Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksin asuvien koronayksinäisyyttä on mammojen vaikea käsittää
19.01.2021 |
Hei te perheelliset mammat! Mietiskelpäähän ihan hetki, miten paskamaista olisi, jos asuisittekin ihan itseksenne ilman lasta, miestä tai koiraa aikana, jolloin kaikki harrastuspaikat on kiinni ja perheelliset käpertyvät omiin oloihinsa. Kun pitäähän toki lasten tavata kavereitaan, mutta ei aikuisia ystäviä tarvitse nyt nähdä edes pihalla turvavälillä, kun sanoihan se THL:n silmälasipääukkokin niin.
Minä olen ollut yksin asuvana viimeiset kymmenen kuukautta kontaktissa lähinnä kaupan kassan ja työpaikan ihmisten kanssa. Sukukin on pieni ja valtaosin vanhuksia, joita ei sitten saa tavata, ei varsinkaan sitä yhtä hoivakodissa asuvaa, eikä oikeastaan muitakaan. Viime kevät lopetti tehokkaasti kaikki harrastukseni, joulunikin vietin yksin eikä kaupungilla tee mieli yksin liikkua, kun ei ketään saa mukaansa edes maski naamalla.
Ovat kaikki aikuiset ystäväni ottaneet suosituiset hyvin vakavasti PAITSI silloin, kun lapsille pitää kuitenkin olla kaveritreffejä. Todennäköisesti minä olen pienempi koronariski heille kuin ne heidän kouluissa lähiopetuksessa ilman maskeja olevat lapsensa ja näiden kaverit.
Some on täynnä juttuja siitä, miten perheelliset nyt ovat löytäneet kotoilun merkityksen jne. Ihan tosi kivaa teille. Mutta siinä vaiheessa kun tulee mieleen ottaa ensimmäiseen kertaan yli puoleen vuoteen oikein videoyhteys sinkkukaverille, niin ehkä ei kannata sieltä perheen keskeltä vielä ripittää tätä, miten ei kannata eristäytyä yhtään enempää kuin on tarpeen. Eristäytyä!? Minä tunnen itseni lähinnä eristetyksi.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin aloittajan harmistuminen koski lähinnä sitä, että hänen perheelliset ystävänsä viettävät nyt pandemian vuoksi aikaa perheidensä kanssa eikä enää aloittajan kanssa. Ja erityisesti häntä tuntui harmittavan, kun perheelliset ystävänsä pitivät pandemiasta huolimatta huolen lastensa sosiaalisista suhteista, vaikka aloittaja omasta mielestään olisi ystävilleen paljon pienempi riski kuin lasten kaverisuhteet. Mikä on varmasti ihan tottakin, mutta ei aloittaja voi verrata itseään ystäviensä lapsiin. Mullakin on ystäviä, mutta he eivät ole mun lapsiani eivätkä edes alaikäisiä.
Ihan samalla tavalla minäkin nyt lasteni aikuistuttua tulen harrastuksistani kotiin, jossa ei ole ketään. Paitsi koira. Ihan samalla tavalla minunkin on pitänyt keksiä elämääni muuta sisältöä. ja hankkia juttuseuraa muistakin kuin koirastani. Ei ne lapsetkaan ikuisesti ole seuraa pitämässä.
En ole sama kuin aloittaja, mutta haluaisin oikaista tähän, että ei se ole sama asia, että sinulla on lapsia olemassa kuin sellaisella, jolla niitä ei ole. Suurin osa tuntemistani ihmisistä, on puhelimitse ja tapaamisten muodossa tekemisissä lastensa tai vanhempiensa kanssa. Se ei ole sama asia kuin se, että minulla ei ole yhtäkään lähiomaista. Ero siihen, että äiti oli elossa ja ei ole, on valtava, vaikkemme yhdessä asuneetkaan.
Ei tietenkään ole sama asia. Ihan kuten elossa oleva äiti on ihan eri asia kuin kuollut äiti. Mutta aloittaja ei tuntunut ymmärtävän, että on ihan normaalia, että hän aikuisena ihmisenä ei ole ystävilleen samassa asemassa kuin ystäviensä lapset. Mennään todella pahasti metsään, jos aletaan kilpailla ystävän lasten tai edes puolison kanssa.
Mun pointtini oli, että jos ei ole kotona ketään odottamassa - ei edes sitä koiraa, mikä mulla on - silloin etsitään kodin ulkopuolelta. Ja vaikka mulla lapsia onkin, en voi ripustautua heihin siten, että heidän pitäisi täyttää mun ihmissuhteiden tarpeeni. Sellainen kävisi lapsilleni ja heidän perheilleen ihan liian ahdistavaksi. Sitäpaitsi en edes halua huolestuttaa lapsiani omilla huolillani ja murheillani. Heillä on ihan omatkin huolensa ja murheensa.
Mun mieheni kuoli autokolarissa, kun lapset olivat vielä alle kouluikäisiä. Joo, olisihan se ihanaa, jos hän olisi vielä elossa, mutta kun ei ole. Varsinkin nyt, kun lapset ovat jo aikuisia ja omillaan. Se vaan nyt ei ole mahdollista saada miestäni ylös haudasta ja eläväksi. On pelattava niillä korteilla, jotka on nyt kädessä, eikä niillä, jotka oli joskus kauan sitten ja jotka menetti.
Otan osaa menetykseesi.
Niinpä, sinäkään et ole niillä korteilla pelannut sen enempää kuin minäkään, koska siellä kotona on nyt koira eikä uutta miestä. Ei niitä puolisoita löydy joka käänteessä joka oksalta ja juttuseura on taas sitten ihan eri asia kuin perheenjäsen. Moni tässä ketjussa taitaa kaivata perheenjäsentä eikä ajanvietettä. Aikaa voi kyllä viettää helposti monin eri tavoin.
Sitä vaan eivät nuo jotkut tunnu millään tajuavan ja siksi en tajua, miksi he edes jaksavat viettää aikaansa ketjussa, jossa yrittävät keskustella sellaiset ihmiset, joita he itse eivät ymmärrä lainkaan.
Kiitos.
Kyllähän tästä ketjusta tulee hyvin esille se, että ei oikeastaan kaivata ystäviä ja kavereita eikä edes pandemiaa edeltävää elämää vaan perheenjäseniä. Puolisoa ja/tai lapsia. Sisaruksia, vanhempia. En muuten ole maaliskuun puolivälin jälkeen huomannut palstalla enää yhtäkään ketjua tai kommenttia, jossa naureskeltaisiin Prisma-perheille. Ehkä ne pari räkänokkaista kiljukaulaa ja kaljuuntuva isimasuinen tylsä insinöörimies ei sittenkään ole ollut niin huono valinta.
Pandemia-aika varmasti korostaa sitä, että ystävät ja kaverit eivät sittenkään korvanneet perheenjäseniä. Varsinkaan perheelliset sellaiset. On ihan normaalia ja evoluutionkin kannalta aina ollut järkevää, että oma lauma omine jälkeläisineen tulee ensin ja sitten vasta muut. Uskon kuitenkin, että edelleenkin on olemassa ihmisiä, joiden mielestä ystävät ja kaverit on paljon parempi vaihtoehto kuin arkinen parisuhde ja vekarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av-mammojen koulukiusaamistausta ja maassa makaavien päähän potkiminen taas tässäkin ketjussa vahvana
Ei vaan uhriutumista ja turhasta ruikutusta. Kenen teille se hyvä elämä pitäisi järjestää?
Juuri tämä. Jokaisen elämä on tasan sen näköistä miksi itse on sen tehnyt. Jos kaipaa ystäviä niin niitä ystäviä pitää ihan itse hankkia. Jos kaipaa harrastuksia niin niitä voi nytkin hankkia. Luulisi että nyt olisi aikaa aloittaa monenmoisia uutta halutessaan.
Joo, nyt voi hyvin aloittaa harrastuksia joita harrastaa yksin. Keskenään. Itsekseen. Se auttaakin yksinäisyyteen. Ja olen jo hankkinut monta ystävää, he vain EIVÄT HALUA TAVATA KOSKA ON PANDEMIA.
Pitäisikö sun tutustua ihmisiin, jotkha haluavat tavata pandemiasta huolimatta? Ainakin tässä ketjussa heitä tuntuu olevan jo useampikin.
Kyllä, se on yksi osa ratkaisua. On vaan surullista, jos joku pandemia pistää ystävyyssuhteet uusiksi. No, toisaalta on ihmisiä, jotka aina välillä vaihtavat ystävät.
Joillain menee sukulaisuussuhteetkin pandemian vuoksi poikki. Ei se nyt aina mene niin, että kaikki sukuun kuuluvat haluaisivat elää yhtä rajoittunutta tai rajoittamatonta elämää. Mä en ollut viime vuonna moneen kuukauteen edes puheväleissä veljeni kanssa, koska veljeni perhe ei halunnut millään tavoin rajoittaa omaa elämäänsä ja heidän mielestään yksin minun piti huolehtia suvun vanhuksista. Yritin pyytää veljeni perhettä edes kahdeksi viikoksi avuksi, mutta se olisi vaatinut heiltä ihan liikaa eristäytymistä (muutaman viikon). Olivat jo varanneet lomamatkojakin , joten ei mitenkään käynyt. Nyt ollaan jo sentään puheväleissä, mutta kun tulee taas päivä, jolloin veljeni perhe tarvitsisi mua lapsenvahdiksi, hankkikoot lapsenvahtinsa jostain muualta.
Yksinäisyydestä ei saa valittaa, kommenttiani ei julkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyydestä ei saa valittaa, kommenttiani ei julkaistu.
Mun mielestä yksinäisyydestä saa valittaa, mutta koskaan ei pidä syyttää yksinäisyydestään muita ihmisiä. Joillain meistä on karumpi elämä kuin toisilla, mutta kukaan ei ole koskaan luvannutkaan elämän olevan tasapuolista. Joku kuolee nuorena, joku on teräsvaari vielä 90-vuotiaanakin. Joku saa unelmiensa työpaikan, joku ei yrityksistään huolimatta pääse edes opiskelemaan haluamaansa ammattiin. Joku voittaa Eurojackpotin päävoiton ja joku raataa pienipalkkaisissa pätkätöissä koko työikänsä saaden sen jälkeen nayrettavan pienen eläkkeen. Joku saa fiksut, kauniit ja terveet lapset, jonkun lapsi syntyy vaikeasti kehitysvammaisena. Nallekarkit eivät mene tasan, mutta ei kukaan ole luvannutkaan niiden menevän.
Mulla on vammainen lapsi enkä edes odota kenenkään muun kuin toisen vammaisen lapsen äidin ymmärtävän, millaista on olla vammaisen lapsen äiti. Mulla on ystäviä, joilla ei ole harmainta hajuakaan, millaista on olla vammaisen lapsen äiti, mutta ei heillä tarvitse ollakaan. Vertaistukiryhmät ovat ymmärtämistä ja myötätuntoa varten.
Ylös, ulos ja lenkille kirjoitti:
Miksi sinkun pitisi istua yksin kotona? Vaikka meillä on etätyösuositus, ei ole kiellettyä mennä konttorille ja kyllä siellä jonkin verran onkin porukkaa. Yksityisten järjestämät harrastukset jatkuvat normaalisti. Kaupat ja ravintolat ovat auki. Ystäväpiiriini ei juuri koronapelkoisia kuulu, joten tapaamme normaalisti.
Toki voi kiillottaa sädekehäänsä ja istua kotikaranteenissa, mutta se on sitten oma valinta.
Meillä ainakin on täyskielto. Pitää pyytää lupa osastonjohtajalta, jos vaikka tietokone tilttaa ja se pitää mennä vaihtamaan ja se siitä. Leimauksia ja kulkua talossa seurataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, noi mitä noi arvelee perheellisiä haukkumalla saavuttavansa? Ei kukaan kuinnostu negatiivisesta valittajasta.
Ottakaa yhteys toisiin sinkkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyydestä ei saa valittaa, kommenttiani ei julkaistu.
Mun mielestä yksinäisyydestä saa valittaa, mutta koskaan ei pidä syyttää yksinäisyydestään muita ihmisiä. Joillain meistä on karumpi elämä kuin toisilla, mutta kukaan ei ole koskaan luvannutkaan elämän olevan tasapuolista. Joku kuolee nuorena, joku on teräsvaari vielä 90-vuotiaanakin. Joku saa unelmiensa työpaikan, joku ei yrityksistään huolimatta pääse edes opiskelemaan haluamaansa ammattiin. Joku voittaa Eurojackpotin päävoiton ja joku raataa pienipalkkaisissa pätkätöissä koko työikänsä saaden sen jälkeen nayrettavan pienen eläkkeen. Joku saa fiksut, kauniit ja terveet lapset, jonkun lapsi syntyy vaikeasti kehitysvammaisena. Nallekarkit eivät mene tasan, mutta ei kukaan ole luvannutkaan niiden menevän.
Mulla on vammainen lapsi enkä edes odota kenenkään muun kuin toisen vammaisen lapsen äidin ymmärtävän, millaista on olla vammaisen lapsen äiti. Mulla on ystäviä, joilla ei ole harmainta hajuakaan, millaista on olla vammaisen lapsen äiti, mutta ei heillä tarvitse ollakaan. Vertaistukiryhmät ovat ymmärtämistä ja myötätuntoa varten.
Aika pitkälti näin.
Mikäli joku ystäväsi alkaisi suhtautua huonosti lapseesi tai sinun asenteeseesi lastasi kohtaan tai omiin tuntemuksiisi lapsesi äitinä, se varmaan olisi se, mikä alkaisi hiertää. Niin kauan kuin on molemminpuolinen kunnioitus ja pyrkimys ymmärtää toista, ei tarvitse jakaa samaa todellisuutta kaikkien ystäviensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille kirjoitti:
Miksi sinkun pitisi istua yksin kotona? Vaikka meillä on etätyösuositus, ei ole kiellettyä mennä konttorille ja kyllä siellä jonkin verran onkin porukkaa. Yksityisten järjestämät harrastukset jatkuvat normaalisti. Kaupat ja ravintolat ovat auki. Ystäväpiiriini ei juuri koronapelkoisia kuulu, joten tapaamme normaalisti.
Toki voi kiillottaa sädekehäänsä ja istua kotikaranteenissa, mutta se on sitten oma valinta.
Tämä. Aivan normaalisti voi erää järkeä, etäisyyksiä ja maskia ja hyvää hygieniaa noudattaen. Millaisella yksinäisellä sinkulla on pelkkiä perheellisiä ystäviä? Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä? Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään? Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja. Muualla ravintolat ovat pääosin suljetut ja vain välttämättömät elintarvikekaupat ja apteekit saa olla auki.
"Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä?" Onko netin kautta tuntemattomille juttelu sama kuin ystävien tapaaminen?
"Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään?" varmaan kaikki osaa, aikansa. Mutta kun tämä tilanne venyy jo toista vuotta eikä loppua näy.
"Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja." Uimahallit on kiinni. Elokuvateatterit on kiinni. Museot on kiinni. Kirjastoista saa vain pikapikaa noutaa varaukset. Taidenäyttelyt on kiinni. Konsertteja ei ole. Mikä tässä kuulostaa siltä, että mitään ei ole rajoitettu?
Voisitko hetken ymmärtää muita tuomitsemisen ja lyttäämisen sijaan?
On se vaan ihme, Mikä hinku tulee juuri niitä palveluja käyttää jotka on suljettu? Ei kaikkialla elokuvateatterit ole kiinni ja Netflixit pelaa. Täällä ei taida olla edes uimahalli kiinni. Omatoimikirjastossa tai kuntosalilla voit olla vaikka aamusta iltaan. Kukaan ei estä. Netistä löytää museokierroksia ym. Mutta avuttomaksi vaan on niin mukava heittäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille kirjoitti:
Miksi sinkun pitisi istua yksin kotona? Vaikka meillä on etätyösuositus, ei ole kiellettyä mennä konttorille ja kyllä siellä jonkin verran onkin porukkaa. Yksityisten järjestämät harrastukset jatkuvat normaalisti. Kaupat ja ravintolat ovat auki. Ystäväpiiriini ei juuri koronapelkoisia kuulu, joten tapaamme normaalisti.
Toki voi kiillottaa sädekehäänsä ja istua kotikaranteenissa, mutta se on sitten oma valinta.
Tämä. Aivan normaalisti voi erää järkeä, etäisyyksiä ja maskia ja hyvää hygieniaa noudattaen. Millaisella yksinäisellä sinkulla on pelkkiä perheellisiä ystäviä? Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä? Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään? Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja. Muualla ravintolat ovat pääosin suljetut ja vain välttämättömät elintarvikekaupat ja apteekit saa olla auki.
"Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä?" Onko netin kautta tuntemattomille juttelu sama kuin ystävien tapaaminen?
"Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään?" varmaan kaikki osaa, aikansa. Mutta kun tämä tilanne venyy jo toista vuotta eikä loppua näy.
"Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja." Uimahallit on kiinni. Elokuvateatterit on kiinni. Museot on kiinni. Kirjastoista saa vain pikapikaa noutaa varaukset. Taidenäyttelyt on kiinni. Konsertteja ei ole. Mikä tässä kuulostaa siltä, että mitään ei ole rajoitettu?
Voisitko hetken ymmärtää muita tuomitsemisen ja lyttäämisen sijaan?
On se vaan ihme, Mikä hinku tulee juuri niitä palveluja käyttää jotka on suljettu? Ei kaikkialla elokuvateatterit ole kiinni ja Netflixit pelaa. Täällä ei taida olla edes uimahalli kiinni. Omatoimikirjastossa tai kuntosalilla voit olla vaikka aamusta iltaan. Kukaan ei estä. Netistä löytää museokierroksia ym. Mutta avuttomaksi vaan on niin mukava heittäytyä.
Tämä on minusta juuri esimerkki siitä, ettei ymmärrä eikä edes yritä ymmärtää. Ei kai ap:n tai muiden ongelma niinkään ole se, etteivätkö he keksisi ajanvietetettä - joku keksii ja joku ei - ongelma on yksinäisyys, ei tylsistyminen.
Yksinäisyys ei myöskään poistu sillä, että on satunnaista juttuseuraa. Se voi lievittyä, muttei poistu. Ja kyllä, myös perheen sisällä oleva voi tuntea yksinäisyyttä, jos henkinen yhteys perheen sisällä on huono ja nyt on vähemmän mahdollisuuksia muuhun sosiaaliseen toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille kirjoitti:
Miksi sinkun pitisi istua yksin kotona? Vaikka meillä on etätyösuositus, ei ole kiellettyä mennä konttorille ja kyllä siellä jonkin verran onkin porukkaa. Yksityisten järjestämät harrastukset jatkuvat normaalisti. Kaupat ja ravintolat ovat auki. Ystäväpiiriini ei juuri koronapelkoisia kuulu, joten tapaamme normaalisti.
Toki voi kiillottaa sädekehäänsä ja istua kotikaranteenissa, mutta se on sitten oma valinta.
Tämä. Aivan normaalisti voi erää järkeä, etäisyyksiä ja maskia ja hyvää hygieniaa noudattaen. Millaisella yksinäisellä sinkulla on pelkkiä perheellisiä ystäviä? Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä? Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään? Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja. Muualla ravintolat ovat pääosin suljetut ja vain välttämättömät elintarvikekaupat ja apteekit saa olla auki.
"Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä?" Onko netin kautta tuntemattomille juttelu sama kuin ystävien tapaaminen?
"Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään?" varmaan kaikki osaa, aikansa. Mutta kun tämä tilanne venyy jo toista vuotta eikä loppua näy.
"Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja." Uimahallit on kiinni. Elokuvateatterit on kiinni. Museot on kiinni. Kirjastoista saa vain pikapikaa noutaa varaukset. Taidenäyttelyt on kiinni. Konsertteja ei ole. Mikä tässä kuulostaa siltä, että mitään ei ole rajoitettu?
Voisitko hetken ymmärtää muita tuomitsemisen ja lyttäämisen sijaan?
On se vaan ihme, Mikä hinku tulee juuri niitä palveluja käyttää jotka on suljettu? Ei kaikkialla elokuvateatterit ole kiinni ja Netflixit pelaa. Täällä ei taida olla edes uimahalli kiinni. Omatoimikirjastossa tai kuntosalilla voit olla vaikka aamusta iltaan. Kukaan ei estä. Netistä löytää museokierroksia ym. Mutta avuttomaksi vaan on niin mukava heittäytyä.
Tämä on minusta juuri esimerkki siitä, ettei ymmärrä eikä edes yritä ymmärtää. Ei kai ap:n tai muiden ongelma niinkään ole se, etteivätkö he keksisi ajanvietetettä - joku keksii ja joku ei - ongelma on yksinäisyys, ei tylsistyminen.
Yksinäisyys ei myöskään poistu sillä, että on satunnaista juttuseuraa. Se voi lievittyä, muttei poistu. Ja kyllä, myös perheen sisällä oleva voi tuntea yksinäisyyttä, jos henkinen yhteys perheen sisällä on huono ja nyt on vähemmän mahdollisuuksia muuhun sosiaaliseen toimintaan.
Edellinen valittaa ettei pääse elokuviin, museoihin, uimahalliin, kirjastoon? Yksinäisyydestä ei puhu mitään.
Ylös, ulos ja lenkille kirjoitti:
Miksi sinkun pitisi istua yksin kotona? Vaikka meillä on etätyösuositus, ei ole kiellettyä mennä konttorille ja kyllä siellä jonkin verran onkin porukkaa. Yksityisten järjestämät harrastukset jatkuvat normaalisti. Kaupat ja ravintolat ovat auki. Ystäväpiiriini ei juuri koronapelkoisia kuulu, joten tapaamme normaalisti.
Toki voi kiillottaa sädekehäänsä ja istua kotikaranteenissa, mutta se on sitten oma valinta.
Minulle on käynyt samoin, kuin ap:lle. Ne perheelliset ei vain halua nähdä. Ehkä eivät halunneet nähdä aiemminkaan, mutta eivät vain kehdanneet kieltättyä? Onneksi löysin miehen kesken koronan ja nyt me edes tapaillaan, että en ole totaaliyksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ennen korona aikaa minulla oli kaveri, joka valitti ettei ole seuraa. Hänellä oli/on poikaystävä, jolla oli aikaa vievä työ. Hänen pari kaveria muuttanut pois paikkakunnalta ja minä sain lapsen. Hän loukkaantui todella pahasti, kun en jaksanutkaan lähteä seuraksi terassille ym. Ei muutenkaan käyty oikein missään vuosien varrella, kunhan kuulumisia vaihdettiin. En kokenut olevani hänelle ensimmäinen vaihtoehto seuraksi, koska en tosiaan ollut kovin seurallinen vuosien varrella. Monesti lähdin seuraksi, koska hän niin kovasti tylsyyttään ja yksinäisyyttään valitti. Valitti kuinka hänestä ei kukaan välitä eikä saa seuraa. Tilanne paheni kun sain lapsen ja syyllistäminen suuntautui suoraan minuun.
En muutenkaan ollut sosiaalinen tai viihtynyt kovinkaan paljon ihmisten parissa. Joskus osallistuin kursseille tai avoimiin opintoihin ja kävin jossain liikuntatunnilla. Kaikki suoritettiin yksin tai etänä. Esim. leffassakin kävin yksin ja olen käynyt parisuhteeni aikanakin. Kaverini taas tarvitsi seuraa kaikkeen. Kaveruus kävi vain raskaammaksi, joten ei olla oltu yhteydessä. Ja joo, en minäkään hyvin toiminut kun lähdin seuraksi vain koska kaveri valitti omaa oloaan. Monesti yritin hänelle sanoa, että keksisi itselleen jotain mukavaa tekemistä, mutta hän ei jaksa tai ehdi.
Ymmärrän kyllä, että toiset kaipaavat enemmän seuraa, mutta minusta heidän kannattaa etsiä seuraa omanlaisistaan tyypeistä. Ihmiset myös kasvavat ja muuttuvat vuosien varrella, joten ei voi olettaa että sama kaveri pysyy täysin samanlaisena ja samoista asioista kiinnostuneena vuosikausia.
Ilmeisesti eri paikkakunnilla on isot erot koronasulkutoimien suhteen ja sekin selittää osaa näistä mielipide-eroista? Osassa paikkakunnista on ilmeisesti uimahallit, kirjastot, sisä- ja ulkoliikuntapaikat jne. kiinni, lapsilla ei ole juuri lainkaan sisäharrastustoimintaa jne. Taas esim. omalla paikkakunnalla KAIKKI em toiminnot on auki. Väkimäärää on voitu rajoittaa ja maskisuositukset käytössä mutta esim. lasten säbä, futis ym. pyörii normaalisti, uimahalliin, kirjastoon, kuntosaleille jne. pääsee. Kaupat ja ravintolat auki. Ei täällä ole arki juuri sen kummoisempaa kuin normaalistikaan. Pk-seutuko on sitten lähes totaalisulussa? Onko muita yhtä tiukkoja alueita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se perheellisten haukkuminen ei omaa perhettä tuo. Sinkut noille ei kelpaa kavereiksi, he tahtovat perheen edut, mutta ei niitä huonoja puolia.
Ei voi syödä ja säästää samaa kakkua.
Älä ap yleistä. Minä ainakin ymmärrän enemmän kuin hyvin yksin asuvien kaverieni yksinäisyyden. Perhe on ihana näin korona-aikaan, en kestäisi elämistä yksi kuukaudesta toiseen.
Pidän kyllä kavereihini yhteyttä, mutta koska lapsenikaan eivät luuhaa kavereillaan, en minäkään luuhaa. Puhelimella ja meetsillä jutellaan, kävelyllä käydään maskit naamalla.
Ihme olkiukko sulla ap rakennettuna, aika monessa lapsiperheessä lapsetkin pysyvät kotosalla ja heidän harrastuksensa on tauolla. Toisaalta aivan pieniltä lapsilta nyt ei ehkä ole ihan reiluakaan edellyttää samanlaista harkintaa ja järjenkäyttöä kuin aikuisilta, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille kirjoitti:
Miksi sinkun pitisi istua yksin kotona? Vaikka meillä on etätyösuositus, ei ole kiellettyä mennä konttorille ja kyllä siellä jonkin verran onkin porukkaa. Yksityisten järjestämät harrastukset jatkuvat normaalisti. Kaupat ja ravintolat ovat auki. Ystäväpiiriini ei juuri koronapelkoisia kuulu, joten tapaamme normaalisti.
Toki voi kiillottaa sädekehäänsä ja istua kotikaranteenissa, mutta se on sitten oma valinta.
Tämä. Aivan normaalisti voi erää järkeä, etäisyyksiä ja maskia ja hyvää hygieniaa noudattaen. Millaisella yksinäisellä sinkulla on pelkkiä perheellisiä ystäviä? Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä? Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään? Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja. Muualla ravintolat ovat pääosin suljetut ja vain välttämättömät elintarvikekaupat ja apteekit saa olla auki.
"Millainen ihminen ei osaa hankkia juttuseuraa esim. Netin välityksellä?" Onko netin kautta tuntemattomille juttelu sama kuin ystävien tapaaminen?
"Millainen ihminen on niin kädetön ettei osaa kotonaan tai luonnossa harrastaa ja viihdyttää itseään?" varmaan kaikki osaa, aikansa. Mutta kun tämä tilanne venyy jo toista vuotta eikä loppua näy.
"Suomessa kuitenkin koko yhteiskunta on edelleen auki, eikä oikeasti olla rajoitettu muuta kuin ravintoloiden aukioloaikoja." Uimahallit on kiinni. Elokuvateatterit on kiinni. Museot on kiinni. Kirjastoista saa vain pikapikaa noutaa varaukset. Taidenäyttelyt on kiinni. Konsertteja ei ole. Mikä tässä kuulostaa siltä, että mitään ei ole rajoitettu?
Voisitko hetken ymmärtää muita tuomitsemisen ja lyttäämisen sijaan?
On se vaan ihme, Mikä hinku tulee juuri niitä palveluja käyttää jotka on suljettu? Ei kaikkialla elokuvateatterit ole kiinni ja Netflixit pelaa. Täällä ei taida olla edes uimahalli kiinni. Omatoimikirjastossa tai kuntosalilla voit olla vaikka aamusta iltaan. Kukaan ei estä. Netistä löytää museokierroksia ym. Mutta avuttomaksi vaan on niin mukava heittäytyä.
Tämä on minusta juuri esimerkki siitä, ettei ymmärrä eikä edes yritä ymmärtää. Ei kai ap:n tai muiden ongelma niinkään ole se, etteivätkö he keksisi ajanvietetettä - joku keksii ja joku ei - ongelma on yksinäisyys, ei tylsistyminen.
Yksinäisyys ei myöskään poistu sillä, että on satunnaista juttuseuraa. Se voi lievittyä, muttei poistu. Ja kyllä, myös perheen sisällä oleva voi tuntea yksinäisyyttä, jos henkinen yhteys perheen sisällä on huono ja nyt on vähemmän mahdollisuuksia muuhun sosiaaliseen toimintaan.
Edellinen valittaa ettei pääse elokuviin, museoihin, uimahalliin, kirjastoon? Yksinäisyydestä ei puhu mitään.
Jos hän valittaisi yksinäisyyttä, alkaisi sataa neuvojatyyliin, mikset mene elokuviin, museoon, uimahalliin, kirjastoon .,.. ja puhu ihmisille. Kun "ei sinua kukaan tule kotoa hakemaan". 🙄
Aion mennä parin tunnin päästä yhteen hengelliseen tilaisuuteen. Suurin osa seurakuntien tapahtumista on nyt verkossa tai kokonaan tauolla, mutta bongasin tämän hihhulitilaisuuden. En tiedä, kostunko siitä mitään ja jääkö ainoaksi kerraksi,mutta en enää kertakaikkiaan jaksa istua yksin kotona jokaikinen ilta.
Olen vasta muuttanut, enkä tunne paikkakunnalta ketään.
Koen olevani jossain psykologisessa kokeessa, missä testataan ihmisen reagointia äärimmäiseen yksinoloon ja eristämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin suututtaa se yksi mainos, jossa jeesustellaan, että näinä aikoina moni kokee olonsa yksinäiseksi ja kaipaa seuraa. Siinä näytetään jotain pariskuntia ja sinkkunaista. Sinkkunainen selaa yksin kotona tinderiä ja pariskunta ajaa autolla melkein kolarin. Sitten lopussa se pariskunta istuu kivasti kotisohvalla ja lämpimästi sanotaan jotain "kyllä me tästä selviämme niiden läheisten kanssa". Haloo, parissa sekunnissa unohtui se sinkku, joka oli siellä asunnollaan ihan yksin. Mitä hänelle kävi?
Se sinkkunainen kutsui Chadin kotiinsa 30 min. varoitusajalla sieltä Tinderistä. Sinkkumies katsoo red pill -videoita YouTubessa.
Asun yksin, mutta en ole edes nyt yksinäinen. Tapaan ystäviä ja kavereita lähes kuten ennenkin.
Alue: Aihe vapaa
Havahduin just tänään siihen, että mun paras ystävä (perheellinen) ei kyllä ymmärrä yhtään miltä tämä jatkuva yksinolo tuntuu. Hän käy esim. lenkillä ja avannossa yms. päivittäin muiden ystäviensä kanssa. Ja se on ihan ok, ei siinä mitään. Mutta eipä ole kertaakaan pyytänyt minua mukaansa mihinkään aktiviteetteihin. Minä käyn heillä kylässä aina silloin tällöin ihan vaan ex-tempore ja se on heille ihan ok ja mukavaa. Olen pikkuhiljaa opetellut kertomaan enemmän tunteistani ja olen mm. tästä kertonut, että pää on tällä hetkellä aika kovilla, varsinkin kun olen kokonaan etätöissä. Tulin vaan jotenkin todella surulliseksi kun havahduin asiaan. Eipä mun tuntemukset taida oikeesti kiinnostaa yhtään ketään. Ja jos joku ajattelee, että ei tuollainen ole mikään paras kaveri niin kyllä hän ainakin näin on sanonut. Tosin teot näyttää paljastavan vähän muuta. Olen tän kyllä huomannut aiemminkin monissa asioissa. Itse taas en ehkä verbaalisesti osaa ilmaista rakkaille ihmisille kuinka tärkeitä he ovat minulle, mutta teoille kyllä osaan sen näyttää. Aika kovia kommentteja tässä ketjussa, laitto oikein vähän itkettämään. Kyllähän minäkin olisin perheen halunnut, mutta kun ei se ollut näköjään pelkästä halusta kiinni.