Mikä on ollut traumatisoivin paikkakunta jossa olet asunut?

Vierailija kirjoitti:

Lahti. Minut koulukiusattiin siellä lähes h e n g i l t ä. Myös todella huono terveydenhuolto silloin kuin vielä asuin siellä.

Ei kai vaan ollu Vuorikadun koulu? Kävin siellä ala-astetta melkein vuoden. Onneksi ei tarvinnut olla kauempaa. Tosin myöhemmin kävi ojasta allikkoon ilmiö. ☺

ei jaksa enää tsempata kirjoitti:

Loimaa. Negatiivisuuden ja varsinaissuomalaisen ahdistuksen lottovoitto.

Jos oot Loismaalla veronmaksajana, niin saat ainakin kunnian elättää niitä novidan kommunisteja opettajia.

Niiden tuet paranee vuosivuodelta, kiitos liittojen.

Turku. Sinne ei vain meinannut kotiutua millään. Ihmiset ovat sisäänpäin lämpiäviä, ja kotipaikkaylpeys näkyy omahyväisyytenä. En kaipaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tampere. Ihmiset olivat tympeitä ja epämiellyttäviä. Eivät välittäneet pätkääkään muista kuin itsestään. Sitten muutin Ouluun, jossa ihmiset olivat auttavaisia, ystävällisiä ja puheliaita. Kontrasti oli valtava.

Tampereelle on muuttanut väkeä muualta (toki ennenkin) ja osittain nuorta porukkaa. Ennen osa asukkaista oli lämpimiä, joku osa muutti pois ja iäkkäät kuolivat. On ikävää jos alkuperäisellekin tamperelaiselle moni muualta tullut on huutanut ja ollut ilkeä. Lisäksi ympäristön muutokset. Joskus on hyvä idea muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta maalta on matkaa, jos tarvitsee jotain mitä maaseudulla ei ole.

KOUVOLA

Kemi

Ruma ja ahdistava kuin mikä. Elämämkoulu haisi tosi monesta. Olin lopulta todella yksin.

Kotka ehdottomasti. 

tRauma

Punkalaidun tulisi myös mieleen.  - Kirkonkylä jää läpi ajettaessa huomaamatta ja hivauttaa ohi helposti.

P. on liitetty hiljattain Pirkanmaahan.  

Vierailija kirjoitti:

Rovaniemi.

Aidot ”rollolaiset” on kunnon äkäpäitä, kaikki on aina pilalla tai pielessä, kenestäkään ei voi puhua mitään hyvää ja naama on aurinkoisena päivänäkin nurinpäin. Vaikka saatiin yliopistokin ikuisuus sitten niin porukka on kunnon sivistymättömiä juntteja. Amarillo ja Roippari. Koskikatu ja ”Siltojen lenkki.” Aina kylmää ja pimeää. Onneksi pääsin pois!

On muuten perkeleen ruma kaupunki. Kesällä 2003 kävin siellä silloisen vaimoni kanssa, kun Lapinreissu tehtiin. Pysähdyttiin siihen vähäksi aikaa. Yhessä matkamuistoputiikissa oli nuori likka kassalla, ja hänen pomo, vanhempi nainen, kyttäsi, hiillosti ja haukkui häntä koko ajan. Kummallinen tunnelma oli siinä puodissa. Lähtiessä meinasin sanoa, että koittakaa pärjäillä, mutta jätin sanomatta. Lähdettiin hiiteen ja jatkettiin matkaamme. 😆

Kitee.

Orimattila

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti Orimattila ja siinä vieressä Virenoja.  Ei ole ihmisillä omassa elämässään mitään pohdittava niin pitää puuttua muiden kyttäämiseen ja kyräilyyn. Virenojalla en ole asunut mutta pelkkä vierailu saa huonon olon.

Virenoja on ihan kauhee tulee ihan oksennus pelkästä ajattelusta

Joensuun Rantakylä on aika kyllä synkkä tasanko. Kaukana keskustasta, ei mitään omaleimaisuutta.

Talvet pitkiä, lumisia, kylmiä ja pimeitä. Sitten Rantakylästä vielä kauempana keskustasta eteenpäin on Utra!  Utra tekee ehkä ennätyksen siinä, miten kaukana kaupunginosa voi olla keskustasta jos nyt ei jotain Helsinkiä lasketa. Joensuussa on kyllä mukaviakin kaupunginosia.

Turku oli periaatteessa päällisin puolin ihan jees, mutta itäsuomalaisena tunsin kyllä vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta turkulaisten kanssa, vaikka sinänsä ihan asiallista porukkaa ovatkin. Turussa tuli todellakin tunne, että nyt ei olla kotiseudulla. Ihmiset hymyilivät ihan kauniisti, mutta juuri sen pidemmälle en päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Joensuun Rantakylä on aika kyllä synkkä tasanko. Kaukana keskustasta, ei mitään omaleimaisuutta.

Talvet pitkiä, lumisia, kylmiä ja pimeitä. Sitten Rantakylästä vielä kauempana keskustasta eteenpäin on Utra!  Utra tekee ehkä ennätyksen siinä, miten kaukana kaupunginosa voi olla keskustasta jos nyt ei jotain Helsinkiä lasketa. Joensuussa on kyllä mukaviakin kaupunginosia.

Turku oli periaatteessa päällisin puolin ihan jees, mutta itäsuomalaisena tunsin kyllä vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta turkulaisten kanssa, vaikka sinänsä ihan asiallista porukkaa ovatkin. Turussa tuli todellakin tunne, että nyt ei olla kotiseudulla. Ihmiset hymyilivät ihan kauniisti, mutta juuri sen pidemmälle en päässyt.

Kah, toinenkin Joensuusta Turkuun muuttanut! Mulla ei Joensuusta ole pahaa sanottavaa, asuin Vehkalahti-Penttilä -akselilla lapsuuteni. Turkuun lähdin opiskelemaan ja sieltä allekirjoitan tuon ulkopuolisuuden tunteen. Paitsi että ihmiset ei hymyilleet, tuijottivat kyllä.

HELSINKI .

- ihmiset töykeitä, ylpeitä, itsekeskeisiä ja pinnallisia

- kaupunki liian iso, liikaa ihmisiä ( silti suuret määrät yksinäisiä), kolkko ja epäinhimillinen.

- ahdistava kaupunki

Vierailija kirjoitti:

Lahti. Paljon nistejä jotka aiheuttivat jonkin verran uhkaavia tilanteita. Oudointa oli kun yksi nisti sylkäisi mun kasvoihin keskelllä kirkasta päivää. Toinen mikä on jäänyt mieleen oli kun joku tuntematon lihava juoppo oli päässyt meidän rappukäytävään ja sammui oveni eteen enkä päässyt asunnosta ulos.

Anteeksi, mutta nauroin ääneen tuolle läskile juopolle :D

Vierailija kirjoitti:

Mikkeli! 2 isoa kauppakeskusta joissa suurin osa liikkeistä lopettanut, autio tori, autio kävelykatu, viikonloppuisin ei mikään apteekki ollut enää auki kuuden jälkeen. 

Olisi muuten ihan nättikin kaupunkin. 2000-luvun alussa siellä pyöriessä oli jo vähän ankea ilmapiiri. Tuolloin olivat vielä lisänä mäkkärin edessä notkuvat ikääntyvät hormoni-skinheadit ja muu sekalainen kalluporukka.

Hyvinkää. Ihmiset töykeitä ja epäystävällisiä. Ruma ja huonot palvelut. Parasta paikallisjuna, jolla pääsi pois.

Kotka. Lapsuudenkoti ja ristiriitainen paikka minulle. Toisaalta siellä asuu vanhempani, jotka ovat minulle supertärkeitä, mutta paikkaan liittyy liikaa traumoja nuoruudesta. Lisäksi varsinkin talvisin kaupunki on jotenkin kolkko ja ahdistava.