Kysymys äänikirjojen kuuntelijoille
Jos kuuntelet paljon äänikirjoja, niin tässä tulee kysymys sinulle. Oletko antanut palautetta lukijoista ja jos olet, niin kenelle? Minusta tuntuu että haluaisin antaa, mutta pelkään ettei siitä ole hyötyä. Haluaako joku edes palautetta näistä? Tietääkö kukaan?
Kommentit (1286)
Vierailija kirjoitti:
Suomeen pitäisi perustaa tuotantoyhtiö joka valitsisi lukijat taitojen perusteella. Ei jonkun muodollisen koulutuksen tai suhteiden perusteella. Onko sellaiselle markkinoita?
Mä en usko että nykyiset rekrytointikriteerit tulevat mihinkään muuttumaan, jos sekä studiot että studioiden työnantajat eli kustantamot ovat nykyisiin tyytyväisiä. Vaikuttaa siltä, että ovat. Studioita alkaa olla muutenkin liikaa eikä kaikille riitä pian töitä.
Mä en kestä. Aina kun löytyy kiinnostavaa kuunneltavaa, lukija on Markus Niemi. Tosi huono lukija mun mielestä. Kokemuskaan ei ole opettanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä. Aina kun löytyy kiinnostavaa kuunneltavaa, lukija on Markus Niemi. Tosi huono lukija mun mielestä. Kokemuskaan ei ole opettanut mitään.
Tämä jatkuu vaan! Tuottelias lukija ja saa hyviä kirjoja luettavakseen, mutta taidot eivät ole sillä tasolla vieläkään.
Laiskuuden huipentuma = äänikirja. Oikean kirjan voi lukea ilman ulkopuolista ääntä eli häiriötä. Vanhuksille sallittakoon.
Kuuntelevatko äänikirjojen tuottajat asiakkaiden lukijatoiveita? Voinko ehdottaa lukijaa joka ei ole minkään studion äänipankissa?
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelevatko äänikirjojen tuottajat asiakkaiden lukijatoiveita? Voinko ehdottaa lukijaa joka ei ole minkään studion äänipankissa?
Jos ehdottamasi lukija on ammattinäyttelijä niin varmasti kuuntelevat hyviä ehdotuksia. Uusia lupaavia ääniä etsitään koko ajan, mutta näyttelijän koulutus on tietenkin pakko olla ja työkokemusta näyttelemisestä.
Itse en pysty kuuntelemaan lukijaa, joka hieman sössöttää kuin pikkulapselle ja lukee ”hempeästi”. Nämä ovat yleensä sellaisissa naisten suosimissa kirjoissa, joissa on kepeää rakkausjuttua tms. Yleensä kuuntelen dekkareita lähinnä miesten lukemana. Markus Niemi on ihan hyvä lukija, täällä esitetyistä moitteista huolimatta.
Kuuntelen aina napit korvissa, enkä häiritse kanssaeläjiä. Samalla kotityöt ja lenkkeilyt sujuu jouhevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelevatko äänikirjojen tuottajat asiakkaiden lukijatoiveita? Voinko ehdottaa lukijaa joka ei ole minkään studion äänipankissa?
Jos ehdottamasi lukija on ammattinäyttelijä niin varmasti kuuntelevat hyviä ehdotuksia. Uusia lupaavia ääniä etsitään koko ajan, mutta näyttelijän koulutus on tietenkin pakko olla ja työkokemusta näyttelemisestä.
Jokainen koulutusvaatimukset täyttävä näyttelijä on takuulla hakeutunut jo itse lukijapankkeihin, jos lukijaksi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Laiskuuden huipentuma = äänikirja. Oikean kirjan voi lukea ilman ulkopuolista ääntä eli häiriötä. Vanhuksille sallittakoon.
Äänikirja on loistava kaveri lenkille tai kun teet jotai tylsää rutiinityötä (siivoamista, kitkemistä...).
Vierailija kirjoitti:
Itse en pysty kuuntelemaan lukijaa, joka hieman sössöttää kuin pikkulapselle ja lukee ”hempeästi”. Nämä ovat yleensä sellaisissa naisten suosimissa kirjoissa, joissa on kepeää rakkausjuttua tms. Yleensä kuuntelen dekkareita lähinnä miesten lukemana. Markus Niemi on ihan hyvä lukija, täällä esitetyistä moitteista huolimatta.
Kuuntelen aina napit korvissa, enkä häiritse kanssaeläjiä. Samalla kotityöt ja lenkkeilyt sujuu jouhevasti.
Mä veikkaan että teennäiset ja makeilevat nuoret naislukijat (kuten Elina Saarela) saavat äänitöitä ulkonäöllään. Niin kuin se ulkonäkö muka kuuluisi äänessä tai kyvyssä ymmärtää lukemaansa.
Johonkin kirjaan sopii yhdenlainen ääni ja toiseen toisenlainen. Ilmaisua se joka tapauksessa on. Aina se ei satu kohdilleen.
Enempi häiritsee lukijoiden tapa ”vain lukea” kirjaa yhteen pötköön. Varsinkin kirjoissa, missä seurataan asioiden kehittymistä eri näkökulmista, toivoisi edes pientä taukoa ennen näkökulman vaihtoa. Esim. Remeksen kirjoista tykkään, kun itse luen. Kuuntelu ei onnistu, koska tipun aina kärryiltä näkökulman vaihtuessa.
Vierailija kirjoitti:
Johonkin kirjaan sopii yhdenlainen ääni ja toiseen toisenlainen. Ilmaisua se joka tapauksessa on. Aina se ei satu kohdilleen.
Enempi häiritsee lukijoiden tapa ”vain lukea” kirjaa yhteen pötköön. Varsinkin kirjoissa, missä seurataan asioiden kehittymistä eri näkökulmista, toivoisi edes pientä taukoa ennen näkökulman vaihtoa. Esim. Remeksen kirjoista tykkään, kun itse luen. Kuuntelu ei onnistu, koska tipun aina kärryiltä näkökulman vaihtuessa.
Tätä on käsitelty vauvalla ennenkin, mutta se johtuu ehkä siitä, ettei näyttelijöiden koulutus oikein vastaa työn vaatimuksia muuten kuin äänenhuollon osalta. On paljon näyttelijöitä, jotka eivät ymmärrä kirjallisuutta eivätkä osaa sen takia tuoda tekstin rakennetta ja nyansseja esille. Toinen ongelma on näyttelijöiden suppea kielitaito ja huono yleissivistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en pysty kuuntelemaan lukijaa, joka hieman sössöttää kuin pikkulapselle ja lukee ”hempeästi”. Nämä ovat yleensä sellaisissa naisten suosimissa kirjoissa, joissa on kepeää rakkausjuttua tms. Yleensä kuuntelen dekkareita lähinnä miesten lukemana. Markus Niemi on ihan hyvä lukija, täällä esitetyistä moitteista huolimatta.
Kuuntelen aina napit korvissa, enkä häiritse kanssaeläjiä. Samalla kotityöt ja lenkkeilyt sujuu jouhevasti.Mä veikkaan että teennäiset ja makeilevat nuoret naislukijat (kuten Elina Saarela) saavat äänitöitä ulkonäöllään. Niin kuin se ulkonäkö muka kuuluisi äänessä tai kyvyssä ymmärtää lukemaansa.
Jouduin äsken jättämään Elina Saarelan lukeman kirjan alun jälkeen kesken. Hesari oli tehnyt siitä tänään jutun ja kirja vaikutti kiinnostavalta, mutta tuota lukijaa ei kestä edes nopeuttamalla. Eikä kirja ole saatavissa kuin äänikirjana. Raivostuttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en pysty kuuntelemaan lukijaa, joka hieman sössöttää kuin pikkulapselle ja lukee ”hempeästi”. Nämä ovat yleensä sellaisissa naisten suosimissa kirjoissa, joissa on kepeää rakkausjuttua tms. Yleensä kuuntelen dekkareita lähinnä miesten lukemana. Markus Niemi on ihan hyvä lukija, täällä esitetyistä moitteista huolimatta.
Kuuntelen aina napit korvissa, enkä häiritse kanssaeläjiä. Samalla kotityöt ja lenkkeilyt sujuu jouhevasti.Mä veikkaan että teennäiset ja makeilevat nuoret naislukijat (kuten Elina Saarela) saavat äänitöitä ulkonäöllään. Niin kuin se ulkonäkö muka kuuluisi äänessä tai kyvyssä ymmärtää lukemaansa.
Jouduin äsken jättämään Elina Saarelan lukeman kirjan alun jälkeen kesken. Hesari oli tehnyt siitä tänään jutun ja kirja vaikutti kiinnostavalta, mutta tuota lukijaa ei kestä edes nopeuttamalla. Eikä kirja ole saatavissa kuin äänikirjana. Raivostuttavaa!
Bookbeatista löytyy myös lukuversiona :) En minäkään jaksa näitä nuoria bimbo-lukijoita kuunnella, onneksi useimmiten on e-kirjatkin.
En jaksa aloittaa uutta ketjua, joten tulen kysymykseni kera tänne.
Voitteko vinkata äänikirjoja, joissa lukijan suoritus tuo jotakin lisäarvoa tarinaan? Ehkä pelastaa kirjan, jota et olisi muuten lukenut? Kaikki kirjallisuuden lajit kelpaavat, kirjoitan aiheesta esseetä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa aloittaa uutta ketjua, joten tulen kysymykseni kera tänne.
Voitteko vinkata äänikirjoja, joissa lukijan suoritus tuo jotakin lisäarvoa tarinaan? Ehkä pelastaa kirjan, jota et olisi muuten lukenut? Kaikki kirjallisuuden lajit kelpaavat, kirjoitan aiheesta esseetä.
Nosto
Parhaillaan kuuntelen Christoffer Strandbergin lukemaa kirjaa ja täytyy sanoa, että minua kyllä häiritsee suomenruotsalainen intonaatio ja lausuminen, vaikka hän kuinka olisikin kaksikielinen. Tietyt konsonantti-vokaaliyhditelmät ääntyy eri kohdassa suuta kuin normaalissa suomenkielessä.
Tulee osin mieleen yhteen aikaan tulleet dupatut mainokset, missä oli äänenä selkeästi muu kuin natiivi-puhuja, huonompi kuin Strandberg. Todennäköisesti oli halpaa tehdä kaikki skandinaaviset duppaukset käyttämättä vain yhtä ääninäyttelijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänikirjojen tuottajien on varmaan vaikea arvioida, kuinka paljon he ovat menettäneet kuulijoita siksi, että asiakkaan kirja- ja lukijamieltymykset eivät ole menneet yksiin. Oletetaan ehkä että tietty genre vaatii tietynlaista lukijaa ja että miehillä on eri mieltymykset kuin naisilla. Onko näin oikeasti? Ihannemaailmassa saman kirjan voisi lukea useampi lukija.
On niin monta asiaa, joita en voi sietää. Yksi on se, kun mieslukijat lukevat "naisen äänellä". Fiksu kirjan naishenkilö alkaa kimittää bulttibois-sketsiäänellä.. Mikä järkytys. Tähän olen itse asiassa törmännyt brittien mieslukijoissa. En edes kuuntele suomalaisia, muutaman suurpettymyksen jälkeen.
En ole kyllä Bookbeatissa törmännyt tuollaiseen ongelmaan, että lukija muuttaisi ääntään henkilöiden mukaan?
Hiljattain joissain ruotsalaisdekkareissa törmäsin vanhemmanoloiseen naisääneen, joka ikään kuin näytteli eri henkilöiden rooleja. Ei kuulostanut oikein hyvältä. Sara Paavola on hyvä lukija!
Suomeen pitäisi perustaa tuotantoyhtiö joka valitsisi lukijat taitojen perusteella. Ei jonkun muodollisen koulutuksen tai suhteiden perusteella. Onko sellaiselle markkinoita?