Lapsi on saanut koulusta nyt päähänsä että hänen kanssaan pitää lukea ilta ja aamurukous

Anna rukoilla

Viikko menee niin että jaksaa

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä aikuiset on kylmiä ja kovia,mutta se onkin tätä lopunaikaa, halutaan pilata lapselta lapsenusko ja ilo. Pelkääkö ap että kuolee jos pitää rukoilla lapsen mieliksi?

Tuskin tässä on kyse lapsenuskosta siinä mielessä kuin sinä sen käsität. Apn lapsi on sanonut, että heillä ei rukoilla ja uskonnollisen perhaan vesa on pelästynyt, kun elää siinä uskossa, että tapahtuu jotain pahaa, jos ei illalla varmuuden vuoksi rukoilla. Pelko on tarttunut apn lapseen. 

Itse ainakin kohtasin monia vastaavia tilanteita ateistisen perheen lapsena, kunnes kavereiltakin tippui pois ns. lapsenusko eli jumalan pelko.

Vierailija kirjoitti:

Uskonto on minun mielestä henkilökohtainen asia, eikä vanhempien kuulu päättää lapsen puolesta, että tämä on uskonnoton talo.

Käytte läpi lapsen kanssa, että uskonto on jokaisen oma asia, ettekä itse ole uskossa. Ja, että lapsi saa halutessaan rukoilla itsenäisesti yms. Luultavasti vain vaihe tai koska kaveri tekee näin, niin haluaa itsekin. 

Päteehän tämä toisinkin päin? Eli uskovaiset eivät saa päättää lapsen puolesta että tämä talo on uskovainen.

Levolle lasken luojani armias ole suojani jos sijaltainen nousisi taivaaseen ota tykösi.

AP, jos teet asiasta ison numeron, niin tämä on juuri se asia, jolla lapsi alkaa kapinoimaan tulevaisuudessa. 

Kannattaa ennemmin tehdä niin, että sanot, että hän saa rukoilla jos hänelle tulee siitä hyvä olo, mutta rukous on henkilökohtainen valinta, josta on hyväksyttävää myös kieltäytyä, eli on yhtä väärin pakottaa rukoilemaan, kuin kieltää rukoilemasta

Sano, että sinulle on tärkeintä se, että te voitte viettää tämänkin pienen hetken yhdessä, joten ole hänen kanssaan, kun hän rukoilee. Silloin sinä ja hän saatte molemmat pitää kiinni omista tärkeiltä tuntuvista periaatteistanne, mutta eroista huolimatta vietätte silti yhteistä vanhempi-lapsi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole uskovainen tai uskon lähinnä Darwinismiin, mutta silti joka ikinen ilta rukoilen iltarukouksen. Näin olen toiminut jo ihan pienestä pitäen enkä koe muuttaa tapaani

Mielenkiintoista. Harjoitat siis uskontoa vaikka et usko siihen?

Meidän perheessä minä olen uskonnoton, mies taas jossain määrin uskovainen ja lapset eivät ole päättäneet. Jos nyt lapset haluaisivat rukoilla, niin ei se minua haittaa. En ole uskontovastainen vaikken itse mihinkään uskokaan.

Itse kristittynä uskovaisena olen iloinen, että kun puhutaan rukouksesta, kaikki ilman muuta olettavat että kyseessä on kristillinen Raamatun Jumala, ei mikään pakanallinen epäjumala. Suomen vuosisatojen kristillinen perinne on vielä jossain määrin tämän maan henkinen selkäranka.

Olen ateisti, mutta ei minua haittaa, jos lapseni haluaisi rukoilla. Raja kulkee siinä, jos aletan miettimään johonkin hihhuliliikkeisiin liittymistä tai niissä pyörimistä alaikäisenä.

Yritän parhaani mukaan antaa hänelle eväät, jolla hän pystyy tasapainoilemaan näissäkin asioissa siihen asti, kunnes on kypsä päättämään itse miten haluaa maailmansa nähdä.

Ja se sinua Jumalankieltäjää harmittaa? Ja kuitenkin pelkäät kuollaksesi kuolemaa, koska se estäisi sinua nauttimasta elämästä: matkustelemasta, tapaamasta ystäviä, osallistumasta sukujuhliin ja bilettämästä. Aika banaaleja syitä minusta. Lapsesi on fiksumpi kuin sinä. Tulet valitettavasti näkemään sen ihan omin silmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä se haittaa vaikka pienen iltarukouksen lukisikin?

Rukoilu on turhaa sillä on 100% tieteellisen varmaa että mitään jumalia tai Jumalaa ei ole olemassa. Voihan sitä toki silti vaikka kuinka rukoilla että pihaan uutta tuliterää Mersua ja naapurin ärsyttävälle Penalle salamaiskua, mutta mitään ei tapahdu.

Mielenkiintoista, laitappa tähän linkki tämmöseen tieteelliseen tutkimukseen.

Lapsellinen provovastaus tämä sun heitto.

No, hän onkin homo imbecilis.

Onneksi tytär on älykkäämpi kuin vanhemmat.

Ei kai siitä haittaa ole.

Onnea ja varjelusta hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin halusin kotona lukea ruokarukouksen päiväkodista opittuani. Se kausi meni sitten aikanaan ohi.

Valitettavan monella ei mene, joten aivopesu on onnistunut.

Mä opin koulussa ekaluokkalaisena, että iltarukous on must. Tätä kesti ehkä viikon. Uskonnoton koti kyseessä. Uskonnoista olen kyllä kiinnostunut, mutta uskovainen en ole.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä minä olen uskonnoton, mies taas jossain määrin uskovainen ja lapset eivät ole päättäneet. Jos nyt lapset haluaisivat rukoilla, niin ei se minua haittaa. En ole uskontovastainen vaikken itse mihinkään uskokaan.

Meillä vähän sama kuvio. Mä uskonnoton, mies tapakristitty.

Lapset koululaisia, toinen on hyvin uskontovastainen ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa, joskaan ei vastustakaan. Lapset ovat käyneet srk:n kerhossa sekä partiossa. Molemmat on kastettu, koska isänsä näin halusi.

On olemassa asia nimeltä uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus kuuluu ihan perus ihmisoikeuksiin. Ja kyllä, tuo koskee ihan jokaista, myös lapsia.

Ottaisin lapsen kanssa asian puheeksi, kuinka on ihmisiä jotka uskovat jumalaan ja ihmisiä jotka eivät usko ja kuinka rukoilu yms on jokaisen oma ja henkilökohtainen asia.

Jos lapsi haluaa rukoilla (ilman painostusta esim kavereilta), niin anna rukoilla. Mutta voit selittää asiallisesti messuamisen sijaan, että sinua ei rukoillut kiinnosta ja minkä takia olet näin päättänyt.

Vierailija wrote:

Ja se sinua Jumalankieltäjää harmittaa? Ja kuitenkin pelkäät kuollaksesi kuolemaa, koska se estäisi sinua nauttimasta elämästä: matkustelemasta, tapaamasta ystäviä, osallistumasta sukujuhliin ja bilettämästä. Aika banaaleja syitä minusta. Lapsesi on fiksumpi kuin sinä. Tulet valitettavasti näkemään sen ihan omin silmin.

Ei olematonta voi kieltää.

Mä olen tehny vuosia aina siltä tuntuessa semmosen agnostikon iltarukouksen. Kiitos universumi, maailman kaikkeus, maa, kiitos pienet ja suuret, uudet ja vanhat jumalat, kiitos siitä että olen terve, kiitos että lapset on terveitä, kiitos kodista, kiitos ruuasta. Jne. Kiitollisuus kasvattaa onnellisuutta. Sulla voi olla maailmassa tosi paljon, mutta jos siitä ei huomaa olla kiitollinen se ei merkkaa mitään.

Pitäisi tehdä sellaiseen kouluun tarkastus. Mitähän muuta arveluttavaa siellä opetetaan?

Vierailija kirjoitti:

On olemassa asia nimeltä uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus kuuluu ihan perus ihmisoikeuksiin. Ja kyllä, tuo koskee ihan jokaista, myös lapsia.

Ottaisin lapsen kanssa asian puheeksi, kuinka on ihmisiä jotka uskovat jumalaan ja ihmisiä jotka eivät usko ja kuinka rukoilu yms on jokaisen oma ja henkilökohtainen asia.

Jos lapsi haluaa rukoilla (ilman painostusta esim kavereilta), niin anna rukoilla. Mutta voit selittää asiallisesti messuamisen sijaan, että sinua ei rukoillut kiinnosta ja minkä takia olet näin päättänyt.

Senpä vuoksi esimerkiksi pyhäkoulut ovat arveluttavia. Mitä uskonnonvapautta on iskostaa lapsen päähän jeesusta pyhäkouluissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa asia nimeltä uskonnonvapaus. Uskonnonvapaus kuuluu ihan perus ihmisoikeuksiin. Ja kyllä, tuo koskee ihan jokaista, myös lapsia.

Ottaisin lapsen kanssa asian puheeksi, kuinka on ihmisiä jotka uskovat jumalaan ja ihmisiä jotka eivät usko ja kuinka rukoilu yms on jokaisen oma ja henkilökohtainen asia.

Jos lapsi haluaa rukoilla (ilman painostusta esim kavereilta), niin anna rukoilla. Mutta voit selittää asiallisesti messuamisen sijaan, että sinua ei rukoillut kiinnosta ja minkä takia olet näin päättänyt.

Senpä vuoksi esimerkiksi pyhäkoulut ovat arveluttavia. Mitä uskonnonvapautta on iskostaa lapsen päähän jeesusta pyhäkouluissa?

Ootko ihan tollo? Sehän pyhäkoulujen pääpointti on että kerrotaan Jeesuksesta! Mutta teitä aggressiivisia ateisteja suututtaa sanat raamattu,Jumala,Jeesus...kiroatte ja pärräätte ettekä osaa käydä asiallista keskustelua. En ole uskossa mutta olen avoin. Ateistejen asenne on harmillisen tuttu jos haluaa kesksutelal eri uskonnoista ja uskomuksista.