Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo ottanut tietämättäni kymppitonneja velkaa
19.01.2021 |
Onko muita vaihtoehtoja kuin erota? Avokki kertoi eilen ottaneensa viimeisen neljän vuoden aikana niin paljon velkaa että ei niistä enää selviä ja velkaa on noin 30000. En tiedä mihin rahat ovat menneet. Väittää että ei ainakaan uhkapeleihin mitä ensimmäisenä vaihtoehtona mietin.
Meillä on yhteinen asuntolaina, jonka lyhennykset on koko ajan hoituneet normaalisti. Itse asiassa miyään tähän velka-asiaan viittaavaa en ole huomannut.
Minulla varoja suunnilleen saman verran kuin vaimolla velkaa ja asunto myytynä jättäisi varmaan noin 30k plussaa lainan jälkeen.
Kaikki luottamushan tässä on mennyt. Varmaan pitää jatkaa erillään.
-m39-
Kommentit (392)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ongelma? Hän on velan ottanut ja hoitaa sen pois. Tekee vaikka muutaman tunnin ylitöitä joka viikko.
≠=====
Mun tuntipalkoilla sais tehdä ylitöitä aika pitkään ennen kuin 30k eur olis kuitattu.
Jos edes saisi ylitöitä. Olen konttorirotta, ei ole mitään ylitöitä, kaikki hommat tehdään työ aikana, tai sitten joskus ruuhka-aikana ilman palkkaa ja neuvotellaan hiljaiseksi ajaksi ehkä pari vähän lyhyempää työpäivänä.
Tämä. Jos on sellaisessa duunissa jossa voi muutamalla ylityötunnilla maksaa pois 30 tonttua velkaa, ei varmaan alunperinkään ole ottanut niitä 30 tonnin pikavippejä. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä pointti on tullut jo moneen kertaan - ketju on niin pitkä etten ehdi lukea sitä kokonaan - mutta yksi ystäväni alkoi velkaantua, kun hänen miehensä oli niin pihi eikä kumpikaan osannut puhua avoimesti rahasta. Jos mies kävi kaupassa, hän toi yhden purkin maitoa ja yhden leivän. Ne oli syöty hetkessä, joten ystävä teki lopulta suurimman osan arjen ostoksista. Aina kun hän puhui miehelleen, että lapsille pitäisi ostaa jotakin tai jokin hankinta kotiin olisi tarpeen, mies tinki ja riiteli ja oli pahalla tuulella, ja mitään ei olisi saanut hankkia. Oli sitten kuulemma helpompaa maksaa kaikki itse niin sai kunnollista ja tarpeeksi ja pystyi elämään ”normaalisti”.
Pikku hiljaa kaikki naisen rahat kuluivat arkisiin asioihin, ja silti laskut jaettiin tarkasti tasan. Velkaa alkoi kertyä, ja aina oli tili nollilla. Tilanne selvisi minulle kerran kun kaverini ei voinut maksaa minulle parin kympin kirpputorilöytöä (jonka hankin hänelle hänen pyynnöstään) vaan ehdotti että hän maksaa luottokortilla jonkin minun ostokseni samalla summalla. Silloin ymmärsin kysyä, miten voi olla ettei hänellä ole sen vertaa käteistä.
Lopulta pistin ystäväni tekemään excelin kaikesta, mihin rahaa kului, ja se osoitti että joka kuukausi häneltä meni 50-200€ enemmän kuin rahaa tuli. Miehellä oli isot säästöt ja rahastoja.
Valtavien riitojen jälkeen ystäväni sai miehensä tutkimaan exceliä ja suostumaan yhteiseen taloustiliin johon laittavat nykyään rahaa tulojen suhteessa ja jolta kaikki yhteiset menot maksetaan. Mies on raivoissaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässään näkee selvästi, miten kallista kaikki on ja miten paljon rahaa lapsiin ja ruokaan yms menee.
Ystäväni on kuitenkin hitaasti mutta varmasti päässyt veloistaan ja luottokorttikierteestä kuiville. Voi tosin olla että miehen ainainen valitus ajaa heidät lopulta eroon joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä pointti on tullut jo moneen kertaan - ketju on niin pitkä etten ehdi lukea sitä kokonaan - mutta yksi ystäväni alkoi velkaantua, kun hänen miehensä oli niin pihi eikä kumpikaan osannut puhua avoimesti rahasta. Jos mies kävi kaupassa, hän toi yhden purkin maitoa ja yhden leivän. Ne oli syöty hetkessä, joten ystävä teki lopulta suurimman osan arjen ostoksista. Aina kun hän puhui miehelleen, että lapsille pitäisi ostaa jotakin tai jokin hankinta kotiin olisi tarpeen, mies tinki ja riiteli ja oli pahalla tuulella, ja mitään ei olisi saanut hankkia. Oli sitten kuulemma helpompaa maksaa kaikki itse niin sai kunnollista ja tarpeeksi ja pystyi elämään ”normaalisti”.
Pikku hiljaa kaikki naisen rahat kuluivat arkisiin asioihin, ja silti laskut jaettiin tarkasti tasan. Velkaa alkoi kertyä, ja aina oli tili nollilla. Tilanne selvisi minulle kerran kun kaverini ei voinut maksaa minulle parin kympin kirpputorilöytöä (jonka hankin hänelle hänen pyynnöstään) vaan ehdotti että hän maksaa luottokortilla jonkin minun ostokseni samalla summalla. Silloin ymmärsin kysyä, miten voi olla ettei hänellä ole sen vertaa käteistä.
Lopulta pistin ystäväni tekemään excelin kaikesta, mihin rahaa kului, ja se osoitti että joka kuukausi häneltä meni 50-200€ enemmän kuin rahaa tuli. Miehellä oli isot säästöt ja rahastoja.
Valtavien riitojen jälkeen ystäväni sai miehensä tutkimaan exceliä ja suostumaan yhteiseen taloustiliin johon laittavat nykyään rahaa tulojen suhteessa ja jolta kaikki yhteiset menot maksetaan. Mies on raivoissaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässään näkee selvästi, miten kallista kaikki on ja miten paljon rahaa lapsiin ja ruokaan yms menee.
Ystäväni on kuitenkin hitaasti mutta varmasti päässyt veloistaan ja luottokorttikierteestä kuiville. Voi tosin olla että miehen ainainen valitus ajaa heidät lopulta eroon joka tapauksessa.
Meillä vastaava tilanne, paitsi että parempituloinen maksaa enemmän. Mikä tietysti kuulostaa äkkiseltään reilulta, mutta kun tuloerot on luokkaa 2000 vs. 3500 ja se vähemmän tienaava haluaisi maksaa alle 10% kuluista. Juuri noin, että toinen hakee kaupasta sen hikisen maitopurkin ja toinen joutuu käymään perässä ostamassa satasella ruokaa. Lapsille hän ei osta koskaan mitään - ei vaatteita, ei leluja, ei harrastusvälineitä. Eikä maksa penniäkään päivähoitomaksuja. Lopputuloksena sillä paremmin tienaavalla on aina rahat loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vajaa 30€ päivässä jos tuo on. Neljässä vuodessa käytetty. Ei tarvi kuin muutama kerran viikossa käydä ravintolassa ja kerran päivässä kahvilla. Sit viikottain kynsi-ripsi-kampaaja-hieroja yms. Silloin tällöin jotain uutta kampetta. Ei tuo nyt niin järisyttävä summa ole että jotain konkreettista kohdetta olisi näkyvissä.
i tarvi kuin muutama kerran viikossa käydä ravintolassa ja kerran päivässä kahvilla. Sit viikottain kynsi-ripsi-kampaaja-hieroja yms. Silloin tällöin jotain uutta kampetta
Hän vastaa itse omista veloistaan. Mikäs huoli sinulla?
Minunkin puolisoni teki raskaan mokan, joka tarkoittaa tuhansien eurojen menetystä, täysin turhaan. Teki ison, koko perheeseen vaikuttavan päätöksen keskustelematta kanssani. Olin todella vihainen ja pettynyt, ja harkitsin eroa, mutta elämä ja yhteiselo jatkuu. Yksi virhe ei pyyhi pois kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vajaa 30€ päivässä jos tuo on. Neljässä vuodessa käytetty. Ei tarvi kuin muutama kerran viikossa käydä ravintolassa ja kerran päivässä kahvilla. Sit viikottain kynsi-ripsi-kampaaja-hieroja yms. Silloin tällöin jotain uutta kampetta. Ei tuo nyt niin järisyttävä summa ole että jotain konkreettista kohdetta olisi näkyvissä.
i tarvi kuin muutama kerran viikossa käydä ravintolassa ja kerran päivässä kahvilla. Sit viikottain kynsi-ripsi-kampaaja-hieroja yms. Silloin tällöin jotain uutta kampetta
Niin, siis ymmärrät varmaan, että ap:n avokin on pitänyt tuhlata se 30 kilotonnia JA oma parin tonnin nettopalkkansa. Sillä liksallahan kustantaa nuo mainitsemasi ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
breastvest kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
breastvest kirjoitti:
Helposti 30 tonnia menee kodin tavaroihin, vaatteisiin, juhlimiseen, elämiseen ynnä muuhun.
AP, meillä mun avomies otti lainan maksaakseen kaikki "rästiin" jääneet maksut. Itse koitin pyytää, ettei ottaisi, ja että selviäisimme kyllä muutenkin.
Otti kuitenkin, ja elin siinä luulossa että oli hoitanut maksut pois, ja lyhentäisi nyt sitä velkaa. Kun löysin paksun laskupinon, selvisikin, että oli käyttänyt lainarahaa elämiseen, ja oman elintason nostamiseen.
Tottakai suutuin, ja asiasta hetken muistuttelinkin. Nyt ollaan yhdessä selvitetty mihin on velkaa ja kuinka paljon.
Vaikka ärsyttääkin vietävästi, raha on kuitenkin vaan rahaa. Mun mielestä olisi väärin punnita rakkautta sen perusteella. Luottamus kyvystä raha-asioiden hoitamiseen toki kärsi, mutta ei se maailmanloppu ole.
Toisen velkoja ei kannata lähteä maksamaan, muuten tekee itselleen ja toiselle karhunpalveluksen.
Anteeksi nyt vaan, mutta ihan järkyttävää jos "helposti saa kulumaan 30000 kodin sisustukseen, vaatteisiin, juhlimiseen..." siis kolkyttonnia!!!
Ei sitä millään voi kuitata 'se on vaan rahaa' - siinä on kyllä elämänarvot niin perseellään, että kyl se ihan muuta kuin 'vain rahaa' 😱
Tämän ymmärtäminen toki vaatii kykyä asettua toisen asemaan. Jos ei sitä tilin saldoa koskaan tarkista ja kuluttaa vaan, niin kyllä se raha palaa. Kuten sanoinkin, niin en itsekään tuollaista kuluttamista suosi, enkä haluakaan, mutta jos rahat jo menivät, ei niitä takaisin enää saa.
Mun elämän arvot eivät keskity materian ympärille. Yhtälailla pidän silti törsäilyä ja velanottoa typeränä.
Miten se raha on sulle muuta kun rahaa?
Olen eri, mutta ei minulle lopulta ole kyse siitä rahasta sinänsä. Vaan siitä petetyksi tulemisen tunteesta. Siitä, kun vääntää yli uupumusrajan ylitöitä että selviytyisi yksin perheen kuluista, ja toinen raahaa taas kotiin jonkun helevatun uuden osamaksulla ostetun kaiutinsarjan. Siitä, kun joka kuukausi laskujen maksun jälkeen tilin olematonta saldoa tuijottaessa pillahtaa itkuun. Siitä, kun tekee mieli kirkua toiselle, että miten sä voit tehdä mulle näin, miten sä voit tehdä meidän perheelle näin. Siitä tunteesta, että toinen on hylännyt, irtisanoutunut taloudellisesta vastuusta perheessä, jättänyt yksin selviämään tästä kaikesta.
Joo, kyllä minäkin ajattelin ensin että se on vaan rahaa. Mutta vähitellen alan miettimään, että vaikka me selvittäisiin taloudellisesti, niin en tiedä selviääkö suhde. Selviänkö minä enää tästä katkeruudesta. Onhan se raha edelleen vaan rahaa, mutta se olisi ihan eri asia jos me oltaisiin tässä pulassa siksi että toinen on jäänyt työttömäksi tai sairastunut tai talo on homeessa. Mutta kun tämä ei ole mikään vahinko, tämä ei ole mikään ulkoinen vastoinkäyminen joka vaan tipahti taivaasta syliin vaan tämä on tuon toisen valinta ja päätös. Ja edelleen, se ettei se suostu hakeutumaan ulosottoon jolloin sille jäisi edes vähän rahaa yhteiseenkin elämään, se että se ja yrittää edelleen ottaa selän takana lisää velkaa, se on joka päivä uusi valinta ja päätös.
Joten anteeksi, en ole niin pyhä ja hurskas etteikö tämä vähän v*tuttaisi. Saa haukkua kauheaksi materialistiksi ihan vapaasti. Mutta sinuna en kyllä mainostelisi mitään erityisen loistokasta kykyä asettua muiden asemaan, ei kuulosta siltä että se kuuluisi erityislahjoihisi.
Aamen ja Halleluja! Tuo lainojen otto ja roinan ostelu toisen selän takana ei todellakaan ole mikään "vastoinkäyminen" josta pitäisi yhdessä selvitä. Se on sen toisen ihmisen tietoinen valinta. Se on ihan yhtä tuomittavaa kuin että hyppisi jatkuvasti vieraissa sängyissä. Jopa pahempaa koska sillä on yleensä sekä taloudelliset että henkiset seuraamukset sen toisen ihmisen elämään vuosiksi. Ja kun ei se velanottaja edes yritä vaan jatkaa vastuuttomasti huvitteluaan ja rahan hassaustaan vähät välittämättä että se toinen nikertyy perheen taloudellisen taakan alla. Vastoinkäymiset on jotain ihan muuta, tahallaan ja salaa selän takana velkoja tehtaileva puoliso on pahemman luokan petturi ja itsekäs p*sk*.
Kehoitan jokaista jolla tuollainen puoliso on tekemään pesäeron jos ei se ensimmäinen järeä keskustelu velkojen oton lopettamisesta ja niitten hoitamisesta tehoa. Toista tilaisuutta ei huithapelille kannata antaa. Siinä joutuu vaan kurimukseen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä pointti on tullut jo moneen kertaan - ketju on niin pitkä etten ehdi lukea sitä kokonaan - mutta yksi ystäväni alkoi velkaantua, kun hänen miehensä oli niin pihi eikä kumpikaan osannut puhua avoimesti rahasta. Jos mies kävi kaupassa, hän toi yhden purkin maitoa ja yhden leivän. Ne oli syöty hetkessä, joten ystävä teki lopulta suurimman osan arjen ostoksista. Aina kun hän puhui miehelleen, että lapsille pitäisi ostaa jotakin tai jokin hankinta kotiin olisi tarpeen, mies tinki ja riiteli ja oli pahalla tuulella, ja mitään ei olisi saanut hankkia. Oli sitten kuulemma helpompaa maksaa kaikki itse niin sai kunnollista ja tarpeeksi ja pystyi elämään ”normaalisti”.
Pikku hiljaa kaikki naisen rahat kuluivat arkisiin asioihin, ja silti laskut jaettiin tarkasti tasan. Velkaa alkoi kertyä, ja aina oli tili nollilla. Tilanne selvisi minulle kerran kun kaverini ei voinut maksaa minulle parin kympin kirpputorilöytöä (jonka hankin hänelle hänen pyynnöstään) vaan ehdotti että hän maksaa luottokortilla jonkin minun ostokseni samalla summalla. Silloin ymmärsin kysyä, miten voi olla ettei hänellä ole sen vertaa käteistä.
Lopulta pistin ystäväni tekemään excelin kaikesta, mihin rahaa kului, ja se osoitti että joka kuukausi häneltä meni 50-200€ enemmän kuin rahaa tuli. Miehellä oli isot säästöt ja rahastoja.
Valtavien riitojen jälkeen ystäväni sai miehensä tutkimaan exceliä ja suostumaan yhteiseen taloustiliin johon laittavat nykyään rahaa tulojen suhteessa ja jolta kaikki yhteiset menot maksetaan. Mies on raivoissaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässään näkee selvästi, miten kallista kaikki on ja miten paljon rahaa lapsiin ja ruokaan yms menee.
Ystäväni on kuitenkin hitaasti mutta varmasti päässyt veloistaan ja luottokorttikierteestä kuiville. Voi tosin olla että miehen ainainen valitus ajaa heidät lopulta eroon joka tapauksessa.
Meillä vastaava tilanne, paitsi että parempituloinen maksaa enemmän. Mikä tietysti kuulostaa äkkiseltään reilulta, mutta kun tuloerot on luokkaa 2000 vs. 3500 ja se vähemmän tienaava haluaisi maksaa alle 10% kuluista. Juuri noin, että toinen hakee kaupasta sen hikisen maitopurkin ja toinen joutuu käymään perässä ostamassa satasella ruokaa. Lapsille hän ei osta koskaan mitään - ei vaatteita, ei leluja, ei harrastusvälineitä. Eikä maksa penniäkään päivähoitomaksuja. Lopputuloksena sillä paremmin tienaavalla on aina rahat loppu.
Suomi on vapaa maa.
Miksi ihmeessä tuo joka maksaa kaiken suostuu siihen ja jatkaa yhteiseloa ilman perusteellista talouskeskustelua? - tuollaisessa tilanteessa Aino reilu tapa lienee yhteinen talous+lasten kulut tili, mihin kumpikin maksaa tietyn prosentin (tyyliin 400-700 eli suhteessa palkkoihin) ja mistä ostetaan kaikki yhteistalouden jutut (molemmat sitten ostaa omat ripsarinsa ja viikonloppukonjakkinsa omasta pussista )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä pointti on tullut jo moneen kertaan - ketju on niin pitkä etten ehdi lukea sitä kokonaan - mutta yksi ystäväni alkoi velkaantua, kun hänen miehensä oli niin pihi eikä kumpikaan osannut puhua avoimesti rahasta. Jos mies kävi kaupassa, hän toi yhden purkin maitoa ja yhden leivän. Ne oli syöty hetkessä, joten ystävä teki lopulta suurimman osan arjen ostoksista. Aina kun hän puhui miehelleen, että lapsille pitäisi ostaa jotakin tai jokin hankinta kotiin olisi tarpeen, mies tinki ja riiteli ja oli pahalla tuulella, ja mitään ei olisi saanut hankkia. Oli sitten kuulemma helpompaa maksaa kaikki itse niin sai kunnollista ja tarpeeksi ja pystyi elämään ”normaalisti”.
Pikku hiljaa kaikki naisen rahat kuluivat arkisiin asioihin, ja silti laskut jaettiin tarkasti tasan. Velkaa alkoi kertyä, ja aina oli tili nollilla. Tilanne selvisi minulle kerran kun kaverini ei voinut maksaa minulle parin kympin kirpputorilöytöä (jonka hankin hänelle hänen pyynnöstään) vaan ehdotti että hän maksaa luottokortilla jonkin minun ostokseni samalla summalla. Silloin ymmärsin kysyä, miten voi olla ettei hänellä ole sen vertaa käteistä.
Lopulta pistin ystäväni tekemään excelin kaikesta, mihin rahaa kului, ja se osoitti että joka kuukausi häneltä meni 50-200€ enemmän kuin rahaa tuli. Miehellä oli isot säästöt ja rahastoja.
Valtavien riitojen jälkeen ystäväni sai miehensä tutkimaan exceliä ja suostumaan yhteiseen taloustiliin johon laittavat nykyään rahaa tulojen suhteessa ja jolta kaikki yhteiset menot maksetaan. Mies on raivoissaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässään näkee selvästi, miten kallista kaikki on ja miten paljon rahaa lapsiin ja ruokaan yms menee.
Ystäväni on kuitenkin hitaasti mutta varmasti päässyt veloistaan ja luottokorttikierteestä kuiville. Voi tosin olla että miehen ainainen valitus ajaa heidät lopulta eroon joka tapauksessa.
Meillä vastaava tilanne, paitsi että parempituloinen maksaa enemmän. Mikä tietysti kuulostaa äkkiseltään reilulta, mutta kun tuloerot on luokkaa 2000 vs. 3500 ja se vähemmän tienaava haluaisi maksaa alle 10% kuluista. Juuri noin, että toinen hakee kaupasta sen hikisen maitopurkin ja toinen joutuu käymään perässä ostamassa satasella ruokaa. Lapsille hän ei osta koskaan mitään - ei vaatteita, ei leluja, ei harrastusvälineitä. Eikä maksa penniäkään päivähoitomaksuja. Lopputuloksena sillä paremmin tienaavalla on aina rahat loppu.
No hän ei varmaan syökään kotona ikinä? Jos meinaa tulla kattilalle sanot, että juo sitä maitoasi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän vastaa itse omista veloistaan. Mikäs huoli sinulla?
Minunkin puolisoni teki raskaan mokan, joka tarkoittaa tuhansien eurojen menetystä, täysin turhaan. Teki ison, koko perheeseen vaikuttavan päätöksen keskustelematta kanssani. Olin todella vihainen ja pettynyt, ja harkitsin eroa, mutta elämä ja yhteiselo jatkuu. Yksi virhe ei pyyhi pois kaikkea hyvää.
Kuten täällä on moni yrittänyt kertoa, huoli on siitä että on satojen tuhansien yhteinen laina ja omaisuus ihmisen kanssa joka ei osaa hoitaa raha-asioitaan. En käsitä näitä ihmisiä, jotka joka toisella sivulla ihmettelevät silmät pyöreinä että miten se toisen velka muka vaikuttaa parisuhteeseen. Ei ehkä vaikutakaan, jos on parin tonnin kertamoka kuten teillä. Mutta sitten kun se on kymppitonnien velkakierre ja ulosotto uhkaa, niin kyllä se kuule vähän vaikuttaa siihen kumppaniinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä pointti on tullut jo moneen kertaan - ketju on niin pitkä etten ehdi lukea sitä kokonaan - mutta yksi ystäväni alkoi velkaantua, kun hänen miehensä oli niin pihi eikä kumpikaan osannut puhua avoimesti rahasta. Jos mies kävi kaupassa, hän toi yhden purkin maitoa ja yhden leivän. Ne oli syöty hetkessä, joten ystävä teki lopulta suurimman osan arjen ostoksista. Aina kun hän puhui miehelleen, että lapsille pitäisi ostaa jotakin tai jokin hankinta kotiin olisi tarpeen, mies tinki ja riiteli ja oli pahalla tuulella, ja mitään ei olisi saanut hankkia. Oli sitten kuulemma helpompaa maksaa kaikki itse niin sai kunnollista ja tarpeeksi ja pystyi elämään ”normaalisti”.
Pikku hiljaa kaikki naisen rahat kuluivat arkisiin asioihin, ja silti laskut jaettiin tarkasti tasan. Velkaa alkoi kertyä, ja aina oli tili nollilla. Tilanne selvisi minulle kerran kun kaverini ei voinut maksaa minulle parin kympin kirpputorilöytöä (jonka hankin hänelle hänen pyynnöstään) vaan ehdotti että hän maksaa luottokortilla jonkin minun ostokseni samalla summalla. Silloin ymmärsin kysyä, miten voi olla ettei hänellä ole sen vertaa käteistä.
Lopulta pistin ystäväni tekemään excelin kaikesta, mihin rahaa kului, ja se osoitti että joka kuukausi häneltä meni 50-200€ enemmän kuin rahaa tuli. Miehellä oli isot säästöt ja rahastoja.
Valtavien riitojen jälkeen ystäväni sai miehensä tutkimaan exceliä ja suostumaan yhteiseen taloustiliin johon laittavat nykyään rahaa tulojen suhteessa ja jolta kaikki yhteiset menot maksetaan. Mies on raivoissaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässään näkee selvästi, miten kallista kaikki on ja miten paljon rahaa lapsiin ja ruokaan yms menee.
Ystäväni on kuitenkin hitaasti mutta varmasti päässyt veloistaan ja luottokorttikierteestä kuiville. Voi tosin olla että miehen ainainen valitus ajaa heidät lopulta eroon joka tapauksessa.
Meillä vastaava tilanne, paitsi että parempituloinen maksaa enemmän. Mikä tietysti kuulostaa äkkiseltään reilulta, mutta kun tuloerot on luokkaa 2000 vs. 3500 ja se vähemmän tienaava haluaisi maksaa alle 10% kuluista. Juuri noin, että toinen hakee kaupasta sen hikisen maitopurkin ja toinen joutuu käymään perässä ostamassa satasella ruokaa. Lapsille hän ei osta koskaan mitään - ei vaatteita, ei leluja, ei harrastusvälineitä. Eikä maksa penniäkään päivähoitomaksuja. Lopputuloksena sillä paremmin tienaavalla on aina rahat loppu.
Suomi on vapaa maa.
Miksi ihmeessä tuo joka maksaa kaiken suostuu siihen ja jatkaa yhteiseloa ilman perusteellista talouskeskustelua? - tuollaisessa tilanteessa Aino reilu tapa lienee yhteinen talous+lasten kulut tili, mihin kumpikin maksaa tietyn prosentin (tyyliin 400-700 eli suhteessa palkkoihin) ja mistä ostetaan kaikki yhteistalouden jutut (molemmat sitten ostaa omat ripsarinsa ja viikonloppukonjakkinsa omasta pussista )
Kun se perusteellinen talouskeskustelu käydään joka kuukausi palkkapäivän aikoihin. Lopputuloksena toinen huutaa ja toinen levittelee käsiään, että mutku ei oo. Pitäisi joo erota, mutta kun on noita pieniä ihmisiä täällä pyörimässä. Enkä siis tarkoita mitään tekopyhää "lasten paras" -jeesustelua, vaan sitä etten jaksa yksin. Tällä hetkellä v*tuttaa ja rahat on loppu mutta saan edes joskus levätä ja vapaa-aikaakin. Vs. erotessa v*tuttaa, väsyttää ja rahat on edelleen loppu. Siihen optimitilanteeseen, jossa rahat riittäisi eikä koko ajan v*tuttaisi ei nyt enää ole paluuta ellei joku keksi asap aikakonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläny yli 30v avoliitossa enkä todella ole kertinut raha-asioistani miehelle. Miksi olisin? Hän teki jo alussa sekväksi että hän omistaa, eli hän maksaa omistamiensa asioden kulut ja lainat. Minä en käytä enkä puutu. Koti on hänen, minä maksan muun ja esim kaikki lasten kulut koska mies ajattelee että lapsilisä on sitä varten.
Jos minulla ei ole jostain syystä rahaa se on mun ongelma. Sama pätee mieheen. Joskus hän hakkaa päätä seinään kun yrittää perustella mulle esin usean tv kanavamaksun olemassa olon. Mä en katso, jos katsosin, maksasin. Rahariidat on ollu aika katkeria, mutta,enemmänkin tän omistajatahon puolelta. On hyvä omistaa jos arkikulut maksaa muut.
Aika paljon tässä apenkin jutussa paistaa läpi se, kuten monen muunkin, että raha-asiat ei ole alkujaankaan olleet yhteiset. Hankinnoista ei puhuta, ja esim kaikki kodin juoksevat maksut, mitä niihin aidosti kuuluu ja mitä toinen on olettanut että kuuluu. Esim vakuutus tai tv kanavat tai kuntosalimaksut ym.
Ja millainen on koti johon ei koskaan mitään uuta osteta? Jota ei rempata? Ymmärretäänkö miesten puolella sitä? Se että koti näyttää kodilta, maksaa. Ja sitten se että siellä viihtyy. Lisäksi voisi laittaa, saako minkä verran sisustaa? Mieskö sen määrä
30 tonnin lainan maksaa nopeasti pois, kahdestaan. Kyse on puhumisesta ja siitä haluaako parisuhteen pysyvän. Luottamusta voi myös itse rakentaa takausin.Mä en ihan pysynyt perässä sun vuodatuksessa mutta en haluaisi elää tuollaista "perhe-elämää".
Tentissä miehen varoista eikä sulle kuulu mut hän joutuu sulle perustelemaan maksukanavia. Lasten elatus kuuluu sulle koska laspsilisät... vähällä joutuu lapset pärjäämään, eikä ne harrasta mitään?
Ja mitä ihmettä jatkuvaa sisustelua se koti vaatii?Ja ennen muuta: miksi pitäisi maksaa se 30000€ yhdessä nopeasti pois, jos sen ottamisesta ei ole yhdessä sovittu ja molempien rahat on omat, niinkuin teillä? Eikä vieläkään edes ole selvinnyt menikö ne rahat sisustustyynyihin vai amerikkalaiselle upseerille...
Minäkään en ymmärrä miten kukaan suostuu tuollaiseen. Eikös tuo ole se klassinen akanhöynäytysjuoni, että maksa sinä kaikki juoksevat kulut ja minä maksan ja omistan kaiken kiinteän. Mies omistaa sitten ne talot, veneet, autot ja mökit ja vaimo omistaa kolme vuotta sitten tiistaina syödyt lihapiirakat ja viime keväänä käytetyt vessapaperit.
Sano nyt vielä, että teillä on täysi avioehto niin saat "vuoden aasi" -palkinnon.
Tuo aasihan on avoliitossa, joten jos ero tulee, mies saa koko omaisuuden jonka omistaa, avovaimo ei saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläny yli 30v avoliitossa enkä todella ole kertinut raha-asioistani miehelle. Miksi olisin? Hän teki jo alussa sekväksi että hän omistaa, eli hän maksaa omistamiensa asioden kulut ja lainat. Minä en käytä enkä puutu. Koti on hänen, minä maksan muun ja esim kaikki lasten kulut koska mies ajattelee että lapsilisä on sitä varten.
Jos minulla ei ole jostain syystä rahaa se on mun ongelma. Sama pätee mieheen. Joskus hän hakkaa päätä seinään kun yrittää perustella mulle esin usean tv kanavamaksun olemassa olon. Mä en katso, jos katsosin, maksasin. Rahariidat on ollu aika katkeria, mutta,enemmänkin tän omistajatahon puolelta. On hyvä omistaa jos arkikulut maksaa muut.
Aika paljon tässä apenkin jutussa paistaa läpi se, kuten monen muunkin, että raha-asiat ei ole alkujaankaan olleet yhteiset. Hankinnoista ei puhuta, ja esim kaikki kodin juoksevat maksut, mitä niihin aidosti kuuluu ja mitä toinen on olettanut että kuuluu. Esim vakuutus tai tv kanavat tai kuntosalimaksut ym.
Ja millainen on koti johon ei koskaan mitään uuta osteta? Jota ei rempata? Ymmärretäänkö miesten puolella sitä? Se että koti näyttää kodilta, maksaa. Ja sitten se että siellä viihtyy. Lisäksi voisi laittaa, saako minkä verran sisustaa? Mieskö sen määrä
30 tonnin lainan maksaa nopeasti pois, kahdestaan. Kyse on puhumisesta ja siitä haluaako parisuhteen pysyvän. Luottamusta voi myös itse rakentaa takausin.Mä en ihan pysynyt perässä sun vuodatuksessa mutta en haluaisi elää tuollaista "perhe-elämää".
Tentissä miehen varoista eikä sulle kuulu mut hän joutuu sulle perustelemaan maksukanavia. Lasten elatus kuuluu sulle koska laspsilisät... vähällä joutuu lapset pärjäämään, eikä ne harrasta mitään?
Ja mitä ihmettä jatkuvaa sisustelua se koti vaatii?Ja ennen muuta: miksi pitäisi maksaa se 30000€ yhdessä nopeasti pois, jos sen ottamisesta ei ole yhdessä sovittu ja molempien rahat on omat, niinkuin teillä? Eikä vieläkään edes ole selvinnyt menikö ne rahat sisustustyynyihin vai amerikkalaiselle upseerille...
Minäkään en ymmärrä miten kukaan suostuu tuollaiseen. Eikös tuo ole se klassinen akanhöynäytysjuoni, että maksa sinä kaikki juoksevat kulut ja minä maksan ja omistan kaiken kiinteän. Mies omistaa sitten ne talot, veneet, autot ja mökit ja vaimo omistaa kolme vuotta sitten tiistaina syödyt lihapiirakat ja viime keväänä käytetyt vessapaperit.
Sano nyt vielä, että teillä on täysi avioehto niin saat "vuoden aasi" -palkinnon.
Tuo aasihan on avoliitossa, joten jos ero tulee, mies saa koko omaisuuden jonka omistaa, avovaimo ei saa mitään.
Ai niinpäs olikin, jäi huomaamatta. No, aasipalkinnolle löytyi voittaja.
30 000 e velka korkoineen on aivan mahdoton maksettava 2200 e kuukausituloilla, josta pitää maksaa asuntolainat ja kaikki eläminen. Jos ap:n avokki ei löydä toista työtä, niin haaveeksi jää, velka kasvaa korkoa hurjalla vauhdilla, tuplaantuu tosi nopeasti korkeilla pikavippikoroilla..
Eikä oleellista mielestäni ole se mihin raha on mennyt, vaan se että ylipäätään on ottanut tuollaisia pikavippejä, elänyt yli varojensa. Tuskin se asia siitä miksikään muuttuu. Velkaneuvoja ei voi taikoa avokille lisää rahaa, ja jos ulosottoon menee niin sitten lähtee asunto alta pakkohuutokaupalla.
Jos olisin ap, niin eroaisin. Näitä on niin nähty. N54
Itselläni kävi niin että sairastin pitkään ennenkun syy löydettiin. Ravasin lääkärissä jos toisessa ja välillä olin sairaalassakin. Tipuin kelan päivärahalle ja kun vihdoin pääsin hoitoon ja syy löytyi,oli laskuja jo kymppitonnilla. Siihen päälle vielä puoli vuotta sairasloma,niitä laskuja makselen edelleen. T.sinkku
Minuakin kiinnostaa enemmän se että mihin tuo muikkeli on ne rahat käyttänyt. Miksi piti alkaa ottaa niitä pikavippejä alunperin? Jos olisin tuon naisen puoliso, haluaisin ennen kaikkea tietää juuri tuon. Jos juurisyytä ei hoideta (shoppailu, pelihimo, holtiton biletys, komea netissä tavattu jenkkiupseeri) niin hyvin todennäköisesti sama meno jatkuu heti tilaisuuden tullen kun taas pystyy rahaa jostain lainaamaan.
Ja ihmetyttää kanssa nämä sinisilmäiset miten toisen velat sulle kuuluu -tyypit. Takaan etteivät ole koskaan joutuneet elämään pahasti velkaantuneen puolison kanssa, koska jos olisivat, eivät enää ihmettelisi. Se kun kuule kuuluu loppupeleissä paljonkin kun joudut maksamaan kaikki perheen juoksevat kulut kun toisella ei ole velkojen takia rahaa mihinkään, ja hupsista kukkuu, olet pian itsekin lirissä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kävi niin että sairastin pitkään ennenkun syy löydettiin. Ravasin lääkärissä jos toisessa ja välillä olin sairaalassakin. Tipuin kelan päivärahalle ja kun vihdoin pääsin hoitoon ja syy löytyi,oli laskuja jo kymppitonnilla. Siihen päälle vielä puoli vuotta sairasloma,niitä laskuja makselen edelleen. T.sinkku
=======
Sairastaminen on kurjaa ja vie rahatkin.
Mutta se ei ole moraalitonta, etkä olisi voinut tehdä sitä puolisoltasi (mikäli sellainen olisi) salassa ja velkaantua hänen tietämättään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä pointti on tullut jo moneen kertaan - ketju on niin pitkä etten ehdi lukea sitä kokonaan - mutta yksi ystäväni alkoi velkaantua, kun hänen miehensä oli niin pihi eikä kumpikaan osannut puhua avoimesti rahasta. Jos mies kävi kaupassa, hän toi yhden purkin maitoa ja yhden leivän. Ne oli syöty hetkessä, joten ystävä teki lopulta suurimman osan arjen ostoksista. Aina kun hän puhui miehelleen, että lapsille pitäisi ostaa jotakin tai jokin hankinta kotiin olisi tarpeen, mies tinki ja riiteli ja oli pahalla tuulella, ja mitään ei olisi saanut hankkia. Oli sitten kuulemma helpompaa maksaa kaikki itse niin sai kunnollista ja tarpeeksi ja pystyi elämään ”normaalisti”.
Pikku hiljaa kaikki naisen rahat kuluivat arkisiin asioihin, ja silti laskut jaettiin tarkasti tasan. Velkaa alkoi kertyä, ja aina oli tili nollilla. Tilanne selvisi minulle kerran kun kaverini ei voinut maksaa minulle parin kympin kirpputorilöytöä (jonka hankin hänelle hänen pyynnöstään) vaan ehdotti että hän maksaa luottokortilla jonkin minun ostokseni samalla summalla. Silloin ymmärsin kysyä, miten voi olla ettei hänellä ole sen vertaa käteistä.
Lopulta pistin ystäväni tekemään excelin kaikesta, mihin rahaa kului, ja se osoitti että joka kuukausi häneltä meni 50-200€ enemmän kuin rahaa tuli. Miehellä oli isot säästöt ja rahastoja.
Valtavien riitojen jälkeen ystäväni sai miehensä tutkimaan exceliä ja suostumaan yhteiseen taloustiliin johon laittavat nykyään rahaa tulojen suhteessa ja jolta kaikki yhteiset menot maksetaan. Mies on raivoissaan siitä, kun ensimmäistä kertaa elämässään näkee selvästi, miten kallista kaikki on ja miten paljon rahaa lapsiin ja ruokaan yms menee.
Ystäväni on kuitenkin hitaasti mutta varmasti päässyt veloistaan ja luottokorttikierteestä kuiville. Voi tosin olla että miehen ainainen valitus ajaa heidät lopulta eroon joka tapauksessa.
Meillä vastaava tilanne, paitsi että parempituloinen maksaa enemmän. Mikä tietysti kuulostaa äkkiseltään reilulta, mutta kun tuloerot on luokkaa 2000 vs. 3500 ja se vähemmän tienaava haluaisi maksaa alle 10% kuluista. Juuri noin, että toinen hakee kaupasta sen hikisen maitopurkin ja toinen joutuu käymään perässä ostamassa satasella ruokaa. Lapsille hän ei osta koskaan mitään - ei vaatteita, ei leluja, ei harrastusvälineitä. Eikä maksa penniäkään päivähoitomaksuja. Lopputuloksena sillä paremmin tienaavalla on aina rahat loppu.
Suomi on vapaa maa.
Miksi ihmeessä tuo joka maksaa kaiken suostuu siihen ja jatkaa yhteiseloa ilman perusteellista talouskeskustelua? - tuollaisessa tilanteessa Aino reilu tapa lienee yhteinen talous+lasten kulut tili, mihin kumpikin maksaa tietyn prosentin (tyyliin 400-700 eli suhteessa palkkoihin) ja mistä ostetaan kaikki yhteistalouden jutut (molemmat sitten ostaa omat ripsarinsa ja viikonloppukonjakkinsa omasta pussista )Kun se perusteellinen talouskeskustelu käydään joka kuukausi palkkapäivän aikoihin. Lopputuloksena toinen huutaa ja toinen levittelee käsiään, että mutku ei oo. Pitäisi joo erota, mutta kun on noita pieniä ihmisiä täällä pyörimässä. Enkä siis tarkoita mitään tekopyhää "lasten paras" -jeesustelua, vaan sitä etten jaksa yksin. Tällä hetkellä v*tuttaa ja rahat on loppu mutta saan edes joskus levätä ja vapaa-aikaakin. Vs. erotessa v*tuttaa, väsyttää ja rahat on edelleen loppu. Siihen optimitilanteeseen, jossa rahat riittäisi eikä koko ajan v*tuttaisi ei nyt enää ole paluuta ellei joku keksi asap aikakonetta.
Eli altistat lapsesi sille, että tyydyt oman mukavuutesi vuoksi elämään väkivaltaisessa suhteessa? Nimittäin taloudellinen ja henkinen väkivalta on ihan yhtä pahaa lasten kannalta kuin fyysinenkin, he oppivat odottamaan kuun lopun riitoja ihan samalla tavalla kuin hakkaamisen alkua.
Minäkään en ymmärrä miten kukaan suostuu tuollaiseen. Eikös tuo ole se klassinen akanhöynäytysjuoni, että maksa sinä kaikki juoksevat kulut ja minä maksan ja omistan kaiken kiinteän. Mies omistaa sitten ne talot, veneet, autot ja mökit ja vaimo omistaa kolme vuotta sitten tiistaina syödyt lihapiirakat ja viime keväänä käytetyt vessapaperit.
Sano nyt vielä, että teillä on täysi avioehto niin saat "vuoden aasi" -palkinnon.