Yksin asuvien koronayksinäisyyttä on mammojen vaikea käsittää

Hei te perheelliset mammat! Mietiskelpäähän ihan hetki, miten paskamaista olisi, jos asuisittekin ihan itseksenne ilman lasta, miestä tai koiraa aikana, jolloin kaikki harrastuspaikat on kiinni ja perheelliset käpertyvät omiin oloihinsa. Kun pitäähän toki lasten tavata kavereitaan, mutta ei aikuisia ystäviä tarvitse nyt nähdä edes pihalla turvavälillä, kun sanoihan se THL:n silmälasipääukkokin niin.

Minä olen ollut yksin asuvana viimeiset kymmenen kuukautta kontaktissa lähinnä kaupan kassan ja työpaikan ihmisten kanssa. Sukukin on pieni ja valtaosin vanhuksia, joita ei sitten saa tavata, ei varsinkaan sitä yhtä hoivakodissa asuvaa, eikä oikeastaan muitakaan. Viime kevät lopetti tehokkaasti kaikki harrastukseni, joulunikin vietin yksin eikä kaupungilla tee mieli yksin liikkua, kun ei ketään saa mukaansa edes maski naamalla.

Ovat kaikki aikuiset ystäväni ottaneet suosituiset hyvin vakavasti PAITSI silloin, kun lapsille pitää kuitenkin olla kaveritreffejä. Todennäköisesti minä olen pienempi koronariski heille kuin ne heidän kouluissa lähiopetuksessa ilman maskeja olevat lapsensa ja näiden kaverit.

Some on täynnä juttuja siitä, miten perheelliset nyt ovat löytäneet kotoilun merkityksen jne. Ihan tosi kivaa teille. Mutta siinä vaiheessa kun tulee mieleen ottaa ensimmäiseen kertaan yli puoleen vuoteen oikein videoyhteys sinkkukaverille, niin ehkä ei kannata sieltä perheen keskeltä vielä ripittää tätä, miten ei kannata eristäytyä yhtään enempää kuin on tarpeen. Eristäytyä!? Minä tunnen itseni lähinnä eristetyksi.