Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksin asuvien koronayksinäisyyttä on mammojen vaikea käsittää
19.01.2021 |
Hei te perheelliset mammat! Mietiskelpäähän ihan hetki, miten paskamaista olisi, jos asuisittekin ihan itseksenne ilman lasta, miestä tai koiraa aikana, jolloin kaikki harrastuspaikat on kiinni ja perheelliset käpertyvät omiin oloihinsa. Kun pitäähän toki lasten tavata kavereitaan, mutta ei aikuisia ystäviä tarvitse nyt nähdä edes pihalla turvavälillä, kun sanoihan se THL:n silmälasipääukkokin niin.
Minä olen ollut yksin asuvana viimeiset kymmenen kuukautta kontaktissa lähinnä kaupan kassan ja työpaikan ihmisten kanssa. Sukukin on pieni ja valtaosin vanhuksia, joita ei sitten saa tavata, ei varsinkaan sitä yhtä hoivakodissa asuvaa, eikä oikeastaan muitakaan. Viime kevät lopetti tehokkaasti kaikki harrastukseni, joulunikin vietin yksin eikä kaupungilla tee mieli yksin liikkua, kun ei ketään saa mukaansa edes maski naamalla.
Ovat kaikki aikuiset ystäväni ottaneet suosituiset hyvin vakavasti PAITSI silloin, kun lapsille pitää kuitenkin olla kaveritreffejä. Todennäköisesti minä olen pienempi koronariski heille kuin ne heidän kouluissa lähiopetuksessa ilman maskeja olevat lapsensa ja näiden kaverit.
Some on täynnä juttuja siitä, miten perheelliset nyt ovat löytäneet kotoilun merkityksen jne. Ihan tosi kivaa teille. Mutta siinä vaiheessa kun tulee mieleen ottaa ensimmäiseen kertaan yli puoleen vuoteen oikein videoyhteys sinkkukaverille, niin ehkä ei kannata sieltä perheen keskeltä vielä ripittää tätä, miten ei kannata eristäytyä yhtään enempää kuin on tarpeen. Eristäytyä!? Minä tunnen itseni lähinnä eristetyksi.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vastauksissa korostuu tämä rikkaampien oikeutuksentunne, mitä on tutkittu. Lottovoittajakin alkaa kuvitella olevansa jotenkin parempi lottoaja kuin se, joka ei ole voittanut ja korkeaa palkkaa ja hyviä etuja saavaa kokee olevansa oikeutettu niihin oman erinomaisuutensa vuoksi.
Ainakaan tässä ketjussa esiintyneet perheelliset eivät vaikuta niin sydämellisiltä ja ihanilta ihmisiltä, että he olisivat perheellisiä omien ansioidensa vuoksi, korkeintaan niin, että ovat pakottaneet jonkun yhteen kanssaan.
Onhan se tosiaan kauheaa ja epäempaattista että jokainen ihminen on itse vastuussa niin pari- kuin ystävyyssuhteistaan sekä siitä miten elämänsä järjestää. Tässäkin ketjussa on monet yksinelävät työttömät ihmiset, joilla luulisi olevan eniten aihetta valittaa, kirjoittaneet positiivisesti itsestään ja toiminnastaan. Hatunnoston heille. Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä omasta asenteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vastauksissa korostuu tämä rikkaampien oikeutuksentunne, mitä on tutkittu. Lottovoittajakin alkaa kuvitella olevansa jotenkin parempi lottoaja kuin se, joka ei ole voittanut ja korkeaa palkkaa ja hyviä etuja saavaa kokee olevansa oikeutettu niihin oman erinomaisuutensa vuoksi.
Ainakaan tässä ketjussa esiintyneet perheelliset eivät vaikuta niin sydämellisiltä ja ihanilta ihmisiltä, että he olisivat perheellisiä omien ansioidensa vuoksi, korkeintaan niin, että ovat pakottaneet jonkun yhteen kanssaan.
Onhan se tosiaan kauheaa ja epäempaattista että jokainen ihminen on itse vastuussa niin pari- kuin ystävyyssuhteistaan sekä siitä miten elämänsä järjestää. Tässäkin ketjussa on monet yksinelävät työttömät ihmiset, joilla luulisi olevan eniten aihetta valittaa, kirjoittaneet positiivisesti itsestään ja toiminnastaan. Hatunnoston heille. Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä omasta asenteesta.
Mitä ihmettä se sinua haittaa, jos tässä ketjussa joku kertoo kuormittumisestaan? En minäkään mene väsyneiden perheellisten ketjuun mölisemään, että itsehän olette perheenne hankkineet vaan annan heidän siellä keskenään olla vertaistukena toisilleen. Joskus pitäisi voida osata olla hiljaa.
Sinuna etsisin seuraa toisista sinkuista, on kai joku korona-ajan sinkut ryhmä ja tuo SPR on hyvä. Ymmärrän tilanteesi koska olin sinkku pitkään ja koin ulkopuolisuutta perheellisten seurassa. Ei auta kuin etsiä uusi ystäviä jos on jäänyt yksin. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vastauksissa korostuu tämä rikkaampien oikeutuksentunne, mitä on tutkittu. Lottovoittajakin alkaa kuvitella olevansa jotenkin parempi lottoaja kuin se, joka ei ole voittanut ja korkeaa palkkaa ja hyviä etuja saavaa kokee olevansa oikeutettu niihin oman erinomaisuutensa vuoksi.
Ainakaan tässä ketjussa esiintyneet perheelliset eivät vaikuta niin sydämellisiltä ja ihanilta ihmisiltä, että he olisivat perheellisiä omien ansioidensa vuoksi, korkeintaan niin, että ovat pakottaneet jonkun yhteen kanssaan.
Onhan se tosiaan kauheaa ja epäempaattista että jokainen ihminen on itse vastuussa niin pari- kuin ystävyyssuhteistaan sekä siitä miten elämänsä järjestää. Tässäkin ketjussa on monet yksinelävät työttömät ihmiset, joilla luulisi olevan eniten aihetta valittaa, kirjoittaneet positiivisesti itsestään ja toiminnastaan. Hatunnoston heille. Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä omasta asenteesta.
Mitä ihmettä se sinua haittaa, jos tässä ketjussa joku kertoo kuormittumisestaan? En minäkään mene väsyneiden perheellisten ketjuun mölisemään, että itsehän olette perheenne hankkineet vaan annan heidän siellä keskenään olla vertaistukena toisilleen. Joskus pitäisi voida osata olla hiljaa.
Toki tilanteestaan saa kertoa, mutta vaikea nähdä miten ketjussa esiintyvä perheellisten syyllistäminen ja syyttely sitä yksinäisyyttä vähentää. Kyllä jokainen itse on vastuussa ihmissuhteista olipa perheellinen tai ei. Niin makaa kuin petaa. Itse myös valinnoillaan vaikuttaa käyttääkö aikansa itsensä surkutteluun vai toimiiko myönteisesti .
Vierailija kirjoitti:
Sinuna etsisin seuraa toisista sinkuista, on kai joku korona-ajan sinkut ryhmä ja tuo SPR on hyvä. Ymmärrän tilanteesi koska olin sinkku pitkään ja koin ulkopuolisuutta perheellisten seurassa. Ei auta kuin etsiä uusi ystäviä jos on jäänyt yksin. Voimia sinulle!
Olen kohta 8 kuukautta hakenut erinäisiä kanavia pitkin ja vielä ei ole ketään löytynyt. Jostain syystä harva haluaa kunnolla etsiä seuraa, vaikka sitä olevinan kaipaisikin. Totta puhuen en ymmärrä.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vastauksissa korostuu tämä rikkaampien oikeutuksentunne, mitä on tutkittu. Lottovoittajakin alkaa kuvitella olevansa jotenkin parempi lottoaja kuin se, joka ei ole voittanut ja korkeaa palkkaa ja hyviä etuja saavaa kokee olevansa oikeutettu niihin oman erinomaisuutensa vuoksi.
Ainakaan tässä ketjussa esiintyneet perheelliset eivät vaikuta niin sydämellisiltä ja ihanilta ihmisiltä, että he olisivat perheellisiä omien ansioidensa vuoksi, korkeintaan niin, että ovat pakottaneet jonkun yhteen kanssaan.
Onhan se tosiaan kauheaa ja epäempaattista että jokainen ihminen on itse vastuussa niin pari- kuin ystävyyssuhteistaan sekä siitä miten elämänsä järjestää. Tässäkin ketjussa on monet yksinelävät työttömät ihmiset, joilla luulisi olevan eniten aihetta valittaa, kirjoittaneet positiivisesti itsestään ja toiminnastaan. Hatunnoston heille. Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä omasta asenteesta.
Mitä ihmettä se sinua haittaa, jos tässä ketjussa joku kertoo kuormittumisestaan? En minäkään mene väsyneiden perheellisten ketjuun mölisemään, että itsehän olette perheenne hankkineet vaan annan heidän siellä keskenään olla vertaistukena toisilleen. Joskus pitäisi voida osata olla hiljaa.
Toki tilanteestaan saa kertoa, mutta vaikea nähdä miten ketjussa esiintyvä perheellisten syyllistäminen ja syyttely sitä yksinäisyyttä vähentää. Kyllä jokainen itse on vastuussa ihmissuhteista olipa perheellinen tai ei. Niin makaa kuin petaa. Itse myös valinnoillaan vaikuttaa käyttääkö aikansa itsensä surkutteluun vai toimiiko myönteisesti .
Ihmissuhde on IHMISSUHDE. Kun olet siinä ihmissuhteessa, voi sanoa, että niin makaa kuin petaa, mutta ihan liiottelua käyttää tuota sanontaa silloin, kun mitään suhdetta ei vielä edes ole. Ja otetaan vielä disclaimeri, että narisistin tai muun hullun kanssa makaat niin kuin hän petaa.
Voin katsoa itselleni kivan ja sopivan koirarodun ja hankkia itselleni sellaisen yksilön. Ei ole mitään, mistä voin hommata molempia osapuolia tyydyttävän ihmissuhteen. Joskus sellainen, onneksi, tulee vastaan, mutta pakottamalla sellaista ei synny, koska hyvä ja läheinen ihmissuhde on kuitenkin aika spesiaali juttu, jokainen niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vastauksissa korostuu tämä rikkaampien oikeutuksentunne, mitä on tutkittu. Lottovoittajakin alkaa kuvitella olevansa jotenkin parempi lottoaja kuin se, joka ei ole voittanut ja korkeaa palkkaa ja hyviä etuja saavaa kokee olevansa oikeutettu niihin oman erinomaisuutensa vuoksi.
Ainakaan tässä ketjussa esiintyneet perheelliset eivät vaikuta niin sydämellisiltä ja ihanilta ihmisiltä, että he olisivat perheellisiä omien ansioidensa vuoksi, korkeintaan niin, että ovat pakottaneet jonkun yhteen kanssaan.
Onhan se tosiaan kauheaa ja epäempaattista että jokainen ihminen on itse vastuussa niin pari- kuin ystävyyssuhteistaan sekä siitä miten elämänsä järjestää. Tässäkin ketjussa on monet yksinelävät työttömät ihmiset, joilla luulisi olevan eniten aihetta valittaa, kirjoittaneet positiivisesti itsestään ja toiminnastaan. Hatunnoston heille. Kyllä tässä on pitkälti kyse siitä omasta asenteesta.
Mitä ihmettä se sinua haittaa, jos tässä ketjussa joku kertoo kuormittumisestaan? En minäkään mene väsyneiden perheellisten ketjuun mölisemään, että itsehän olette perheenne hankkineet vaan annan heidän siellä keskenään olla vertaistukena toisilleen. Joskus pitäisi voida osata olla hiljaa.
Niin, ja täälläkin on ollut kymmeniä ja kymmeniä ketjuja, jossa on valitettu miten ääliömäisiä ja ärsyttäviä ne omat kullanmussukkamiehet ovat.
Mies sitä ja mies tätä, mies ei taaskaan tehnyt sitä ja taas teki sitä.
Miten saisin miehen oppimaan, mies teki taas väärin, jne. Jne.
Eihän oikein tällä periaatteella mistään täällä voisi keskustella tai kertoa mistään mikä huolettaa tai ahdistaa kun täällä on ihmisiä eri elämäntilanteissa.
Jos sinkuille sanotaan, että se on teidän asianne miten elämänne järjestättte, älkää valittako, jokainen on vastuussa omasta elämästän niin ihan samoin voidaan sanoa perheellisille tai parisuhteessa oleville.
Eihän se kai ole tarkoitus, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin aloittajan harmistuminen koski lähinnä sitä, että hänen perheelliset ystävänsä viettävät nyt pandemian vuoksi aikaa perheidensä kanssa eikä enää aloittajan kanssa. Ja erityisesti häntä tuntui harmittavan, kun perheelliset ystävänsä pitivät pandemiasta huolimatta huolen lastensa sosiaalisista suhteista, vaikka aloittaja omasta mielestään olisi ystävilleen paljon pienempi riski kuin lasten kaverisuhteet. Mikä on varmasti ihan tottakin, mutta ei aloittaja voi verrata itseään ystäviensä lapsiin. Mullakin on ystäviä, mutta he eivät ole mun lapsiani eivätkä edes alaikäisiä.
Ihan samalla tavalla minäkin nyt lasteni aikuistuttua tulen harrastuksistani kotiin, jossa ei ole ketään. Paitsi koira. Ihan samalla tavalla minunkin on pitänyt keksiä elämääni muuta sisältöä. ja hankkia juttuseuraa muistakin kuin koirastani. Ei ne lapsetkaan ikuisesti ole seuraa pitämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin aloittajan harmistuminen koski lähinnä sitä, että hänen perheelliset ystävänsä viettävät nyt pandemian vuoksi aikaa perheidensä kanssa eikä enää aloittajan kanssa. Ja erityisesti häntä tuntui harmittavan, kun perheelliset ystävänsä pitivät pandemiasta huolimatta huolen lastensa sosiaalisista suhteista, vaikka aloittaja omasta mielestään olisi ystävilleen paljon pienempi riski kuin lasten kaverisuhteet. Mikä on varmasti ihan tottakin, mutta ei aloittaja voi verrata itseään ystäviensä lapsiin. Mullakin on ystäviä, mutta he eivät ole mun lapsiani eivätkä edes alaikäisiä.
Ihan samalla tavalla minäkin nyt lasteni aikuistuttua tulen harrastuksistani kotiin, jossa ei ole ketään. Paitsi koira. Ihan samalla tavalla minunkin on pitänyt keksiä elämääni muuta sisältöä. ja hankkia juttuseuraa muistakin kuin koirastani. Ei ne lapsetkaan ikuisesti ole seuraa pitämässä.
En ole sama kuin aloittaja, mutta haluaisin oikaista tähän, että ei se ole sama asia, että sinulla on lapsia olemassa kuin sellaisella, jolla niitä ei ole. Suurin osa tuntemistani ihmisistä, on puhelimitse ja tapaamisten muodossa tekemisissä lastensa tai vanhempiensa kanssa. Se ei ole sama asia kuin se, että minulla ei ole yhtäkään lähiomaista. Ero siihen, että äiti oli elossa ja ei ole, on valtava, vaikkemme yhdessä asuneetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille kirjoitti:
Miksi sinkun pitisi istua yksin kotona? Vaikka meillä on etätyösuositus, ei ole kiellettyä mennä konttorille ja kyllä siellä jonkin verran onkin porukkaa. Yksityisten järjestämät harrastukset jatkuvat normaalisti. Kaupat ja ravintolat ovat auki. Ystäväpiiriini ei juuri koronapelkoisia kuulu, joten tapaamme normaalisti.
Toki voi kiillottaa sädekehäänsä ja istua kotikaranteenissa, mutta se on sitten oma valinta.
Tämä. Aivan normaalisti voi erää järkeä, etäisyyksiä ja maskia ja hyvää hygieniaa noudattaen. Millaisella yksinäisellä sinkulla on pelkkiä perheellisiä ystäviä? Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä? Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään? Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja. Muualla ravintolat ovat pääosin suljetut ja vain välttämättömät elintarvikekaupat ja apteekit saa olla auki.
"Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä?" Onko netin kautta tuntemattomille juttelu sama kuin ystävien tapaaminen?
"Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään?" varmaan kaikki osaa, aikansa. Mutta kun tämä tilanne venyy jo toista vuotta eikä loppua näy.
"Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja." Uimahallit on kiinni. Elokuvateatterit on kiinni. Museot on kiinni. Kirjastoista saa vain pikapikaa noutaa varaukset. Taidenäyttelyt on kiinni. Konsertteja ei ole. Mikä tässä kuulostaa siltä, että mitään ei ole rajoitettu?
Voisitko hetken ymmärtää muita tuomitsemisen ja lyttäämisen sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein työni täysin yksin jo ennen koronaa ja nyt sitten jo aiemmin vaivannut yksinäisyys paheni. Aiemmin kävin mm. syömässä lounaan muiden ihmisten keskellä, vaikken seurassa ollutkaan. Ystävilläni on lapsia, he eivät ehdi juurikaan tavata.
Ravintolat ovat auki. Voit istua vaikka koko päivän lounaalla muiden ihmisten keskellä.
Olensen verran vastuullinen, etten viitsi. Asun kuitenkin alueella, jossa on koronaa paljon (pk-seutu ja siellä postinumero, jossa tartunnat koko ajan olleet korkealla). Ja perheetön on muutenkin ihan kusessa, jos sairastuu vakavasti.
Pääkaupunkiseudulla kun joukkoliikenne kuljettaneen sinut aivan mille tahansa postinumeroalueelle syömään.
No sehän se vasta turvallista ja fiksua käytöstä onkin. Oletko kuullut esim. koronan uudesta muodosta, joka leviää kun joku infektoitunut suunnilleen kävelee ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin aloittajan harmistuminen koski lähinnä sitä, että hänen perheelliset ystävänsä viettävät nyt pandemian vuoksi aikaa perheidensä kanssa eikä enää aloittajan kanssa. Ja erityisesti häntä tuntui harmittavan, kun perheelliset ystävänsä pitivät pandemiasta huolimatta huolen lastensa sosiaalisista suhteista, vaikka aloittaja omasta mielestään olisi ystävilleen paljon pienempi riski kuin lasten kaverisuhteet. Mikä on varmasti ihan tottakin, mutta ei aloittaja voi verrata itseään ystäviensä lapsiin. Mullakin on ystäviä, mutta he eivät ole mun lapsiani eivätkä edes alaikäisiä.
Ihan samalla tavalla minäkin nyt lasteni aikuistuttua tulen harrastuksistani kotiin, jossa ei ole ketään. Paitsi koira. Ihan samalla tavalla minunkin on pitänyt keksiä elämääni muuta sisältöä. ja hankkia juttuseuraa muistakin kuin koirastani. Ei ne lapsetkaan ikuisesti ole seuraa pitämässä.
En ole sama kuin aloittaja, mutta haluaisin oikaista tähän, että ei se ole sama asia, että sinulla on lapsia olemassa kuin sellaisella, jolla niitä ei ole. Suurin osa tuntemistani ihmisistä, on puhelimitse ja tapaamisten muodossa tekemisissä lastensa tai vanhempiensa kanssa. Se ei ole sama asia kuin se, että minulla ei ole yhtäkään lähiomaista. Ero siihen, että äiti oli elossa ja ei ole, on valtava, vaikkemme yhdessä asuneetkaan.
Ei tietenkään ole sama asia. Ihan kuten elossa oleva äiti on ihan eri asia kuin kuollut äiti. Mutta aloittaja ei tuntunut ymmärtävän, että on ihan normaalia, että hän aikuisena ihmisenä ei ole ystävilleen samassa asemassa kuin ystäviensä lapset. Mennään todella pahasti metsään, jos aletaan kilpailla ystävän lasten tai edes puolison kanssa.
Mun pointtini oli, että jos ei ole kotona ketään odottamassa - ei edes sitä koiraa, mikä mulla on - silloin etsitään kodin ulkopuolelta. Ja vaikka mulla lapsia onkin, en voi ripustautua heihin siten, että heidän pitäisi täyttää mun ihmissuhteiden tarpeeni. Sellainen kävisi lapsilleni ja heidän perheilleen ihan liian ahdistavaksi. Sitäpaitsi en edes halua huolestuttaa lapsiani omilla huolillani ja murheillani. Heillä on ihan omatkin huolensa ja murheensa.
Mun mieheni kuoli autokolarissa, kun lapset olivat vielä alle kouluikäisiä. Joo, olisihan se ihanaa, jos hän olisi vielä elossa, mutta kun ei ole. Varsinkin nyt, kun lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Se vaan nyt ei ole mahdollista saada miestäni ylös haudasta ja eläväksi. On pelattava niillä korteilla, jotka on nyt kädessä, eikä niillä, jotka oli joskus kauan sitten ja jotka menetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mammojen koulukiusaamistausta ja maassa makaavien päähän potkiminen taas tässäkin ketjussa vahvana
Ei vaan uhriutumista ja turhasta ruikutusta. Kenen teille se hyvä elämä pitäisi järjestää?
Juuri tämä. Jokaisen elämä on tasan sen näköistä miksi itse on sen tehnyt. Jos kaipaa ystäviä niin niitä ystäviä pitää ihan itse hankkia. Jos kaipaa harrastuksia niin niitä voi nytkin hankkia. Luulisi että nyt olisi aikaa aloittaa monenmoisia uutta halutessaan.
Joo, nyt voi hyvin aloittaa harrastuksia joita harrastaa yksin. Keskenään. Itsekseen. Se auttaakin yksinäisyyteen. Ja olen jo hankkinut monta ystävää, he vain EIVÄT HALUA TAVATA KOSKA ON PANDEMIA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti koska sinä et hetkeäkään mieti yksinäisiä. Sinä lasket vain yksin olemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin aloittajan harmistuminen koski lähinnä sitä, että hänen perheelliset ystävänsä viettävät nyt pandemian vuoksi aikaa perheidensä kanssa eikä enää aloittajan kanssa. Ja erityisesti häntä tuntui harmittavan, kun perheelliset ystävänsä pitivät pandemiasta huolimatta huolen lastensa sosiaalisista suhteista, vaikka aloittaja omasta mielestään olisi ystävilleen paljon pienempi riski kuin lasten kaverisuhteet. Mikä on varmasti ihan tottakin, mutta ei aloittaja voi verrata itseään ystäviensä lapsiin. Mullakin on ystäviä, mutta he eivät ole mun lapsiani eivätkä edes alaikäisiä.
Ihan samalla tavalla minäkin nyt lasteni aikuistuttua tulen harrastuksistani kotiin, jossa ei ole ketään. Paitsi koira. Ihan samalla tavalla minunkin on pitänyt keksiä elämääni muuta sisältöä. ja hankkia juttuseuraa muistakin kuin koirastani. Ei ne lapsetkaan ikuisesti ole seuraa pitämässä.
En ole sama kuin aloittaja, mutta haluaisin oikaista tähän, että ei se ole sama asia, että sinulla on lapsia olemassa kuin sellaisella, jolla niitä ei ole. Suurin osa tuntemistani ihmisistä, on puhelimitse ja tapaamisten muodossa tekemisissä lastensa tai vanhempiensa kanssa. Se ei ole sama asia kuin se, että minulla ei ole yhtäkään lähiomaista. Ero siihen, että äiti oli elossa ja ei ole, on valtava, vaikkemme yhdessä asuneetkaan.
Ei tietenkään ole sama asia. Ihan kuten elossa oleva äiti on ihan eri asia kuin kuollut äiti. Mutta aloittaja ei tuntunut ymmärtävän, että on ihan normaalia, että hän aikuisena ihmisenä ei ole ystävilleen samassa asemassa kuin ystäviensä lapset. Mennään todella pahasti metsään, jos aletaan kilpailla ystävän lasten tai edes puolison kanssa.
Mun pointtini oli, että jos ei ole kotona ketään odottamassa - ei edes sitä koiraa, mikä mulla on - silloin etsitään kodin ulkopuolelta. Ja vaikka mulla lapsia onkin, en voi ripustautua heihin siten, että heidän pitäisi täyttää mun ihmissuhteiden tarpeeni. Sellainen kävisi lapsilleni ja heidän perheilleen ihan liian ahdistavaksi. Sitäpaitsi en edes halua huolestuttaa lapsiani omilla huolillani ja murheillani. Heillä on ihan omatkin huolensa ja murheensa.
Mun mieheni kuoli autokolarissa, kun lapset olivat vielä alle kouluikäisiä. Joo, olisihan se ihanaa, jos hän olisi vielä elossa, mutta kun ei ole. Varsinkin nyt, kun lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Se vaan nyt ei ole mahdollista saada miestäni ylös haudasta ja eläväksi. On pelattava niillä korteilla, jotka on nyt kädessä, eikä niillä, jotka oli joskus kauan sitten ja jotka menetti.
Otan osaa menetykseesi.
Niinpä, sinäkään et ole niillä korteilla pelannut sen enempää kuin minäkään, koska siellä kotona on nyt koira eikä uutta miestä. Ei niitä puolisoita löydy joka käänteessä joka oksalta ja juttuseura on taas sitten ihan eri asia kuin perheenjäsen. Moni tässä ketjussa taitaa kaivata perheenjäsentä eikä ajanvietettä. Aikaa voi kyllä viettää helposti monin eri tavoin.
Sitä vaan eivät nuo jotkut tunnu millään tajuavan ja siksi en tajua, miksi he edes jaksavat viettää aikaansa ketjussa, jossa yrittävät keskustella sellaiset ihmiset, joita he itse eivät ymmärrä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mammojen koulukiusaamistausta ja maassa makaavien päähän potkiminen taas tässäkin ketjussa vahvana
Ei vaan uhriutumista ja turhasta ruikutusta. Kenen teille se hyvä elämä pitäisi järjestää?
Juuri tämä. Jokaisen elämä on tasan sen näköistä miksi itse on sen tehnyt. Jos kaipaa ystäviä niin niitä ystäviä pitää ihan itse hankkia. Jos kaipaa harrastuksia niin niitä voi nytkin hankkia. Luulisi että nyt olisi aikaa aloittaa monenmoisia uutta halutessaan.
Joo, nyt voi hyvin aloittaa harrastuksia joita harrastaa yksin. Keskenään. Itsekseen. Se auttaakin yksinäisyyteen. Ja olen jo hankkinut monta ystävää, he vain EIVÄT HALUA TAVATA KOSKA ON PANDEMIA.
Pitäisikö sun tutustua ihmisiin, jotkha haluavat tavata pandemiasta huolimatta? Ainakin tässä ketjussa heitä tuntuu olevan jo useampikin.
Veit sanat suustani. Keväällä oli aika paniikki päällä kaikilla kun ei tiedetty kuinka vaarallinen virus on, Uusimaa esitettiin jne. Oli siinä sitten kiva odotella maailmanloppua yksikseen kun perheelliset kaverit ja sisarukset sulkeutuivat ydinperheensä kanssa kotiin leipomaan mokkapaloja eikä kukaan vaivautunut kuukausiin olemaan missään yhteydessä. Olen myös istunut nyt maaliskuusta asti yksin kotona, etätöissä. Kontaktit on se kaupan kassa ja ne satunnaiset puhelinsoitot/viestit. Joulu asmoin meni yksikseen. Aloin syödä just masennuslääkkeitä kun en vaan enää jaksanut pitää mielialaa positiivesella kun mitään harrastuksia tai palauttavaa tekemistä/ihmiskontakteja ei enää ole. Ei tarvi enää kauan tilanteen kestää niin ei minusta enää ole edes työelämään ja voin suosiolla muumioitua tänne yksiööni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mammojen koulukiusaamistausta ja maassa makaavien päähän potkiminen taas tässäkin ketjussa vahvana
Ei vaan uhriutumista ja turhasta ruikutusta. Kenen teille se hyvä elämä pitäisi järjestää?
Juuri tämä. Jokaisen elämä on tasan sen näköistä miksi itse on sen tehnyt. Jos kaipaa ystäviä niin niitä ystäviä pitää ihan itse hankkia. Jos kaipaa harrastuksia niin niitä voi nytkin hankkia. Luulisi että nyt olisi aikaa aloittaa monenmoisia uutta halutessaan.
Joo, nyt voi hyvin aloittaa harrastuksia joita harrastaa yksin. Keskenään. Itsekseen. Se auttaakin yksinäisyyteen. Ja olen jo hankkinut monta ystävää, he vain EIVÄT HALUA TAVATA KOSKA ON PANDEMIA.
Pitäisikö sun tutustua ihmisiin, jotkha haluavat tavata pandemiasta huolimatta? Ainakin tässä ketjussa heitä tuntuu olevan jo useampikin.
Kyllä, se on yksi osa ratkaisua. On vaan surullista, jos joku pandemia pistää ystävyyssuhteet uusiksi. No, toisaalta on ihmisiä, jotka aina välillä vaihtavat ystävät.
Minulla on yksinäinen ystävä, jonka ainoa ystävä olen minä. Nyt pandemian aikana olen viestitellyt hänelle melkein joka päivä ja soitellut vähintään pari kertaa viikossa, joskus joka toinen päivä.
Jouluna esimerkiksi totesin, että hän on meille tervetullut, jos ei ole ollut ihmiskontakteissa (kaupassa käyntiä lukuunottamatta). Mutta hän meni sukulaisiin, jolloin hänen valintansa oli se. Ja sitten, kun niistä kontakteista oli 10 päivää mennyt, niin meillä olikin flunssaa, jolloin hän itse ei halunnut tulla meille.
Ja näin se varmasti menee monella muullakin. Jos se yksineläjä sitoutuu ystäväperheen hygieniatapoihin ja ihmiskontaktien välttelyyn, niin silloin hän on tervetullut vieras. Mutta kaikkea ei voi saada. Jos käydään harrastuksissa ja sukulaisissa, niin ihmiskontaktien määrä on niin suuri, että tämä sinkku aiheuttaa perheelle riskin ja on siksi ei-toivottu vieras.
Alue: Aihe vapaa
Ketju todentaa otsikon väitteen validiksi.