Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudessa rajua väkivaltaa kokeneet: ovatko vanhempasi yhä rajattomia tai väkivaltaisia?
20.01.2021 |
Olen tullu laajahkon otannan (väkivaltalapsuuden omaavia tuttuja, ystäviä ym) sellaiseen ”puolitieteelliseen” hypoteesiin että jos vanhemmat oli lapsuudessa rajattomia ja pieksivät lastaan, he ovat sitä myös silloin kun lapsi on aikuinen.
Ja huom! Nyt tarkoitan väkivaltaa joka oli oikeaa, en pelkkää ”pikku tullapöllyä”. Sekin ON väkivaltaa mutta usein sitä tehneet vanhemmat ei ole niin rajattomia.
Se väkivalta toki muuttaa muotoaan joskus, esim lapsuudessa tuli nyrkkiä, aikuisena sitten henkistä väkivaltaa ja väkivallalla uhkailua.
Mutta joskus, esim omassa tapauksessa, vanhemmat ovat fyysisesti väkivaltaisia vaikka lapsi on aikuinen. Mua on mukiloitu, tönitty, tulkapöllytett, tuupittu, otettu vaatteista ote ja riepoteltu. Ja toki henkinen väkivalta eli vahingonilo, ilkkuminen, uhkailu, kiristys, arvostelu, loukkaaminen tähän päälle.
Välit on etäiset ja vältän kaikkea yhteydenpitoa, ja sen enempää en toivo että minun tilanteestani keskustellaan, vaan ennemmin siitä onko hypoteesini tosi .
Eli jos sait kunnon väkivaltaa ja loukkaavaa käytöstä lapsena, niin saatko sitä myös aikuisena?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Kun tai jos vanhempi on tarpeeksi "rajaton", ei lapsi pidä tähän yhteyttä eikä lapsi mieti sitä, miten tämä vanhempi vanhuuden päivänsä viettää.
Jäi omalla kohdallani elämästäni pois sillä hetkellä, kun pois muutin tasan 18-vuotiaana.
Tuo oli viisas teko, olisinpa itse uskaltanut tehdä saman. Nyt on paljon vaikeampaa, kun olen jo 40 ja ollaan oltu ”väleissä” (ei ne oikeat välit ole, kun mua jatkuvasti loukataan, ivataan, fyysisesti satutetaan välillä, ja joudun elämään pelossa) ja tämä on jo jatkunut pitkään.
Alkavat vanhenemaankin (kohta 7-kymppisiä ovat) ja jotenkin tuntuu vaikealta että nyt repäisi irti itsensä lopullisella välirikolla.
Olisinpa tehnyt välirikon kun aikanaan muutin kotoa väkivaltahelvettiä pakoon heti 18 täytettyäni. Mitään en saanut mukaani kuin 200 metriä etumatkaa. Eikä sekään riittänyt, ukkeli kerkesi pöllyttämään minua monesti tuon jälkeenkin.
Nyt kun miettii mitä tuosta olen saanut tässä yli 20v aikana mitä aikuisiällä ollaan oltu yhteyksissä. En mitään hyvää. Siis mitään. Sen sijaan jatkuvia loukkauksia, ivaa ja kiusaamista, päällekarkauksia, pelkoa ja hätää.
Saakeli että olisi pitänyt tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa nuo hakkaajavanhemmat saisivat samaa mitä itse ovat lapselleen tehneet.
En saa, koska en ole ollut yhteydessä lapsuudenkotiin pian kahteenkymmeneen vuoteen. Sisaruksiltani tiedän, että sairas meno jatkuu, osa heistä pitää vielä kituvaa yhteyttä sinne.
Muistattehan, että pahoinpitelevästä vanhemmasta voi tehdä rikosilmoituksen. Lapsena ette siihen pystyneet mutta nyt teillä on keinoja pistää asialle stoppi.
Voitte tehdä rikosilmoituksen, vaikka pahoinpitely olisi "vain" sanallista. Laitatte talteen kaikki uhkailu- ja herjausviestit ja otatte yhteyttä poliisiin.
Äitini on vainonnut minua lähes koko elinikäni. Usutti vielä myöhäisellä aikuisiällä koko suvun minua vastaan, kun yritti painostaa olemaan häneen yhteydessä - eli olemaan hänen piikansa ja mielivaltansa kohteena. Jouduin pyytämään työpaikalleni puhelinnumeron eston. En jaksa kirjoittaa enempää mutta sen verran vielä, että hirviöäitejä on ihan oikeasti olemassa. Eikä heistä kaikista tehdä lasuja, kun ei ole näyttöä näkyvästä väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan, että pahoinpitelevästä vanhemmasta voi tehdä rikosilmoituksen. Lapsena ette siihen pystyneet mutta nyt teillä on keinoja pistää asialle stoppi.
Voitte tehdä rikosilmoituksen, vaikka pahoinpitely olisi "vain" sanallista. Laitatte talteen kaikki uhkailu- ja herjausviestit ja otatte yhteyttä poliisiin.
Ei poliisi tällaisia tutki. Enkä noille saa edes lähestymiskieltoa. Sen saa vasta kun jotain ikävää on jo tapahtunut, ei ennen sitä.
Mua kiinnostaisi se mitä uskovaiset on tällaisesta mieltä. Siis kun ”pitää kääntää toinen poski” jne, eli kun on sietänyt väkivaltaa ja alistamista vuosikymnenet, niin ONKO OIKEUS puolustaa itseään ja laittaa välit paskavanhempan poikki. Kun jos jatkaa niin että aina vaan antaa anteeksi, niin se sama kohtelu ikäänkuin hyväksytään - ja vanhemman läimäytyksiä sataa. Vieläkin 46v iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä yhteyttä, on paljon helpompaa niin. Isäni ei ole enää minua kohtaan ollut väkivaltainen, on vain vajonnut syvälle pulloon. Äitipuoli taas on vieläkin rajaton. Jos en tee kuten hän haluaa, niin hän sulkee minut ”perheen” ulkopuolelle. Tosin sillä ei ole mitään väliä, kun kaikki ollaan aikuisia. Omat sisarukseni eivät myöskään ole missään väleissä ja sisaruspuoliini mulla on omat, henkilökohtaiset välit. Isäni saa äitipuoleni pitää ihan rauhassa. On muuten jatkuvat ristiriidat, draama ja stressi vähentynyt paljon omassa elämässä. Surin pitkään sitä, että mulla ei ole lapsuuden perhettä eikä vanhempia -kotiolot oli ihan sairaat, päivittäistä väkivaltaa eri muodoissa. Mutta nyt minulla on oma perhe. On ihana mies, ihania lapsia, lapsilla ihanat isovanhemmat toiselta puolelta. Olen vain helpottunut siitä, että pääsin eroon.
Vierailija kirjoitti:
En pidä yhteyttä, on paljon helpompaa niin. Isäni ei ole enää minua kohtaan ollut väkivaltainen, on vain vajonnut syvälle pulloon. Äitipuoli taas on vieläkin rajaton. Jos en tee kuten hän haluaa, niin hän sulkee minut ”perheen” ulkopuolelle. Tosin sillä ei ole mitään väliä, kun kaikki ollaan aikuisia. Omat sisarukseni eivät myöskään ole missään väleissä ja sisaruspuoliini mulla on omat, henkilökohtaiset välit. Isäni saa äitipuoleni pitää ihan rauhassa. On muuten jatkuvat ristiriidat, draama ja stressi vähentynyt paljon omassa elämässä. Surin pitkään sitä, että mulla ei ole lapsuuden perhettä eikä vanhempia -kotiolot oli ihan sairaat, päivittäistä väkivaltaa eri muodoissa. Mutta nyt minulla on oma perhe. On ihana mies, ihania lapsia, lapsilla ihanat isovanhemmat toiselta puolelta. Olen vain helpottunut siitä, että pääsin eroon.
Meillä myös ”rangaistaan” tai ”kostetaan” jos en alistu/tottele ehdoitta isän käskyjä/ole kaikessa samaa mieltä/hyppää heti palvelemaan käskys. Se ”rangaistus” on juurikin perheen ulkopuolelle sulkeminen ja sisarus osallistuu tähän ikävästi. Eli jos mua rangaistaan, niin vanhemmat ja sisarus alkaa tiivistää heidän välistä yhteydenpitoa ja mut suljetaan ulos, ei soitella/vastata ja erityisen paljon tekevät sisaruksen kanssa kivoja juttuja näpäyttäkseen minua, esim lähtevät etelään ja sisaruksen matka maksetaan.
Toinen tapa ”kostaa” on tällaisen tilanteen jälkeen että ostavat sisarukselle jotain kallista. Sisarukselle on ostettu esim auto, mökkitontti, kallis ulkomaanopintokurssi, siis jotain kymmenien tuhansien eurojen hintaista, taas näpäytykseksi mulle että katso nyt mitä paitsi taas jäit kun et tottele.
Sisarus haukkuu myös minua ja pitää vaikeana ja syyttää kun en tule vanhempien kanssa toimeen, tuleehan hän itse loistavasti toimeen!
Niin. Kun ne vanhemmat kohtelee sitä täysin ERI LAILLA kuin minua. Kunnioittavasti ja kauniisti, kun taas minua poljetaan ja tallotaan ja nöyryytetään joka välissä.
Niinpä sisarus sitten itsekin uskoo että on täysin ookoo että minut (vaikean ja pahan) saa sulkea ulos tai että ihan oookoo että hän saa vaikka 30 000e arvoisen auton ja minä en mitään.
Todella sairas perhekuvio ja tämä alkoi jo lapsuudessa. Olen koko ikäni ollut kiltti, ahkera, avulias, pyrkinyt olemaan hyvä lapsi - palkinto on se että mua kohdellaan kuin paskakasaa.
En tiedä mitä noille pitäisi tehdä. Mullakin on lapsia ja olen siksi pyrkinyt pitämään edes etäisen yhteyden että lapsilla olisi joku käsitys isovanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että tällaiset vanhemmat ja tällaiset lapsuuden vääryydet ovat yksi syy suomalaisten runsaaseen mielialalääkkkeiden käyttöön. Vähemmästäkin masentuu.
En voi ymmärtää miksi kukaan pitää mitään yhteyttä tuollaisiin k*späisiin vanhempiin!
Olen jo etäinen oman isäni kanssa siitä syystä, ettei häntä yksinkertaisesti kiinnosta minun hyvinvointini ja lastenlapset. Lapsuudesta on jäänyt traumoja sisaruksille annetuista selkäsaunoista, kovista vaatimuksista, toisiin vertailusta. Asun kaukana hänestä ja tavataan joskus.
Jos mitään tuollaista mistä kerrotte, olisi lapsuudessani ollut niin hän ei tietäisi minusta yhtään mitään. Joten sama meno ei voisi jatkua aikuisuudessa.
Alistuminen toisen ihmisen tahtoon on jotain mihin vain itse pystyy vaikuttamaan. Kannattaa kunnioittaa ja rakastaa itseä niin paljon, ettei anna kenenkään tehdä vääryyttä itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miksi aikuinen ihminen suostuu olemaan hullun/hullujen vallan alla vaikka ei ole pakko. Välit vaan poikki ja uusi elämä. Ja todellakin elän itse niinkuin saarnaan. En ole missään tekemisissä ilkeän narsku isäni kanssa. Ja minua ei ole edes hakattu mutta äitiäni on. Väkivalta on henkistä. Valinta on minun enkä koe siitä mitään häpeää. Joskus puhun asiasta ja joskus en. Minuakin on arvosteltu asiasta ja ihmetelty mutta silti seison omien päätösteni takana. Minulla on vain yksi elämä eikä muilla ole valtaa päättää kuinka saan sen elää. En välitä muiden ihmisten mielipiteistä koska he eivät ole eläneet minun lapsuuttani. Minä tiedän totuuden.
Ilkeisiin, väkivaltaisiin ja vi##umaisiin sukulaisiin - ja ihmisiin - kannattaa laittaa välit poikki! Ja jos välimatkaa on tarpeeksi, niin et törmää inhottaviin sukulaisiin edes vahingossa!
Kenenkään ei tarvitse sietää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, kotirauhan rikkomista, parisuhteen ja perhe-elämän pilaamista, puhelinterrorismia, somekiusaamista tai somevihaa. Kenenkään ei tarvitse olla sukulaisten ilmainen taukopaikka: Ilmainen kahvi- ja ruokatarjoilu ja ilmainen majoitus 24/7 täysihoidossa. Kotiavaimia ei anneta inhottaville lähisukulaisille ja kodin ulko-ovi pidetään ei-toivotuille yllätyskyläilijöille lukossa.
Kun sanot vi##umaiselle sukulaiselle kerran oikein kunnolla vastaan ja tarvittaessa jopa rumasti, niin vasta tämä puhe alkaa tehota. Näihin itsekeskeisiin ja rajattomiin narsisteihin ei tavallinen järkipuhe tehoa. Suku on usein pahin ja suvusta lentää pahimmat puukot selkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan vain kysäistä, tiedättekö millainen lapsuus vanhemmillanne on ollut? En muista omassa elinkaaressani, että esim luterilaisuus olisi ikinä ohjeistanut missään kerhoissa, leireillä, riparilla tms hyvää perhe-elämää. Muistaako kukaan?
Sodanjälkeinen sukupolvi olisi niin kipeästi tarvinnut sitä!
Äitini lapsuus oli hyvä, ihanat vanhemmat, materiaalisesti kaikki ok, hyvät koulut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ovat väkivaltaan taipuvaisia edelleen, mutta kun nähdään korkeintaan se 1-2 tuntia kerrallaan, niin eivät ehdi menettää hermoaan syystä x tai y.
Toki oma vanhempani edelleen tänä päivänä olettaa, että kaikki asiat tehdään kuten hän haluaa ja jos niin ei tapahdu, niin sitten seuraa huutoa ja mykkäkoulua. Jos hän jotain sanoo, niin sitten vain nyökyttelen, vaikka olisin toista mieltä, jolloin ei suutu. Ja suurimman osan omista asioistani vain jätän suosiolla mainitsematta. Ulkopuolisen näkökulmasta tullaan siis hyvin juttuun tänä päivänä, mutta se koskeekin lähinnä keskustelua säästä tai muusta neutraalista asiasta eli olen jopa työkavereidenkin kanssa läheisempi kuin omien vanhempieni.
Isosiskoni myös joka oli aina erittäin väkivaltainen minua kohtaan lapsena, niin on sitä jopa edelleen jos viettäisimme yhtään kauemmin aikaa yhdessä. Ja arvostelee kyllä noin muuten aina kun nähdään, joten onneksi on korona eikä ole tarvinnut nyt kohta vuoteen nähdä kertaakaan.
Todella hyvin kuvattu. Mulla on (olen ap) samanlaista, eli mahdollisimman harvoin tapaamisia, tapaamiset lyhyitä ettei isällä ehdi kilahtaa, kaikki pakoreitit ja välineet pitää miettiä valmiiksi että pääsee nopeasti pakoon, ja jatkuvasti pitää ohjailla tilannetta ettei esim keskustella asioista mistä isä ärtyy, tai jos huomaa että se alkaa raivostumaan niin äkkiä keksii ”kevennyksen” jne.
Se on ihan helvetin raskasta. Siis että kannattelet tilannetta, yrität säilyttää rauhan ja estää väkivallan, ohjailet KAIKKIEN tunnetiloja ja mielialoja, ja yrität kaikin voimin ponnistella.Eihän tuon pitäisi mennä noin. Normaaleissä perheissä saa olla oma itsensä, kun menee vanhemmilleen ja monille lapsuudenkoti on turvasatama. Mulle ei. Se on edelleen kaltoinkohtelun ja pelon ”turvasatama”.
MIKSI te valitsette suostua tommoiseen?
Asia ei ole niin yksinkertainen että kaikki on ollut aina ok, ja yht'äkkiä joku alkaisi latoa tuommoista tekstiä päälle. Sen sijaan jos olet kuullut sitä jo vauvasta ja pikkulapsesta alkaen, on siitä tullut "normaali tapa kanssakäydä" jota lapsena piti täysin normaalina; teininä alkoi hieman kyseenalaistaa; aikuisena huomasi epäterveen suhteen. Sen vanhemman näkökulmasta asiat ovat kuitenkin "aina menneet näin" ja "ihan hyvin on mennyt" joten minkäänlaista ymmärrystä omaan perseilyyn ei ole.
Aikuisenakin voi olla erittäin hankala muistaa ne omat oikeudet ja rajat, jos on koko elämänsä kasvatettu ottamaan vastaan paskaa ja nöyrtymään. Täysi välirikko olisi luultavasti parhain, mutta usein tilanne on monimutkaisempi: esimerkiksi nuorempi sisarus asuu vielä perheessä, tai isovanhemmat painostavat tapaamisiin, tai eletään samassa kylässä tai yhteisössä kuin ne sekopäävanhemmat. Mikäli asut vaikkapa Tervaskylässä (keksitty paikka) ja vanhempasi ovat arvostettuja ja korkeissa viroissa (vaikkapa kunnanlääkäri ja joku virastopomo) niin voi olla lähes mahdotonta ottaa avointa välirikkoa heihin.
Kyllä näin on. Isäni löi meitä lapsia kun olimme pieniä, eikä nytkään kunnioita minua kuten toista aikuista kunnioitetaan. Suhtautuu edelleen kuin pikkulapseen, jolla ei ole omaa tahtoa tai mielipiteitä.
On julkaissut esim lapsenlapsista kuvia sosiaalisessa mediassa ilman lupaa ja kun sanoin että se ei ole minulle ok, niin suuttui tosi paljon, mutta käänsi sen niin että minä olinkin se paha kun sanoin mielipiteeni. Toki tuli kasa solvauksia samalla.
Ymmärrän sen että isovanhempi puolivahingossa julkaisee kuvia lapsenlapsista ajattelematta, mutta kun siitä sanotaan, niin pitäisi kunnioittaa vanhempien mielipidettä. Meinasi myös kertoa kaikille sukulaisille nuorimman lapsen nimen ennen kuin oltiin kenellekään paljastettu sitä, ihan kysymättä. Ei siis kysy lupaa mihinkään tuollaiseen, joten tuollaista rajattomuutta on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa nuo hakkaajavanhemmat saisivat samaa mitä itse ovat lapselleen tehneet.
Näille pitäisi olla oma vanhainkoti jossa tuupitaan, solvataan ja annetaan olla omassa liassa.
Mut ei. Tulee sossu joka ihmettelee että miten nyt näin, et omaa äitiäsi hoida. Hyi hyi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin on. Isäni löi meitä lapsia kun olimme pieniä, eikä nytkään kunnioita minua kuten toista aikuista kunnioitetaan. Suhtautuu edelleen kuin pikkulapseen, jolla ei ole omaa tahtoa tai mielipiteitä.
On julkaissut esim lapsenlapsista kuvia sosiaalisessa mediassa ilman lupaa ja kun sanoin että se ei ole minulle ok, niin suuttui tosi paljon, mutta käänsi sen niin että minä olinkin se paha kun sanoin mielipiteeni. Toki tuli kasa solvauksia samalla.
Ymmärrän sen että isovanhempi puolivahingossa julkaisee kuvia lapsenlapsista ajattelematta, mutta kun siitä sanotaan, niin pitäisi kunnioittaa vanhempien mielipidettä. Meinasi myös kertoa kaikille sukulaisille nuorimman lapsen nimen ennen kuin oltiin kenellekään paljastettu sitä, ihan kysymättä. Ei siis kysy lupaa mihinkään tuollaiseen, joten tuollaista rajattomuutta on kyllä.
Miksi kerrot isällesi asioita, joita ei saa kertoa ulkopuolisille? Aikuisena sinä voit vetää rajat ja ottaa etäisyyttä. Lopeta salaisuuksien kertominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä yhteyttä, on paljon helpompaa niin. Isäni ei ole enää minua kohtaan ollut väkivaltainen, on vain vajonnut syvälle pulloon. Äitipuoli taas on vieläkin rajaton. Jos en tee kuten hän haluaa, niin hän sulkee minut ”perheen” ulkopuolelle. Tosin sillä ei ole mitään väliä, kun kaikki ollaan aikuisia. Omat sisarukseni eivät myöskään ole missään väleissä ja sisaruspuoliini mulla on omat, henkilökohtaiset välit. Isäni saa äitipuoleni pitää ihan rauhassa. On muuten jatkuvat ristiriidat, draama ja stressi vähentynyt paljon omassa elämässä. Surin pitkään sitä, että mulla ei ole lapsuuden perhettä eikä vanhempia -kotiolot oli ihan sairaat, päivittäistä väkivaltaa eri muodoissa. Mutta nyt minulla on oma perhe. On ihana mies, ihania lapsia, lapsilla ihanat isovanhemmat toiselta puolelta. Olen vain helpottunut siitä, että pääsin eroon.
Meillä myös ”rangaistaan” tai ”kostetaan” jos en alistu/tottele ehdoitta isän käskyjä/ole kaikessa samaa mieltä/hyppää heti palvelemaan käskys. Se ”rangaistus” on juurikin perheen ulkopuolelle sulkeminen ja sisarus osallistuu tähän ikävästi. Eli jos mua rangaistaan, niin vanhemmat ja sisarus alkaa tiivistää heidän välistä yhteydenpitoa ja mut suljetaan ulos, ei soitella/vastata ja erityisen paljon tekevät sisaruksen kanssa kivoja juttuja näpäyttäkseen minua, esim lähtevät etelään ja sisaruksen matka maksetaan.
Toinen tapa ”kostaa” on tällaisen tilanteen jälkeen että ostavat sisarukselle jotain kallista. Sisarukselle on ostettu esim auto, mökkitontti, kallis ulkomaanopintokurssi, siis jotain kymmenien tuhansien eurojen hintaista, taas näpäytykseksi mulle että katso nyt mitä paitsi taas jäit kun et tottele.
Sisarus haukkuu myös minua ja pitää vaikeana ja syyttää kun en tule vanhempien kanssa toimeen, tuleehan hän itse loistavasti toimeen!Niin. Kun ne vanhemmat kohtelee sitä täysin ERI LAILLA kuin minua. Kunnioittavasti ja kauniisti, kun taas minua poljetaan ja tallotaan ja nöyryytetään joka välissä.
Niinpä sisarus sitten itsekin uskoo että on täysin ookoo että minut (vaikean ja pahan) saa sulkea ulos tai että ihan oookoo että hän saa vaikka 30 000e arvoisen auton ja minä en mitään.
Todella sairas perhekuvio ja tämä alkoi jo lapsuudessa. Olen koko ikäni ollut kiltti, ahkera, avulias, pyrkinyt olemaan hyvä lapsi - palkinto on se että mua kohdellaan kuin paskakasaa.
En tiedä mitä noille pitäisi tehdä. Mullakin on lapsia ja olen siksi pyrkinyt pitämään edes etäisen yhteyden että lapsilla olisi joku käsitys isovanhemmistaan.
Olen pahoillani, olen päässyt siinä mielessä helpommalla, että tuollainen taloudellinen suosiminen ei ole mahdollista, kun juopolla isälläni ja äitipuolellani ei ole mitään muuta kuin ulosottovelkaa. Aikoinaan oli toisin ja se näkyi mm. hyvin räikeänä ja törkeänä eriarvoisena kohteluna ulottuen jopa siihen, että perheeseen kuuluvia lapsia ruokittiin ja perheen ulkopuolisia pidettiin nälässä (eli mm. minua). Äitipuoleni toki pitää huolen siitä, että isäni näkee sisaruspuoliani ja eriarvoistaa edelleen sillä tavalla, mutta en koe jääväni mistään paitsi, koska isäni on juonut aivonsa mössöksi :D. Hänellä ei yksinkertaisesti ole enää mitään valtaa minkään suhteen, joten tilanteeni on siinä suhteessa aika helppo. Heillä ei ole enää mitään valtaa minuun enkä minä tarvitse heitä yhtään mihinkään.
Kun tai jos vanhempi on tarpeeksi "rajaton", ei lapsi pidä tähän yhteyttä eikä lapsi mieti sitä, miten tämä vanhempi vanhuuden päivänsä viettää.
Jäi omalla kohdallani elämästäni pois sillä hetkellä, kun pois muutin tasan 18-vuotiaana.