Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksin asuvien koronayksinäisyyttä on mammojen vaikea käsittää
19.01.2021 |
Hei te perheelliset mammat! Mietiskelpäähän ihan hetki, miten paskamaista olisi, jos asuisittekin ihan itseksenne ilman lasta, miestä tai koiraa aikana, jolloin kaikki harrastuspaikat on kiinni ja perheelliset käpertyvät omiin oloihinsa. Kun pitäähän toki lasten tavata kavereitaan, mutta ei aikuisia ystäviä tarvitse nyt nähdä edes pihalla turvavälillä, kun sanoihan se THL:n silmälasipääukkokin niin.
Minä olen ollut yksin asuvana viimeiset kymmenen kuukautta kontaktissa lähinnä kaupan kassan ja työpaikan ihmisten kanssa. Sukukin on pieni ja valtaosin vanhuksia, joita ei sitten saa tavata, ei varsinkaan sitä yhtä hoivakodissa asuvaa, eikä oikeastaan muitakaan. Viime kevät lopetti tehokkaasti kaikki harrastukseni, joulunikin vietin yksin eikä kaupungilla tee mieli yksin liikkua, kun ei ketään saa mukaansa edes maski naamalla.
Ovat kaikki aikuiset ystäväni ottaneet suosituiset hyvin vakavasti PAITSI silloin, kun lapsille pitää kuitenkin olla kaveritreffejä. Todennäköisesti minä olen pienempi koronariski heille kuin ne heidän kouluissa lähiopetuksessa ilman maskeja olevat lapsensa ja näiden kaverit.
Some on täynnä juttuja siitä, miten perheelliset nyt ovat löytäneet kotoilun merkityksen jne. Ihan tosi kivaa teille. Mutta siinä vaiheessa kun tulee mieleen ottaa ensimmäiseen kertaan yli puoleen vuoteen oikein videoyhteys sinkkukaverille, niin ehkä ei kannata sieltä perheen keskeltä vielä ripittää tätä, miten ei kannata eristäytyä yhtään enempää kuin on tarpeen. Eristäytyä!? Minä tunnen itseni lähinnä eristetyksi.
Kommentit (141)
Ei tunnu missään. Yksinäisyyteenkin tottuu.
T. Syrjäytynyt hullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai taas tää vinkuu tätä samaa asiaa täällä. Lähe baariin tapaamaan ihmisiä tai keksi uusi harrastus mitä voi nyt harrastaa. Miks noin avuton?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrystä voisi olla ihmisillä siinäkin, että jotkut eivät vain kestä tätä eristäytyneisyyden aikaa vaikka miten tsemppaisi ja puuhaa keksisi. Minusta on tervettä myöntää ainakin tosiasiat. Tärkeimpänä pitäisin sitä, että ylipäänsä säilyy nyt hengissä sekoamatta itse kukin. It se m urhien määrähän on noussut pandemian takia.
Noh, tällä hetkellähän ei ole edes suositusta eristäytyä kokonaan. Jokainen, joka eristäytyy kokonaan, tekee sen ihan omasta vapaasta tahdostaan. Suosituksena on vain turvavälit ja käsihygienia sekä paikoissa, joissa turvavälien pitäminen ei ole mahdollista, käytettäisiin kasvomaskia.
Joku Sanoma-trolliko se tehtailee tänne joka päivä aloituksia, jotka on varastettu redditistä?
Omalta nuoreltani on siirretty vanhojentanssit hamaan tulevaisuuteen. Vaikka nämä ajat ovat ikäviä, ovat ne myös opettavaisia. Olemme verranneet koronaa espanjantautiin. Silloin edelliset sukupolvet elivät pandemian kourissa. Sodat olivat pahempia aikoja kuin tämä korona. Opetellaan kantamaan vastuumme ja elämään hetkessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.
Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
Sota-aikaa usein täällä verrataan. Se oli todella kovaa aikaa. Mutta kuitenkin jotenkin eri. Sen käsitti jokainen konkreettisesti, että nyt tämä on nyt tätä.
Tämä on henkisesti sen takia niin raskasta kun koronaa ei näe eikä tunne monet konkreettisesti.
Ainoastaan ne, jotka ovat siihen sairastuneet. Tai on joku tuttu sairastunut.
Mutta juuri tänään keskustelin parikin 7hminen kanssa puhelimessa ja me kaikki kolme totesimme ettemme tunne tai tiedä yhtään omassa tuttavapiirissämme kuka olisi sairastunut koronaan.
Tämä ikäänkuin sotaa näkymätöntä vastaan. On tavallaan sota-aika, mutta mihinkään tietoon ei voi luottaa.
Pitää itse miettiä mikä on faktaa ja mikä oletusta tai väärää tietoa.
Silti jo noin vuoden, alkoi muistaakseni jo vuosi sitten joulukuussa, on koko ajan mediassa puhuttu koronasta ja rajoituksista jne.
Siksi koronaa ei voi verrata suoraan sota-aikaan, tämä nykyinen tilanne on vaikeampaa mieltää ja ymmärtää. Kun siihen kenenkään äly ei edes riitä, ei asiantuntijoidenkaan.
Toisena päivänä toista, toisena toista.
Siksi varmaan myös koetaan yksinäisten kannalta, että perheellisillä on jotenkin henkisesti helpompaa olla omiensa seurassa kotona. Perheyhteys luo turvaa ja turvallisuudentunteen.
Yksinasuva on suurimman aivan yksin kotona, vieraat, satunnaiset ihmiskontaktit eivät luo sellaista tunnetta, sehän on ilmiselvää.
Ja eiväthän he ole joka hetki läsnä kun olet itse kotona, kuten ovat perheenjäsenet, tai ainakin usein joku heistä. Tai ainakin tietää, että pian joku tulee kotiin.
Ei tässä ole tarkoitus vastakkainasettelu, mutta halutaan vain vaihtaa mielipiteitä ja herättää keskustelua. Ja oppia huomaamaan, että me olemme ja elåmme ihmisinä eri tilanteissa, vaikka korona on meille sama vitsaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalta nuoreltani on siirretty vanhojentanssit hamaan tulevaisuuteen. Vaikka nämä ajat ovat ikäviä, ovat ne myös opettavaisia. Olemme verranneet koronaa espanjantautiin. Silloin edelliset sukupolvet elivät pandemian kourissa. Sodat olivat pahempia aikoja kuin tämä korona. Opetellaan kantamaan vastuumme ja elämään hetkessä!
Nykyisin kumminkin nuorilla kun on mahdollista olla helposti yhteydessä kavereidensa kanssa 24/7 somen välityksellä. Voi keskustella ryhminä videopuheluita jne jne. Toki hieman säälittää oma teekkarifuksi, jolta jää kokematta monet teekkarien tapahtumat ja perinteet ainakin näin ensimmäisenä vuonna. Sen verran on kuitenkin ollut yhteisiä harjoitustöitä ja pienryhmiä lähiopetuksena, että omia whatsapp-ryhmiä ovat saaneet perustettua ja jotain "bileitä" oli etänä samoin pienryhmissä. Seuraavaksi on etänä 100 päivää vappuun . Tilanne nyt on tämä ja kaikkien täytyy vaan tehdä minkä pystyy parempia aikoja odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja nyt varmaan tarkoitti, että on helpompaa elää tätä aikaa kun on omassa kodissa sitä seuraa, oma perhe. Heti valmiina ja joka tuntee sinut. Hän tarkoitti, ettei tarvitse välttämättä lähteä ulos kotoa niitä kontakteja etsimään. Kun mahdollisuuksia tavata ihmisiä, niitä ulkopuolusiakin, on nyt paljon harvemmassa.
Eihän sitä omaa perheenjäsentä korvaa joku facebookista etsitty lenkkiseura tai joku muu vieras ihminen, kyllä se jää pinnalliseksi.Esimerkiksi yksinasuva yöllä saattaa valvoa ja miettiä, yksin. Asiat helposti suurenevat. Varsinkin nyt.
On ihan eri herätä yöllä kun tietää, että kotona on muitakin. Vaikka nukkuvat niin on ihan eri.
Ja esimerkiksi joskus jos pariskuntana molemmat valvovat voi jutella hiljaa ja jakaa ajatuksia.
Tai nousta hetkeksi kävelemään ja tietää voivansa mennä takaisin toisen viereen nukkumaan.Itse olen elänyt yksin jo kauan ja olen ollut oman tasapainossa sen asian kanssa. Mutta nyt kyllä välillä, varsinkin juuri yöllä, kaipaan toista ihmistä. Kun herään ja en saa heti unta. Jotenkin kyllä tämä kulunut vuosi on muuttanut jotain olennaista, onko se sitten turvallisuudentunnetta vai sitä, että elämää ei itse nyt hallitsekaan.
Tämä kun on kyllä alkanut tuntua pelottavalta, monessakin mielessä.
Sillloin kun olisi sellainen tarve, että haluaisin jutella juuri sillä hetkellä tästä asiasta.
Sitä juuri sen hetken kutteluntarvetta ei korvaa jos soittaa jollekin, ei ehkä vastaa tai on kiireinen tms. Tai jos sopii jonkun kanssa tapaamisen, varsinkin nyt on vaikeaa sekin.Itse olen huomannut tämän eron. Kyllä korona vaikuttaa.
Täällä oli joskus ketju, missä me yksinasujat todettiin, että osa on ottanut unilelut käyttöön nyt korona-aikana ja ainakin itselläni toimii hyvin, vaikka pidänkin järjen tasolla ajatusta ihan naurettavna. Nallen kanssa kuitenkin nukahdan paremmin ja nukun sikeämmin. On myös ollut pakko hyväksyä se, että puhuu ääneen yksinkin, mitä en koskaan aiemmin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja nyt varmaan tarkoitti, että on helpompaa elää tätä aikaa kun on omassa kodissa sitä seuraa, oma perhe. Heti valmiina ja joka tuntee sinut. Hän tarkoitti, ettei tarvitse välttämättä lähteä ulos kotoa niitä kontakteja etsimään. Kun mahdollisuuksia tavata ihmisiä, niitä ulkopuolusiakin, on nyt paljon harvemmassa.
Eihän sitä omaa perheenjäsentä korvaa joku facebookista etsitty lenkkiseura tai joku muu vieras ihminen, kyllä se jää pinnalliseksi.Esimerkiksi yksinasuva yöllä saattaa valvoa ja miettiä, yksin. Asiat helposti suurenevat. Varsinkin nyt.
On ihan eri herätä yöllä kun tietää, että kotona on muitakin. Vaikka nukkuvat niin on ihan eri.
Ja esimerkiksi joskus jos pariskuntana molemmat valvovat voi jutella hiljaa ja jakaa ajatuksia.
Tai nousta hetkeksi kävelemään ja tietää voivansa mennä takaisin toisen viereen nukkumaan.Itse olen elänyt yksin jo kauan ja olen ollut oman tasapainossa sen asian kanssa. Mutta nyt kyllä välillä, varsinkin juuri yöllä, kaipaan toista ihmistä. Kun herään ja en saa heti unta. Jotenkin kyllä tämä kulunut vuosi on muuttanut jotain olennaista, onko se sitten turvallisuudentunnetta vai sitä, että elämää ei itse nyt hallitsekaan.
Tämä kun on kyllä alkanut tuntua pelottavalta, monessakin mielessä.
Sillloin kun olisi sellainen tarve, että haluaisin jutella juuri sillä hetkellä tästä asiasta.
Sitä juuri sen hetken kutteluntarvetta ei korvaa jos soittaa jollekin, ei ehkä vastaa tai on kiireinen tms. Tai jos sopii jonkun kanssa tapaamisen, varsinkin nyt on vaikeaa sekin.Itse olen huomannut tämän eron. Kyllä korona vaikuttaa.
Mä kyllä ymmärrän tuon, mutta eikö ole oikeastaan ihan hyväkin tässä vaiheessa havahtua asiaan? Siis tuohon haavoittuvaisuuteen?
Ennen pandemiaa palstalla oli vaikka kuinka paljon kirjoituksia sinkkuelämän ja lapsettoman elämän ihanuudesta. Kommentit tulevasta vanhuudesta kuitattiin ystävien olemassa ololla. Ihan samalla tavallahan sitten vanhana, kun on huolia ja tarvitsee kuuntelijaa, on soitettava jollekin ystävälle. Jos ystävät eivät tule nytkään viereen köllöttelemään, tuskin he tulevat sitten vanhanakaan. Eikä tämä koske vain lapsettomia, koska aikanaan omat lapset saattavat asua satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä. Silloinkin on riitettävä soittaminen. Tai lapsi saattaa olla sellaisessa työssä, jossa ei edes voi vastata heti puhelimeen, kun äiti tai isä soittaa.
Mulla on jo aikuiset lapset enkä mä voi heille noin vaan öisin soittaa, jos kaipaan juttuseuraa. Pakko on odottaa ainakin seuraavaan päivään, kun ovat päässeet töistä. Ja ihan samalla tavalla heillä saattaa olla juuri sillä hetkellä kiireitä kuin ystävilläkin.
Ja mitä tulee pariskuntana elämiseen, voi silti tulla päivä, jolloin puoliso on muuttunut höppänäksi eikä siitäkään ole enää mitään tukea ja turvaa vaan päinvastoin lisää huolta. Joillakin dementia alkaa jo viiskymppisenä. Tai se puoliso saattaa kuolla kupsahtaa ja taas oletkin yksin omien ajatustesi kanssa.
Pandemia on saanut mut havahtumaan siihen, miten monissa asioissa oikeasti tarvitseekaan erilaisia palveluita, jos itse ei pystykään asioita tekemään. En ole vielä eläkeiässä, mutta osaan nyt suunnitella vanhuuttani paremmin. Siitäkin huolimatta, että mulla on lapset, mutta heillä on kuitenkin omat elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
No pitäisikö sen yksin olevan osata toimia siten että ei tunne itseään yksinäiseksi? Ei se niiden perheellisten vika ole, että jotkut ovat jättäytyneet yksin. Suomessa on todella lievät rajoitukset käytännössä päällä, joten suurin osa ihmisistä elää aikalailla tavallisesti suosituksia noudattaen. Kummassa tapauksessa yksi elävä on enemmän yksin, siinä että hänellä on harrastuksia ja osallistuu vapaaehtoistoiminta vai siinä, että kökkii yksin kotona ja vinkuu yksinäisyyttään av-palstalla. Kukaan muu ei yksin elävän yksinäisyyttä voi poistaa kuin hän itse. On hänen oma asiansa etsiä kumppani, ystäviä ja seuraa ,mikäli niitä haluaa. Ei se perhe ole kellekään tyhjästä tipahtanut, itse se on pitänyt hankkia. Nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon ihmisten kesken paremmin kuin koskaan. Muutamalla napin painalluksella saa yhteyden vaikka eripuolilla maailmaa eläviin ihmisiin. Ihan on oma vika mikäli jää yksinäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ruikutus yksinäisillä oli myös ennen koronaa.
Aika harhaista kuvitella, että puoliso vaan herätetään juttelemaan, ellei itselle tule uni. Puoliso tarvitsee unensa myös ja aamulla on varhainen herätys, ja lasten niskaan ei todellakaan omia pelkoja ja yksinäisyyksiä voi kaataa.
Ryhdistäytykää nyt, ja tehkää asioille jotakin. Niin me nykyperheellisetkin olemme tehneet, ei meillekään kukaan perhettä lahjapaketissa tuonut. Ja ennenkuin joku uhriutuu lisää, en minäkään voi saada biologisia lapsia. Vaan kun perheen voi hankkia muillakin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
No pitäisikö sen yksin olevan osata toimia siten että ei tunne itseään yksinäiseksi? Ei se niiden perheellisten vika ole, että jotkut ovat jättäytyneet yksin. Suomessa on todella lievät rajoitukset käytännössä päällä, joten suurin osa ihmisistä elää aikalailla tavallisesti suosituksia noudattaen. Kummassa tapauksessa yksi elävä on enemmän yksin, siinä että hänellä on harrastuksia ja osallistuu vapaaehtoistoiminta vai siinä, että kökkii yksin kotona ja vinkuu yksinäisyyttään av-palstalla. Kukaan muu ei yksin elävän yksinäisyyttä voi poistaa kuin hän itse. On hänen oma asiansa etsiä kumppani, ystäviä ja seuraa ,mikäli niitä haluaa. Ei se perhe ole kellekään tyhjästä tipahtanut, itse se on pitänyt hankkia. Nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon ihmisten kesken paremmin kuin koskaan. Muutamalla napin painalluksella saa yhteyden vaikka eripuolilla maailmaa eläviin ihmisiin. Ihan on oma vika mikäli jää yksinäiseksi.
Luin tässä joku aika sitten jotain psykologian juttua. Siinä todettiin, että narsistisella ihmisellä syntyy vihantunteita siitä, kun joku kertoo olonsa olevan kurja. Hän ottaa kurjuuden itseensä ja alkaa tuntea itsensäkin kurjaksi, kun toinen on kurjana. Siksi narsistin lähipiiri ei saa sairastaa eikä olla alamaissa.
Normaali, aikuinen ihminen on tuosta askeleen edempänä ja pystyy suhtautumaan toisen kipuun empaattisesti. Sitä ei tarvitse korjata eikä mitätöidä, voi ihan vaan lohduttaa ja hetken eläytyä kulkemaan toisen rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamien vastauksissa korostuu tämä rikkaampien oikeutuksentunne, mitä on tutkittu. Lottovoittajakin alkaa kuvitella olevansa jotenkin parempi lottoaja kuin se, joka ei ole voittanut ja korkeaa palkkaa ja hyviä etuja saavaa kokee olevansa oikeutettu niihin oman erinomaisuutensa vuoksi.
Ainakaan tässä ketjussa esiintyneet perheelliset eivät vaikuta niin sydämellisiltä ja ihanilta ihmisiltä, että he olisivat perheellisiä omien ansioidensa vuoksi, korkeintaan niin, että ovat pakottaneet jonkun yhteen kanssaan.
Moniko laittoi tekstarin sinkkukaverilleen ketjun aikana? Ei varmaan kukaan, koska kaikilla oli kiire mieluummin kirjoittaa tänne someen kun sille sinkkukaverille :(
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrystä voisi olla ihmisillä siinäkin, että jotkut eivät vain kestä tätä eristäytyneisyyden aikaa vaikka miten tsemppaisi ja puuhaa keksisi. Minusta on tervettä myöntää ainakin tosiasiat. Tärkeimpänä pitäisin sitä, että ylipäänsä säilyy nyt hengissä sekoamatta itse kukin. It se m urhien määrähän on noussut pandemian takia.
Itseasiassa tilastojen mukaan vuonna 2020 itsemurhat vähenivät niin Suomessa kuin maailmassakin
Miten sinne baariin esim. mennään tapaamaan ihmisiä? Itse kun aikanaan vielä kävin (joskus 12 vuotta sitten) niin ei kukaan vastannut jos yritti jutella, käännyttiin vain pois tai jopa tylysti häädettiin.
Olen siis heteronainen, ja tätä tuli ihan kaikilta, niin miehiltä kuin naisilta.
Se ei yksinäisyyttä paranna jos sielläkin yksin katselee toisten seuraelämää.
Omia kavereita ei koskaan ole ollut. Harrastukset, no semmoisiin ei ole varaa ja luultavasti sama kohtalo sielläkin olisi.
Miestäkään en onnistunut saamaan, paitsi sellaisia väkivaltaisia ja muuten oloa huonontavia. Perhe on joo, vaan hylkäsi sekin. Kieltäydyn uskomasta että kaikki on omaa vikaani/oma valintani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
No pitäisikö sen yksin olevan osata toimia siten että ei tunne itseään yksinäiseksi? Ei se niiden perheellisten vika ole, että jotkut ovat jättäytyneet yksin. Suomessa on todella lievät rajoitukset käytännössä päällä, joten suurin osa ihmisistä elää aikalailla tavallisesti suosituksia noudattaen. Kummassa tapauksessa yksi elävä on enemmän yksin, siinä että hänellä on harrastuksia ja osallistuu vapaaehtoistoiminta vai siinä, että kökkii yksin kotona ja vinkuu yksinäisyyttään av-palstalla. Kukaan muu ei yksin elävän yksinäisyyttä voi poistaa kuin hän itse. On hänen oma asiansa etsiä kumppani, ystäviä ja seuraa ,mikäli niitä haluaa. Ei se perhe ole kellekään tyhjästä tipahtanut, itse se on pitänyt hankkia. Nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon ihmisten kesken paremmin kuin koskaan. Muutamalla napin painalluksella saa yhteyden vaikka eripuolilla maailmaa eläviin ihmisiin. Ihan on oma vika mikäli jää yksinäiseksi.
Luin tässä joku aika sitten jotain psykologian juttua. Siinä todettiin, että narsistisella ihmisellä syntyy vihantunteita siitä, kun joku kertoo olonsa olevan kurja. Hän ottaa kurjuuden itseensä ja alkaa tuntea itsensäkin kurjaksi, kun toinen on kurjana. Siksi narsistin lähipiiri ei saa sairastaa eikä olla alamaissa.
Normaali, aikuinen ihminen on tuosta askeleen edempänä ja pystyy suhtautumaan toisen kipuun empaattisesti. Sitä ei tarvitse korjata eikä mitätöidä, voi ihan vaan lohduttaa ja hetken eläytyä kulkemaan toisen rinnalla.
Höpö ja höpö taas, tässä yritetään nyt saada valittaja ymmärtämään, että hänen pitää TEHDÄ jotakin jos muutosta haluaa. Valittaminen ei ole tekemistä, se on ajan ja energian hukkaa.
Hänen, ei kenenkään toisen. Se lässytys ja myötäeläminen ei kenellekään perhettä tuo. Emme me nykyperheellisetkään syntyneet tähän asemaan, sinkkuja mekin olemme olleet.
Niin että tekoja valituksen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän perheellisilläkin on harrastuksia oman perheen lisäksi. Tai käyvät jossain muualla. Siis normaaliaikana ainakin. Sehän on lisäarvo.
Tässä nyt tarjotaan kovin yksinnäiselle keinoa korvaamaan se perhe menemällä harrastuksiin tai baareihin.
Mutta kun kysymys on siitä, että kun kotona ei ole muita kuin itse eikä juttuseuraa, kuten on perheellisillä.
Harrastukset yms. ja perhe, ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Yksinäinen on taas ihan yhtä yksin kun menee kotiin sen harrastuksen jälkeen. Mutta perheellisillä on se perhe siellä. Harrastuksenkin jälkeen.Vai väitättekö perheelliset, että kun hankitte jonkin uuden harrastuksen tai menette vapaaehtoistoimintaan niin sitä perhettä ei enää tarvita tai kaipaa kun se harrastus korvaa sen perheen?
No pitäisikö sen yksin olevan osata toimia siten että ei tunne itseään yksinäiseksi? Ei se niiden perheellisten vika ole, että jotkut ovat jättäytyneet yksin. Suomessa on todella lievät rajoitukset käytännössä päällä, joten suurin osa ihmisistä elää aikalailla tavallisesti suosituksia noudattaen. Kummassa tapauksessa yksi elävä on enemmän yksin, siinä että hänellä on harrastuksia ja osallistuu vapaaehtoistoiminta vai siinä, että kökkii yksin kotona ja vinkuu yksinäisyyttään av-palstalla. Kukaan muu ei yksin elävän yksinäisyyttä voi poistaa kuin hän itse. On hänen oma asiansa etsiä kumppani, ystäviä ja seuraa ,mikäli niitä haluaa. Ei se perhe ole kellekään tyhjästä tipahtanut, itse se on pitänyt hankkia. Nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon ihmisten kesken paremmin kuin koskaan. Muutamalla napin painalluksella saa yhteyden vaikka eripuolilla maailmaa eläviin ihmisiin. Ihan on oma vika mikäli jää yksinäiseksi.
Luin tässä joku aika sitten jotain psykologian juttua. Siinä todettiin, että narsistisella ihmisellä syntyy vihantunteita siitä, kun joku kertoo olonsa olevan kurja. Hän ottaa kurjuuden itseensä ja alkaa tuntea itsensäkin kurjaksi, kun toinen on kurjana. Siksi narsistin lähipiiri ei saa sairastaa eikä olla alamaissa.
Normaali, aikuinen ihminen on tuosta askeleen edempänä ja pystyy suhtautumaan toisen kipuun empaattisesti. Sitä ei tarvitse korjata eikä mitätöidä, voi ihan vaan lohduttaa ja hetken eläytyä kulkemaan toisen rinnalla.
Höpö ja höpö taas, tässä yritetään nyt saada valittaja ymmärtämään, että hänen pitää TEHDÄ jotakin jos muutosta haluaa. Valittaminen ei ole tekemistä, se on ajan ja energian hukkaa.
Hänen, ei kenenkään toisen. Se lässytys ja myötäeläminen ei kenellekään perhettä tuo. Emme me nykyperheellisetkään syntyneet tähän asemaan, sinkkuja mekin olemme olleet.
Niin että tekoja valituksen sijaan.
Ja aika moni nykysinkuista on myös ollut suhteessa jossain vaiheessa. Ja moni nykyisistä perheistä hajoaa jossain vaiheessa. Ja tsemppihalaus kaikille niille, joilla ei koskaan ole ollut ketään, te ette ole viallisia.
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja nyt varmaan tarkoitti, että on helpompaa elää tätä aikaa kun on omassa kodissa sitä seuraa, oma perhe. Heti valmiina ja joka tuntee sinut. Hän tarkoitti, ettei tarvitse välttämättä lähteä ulos kotoa niitä kontakteja etsimään. Kun mahdollisuuksia tavata ihmisiä, niitä ulkopuolusiakin, on nyt paljon harvemmassa.
Eihän sitä omaa perheenjäsentä korvaa joku facebookista etsitty lenkkiseura tai joku muu vieras ihminen, kyllä se jää pinnalliseksi.
Esimerkiksi yksinasuva yöllä saattaa valvoa ja miettiä, yksin. Asiat helposti suurenevat. Varsinkin nyt.
On ihan eri herätä yöllä kun tietää, että kotona on muitakin. Vaikka nukkuvat niin on ihan eri.
Ja esimerkiksi joskus jos pariskuntana molemmat valvovat voi jutella hiljaa ja jakaa ajatuksia.
Tai nousta hetkeksi kävelemään ja tietää voivansa mennä takaisin toisen viereen nukkumaan.
Itse olen elänyt yksin jo kauan ja olen ollut oman tasapainossa sen asian kanssa. Mutta nyt kyllä välillä, varsinkin juuri yöllä, kaipaan toista ihmistä. Kun herään ja en saa heti unta. Jotenkin kyllä tämä kulunut vuosi on muuttanut jotain olennaista, onko se sitten turvallisuudentunnetta vai sitä, että elämää ei itse nyt hallitsekaan.
Tämä kun on kyllä alkanut tuntua pelottavalta, monessakin mielessä.
Sillloin kun olisi sellainen tarve, että haluaisin jutella juuri sillä hetkellä tästä asiasta.
Sitä juuri sen hetken kutteluntarvetta ei korvaa jos soittaa jollekin, ei ehkä vastaa tai on kiireinen tms. Tai jos sopii jonkun kanssa tapaamisen, varsinkin nyt on vaikeaa sekin.
Itse olen huomannut tämän eron. Kyllä korona vaikuttaa.