Mitä sellaista arvostatte asumisessa, mitä muut eivät tunnu arvostavan?

Wanhan ylläpito ja maisemat.

Leivinuuni on ihan ykkönen. Mahtava vekotin lämmittämiseen ja kaikenlaiseen leivontaan ja ruuanlaittoon.

Oma piha ja talon sijainti niin syrjässä, että voin huoletta päästää ulos niin kissat, koirat kuin kakaratkin, ja haahuilla pihalla itse yöpaidassa vaikka iltapäivällä kenenkään näkemättä.

Niin vanha ja elämää nähnyt talo, että ei tarvitse varoa, naarmuuntuuko parketit tai tuleeko seinään tahroja. Sisustus samaa rataa, mukavia vanhoja hieman rähjääntyneitä sohvia ja kulahtaneita huonekaluja, joitten kanssa ei tarvitse harmitella, jos tulee uusi naarmu tai tahra.

Arvostan myös riittävää säilytystilaa, hyviä kodinkoneita, toimivaa lämmitysjärjestelmää ja talon hyviä eristeitä. Ne tuovat elämään mukavuutta ja huolettomuutta.

Vanhat kuuset pihalla. Ne katson aina ensiksi joka kodin pihasta. En ostaisi ilman kunnon kuusia.

Vaaleaa sisustusta ja sitä jos ei ole saunaa viemässä turhaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilliskeittiö. Avokeittiön puolustaja on kuin vegaanit: vain hän on oikeassa. En halua käryjä, meteliä ja sotkuja olkkariin. Avokeittiössä en osaisi kokata sillä antaumuksella, kun jatkuvasti saisi varoa roiskeita ja sotkua.

Tämähän on juuri päin vastoin. Palstalla haukutaan järjestäen avokeittiöt, ja tässäkin ketjussa tämä tuli heti esiin. Kuitenkaan en tiedä ketään joka olisi rakennuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana taloonsa erillistä umpinaista keittiötä. En myöskään tunne lähipiiristäni ainakaan ketään alle 40-vuotoasta, joka haluaisi umpinaisen keittiön. Että joku epäsuhta on palstan ja tosimaailman välillä.

Mä  olin alle 40v. kun ostimme tämän talon jossa erillinen keittiö. En todellakaan halunnut silloin enkä nyt 42-vuotiaana avokeittiötä. Jos rakentaisimme talon, niin siihen tulisi ehdottomasti erillinen iso keittiö. Mulle on ihan sama mitä muiden kodeissa on. Tämä on se mitä mä haluan ja olen aina halunnut. 

Mä saan jatkuvasti kommenttia mun asuntoni syrjäisestä sijainnista sukulaisilta.

Mun pitäisi pelätä mun omassa kodissa ja meidän lapset eivät voisi asua ikinä näin syrjässä. Plaa plaa.

Hintahan sen ratkaisi missä asun. Vuosia ollut jo velaton. Käteiskauppa. Tätä ei tietysti kaikki tiedä.

Paljua. Se kuulemma kuuluu vain mökille. On meillä palju sielläkin. Kiva vekotin myös arkipäiviä.

Maalla asumista. Mutta minä tykkää kuunnella kurkien ja joutsenten kerääntymisestä syntyvää meteliä aamuisin. Paljon parempi, kuin liikenteen melu.

Toisaalta tykkään, että voin alasti kipittää ulkosaunaan pihan poikki. Ei ole naapureita valittamassa. Verhoja ei tarvitse laittaa kiinni iltaisin, koska kukapa tuolla kyttäisi meille sisälle?

35 min ja olen kaupungissa työpaikalla. Mielellään ajelen sitten kotiin ja rauhaan. Moni pitää matkaa pitkänä, mutta istuu bussissa tunnin mennen tullen. Ei ne kilometrit, vaan aika.

Ei vit...maisia, ei kieroja naapureita. Sitä arvostan.

Minusta asunnossa on oltava 2 vessaa, toinen voi olla kylpyhuoneen yhteydessä kunhan niitä on 2.

Lisäksi arvostan sitä että rivitaloissa tms. on pysäköinti kunkin asunnon edessä. Nykyisessä asunnossa on katettu etuterassi ja sen yhteydessä autokatos ja se on ihan loistava. En ikinä osta asuntoa jossa auto on jossain kaukana parkissa ja ilman kattoa sään armoilla.

Maisema on minulle kaikkein tärkein. Ja tietysti lopulta myös hinta millä sen maiseman saa jos saa. Neliöt tulevat paljon maiseman jälkeen ja säilytystilat ovat ihan viimeisenä vaatimuslistassa.

Vanhassa kerrostalossa Helsingin keskustassa pientä kaksiota. Siinähän niitä aaveelaisten inhokkeja taisi jo liuta tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset isoa makuuhuonetta? Ymmärrän että teineillä täytyy olla tilaa kun viettävät huoneissaan suurimman osan ajasta mutta aikuiset? Me olemme makuuhuoneessa 8h vuorokaudesta, senkin unessa. En kaipaa makuuhuoneeseen muuta kuin vaatesäilytystilaa, sängyn ja lipaston/pöydän mille laskea kännykän yöksi. Huoneeseen mahtuu vielä tuoli vaatteita varten. En vietä ikinä aikaa makkarissa hereillä ollessani.

Makkarin matolla tehdään iltavenyttelyt, lihaskuntoliikkeet ja sen sellaiset ennen nukkumaan menoa. On kiva, jos raajat eivät kolahtele kaapinoviin. Ja sängyllä loiotaan lukemassa iltaisin.

Lisäksi iso tilavuus tuo raikkaamman ilman: jos nukkuu pikku kopperossa, jossa ilma ei vaihdu, sieltä herää tokkuraisena. Kokeilkaapa joskus hiilidioksidimittarilla, mitä se näyttää aamuisessa makuuhuoneessa. Saattaa tulla intoa lisätä tuuletusta...

Olisikohan koko asunnon ilmanvaihdossa siinä tapauksessa vikaa?

Oma makuuhuoneeni on pieni, mutta yli 3,30 metriä huonekorkeus, iso ikkuna, hengittävä talo. Talveksi teippaan retrotyyliin makkarin ikkunat jopa kiinnikiinni. Eli siitä voi laskea lisätuuletuksen tarpeen. 

Kerrostaloa

Vierailija kirjoitti:

Paljua. Se kuulemma kuuluu vain mökille. On meillä palju sielläkin. Kiva vekotin myös arkipäiviä.

Maalla asumista. Mutta minä tykkää kuunnella kurkien ja joutsenten kerääntymisestä syntyvää meteliä aamuisin. Paljon parempi, kuin liikenteen melu.

Toisaalta tykkään, että voin alasti kipittää ulkosaunaan pihan poikki. Ei ole naapureita valittamassa. Verhoja ei tarvitse laittaa kiinni iltaisin, koska kukapa tuolla kyttäisi meille sisälle?

35 min ja olen kaupungissa työpaikalla. Mielellään ajelen sitten kotiin ja rauhaan. Moni pitää matkaa pitkänä, mutta istuu bussissa tunnin mennen tullen. Ei ne kilometrit, vaan aika.

Maalla on aika paljon niitä, jotka seisovat varjoissa ja katselevat taloihin sisälle. Nimenomaan sellaisissa paikoissa kiinnijäämisen riski on pieni.

Olen poliisi maalla ja tiedän asian tasan tarkkaan.

Maantasalla asumista, tulipalovaaran takia. Kaksi poistumistietä vähintään pitää olla.

Kerrostalo muutenkaan ei kiehdo, mölinää 24/7/365, hajut ja muut sietämättömyydet.

Vierailija kirjoitti:

Rivitaloasunto päätyasunto, jolloin mahdollisena melunlähteenä vain yksi seinänaapuri. Makuuhuoneen sijoitus niin, ettei olisi naapuriasunnon seinustalla, ainakin sänky pitäisi saada pois naapuriseinän vierestä.

Omakotitalo olisi paras asumismuoto, mutta nykyään vaatisi todella suuret tulot ensinnäkin hankkia se ja sitten vielä ylläpitääkin se. Ei onnistu minun tuloilla :/

Meilläkin on rivitalon päätyasunto ja makuuhuone päätyseinän puolella, joten saa nukkua ihanan rauhassa. Edellisessä asunnossa sitä heräsi usein ties minkälaiseen kolinaan naapurista.

Mukavuutta ja kodikkuutta. Kodissani on pehmeää, värejä, muistoesineitä jne. Tykkään sinisistä verhoistani ja kauniista kuviokapasta keittiössä. Koti on minusta harmoninen ja miellyttävä oleilla. En myöskään näe vaivaa vanhoista verhokoteloista, vaikka ne pitäisi purkaa ja laittaa minimalistiset kiskot tilalle kuulemma.

Ja kyllä, meillä olisi varaa sisustaa kotimme valko-harmaaksi ja koleaksi, minimalistiseksi paikaksi. Ne on tyylikkäitä, mutta haluan kodiltani lämpöä ja kodikkuutta, tunnetta, että siellä eletään. Ja mummun raanulla on paikkansa, vaikkei se varmaan monen sisustukseen sopisikaan. Kiva muistaa rakasta mummua aina sitä imuroidessa....

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kun on paljon huoneita eikä yhtä avaraa tilaa. Meillä on vanhassa talossa erillisissä huoneissa keittiö, olohuone, kirjastohuone, harrastehuone, työhuone ja tietenkin makuuhuoneet. Saa helpommin omaa rauhaa kuin jossain kerroksen kokoisessa avarassa tupakeittiössä.

Mä tykkään kanssa. Mulla on 120 neliötä, tässä on kolme makkaria, olohuone ja takkahuone. Lisäksi pari pientä työtilaa. Tietenkin vanha asunto, kylppäri ja sauna pieniä. Eihän nykyään saa tällaisia rakentaa, mutta oman perheen tarpeeseen tilat on monikäyttöiset.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään sokkeloisesta kodista paljon enemmän kuin avarasta ja selkeästä. Nautin siitä, että on useita erilaisia tiloja, joihin ei ole näköyhteyttä kaikkialta ja että ovia saa suljettua eri tilojen väliltä. Sellainen koti ei näytä hienolta kuvissa mutta on minusta tosi viihtyisä oikeasti. Jos asuisi yksin, voisi avara kotikin olla kiva. Nyt kun kotona on aina paljon porukkaa - varsinkin eri-ikäisiä nuoria kavereineen - tuntuu hauskemmalta kun yksityisiä soppia löytyy joka puolelta.

Kun katson tuttaviemme rakennuttamia tai ostamia taloja/huoneistoja viime vuosilta, huomaan että me sokkelossa asujat olemme vähemmistössä.

Sama, mitä nyt ovet olen ottanut pois. Sokkeloisuutta, paljon kynnyksiä, läpijuostava pohja - rakastan!

Ovat kovin katoava luonnonvara, kun uudisrakennuksissa asunnot enimmäkseen pitkulaisia, ja vanhoissa asunnoissa taasen se ikuinen vimma ottaa kaikki mahdolliset väliseinät alas. Pienissä asunnoissa väliseiniä ei tietysti ole alkujaankaan ollut paljon, mutta niin vain niissäkin jopa ne keittiön seinät ollut "pakko" jonkun kaataa.

Siksi siten, kun moinen pikkuasunto vastaan tuli, tein hyvin nopeita päätöksiä. Olin vasta alustavasti suunnitellut ostavani oman asunnon, mutta lopputuloksena viikko myynti-ilmoituksen huomaamisesta allekirjoitin jo kauppakirjan.

Alkuperäinen ei tosin tämäkään pohja ole. Vaan jonkun kaltaistemme aikoinaan kikkailun lopputulos. Eteisestä oikealla on pieni jälkikäteen rakennettu keittiö, keittiöstä kulku makuuhuoneeseen (osa entistä keittiötä), makuuhuoneesta kulku olohuoneeseen, olohuoneesta eteiseen kulku entisen kiinteän vaatekaapin kautta. Ja jonka ansiosta kyseinen oviaukko on hyvin näyttävä yksityiskohta lisäten pintojen kulmikkuutta.

Nykyisellään aina vain tiukentuneiden rakennusmääräysten myötä tälläinen ratkaisu olisi tuskin edes mahdollinen, keittiön vesipiste kun ei ole ns. linjassa, vaan putket vedetty lattian alla poikittain, korottamalla niin keittiön, kuin makuuhuoneen lattiaa.

Mutta hyvä että joskus se mahdollista oli. Siten löysin tämän oman nukkekotimaisen kotini, johon olen suunnattoman rakastunut vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Pohjaratkaisu on minulle aivan täydellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä että kerrostalokämpässä on sauna. Hki-Espoo akselilla aivan saakelin harvinaista, että asunnossa on sauna.

Tämä on kieltämättä vähän haastava arvostuksen kohde. Nykyisin niihin on yhä vaikeampi saada enää rakennuslupaa jälkikäteen, ja koska arvostus niin vähäistä, ovat asia joka jopa laskee asunnon arvoa ja pidentää myyntiaikaa. Varsinkin jos pienempi asunto kyseessä.