Minuun ei vaikuttas mitenkään, koska mulle tärkeämpää miehessä on hänen luonteensa, entä mitä se syö. Inhoan juuri tällaista arvottamista epänormaalin/normaalin mittakaavoissa. Koska mikä nyt oikeesti on "normaalia"? Sitäpä voi miettiä, koska valitettavasti meillä ihmisillä on omat piirteemme ja mitä haluamme mieluiten esim. syödä.

Ehkä kyse ei ole "normaaliudesta" vaan siitä ettei tavat ja tottumukset käy yksiin. Jos itse arvostaa monipuolista ruokaa ja ruokakulttuuria ja toinen ei, se on vähän sama asia kuin että itse arvostaa hiljaisuutta ja toinen tykkää jatkuvista taustaäänistä ( esim. radio, tv tms.). Kumpikin on "normaalia" mutta kumpikaan ei ehkä halua luopua omasta arkipäiväisestä nautinnosta. Silloin kantsii vaan etsiä paremmin yhteensopiva ihminen.

En usko että pystyisin tuollaisen miehen kanssa olemaan, olisi sen verran iso turn off. Itse tykkään kokeilla kaikkia uusia ruokia ja yhdessä illallistaminen hyvää ruokaa ja hyvää viiniä on mielestäni niitä elämän suuria nautintoja jotka halauisin jakaa kumppanini kanssa. Haluan myös käydä erilaisissa ravintoloissa syömässä eksoottisia ruokia ja jos ruokavalio koostuu vaan nakista ja perunamuusista niin eipä tuo onnistu. Kotonakin joutuisi sitten aina tekemään kaksi ruokaa joten joo ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä naiset on rajoittuneita. Ei ihme että useimmat saa elellä sinkkuna koko elämänsä.

Ja ne ketkä ei ole rajoittuneita ovat kyllä aikamoisia hutsuja.

Haha. Olen naimisissa miehen kanssa, joka syö vain lihaa ja pastaa tai muuta vehnää. Hän on hoikka.

Minä en syö lihaa enkä vehnää, paitsi ravintolan pizzassa. Minä olen lihava.

Teemme omat ruokamme ja rakastamme toisiamme.

Voimaannu ajatuksella että jossain on työstään maustuneita, aromikkaita, parrakkaita, huonosti pukeutuvia miehiä jotka syö ihan kaikkea mitä lämpimänä lautasella eteen tulee. Tietty jos tutustumista pohjustavalla naisella on saapikkaat ja ohuet alkkarit niin sitten pitää panostaa omaan syömiseen niinkin paljon että ne ällöt oliivit, aurajuustot ja tikkamasalat vaan kurkusta alas hymyillen ettei deittilissu pahoita mieltään tai käy niin kuin setämiehille käy naisasioissa- tyhjän sai pyytämättäkin.

On se kumma ettei mies kelpaa omana itsenään vaan pitää HETI alkaa vaatimaan ja muuttamaan syömistottumuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista että jopa tommosesta ihminen arvotetaan "epänormaaliksi" tai et on turn off. Minuun ei vaikuttas mitenkään, koska mulle tärkeämpää miehessä on hänen luonteensa, entä mitä se syö. Inhoan juuri tällaista arvottamista epänormaalin/normaalin mittakaavoissa. Koska mikä nyt oikeesti on "normaalia"? Sitäpä voi miettiä, koska valitettavasti meillä ihmisillä on omat piirteemme ja mitä haluamme mieluiten esim. syödä.

Tällaisen ihmisen kumppaniksi sopii toinen suurinpiirtein samankaltainen. Jos taas toiselle terveellinen ruoka on tärkeä arvo niin kyllä sitä kumppaniksi mieluiten ottaa sellaisen, joka ajattelee samoin tavoin. Samoin kulinaristille, jolle ruoka on elämys eikä vain mahantäytettä sopii paremmin kumppaniksi joku ruuan suhteen kokeilunhaluisempi.  Itse kokkailen joka lähes joka päivä jotain ruokaa, jota en ole ennen kokeillut. On suomalaista, meksikolaista, aasialaista, persialaista, karibialaista, afrikkalaista, intialaista, italialaista ja milloin mitäkin ruokaa ja samoin käyn usein ulkona syömässä etnisissä ravintoloista. Mielestäni olisi jotenkin surullista, jos en voisi jakaa noita ruokaelämyksiä kumppanin kanssa ja kokkaisin sitten aina vain itselleni kun kumppani lämmittäisi niitä ranskalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista että jopa tommosesta ihminen arvotetaan "epänormaaliksi" tai et on turn off. Minuun ei vaikuttas mitenkään, koska mulle tärkeämpää miehessä on hänen luonteensa, entä mitä se syö. Inhoan juuri tällaista arvottamista epänormaalin/normaalin mittakaavoissa. Koska mikä nyt oikeesti on "normaalia"? Sitäpä voi miettiä, koska valitettavasti meillä ihmisillä on omat piirteemme ja mitä haluamme mieluiten esim. syödä.

Ehkä kyse ei ole "normaaliudesta" vaan siitä ettei tavat ja tottumukset käy yksiin. Jos itse arvostaa monipuolista ruokaa ja ruokakulttuuria ja toinen ei, se on vähän sama asia kuin että itse arvostaa hiljaisuutta ja toinen tykkää jatkuvista taustaäänistä ( esim. radio, tv tms.). Kumpikin on "normaalia" mutta kumpikaan ei ehkä halua luopua omasta arkipäiväisestä nautinnosta. Silloin kantsii vaan etsiä paremmin yhteensopiva ihminen.

Jos yhteensopivuus on noinkin pienestä kiinni, kuin ruokatottumuksista nii ok. Itteä ei vaan kiinnostas vaikka toinen vetäis kaikki päivät HK:n sinistä vaikka ite tykkäisin ranskalaisesta keittiöstä. Mulle tommonen on vaa yksinkertaisesti aivan sama.

Autismikirjoon kuuluu yleensä yksipuolinen syöminen. Siltä pohjalta kannattaa myös miettiä minkä tyyppistä elämänkumppania haluaa hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullista että jopa tommosesta ihminen arvotetaan "epänormaaliksi" tai et on turn off. Minuun ei vaikuttas mitenkään, koska mulle tärkeämpää miehessä on hänen luonteensa, entä mitä se syö. Inhoan juuri tällaista arvottamista epänormaalin/normaalin mittakaavoissa. Koska mikä nyt oikeesti on "normaalia"? Sitäpä voi miettiä, koska valitettavasti meillä ihmisillä on omat piirteemme ja mitä haluamme mieluiten esim. syödä.

Tällaisen ihmisen kumppaniksi sopii toinen suurinpiirtein samankaltainen. Jos taas toiselle terveellinen ruoka on tärkeä arvo niin kyllä sitä kumppaniksi mieluiten ottaa sellaisen, joka ajattelee samoin tavoin. Samoin kulinaristille, jolle ruoka on elämys eikä vain mahantäytettä sopii paremmin kumppaniksi joku ruuan suhteen kokeilunhaluisempi.  Itse kokkailen joka lähes joka päivä jotain ruokaa, jota en ole ennen kokeillut. On suomalaista, meksikolaista, aasialaista, persialaista, karibialaista, afrikkalaista, intialaista, italialaista ja milloin mitäkin ruokaa ja samoin käyn usein ulkona syömässä etnisissä ravintoloista. Mielestäni olisi jotenkin surullista, jos en voisi jakaa noita ruokaelämyksiä kumppanin kanssa ja kokkaisin sitten aina vain itselleni kun kumppani lämmittäisi niitä ranskalaisia.

Kirjoitin just ton ylimmän kommentin ja oon justiisa semmone ihminen joka ei tee kahteen kertaan samaa ruokaa ja silti hyväksyn jos se kumppani haluaa syyä aina sitä samaa. Siinäpähä syö. Mää voin tehä itelleni mitä haluan, mutta mulle kumppanin syömiset ei oo ongelma vaikka ite teen aina erilaisia ruokia. 😀