Lue keskustelun säännöt.
Ketä muuta väsyttää nää rajoitukset?
Surullinen murmeli
18.01.2021 |
Olen superpositiivinen ihminen ja yritän aina nähdä asioista hyvät puolet.
Nyt on kuitenkin tunnustettava, että mäkin olen ihan puhki näihin koronarajoituksiin.
Lasten etäkoulu alkoi taas, nuorisolta peruttiin penkkarit ja vanhojen tanssitkin siirrettiin toukokuulle. Ulkomaan reissuun ei pääse, sukulaisia ei oo nähny kohta vuoteen, harrastuksia tai mieltä ilahduttavia konsertteja, teatteria, kirjastossa lueskeluakaan, kahvilassa norkuamista tms. ei voi ajatella...
Mä en enää jaksa, jos tää on tätä koko vuoden vielä. Etätyöpäivä typerine etäpalavereineen, TV:tä ja kävelyä ulkona, lasten ja nuorten tsemppausta siitä että kyllä tämä tästä ja ei heidän koko elämänsä tule olemaan jatkuvaa etäkoulua... että kyllä nyt kannattaa vielä jaksaa... ja nukkumaan. Aloittaakseen saman taas aamulla.
Ihan syvältä. Hulluksihan tässä tulee lapset, nuoret jos jo itsekin kun elämän tähtihetki on maitokaupassa käynti kerta viikkoon.
Millä te jaksatte tsempata vielä tätä samaa rajoitusjaskaa päivästä toiseen?
Mä meinasin tänään heittää maskit seinään ja alkaa taas elää - kunnes huomasin että ainiin, ei voikaan kun kaikki hauska on kiinni, suljettu, loppu, tauolla.... huoh 😔 mie en enää jaksa.
Kommentit (130)
Ensimmäisen vuoden osalta 0,02% maapallon ihmispopulaatiosta merkittiin ”koronaan liittyviin kuolemiin”. 99,98% ei ole kuollut koronaan.
Maailman väkiluku lisääntyy edelleen räjähdysmäistä vauhtia, sillä korona ei vaikuta kokonaiskuolleisuuteen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona ei ole ihan kauheasti vaikuttanut elämääni, asun alueella, jossa tartuntoja ei juurikaan ole. En tunne ketään, joka tuntisi jonkun sairastuneen. Olen vapaa-ajalla hyvin introvertti enkä ihmisten kanssa tekemisissä muutenkaan, joten se ei haittaa. Omia ystäviä ja vanhempia tapaan muutaman viikon välein, asun yksin. Harrrastukseni on kotona, joten senkään takia ei tarvitse ihmisten ilmoille mennä.
Töistä on tullut puuduttavaa, olen osin etänä, osin paikalla. Mitään ei oikein tunnu tapahtuvan, mielekäs työ on vähentynyt, on jotenkin pysähtynyt tunnelma. Ollaan vaan ja jotenkin paikallaan luovitaan.
Koronaa en pelkää yhtään, en ole ostanut yhtään maskia, muutaman olen saanut, että voin isommissa kaupoissa näennäisesti pitää (sitä samaa...). Mielestäni tilanteen vakavuuteen nähden rajoitukset ovat aivan yliampuvia. Mutta uskon, että kun tähän on lähdetty, niin rajoituksia ei saada purettua pitkään aikaan. vaaleja varten ne kiristetään äärimmilleen, että voidaan sanoa, että paljon on tehty ja tartunnat laskussa.
Rokotetta en aio ottaa, koska ilmankin tuntuu pärjäävän. Ainakin saa muut testata ensin. Olen varma, että "ensimmäinen rokote" ei toimikaan riittävästi ja sitten tarvitaan toinen ja sitten kolmas... ja aina sanotaan, että sitten SEN JÄLKEEN päästään koronasta. Ei siitä mihinkään päästä, kuten ei muistakaan influenssoista. Ihmiset on unohtaneet, että he kuolevat.
Tylevaisuudessa kun tulee taas uusia variantteja, niin kaikki pistetään kiinni paljon helpommin, koska on tämä korona pohjalla. Ihmiset eivät pian näe siinä mitään ihmeellistä, jos eri maissa on tällaisia rajoituksia.
Rohkeilla oikein mitoitetuilla ja oikea-aikaisilla päätöksillä voitaisiin olla jo aivan eri tilanteessa. Nyt vaan nysvätään kuukaudesta toiseen, eikä tilanne muutu miksikään. Pääkaupunkiseutulaisena alan olla jo aivan kypsä tähän touhuun.
Meillä vedettiin matto alta tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, ja nyt joudumme vain odottamaan että jotain tapahtuu (oikeuskäsittely, en jaksa avata enempää). Tämä voisi kestää paremmin, jos ei olisi koronaa rajoittamassa kaikkea sitä, miten muuten voisi ajan saada kulumaan.
Eli korona pahentaa ihan oikeasti todella paljon meidän perheen jaksamista, kun olemme jumissa pienessä kerrostoasunnossa määräämättömän ajan. Jos ei olisi koronaa, käytäisiin uimassa, tehtäisiin kaikkea pientä mukavaa, matkustettaisiin jonnekin. Mutta ei.
Meistä vieläpä yksi on riskiryhmää, eikä voida vain olla huolettomia asian suhteen.
Minun elämäni on aina ollut tällaista. Ainoa, mikä on jäänyt pois on se, etten kiertele ostoskeskuksissa, kirppareilla tai kahviloissa. Monelle työttömälle ja yksinäiselle ja sairaalle ns. karanteeni on ihan normaalia arkea. Minä en työtön, en hirveämmin sairas ja kun on kasvanut lapsesta lähtien yksin, en osaa kaivata sosiaalista kanssakäymistä kenenkään kanssa.
TOSIN minulla on se ero, että asun yksin, omasta tahdostani. Ei ole lapsia tai puolisoa, sekin omasta tahdostani. Lähipiirissä ollaan ap:n tapaan helisemässä, kun on pakko olla saman katon alla 24/7, lasten koulujärjestelyt tuovat haasteita ja puolison naamakin alkaa ärsyttää.
Sosiaalisille "normaaleille" ihmisille tämä on varmasti hirveää aikaa. Monihan käy rentoutumassa kodin ulkopuolella, kun kotona ei voi/pysty.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rohkeilla oikein mitoitetuilla ja oikea-aikaisilla päätöksillä voitaisiin olla jo aivan eri tilanteessa. Nyt vaan nysvätään kuukaudesta toiseen, eikä tilanne muutu miksikään. Pääkaupunkiseutulaisena alan olla jo aivan kypsä tähän touhuun.
Odottelemme vielä great resetiä..
Vierailija kirjoitti:
Rohkeilla oikein mitoitetuilla ja oikea-aikaisilla päätöksillä voitaisiin olla jo aivan eri tilanteessa. Nyt vaan nysvätään kuukaudesta toiseen, eikä tilanne muutu miksikään. Pääkaupunkiseutulaisena alan olla jo aivan kypsä tähän touhuun.
Missä tilanteessa? Suomen tai maailman kokonaiskuolleisuus ei ole noussut ollenkaan. Pitääkö ihmiset pitää väkisin hengissä? Miten?
Ainoa asia, mikä on muuttunut, on se, että kuolemat uutisoidaan nykyään. Ei kuolleita silti ole yhtään enempää kuin aikaisempinakaan vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan poikki näistä Saksan rajoituksista, Suomen meininki kuulostaa todella leppoiselta tähän verrattuna, toivoisin että voisin asua siellä enkä olla lukittuna tänne neljän seinän sisälle.
Tässä meidän rajoituksia:
- Kaikki muu kiinni paitsi ruokakaupat ja apteekit- Kotoa saa poistua max 15 km päähän
- Ihmisten ilmoilla on ollut pakko käyttää maskia huhtikuusta lähtien. Kauppaan ei ole päässyt ilman sitä sisälle. Nyt tuli pakollisiksi ffp2 maskit, jotka ovat ihan hirveän kalliita
- Saa nähdä maksimissaan 1 perheen ulkopuolisen henkilön, eli kavereita ei voi kutsua kylään koska ollaan pariskunta
- Ei olla näyty ketään sukulaisia tai perhettä iäisyyksiin, koska lentäminen on niin pahasta
- Etätyöt molemmilla jo maaliskuusta lähtien, seinät alkaa kaatua päälle.
- Ulkonaliikkumiskielto klo 21 lähtien kamalien sakkojen uhalla
Tulen ihan oikeasti pian hulluksi kun tätä meininkiä on jatkunut jo niin pitkään.
Saatko sakot jos et tottele vai onko noi suosituksia?
Voithan sä palata tänne. Ei kukaan kai estä?Sakot tulee jos ei tottele. Minulla on vielä vuosi yliopistoa täällä jäljellä, en viitsi lopettaa tässä vaiheessa. Heti kun valmistun, muutetaan takaisin Suomeen.
Olen asunut täällä 10 vuotta, mutta vasta korona sai tajuamaan miten upeaa on elää harvaan asutussa maassa. Aivan hirveä koti-ikävä
Saako koiraa edes viedä ulos 21 jälkeen? Entä jos tulee töistä vasta sitten (no, muuta ei varmaan ole kuin logistiikka- ja hoitoala, mutta kuitenkin)?
Koiraa ei saa viedä ulos 21 jälkeen. Jos töiden takia joutuu olemaan ulkona, työnantaja kirjoittaa todistuksen työvuoroista ja sitä pitää kantaa mukana.
Olin jo ennen tätä masentunut ja yksinäinen. Nyt kun on rajoitukset, niin elämänhalu katos kokonaan. Mielestäni saamme maksaa kalliisti näistä rajoituksista.
Itse rakastan etätöitä työrauhan vuoksi, mutta muuten tämä on tosi ahdistavaa. Työyhteisöä kaipaan todella paljon, meillä on hyvä yhteishenki. Rakastan käydä kahviloissa niin yksin kuin ystäväni kanssa, nyt en voi nähdä häntä ollenkaan F2F sillä on riskiryhmää, vanhempia en ole nähnyt kuin pari kertaa vuoden aikana, kirjastot on "puoliksi kiinni", uimahalliin ja museoihin ei pääse... Ruokakaupassa käyn muutaman kerran viikossa, sekin on todellinen henkireikä tässä tilanteessa, näkee edes jotain ihmisiä vaikkakin rätti naamalla.