Lue keskustelun säännöt.
Ovatko agnostikot ateisteja vai hihhuleita?
20.01.2021 |
Mielestäni agnostikot ovat hihhuleita ja luen heidät muiden kaltaistensa uskovaisten joukkoon. Ateisteja agnostikot eivät ole sillä he eivät sano eivätkä suostu sanomaan yksinkertaista "Kyllä" tai" ei" -vastausta kysymykseen siitä onko jumalia olemassa.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Agnostikot ovat realisteja. Aina on (vaikkakin häviävän pieni) mahdollisuus että joku jumalista onkin olemassa.
Agnostikko voi olla ihan hyvin sitä mieltä että jumalia ei ole olemassa.
Agnostikko tarkoittaa sitä, että ko. henkilö on asiasta epävarma. Jos mielipiteenä on se, että jumalia ei ole olemassa, silloin kyseessä on ateisti (jumalan kieltäjä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ateistien ja uskisten on vaikea ymmärtää, että on ihmisiä, joita uskonasiat ja jumaluudet eivät kiinnosta vähääkään. He ovat agnostikkoja.
Niin, eli siis ateisteja jotka eivät väitä tietävänsä totuutta varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut järkiperäinen suhtautumistapa mielestäni. Tieteellä ei ole pystytty osoittamaan onko jumala olemassa vai ei. Kaikki muu on siis uskoa.
Päteekö sama kaikkiin demoneihin, menninkäisiin, lohikäärmeisiin yms? Että ainoa järkiperäinen suhtautuminen on olettaa että ne voivat olla olemassa niin kauan kuin ei ole aukottomasti todistettu ettei niitä ole?
Jos nyt keksin päästäni jonkun mielikuvitusolion niin päteekö sama siihenkin? Muiden tehtävä todistaa ettei sitä ole olemassa?
Mikä tässä on järkiperäistä?
Sun omat keksinnöt on vähän eri asia. Monilla ihmisillä ympäri maailmaa on ollut ja on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta ja hänen todellisuudestaan. On tapahtunut ihmeparantumisia ja yliluonnollisia asioita, joita ei ole pystytty mitenkään selittämään tai ovat tieteen vastaisia.
Minusta on vain hölmöä ja yksinkertaista ajatella, että se mitä me nyt näemme ja pystymme itse käsittämään olisi kaikki, mitä on olemassa. Tietomme on niin rajallista ja ymmärryksemme vajavaista, samoin ihmisten käyttämät tutkimusmetelemät, keinot ja välineet.
Johan on taas kehäpäätelmä. Itse sanot, että emme tiedä läheskään kaikkea (itse asiassa teidämme erittäin vähän) ja samalla sanot, että ihmeparamtumiset ovat jumalan tekosia, koska emme niitä ymmärrä. Voisiko kuitenkin olla niin, että parantumiselle ei tiedetä syytä, mutta se kuitenkin ihan luonnollinen tapahtuma.
Tämä uskovaisten perustelu on aina niin kummallinen: "en ymmärrä asiaa, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin, että jumala on asian tehnyt".
Agnostikkoa ei myöskään kiinnosta koko aihe, aivan yhtä hyödytöntä on väitellä tai etsiä lopullista totuutta hammaskeijun tai lentävän spagettihirviön olemassaolosta. Agnostikko ei elämöi agnostisuudellaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kysytään onko jumalia olemassa, niin agnostien "En tiedä" ei ole mikään kelvolinen vastaus. Pitää vastata joko KYLLÄ tai EI.
Miksi?
Miksi et voisi sanoa, että "en tiedä"?
Se on täysin kelvollinen vastaus moneen kysymykseen.
Ei ole looginen ja tieteellinen tarkka vastaus vaan kysymykseen vastaamisen välttelyä ja epä-älyllistä.
' En tiedä' on nimenomaan sen hetken looginen ja tieteellinen tarkka vastaus siihen, miten asioiden laita on näin vastaavalla- valehteluko suuntaan tai toiseen olisi sinusta se 'tieteellinen' vastaus? Trolli..
Tässä tarkoitettiin varmaankiin sitä, että "en tiedä" ei kerro vielä sitä että uskotko jumalaan vai et. Eli tiedät tai et, olet silti väkisinkin joko uskovainen tai ateisti sen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainut järkiperäinen suhtautumistapa mielestäni. Tieteellä ei ole pystytty osoittamaan onko jumala olemassa vai ei. Kaikki muu on siis uskoa.
Pitäisikö suhtautua samoin joulupukkiin? Hänenkään olemassaoloonsa tieteellä ei ole vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut järkiperäinen suhtautumistapa mielestäni. Tieteellä ei ole pystytty osoittamaan onko jumala olemassa vai ei. Kaikki muu on siis uskoa.
Päteekö sama kaikkiin demoneihin, menninkäisiin, lohikäärmeisiin yms? Että ainoa järkiperäinen suhtautuminen on olettaa että ne voivat olla olemassa niin kauan kuin ei ole aukottomasti todistettu ettei niitä ole?
Jos nyt keksin päästäni jonkun mielikuvitusolion niin päteekö sama siihenkin? Muiden tehtävä todistaa ettei sitä ole olemassa?
Mikä tässä on järkiperäistä?
Sun omat keksinnöt on vähän eri asia. Monilla ihmisillä ympäri maailmaa on ollut ja on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta ja hänen todellisuudestaan. On tapahtunut ihmeparantumisia ja yliluonnollisia asioita, joita ei ole pystytty mitenkään selittämään tai ovat tieteen vastaisia.
Minusta on vain hölmöä ja yksinkertaista ajatella, että se mitä me nyt näemme ja pystymme itse käsittämään olisi kaikki, mitä on olemassa. Tietomme on niin rajallista ja ymmärryksemme vajavaista, samoin ihmisten käyttämät tutkimusmetelemät, keinot ja välineet.
Johan on taas kehäpäätelmä. Itse sanot, että emme tiedä läheskään kaikkea (itse asiassa teidämme erittäin vähän) ja samalla sanot, että ihmeparamtumiset ovat jumalan tekosia, koska emme niitä ymmärrä. Voisiko kuitenkin olla niin, että parantumiselle ei tiedetä syytä, mutta se kuitenkin ihan luonnollinen tapahtuma.
Tämä uskovaisten perustelu on aina niin kummallinen: "en ymmärrä asiaa, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin, että jumala on asian tehnyt".
Onhan se yksi mahdollinen vaihtoehto, mehän emme tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lukemaan esimerkiksi Wikipediasta mitä nämä käsitteet tarkoittavat:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Agnostisismi
Helpottaa asioiden ymmärtämistä. Ja niistä keskustelua muiden kanssa.
Tämä asia on kolmiportainen:
gnostikko = täysin uskova
agnostikko = epävarma
ignostikko = Teologinen nonkognitivismi, eli positio siitä, että uskonnollinen kieli, erityisesti sanat, kuten Jumala, ovat kognitiivisesti tarkoituksettomia. Esim. "Jumala joka loi kaiken, lukuunottamatta itseään" on epälooginen ja siten epätosi. Ignostisismi käsitetään synonyymiksi teologiselle nonkognitivismille.
En ole se jolle vastasit. Jos agnostikko onkin "epävarma" kuten tuossa listalla sanotaan, onko joidenkin tulkinta itsestään agnostikkona väärä. Onko silloin ateismi kyseessä vai muu termi, jos eivät usko jumalaan. Entä jos ateisti uskoo muuhun (mihin), muttei jumalaan?
Ateismi takoittaa kirjaimellisesti käännettynä "ilman jumalaa", eli se pätee aina ihmiseen joka ei ole uskossa. En tiedä mikä siinä termissä on sellaista, että ihmiset yrittävät sitä väistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Agnostikot ovat agnostikkoja. Niille on oma terminsä, koska eivät ole hihhuleita tai ateisteja. Eli on olemassa muitakin ihmisryhmiä kuin hihhulit ja ateistit. Ymmärsitkö, ap?
Ateistit = hihhuleita. Hihhuleita, jotka sentimentaalisista/egoistisista syistä valitsevat uskoa todistamattomaan faktaan.
Tämähän oli uusi juttu. Mikä ihme on fakta, mitä ei ole todistettu? Taas niin umpikiero ja epälooginen määritelmä kuin vain voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Agnostikot ovat realisteja. Aina on (vaikkakin häviävän pieni) mahdollisuus että joku jumalista onkin olemassa.
Agnostikko voi olla ihan hyvin sitä mieltä että jumalia ei ole olemassa.
Agnostikko tarkoittaa sitä, että ko. henkilö on asiasta epävarma. Jos mielipiteenä on se, että jumalia ei ole olemassa, silloin kyseessä on ateisti (jumalan kieltäjä).
Ei nyt välttämättä näinkään.
Agnostikko ei välttämättä ole asiasta kovinkaan epävarma, mutta myöntää, ettei tiedä asiaa varmasti.
Kumpikin sana sisältää monille sellsisia latauksia, että kumpaakin on epämiellyttävä käyttää.
Jos sanon olevani agnostikko, saan käännyttäjiä kimppuuni, koska he luulevat minun epäröivän(jehovalaisten kanssa kävi näin).
Jos sanon olevani ateisti, moni uskovainen luulee, etten hyväksy heitä ihmisinä, haluan vaihtaa raamatut pornoon tms. outoa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun agnostisuuteni perustuu sille, että en tiedä ihan kaikkea, vain tieteeseen voi luottaa. Uskon, että koronavirus on olemassa vaikka en näe sitä. Mutta en usko jumalaan. Vaikka näiden uskontojen jumala sattuisikin olemaan olemassa, hän on niin ilkeä ja paha ja viattomia ihmisiä tuomitseva, niin en siltikään hirveästi kunnioittaisi häntä.
' näiden uskontojen', siis minkä nimenomaisten? Uskonto on edelleen eri asia, kuin usko johonkin Korkeampaan älylliseen, meidän käsityskykymme yläpuolella olevaan. Tiede pohjautuu siihen, mikä voidaan todeksi näyttää ja mikä on olemassa tässä todellisuudessa, muttei silti voi täysin koskaan sulkea pois Jumalan olemassaoloa. Edes Richard Dawkins ei voi kieltää tätä tosiasiaa, joten mahdat olla todella korkeasti koulutettu ja tieteelle vielä tuntemattomien faktojen äärellä voidaksesi tehdä niin.
Se mitä tiede ei voi todistaa ei ole yhdenkään ajatuksen arvoinen. Se on ainoastaan uskovaisen päässä oleva asia.
Jos kaikki tiedemiehetkin ajattelisivat näin, niin tiede ei olisi koskaan kehittynyt, eikä näin ollen meidän tietoisuuskaan asioista.
No minkähän takia niitä tiedemiehiä on olemassa? Olisivatkohan he mahdollisesti niitä, jotka sitä tietoa etsivät. Ei meillä ole mitään tarvetta uskoa asioihin (paitsi uskovilla, tietysti). Me voimme etsiä tietoa, mutta satukirjoista sitä ei löydy. Jos tiede löytää asian, mitä se ei voi selittää millään tieteellä, palataan asiaan. Sitä ennen asiaa on turha ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Agnostikkoa ei myöskään kiinnosta koko aihe, aivan yhtä hyödytöntä on väitellä tai etsiä lopullista totuutta hammaskeijun tai lentävän spagettihirviön olemassaolosta. Agnostikko ei elämöi agnostisuudellaan..
Agnostikon määritelmään ei sisälly se, että kiinnostaako aihe vai ei, se on ihan yksilöstä kiinni. Se ei tarkoita mitään muuta kuin että ei katso tietävänsä varmasti. Pätee melkein kaikkiin ihmisiin, joten oikeastaan tuo sana ei tarkoita oikein mitään.
Vierailija kirjoitti:
En usko Jumalaan, koska minkäänlaista pitävää todistetta sen olemassaolosta en ole koskaan nähnyt tai lukenut. En lapsena uskonut myöskään joulupukkiin, sillä meillä ei pukki käynyt ja kavereillapa kävi. Ajattelin että jos olisi oikea pukki, niin varsin epäreilusti käyttäytyy.
Jos uskoo Jumalaan, niin kaikki mitä elämässä tapahtuu, on jollain tavalla siihen uskoon kytköksissä. Jäin auton alle: osa jumalan suurta suunnitelmaa, selvisin hengissä: jumala on armollinen ja vastasi rukouksiin, olen nyt neliraajahalvautunut: jumalan tiet ovat tutkimattomat, sairastuin syöpään: en uskonut tarpeeksi, jne. jne. Jokainen elämän ikävä tai positiivinen tapahtuma on jumalan aikaansaannosta. Ateistina ajattelen että elämä on sattuman ja omien valintojen risteytys, mutta vain minä olen vastuussa omasta onnestani
Kuvaamasi tapa uskoa jumalan olevan jokaikiseen toimintaamme tai elämäntapahtumaan kytköksissä, on äärimmäisen itsekeskeinen ja pelkkää silmänlumetta- juuri tuollainen tapa ' uskoa' on sitä ooppiumia kansalle. Tiedän tämän, sillä aikoinani, nuorena, elin elämääni tyyliin: liikennevalo vaihtui vihreäksi, onko tämä jokin merkki jumalalta? Kas, lintu lensi ohitseni, mitä jumala tahtoo minulle nyt puhua? Ooh, sähkölaskunnumerosarja on 142 777 853- tämän on oltava jokin viesti, ooh! Puhumattakaan niistä ihme ' hengen kokemuksista' erilaisissa kokouksissa, huoh. Nämä vain pieniä, mutta kys.ajattelutapaa jotenkn kuvaavia TAIKAUSKOON pohjaavia, erilaisista hengellisistä piireistä ja siellä olevista harhaopeista nousevia juttuja. Eipä ihme, että niin moni ' uskovainen' löytää itsensä mielisairaalasta. Onneksi pääsin irti tuosta ja hetken aikaa yritin lakata uskomasta yhtään mihinkään, mutta lopulta olen päätynyt ehkä agnostikoksi- jos Jumala on olemassa, hän kyllä tietää, mikä minut sai tuosta sairaita ilmenemismuotoja saaneesta jeesus- hihhuloinnista luopumaan- en olisi enää hengissä, jos en sitä olisi tehnyt.
En pelkää enää helvettiin joutumista, sillä katson, että nämä mieleltään kieroutuneet uskovaiset/ uskonnolliset ryhmät sekä se 'Jumala' johon uskoin tuolloin, ovat täydessä vastuussa kaikesta siitä maan päällisestä helvetistä johon tällasen uskonnon vuoksi jouduin ja joka pilasi suurimman osan elämästäni.
Enää en oleta jonkin näkymättömän ottavan vastuuta omista valinnoistani, en syyttele saatanaa jokaisesta pienestäkin ongelmasta, vaan yksinkertaisesti kysyttäessä uskonko jumalaan, vastaan ' oma subjektiivinen kokemukseni ja tämän hetkinen uskomukseni on se, että on olemassa jotain ihmismieltä suurempaa, mutta en voi todistaa asiaa suuntaan enkä toiseen.'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika omituinen tulkinta, että pitää vastata kyllä tai ei. Jos minulta, perus itäsuomalaiselta, kysytään Vaasassa: Viekö tämä tie torille? Niin kyllä minun on siihenkin pakko vastata: En tiedä. Koska en todellakaan tiedä!
Totta, mutta sinulla on mahdollista hakea tietoa asiasta, joten sinulla on mahdollisuus vastata kyllä tai ei. Jumalasta ei voi sanoa kumpaakaan. Toisaalta niin kauan kuin ei ole ainuttakaan todistetta kyllä-vaihtoehdon puolesta, niin ei ole edes mitään tarvetta todistella ettei jumalaa ole olemassa.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Agnostikot ovat realisteja. Aina on (vaikkakin häviävän pieni) mahdollisuus että joku jumalista onkin olemassa.
Agnostikko voi olla ihan hyvin sitä mieltä että jumalia ei ole olemassa.
Agnostikko tarkoittaa sitä, että ko. henkilö on asiasta epävarma. Jos mielipiteenä on se, että jumalia ei ole olemassa, silloin kyseessä on ateisti (jumalan kieltäjä).
Ei nyt välttämättä näinkään.
Agnostikko ei välttämättä ole asiasta kovinkaan epävarma, mutta myöntää, ettei tiedä asiaa varmasti.
Kumpikin sana sisältää monille sellsisia latauksia, että kumpaakin on epämiellyttävä käyttää.
Jos sanon olevani agnostikko, saan käännyttäjiä kimppuuni, koska he luulevat minun epäröivän(jehovalaisten kanssa kävi näin).
Jos sanon olevani ateisti, moni uskovainen luulee, etten hyväksy heitä ihmisinä, haluan vaihtaa raamatut pornoon tms. outoa....
Nämä termit ovat täysin yksiselitteisiä. Kun ateisti kieltää jumalan, hän ei kiellä ihmisiä. Minkä takia sinä rakennat päässäsi oletuksia muiden ihmisten luulemisesta? Etkö uskalla olla oma itsesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut järkiperäinen suhtautumistapa mielestäni. Tieteellä ei ole pystytty osoittamaan onko jumala olemassa vai ei. Kaikki muu on siis uskoa.
Päteekö sama kaikkiin demoneihin, menninkäisiin, lohikäärmeisiin yms? Että ainoa järkiperäinen suhtautuminen on olettaa että ne voivat olla olemassa niin kauan kuin ei ole aukottomasti todistettu ettei niitä ole?
Jos nyt keksin päästäni jonkun mielikuvitusolion niin päteekö sama siihenkin? Muiden tehtävä todistaa ettei sitä ole olemassa?
Mikä tässä on järkiperäistä?
Sun omat keksinnöt on vähän eri asia. Monilla ihmisillä ympäri maailmaa on ollut ja on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta ja hänen todellisuudestaan. On tapahtunut ihmeparantumisia ja yliluonnollisia asioita, joita ei ole pystytty mitenkään selittämään tai ovat tieteen vastaisia.
Minusta on vain hölmöä ja yksinkertaista ajatella, että se mitä me nyt näemme ja pystymme itse käsittämään olisi kaikki, mitä on olemassa. Tietomme on niin rajallista ja ymmärryksemme vajavaista, samoin ihmisten käyttämät tutkimusmetelemät, keinot ja välineet.
Johan on taas kehäpäätelmä. Itse sanot, että emme tiedä läheskään kaikkea (itse asiassa teidämme erittäin vähän) ja samalla sanot, että ihmeparamtumiset ovat jumalan tekosia, koska emme niitä ymmärrä. Voisiko kuitenkin olla niin, että parantumiselle ei tiedetä syytä, mutta se kuitenkin ihan luonnollinen tapahtuma.
Tämä uskovaisten perustelu on aina niin kummallinen: "en ymmärrä asiaa, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin, että jumala on asian tehnyt".
Totta, on varmasti ' hölmöä ja yksinkertaista' ajatella asioita ns. aukkojen jumalan kautta, mutta kuinka moni todellisuudessa esim. Suomessa, näin tekee? Myöskään yleistäminen ei ole objektiivista saati tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa.
Jumala on eri ulottuvuudessa ,eri kuin maailmankaikkeus,sen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut järkiperäinen suhtautumistapa mielestäni. Tieteellä ei ole pystytty osoittamaan onko jumala olemassa vai ei. Kaikki muu on siis uskoa.
Päteekö sama kaikkiin demoneihin, menninkäisiin, lohikäärmeisiin yms? Että ainoa järkiperäinen suhtautuminen on olettaa että ne voivat olla olemassa niin kauan kuin ei ole aukottomasti todistettu ettei niitä ole?
Jos nyt keksin päästäni jonkun mielikuvitusolion niin päteekö sama siihenkin? Muiden tehtävä todistaa ettei sitä ole olemassa?
Mikä tässä on järkiperäistä?
Sun omat keksinnöt on vähän eri asia. Monilla ihmisillä ympäri maailmaa on ollut ja on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta ja hänen todellisuudestaan. On tapahtunut ihmeparantumisia ja yliluonnollisia asioita, joita ei ole pystytty mitenkään selittämään tai ovat tieteen vastaisia.
Minusta on vain hölmöä ja yksinkertaista ajatella, että se mitä me nyt näemme ja pystymme itse käsittämään olisi kaikki, mitä on olemassa. Tietomme on niin rajallista ja ymmärryksemme vajavaista, samoin ihmisten käyttämät tutkimusmetelemät, keinot ja välineet.
Enhän minä ateistina niin ajattelekaan, että kaikki se mitä aistimme, niin vain se on olemassa.
Olisiko sinulla esimerkkiä jostain sellaisesta mitä emme pysty aistimaan, mutta se on kuitenkin olemassa?
No johan oli kysymys. En ole koskaan tavannut henkilöä, joka pystyisi astimaan radiosignaaleja (siis ilman tarvittavia laitteita).
Tai erilaiset säteilyt. Aika ninja saa olla, että sellaiset havaitsee ihan ite.
Vierailija kirjoitti:
Jumala on eri ulottuvuudessa ,eri kuin maailmankaikkeus,sen ulkopuolella.
Kiva, ja tähän väitteeseen sinulla löytyy seuraavat todisteet:_______________.
Jos kaikki tiedemiehetkin ajattelisivat näin, niin tiede ei olisi koskaan kehittynyt, eikä näin ollen meidän tietoisuuskaan asioista.