Lapsi on saanut koulusta nyt päähänsä että hänen kanssaan pitää lukea ilta ja aamurukous
On siis koulukavereiltaan tuon kuullut ja oppinut. Mutta miten tallaisessa tilanteessa kertoa lapselle lapsiystävällisen sävyyn että me olemme uskonnoton perhe ja että tässä talossa ei rukoilla?
Kommentit (279)
Kyllä olisi lapselle enemmän eduksi saada päähänsä matematiikkaa ja kieliä sieltä koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sai koulusta päähänsä?
Niin, sillai että kops!
Pakkouskonto pitää lopettaa. Ei ole yhteiskunnan asia opettaa totena satuja.
Hoitakoot uskonnolliset yhdyskunnat omalla kustannuksellaan huuhaajuttujensa "opetuksen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se haittaa vaikka pienen iltarukouksen lukisikin?
Rukoilu on turhaa sillä on 100% tieteellisen varmaa että mitään jumalia tai Jumalaa ei ole olemassa. Voihan sitä toki silti vaikka kuinka rukoilla että pihaan uutta tuliterää Mersua ja naapurin ärsyttävälle Penalle salamaiskua, mutta mitään ei tapahdu.
Mainitsemasi tyyppiset rukouksen aiheet tuskin tekisivät vaikutusta mihinkään jumalaan.
Nyt kannattaa rukoilla rauhaa maailmaan, uskoi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelisin lapsen kanssa, tietääkö, mitä se rukoilu on ja yleensäkin noista uskonasioista. Jos edelleen haluaa rukoilla, niin ihan olisi vapaa sen tekemään. Mutta perustelisin myös sen, että minulla on vapaus olla niin tekemättä.
Oma näkökantani on se, että itse ateistina kerron lapsilleni faktat, mutta kuten kaikissa muissakin asioissa, tässäkin lapsella on oikeus tehdä valintansa.
Tulisiko siis ateisti heti uskoon jos iltarukouksen (pari lausetta tyyliin) lapselleen mieliksi rukoilee? Heikkoa on ateisimisi jos näin on.:) Voithan sanoa: no joo tehdään niin koska se nyt on sinulle tärkeää ja..
Kiitos tästä päivästä ja siunaa meitä hyvillä yöunilla, aamen.
Kylläpä aikuiset on kylmiä ja kovia,mutta se onkin tätä lopunaikaa, halutaan pilata lapselta lapsenusko ja ilo. Pelkääkö ap että kuolee jos pitää rukoilla lapsen mieliksi?
Onpa täällä paljon kovia ja ilkeitä kommentteja rukoilusta,mitä sitten jos rukoilee?
Ap, et ehkä ymmärrä rukouksen vaikutuksia eli oli uskonto mikä tahansa tai ylitse kaikkien uskontojen eli oma sydän ääni, joka näin haluaa tehdä eli lapsesi sydän. Ja että meditoi, rukoilee itsensä ja toisten puolesta, niin en oikein ymmärrä, että lapsesi pitäisi noudattaa samaa asiaa kuin teidän perhe? Ja mitä haittaa siitä on? Olisit enemmän onnellinen asiasta, ettei lapsesi käytä väkivaltaa, kiusaa muita ym. ym. Joten ap, anna lapsesi kasvaa sellaiseksi kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Voit sanoa juuri niin kuin sanoit, että me olemme uskonnoton perhe ja tässä talossa ei rukoilla. Lapsi sitten itse päättää mitä tekee ja ajattelee.
Mun mielestä tuo vastaus on kylmä. Sanoisin, tehdään oma "rukous", sellainen joka sopii meille, keksitään vaikka omat sanat siihen.. leikin varjolla saatu oma juttu.
Ateismiimme me sulkeudumme, darwiiniin uskomme, siis kiitos vaikka nyt siitä.
Kullostaa hassulta...
Minäkin halusin kotona lukea ruokarukouksen päiväkodista opittuani. Se kausi meni sitten aikanaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin halusin kotona lukea ruokarukouksen päiväkodista opittuani. Se kausi meni sitten aikanaan ohi.
Valitettavan monella ei mene, joten aivopesu on onnistunut.
Jos olette "uskonnoton perhe", missä on lapsen oikeus ja kunnioitus omaan vakaamukseen ja uskontoon?
Usein ateistit perustelevat, kun lasta ei kasteta kirkollisen menoin, niin lapsi saa itse päättää omasta uskonnostaan ja vakaamuksesta, mutta harvoin näin kuitenkaan tapahtuu, vaan vanhemmat päättävät ja korkeintaan sitten kun lapsi on teini, lähdetään rippikouluun vanhempien vastustuksesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan on oikea aika rukoilla paljon ja hartaasti ja opettaa se lapsillekin!
Niin, mutta kun se hirveätä ajanhukkaa se tyhjälle puhuminen. Sitäpaitsi arveluttavaa opettaa lapsille , että rukoilu toteuttaisi toiveita tekemättä itse niiden eteen mitään.
Eikö ole ajanhukkaa ja tyhjiä sanoja kun toivotetaan onnea, tai sanotaan rakastavamme jota kuta, tai toivotetaan hyvää, ihan samalla tavalla kuin rukous tai Jumalan siunaus. Nämä kaikki on vain tunnetiloja. Rakkaus on tahtotila, se sanotaan jo vihkivalassa. Tai onni ja onnellisuus. Kiitollisuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan on oikea aika rukoilla paljon ja hartaasti ja opettaa se lapsillekin!
Niin, mutta kun se hirveätä ajanhukkaa se tyhjälle puhuminen. Sitäpaitsi arveluttavaa opettaa lapsille , että rukoilu toteuttaisi toiveita tekemättä itse niiden eteen mitään.
Eikö ole ajanhukkaa ja tyhjiä sanoja kun toivotetaan onnea, tai sanotaan rakastavamme jota kuta, tai toivotetaan hyvää, ihan samalla tavalla kuin rukous tai Jumalan siunaus. Nämä kaikki on vain tunnetiloja. Rakkaus on tahtotila, se sanotaan jo vihkivalassa. Tai onni ja onnellisuus. Kiitollisuus
Ihme höpötystä.
Kannattaa rukoilla. Näinä aikoina varsinkin.
Psalmissa 138:3 seuraava asia rohkaisuksi:
Kun huusin sinua (Jumalaa), sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta.
Jos lapseni haluaisi iltarukouksen, niin kyllä se sitten illalla luettaisiin yhdessä. Ei siitä mitään haittaakaan ole. Hyötypyolena voi olla lapselle parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelisin lapsen kanssa, tietääkö, mitä se rukoilu on ja yleensäkin noista uskonasioista. Jos edelleen haluaa rukoilla, niin ihan olisi vapaa sen tekemään. Mutta perustelisin myös sen, että minulla on vapaus olla niin tekemättä.
Oma näkökantani on se, että itse ateistina kerron lapsilleni faktat, mutta kuten kaikissa muissakin asioissa, tässäkin lapsella on oikeus tehdä valintansa.
Tulisiko siis ateisti heti uskoon jos iltarukouksen (pari lausetta tyyliin) lapselleen mieliksi rukoilee? Heikkoa on ateisimisi jos näin on.:) Voithan sanoa: no joo tehdään niin koska se nyt on sinulle tärkeää ja..
Kiitos tästä päivästä ja siunaa meitä hyvillä yöunilla, aamen.
En ole tuo aiempi, mutta en valehtele lapsilleni, enkä olisi alkanut valehdella tällaisen asian takia.
Minusta on todella kummallista, että uskovainen haluaa ateistin toimittavan uskonnollisia rituaaleja. Eikö se tunnu oman uskonnon pilkkaamiselta? Olen aina ajatellut, että aktiivinen osallistuminen on loukkaavaa uskovia kohtaan.
Lapseni haluaa rukoilla iltarukouksen ja saa tehdä niin. Olen kertonut hänelle, että toiset uskovat Jumalaan/jumaliin ja toiset eivät ja kumpikin tapa on hyvä ja sallittu. Olen siis itse ateisti ja minulla on vieläkin traumat lapsuusajan uskonnon tuputtamisesta etenkin koulussa (uskonnollinen pikkupaikkakunta Pohjanmaalla). En halua tuputtaa omalle lapselleni mitään, suuntaan tai toiseen.
Nyt jos koskaan on oikea aika lopettaa rukoilu ja tehdä oikeasti jotakin.