Ketä muuta väsyttää nää rajoitukset?
Olen superpositiivinen ihminen ja yritän aina nähdä asioista hyvät puolet.
Nyt on kuitenkin tunnustettava, että mäkin olen ihan puhki näihin koronarajoituksiin.
Lasten etäkoulu alkoi taas, nuorisolta peruttiin penkkarit ja vanhojen tanssitkin siirrettiin toukokuulle. Ulkomaan reissuun ei pääse, sukulaisia ei oo nähny kohta vuoteen, harrastuksia tai mieltä ilahduttavia konsertteja, teatteria, kirjastossa lueskeluakaan, kahvilassa norkuamista tms. ei voi ajatella...
Mä en enää jaksa, jos tää on tätä koko vuoden vielä. Etätyöpäivä typerine etäpalavereineen, TV:tä ja kävelyä ulkona, lasten ja nuorten tsemppausta siitä että kyllä tämä tästä ja ei heidän koko elämänsä tule olemaan jatkuvaa etäkoulua... että kyllä nyt kannattaa vielä jaksaa... ja nukkumaan. Aloittaakseen saman taas aamulla.
Ihan syvältä. Hulluksihan tässä tulee lapset, nuoret jos jo itsekin kun elämän tähtihetki on maitokaupassa käynti kerta viikkoon.
Millä te jaksatte tsempata vielä tätä samaa rajoitusjaskaa päivästä toiseen?
Mä meinasin tänään heittää maskit seinään ja alkaa taas elää - kunnes huomasin että ainiin, ei voikaan kun kaikki hauska on kiinni, suljettu, loppu, tauolla.... huoh 😔 mie en enää jaksa.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei väsytä tippakaan rajoitukset. Korona itsessään kyllä ahdistaa jonkin verran.
En ole koskaan voinut näin hyvin kuin nyt, kun voi ilman häpeäntunteita olla bakteerineurootikko (VIHDOINKIN myös muut pesevät kunnolla kätensä!) ja olla täysin omissa oloissaan ydinperheen kanssa (minkään muun yhteisön fyysistä seuraa en kaipaa - sori työkaverit!)
Mitä väliä sillä on pesevätkö muut kätensä, jos et kerran heidän kanssaan edes ole?
Tämä jäi muakin ihmetyttämään 😂
Totta kai sillä on väliä, paljonkin. Monella se voi hyvinkin jäädä pysyväksi tavaksi. Ja erittäin hyvä niin.
En oikein tunnista tilannettasi, vaikka toki itseänikin jotkut rajoitukset välillä väsyttävät. Lapset käyvät lähikoulua, teen töitä sekä lähi- että etätyönä, käyn kirjastossa kirjoja lainaamassa (hetken siellä saa olla), tapaan sukulaisia (nuorempia), käyn kaupoissa ja ostoskeskuksessakin jos huvittaa.
Maskin pitäminen välillä ärsyttää, käsiä desinfioin enää satunnaisesti (pesen tietysti kotiin tullessa). En käytä julkisia normaalistikaan, joten liikun paljon autolla paikasta toiseen. Elokuviin ja konsertteihin haluaisin mennä, mutta täytyy vain jaksaa odottaa toisia aikoja.
Vapaudesta on mennyt noin 20 prossaa. Eniten kaipaan iäkkäitä läheisiäni.
Vierailija kirjoitti:
No on noi etäkoulut ym kyllä ihan kunnon rajoituksia. Nuorisosta olen huolissaan, aikuiset nyt jaksaa vielä. Jaksoivat sota-ajankin.
Siis hei! Ei täällä aikuisissa pyöri enää sodan jaksaneita! Edellinen sota loppui 75 v sitten.
Mä olen ihan uupunut. Ottaa päähän ja kyllästyttää.
Haluaisin jo elää tavallisesti stressaamatta koko ajan sitä, että onko jollakin se virus vai ei.
Olen pessyt käteni jo ihan ruvelle ja nyt niitä on vaikea saada parantumaan.
Haluaisin alkaa järkkäämään juhlia ja mennä tapahtumiin. Kaipaan sosiaalista elämää niin, että ihan kipeää tekee :(
Vierailija kirjoitti:
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, ettei edes ruokakauppaan tai kirjastoon pääse ilman, että pitää laittaa se naurettava rätti naamaan. Mitta alkaa olla sen verran täynnä, että maskia en enää naamaani laita. Aivan naurettavaa sirkusta. Koko paikkakunnalla ei yhtään tartuntaa pariin viikkoon ja kansa vain kulkee kiltisti lappu naamassa.
Älä muuta viserrä. Ihan pelleilyä tää on, mutta rohkeesti vaan paljaalla naamalla. Suositus ja vain ellei turvaväli mahd. Ei siis pakkoa.
Maskithan ei selvästi auta kun tauti leviää maskeista huolimatta. Ja nyt sit rokote ja maskit ja ikuinen karanteeni ei hyvää päivää milloin tehään vallankumous?
Aurinkoa kaipaan eniten. Koskaan aikaisemmin en ole ollut ilman matkustamista näin pitkään. Eikä pääse kotipaikkakunnallani edes kirjastoon, ei uimahalliin, elokuviin, teatteriin, museoihin ei mihinkään.
Ruokakaupassa kuonokopan kanssa pari kertaa viikossa. Tuntuu kuin olisi jossain vankilassa elinkautiseen tuomittuna, armahdusta odottaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen "rajoitukset", hahhahhaaa! Mieti minkälaista on vastuullisemmissa maissa, joissa yöt ja viikonloput ulkonaliikkumiskieltoja 200-300 euron SAKON uhalla. Naurettavat suomalaispellet "kärsivät" ja vinkuvat vain "suosituksista".
Ai niissä "vastuullisemmissa" maissa, jotka antoivat viruksen levitä vapaasti?
Ja Suomi ei antanut viruksen levitä vapaasti? Mainitse tähän yksikin todellinen rajoitus etäkoulun lisäksi?
Kaikki yli 10 hengen tilaisuudet peruttu. Se on h'lvetin iso rajoitus meille, jotka saamme (tai oikea muoto: saimme) elantomme välillisesti tai suoraan tapahtuma-alalta.
Olemattoman pieni hinta siitä, että suurin osa suomalaisista pysyy terveinä. Tapahtuma-ala ei tuota mitään, siis jos tuottamisella ymmärretään kansantaloudellinen lisäarvon tuottaminen. Todellisista vientituloista nyt puhumattakaan; nettotuotto sieltä perinteisellä tyylillä on negatiivinen. Toivottavasti tulevaisuudessa tuottaa muutakin kuin kansantaloudelle tappiota.
Onko ne uimahallit ja kirjastot jo auki? Entä museot? Pk-seudulla.
Kyllä väsyttää. Elämässä ei ole enää muuta kuin etätyötä, kävelylenkkejä ja kauppareissuja. Ja tämä tilanne kun ei tunnu muuttuvan kuin huonompaan suuntaan koko ajan. Päästäänköhän siihen "vanhaan normaaliin" enää koskaan palaamaankaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa nähdä, etten ole ainoa selviytyjä, jolle rajoitukset eivät tunnu missään, vaan jopa parantavat elämänlaatua. :)
Älä nyt kiillota sitä omaa sädekehääsi. Sinä et ole selviytyjä, vaan tämä tilanne sopii sinulle kuin nenä päähän. Sinä olet koronanautiskelija.
Hyvä sana, koronanautiskelija. Juuri tällaisten nautiskelijoitten asenne ihmetyttää. Näkökulma on vain siinä, että miten älyttömän hyvin tämä minulle sopii. Ne, joille ei sovi, ovat kitisijöitä. Ei tosiaan kannata puhua mistään yhteisestä tsemppaamisesta tai "sota-ajan hengestä", jos ei mielikuvitus ja myötätunto riitä lainkaan toisten ihmisten vaikeuksien ymmärtämiseen. (Ja jos ajattelee vaikka sota-ajan kotirintamaa, niin silloin ihmiset sentään saivat mennä lähelle toisiaan ja yhteisöt tiivistyivät. Nyt pitää kartella muita. Ja ei, nettiyhteisö ei ole sama asia.)
Ja itsekin olen ennemmin introvertti kuin ekstrovertti. Tai olen luullut olevani, mutta ehkä en olekaan. Niin kova ikävä on nyt elämänmenoa. Olisipa ihana istua vaikka täpötäydessä elokuvateatterissa, vieri vieressä tuntemattomien kanssa. Eikä yhtään haittaisi vaikka joku löyhkäisi valkosipulilta ja toinen huuhteluaineelta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa nähdä, etten ole ainoa selviytyjä, jolle rajoitukset eivät tunnu missään, vaan jopa parantavat elämänlaatua. :)
Älä nyt kiillota sitä omaa sädekehääsi. Sinä et ole selviytyjä, vaan tämä tilanne sopii sinulle kuin nenä päähän. Sinä olet koronanautiskelija.
Hyvä sana, koronanautiskelija. Juuri tällaisten nautiskelijoitten asenne ihmetyttää. Näkökulma on vain siinä, että miten älyttömän hyvin tämä minulle sopii. Ne, joille ei sovi, ovat kitisijöitä. Ei tosiaan kannata puhua mistään yhteisestä tsemppaamisesta tai "sota-ajan hengestä", jos ei mielikuvitus ja myötätunto riitä lainkaan toisten ihmisten vaikeuksien ymmärtämiseen. (Ja jos ajattelee vaikka sota-ajan kotirintamaa, niin silloin ihmiset sentään saivat mennä lähelle toisiaan ja yhteisöt tiivistyivät. Nyt pitää kartella muita. Ja ei, nettiyhteisö ei ole sama asia.)
Ja itsekin olen ennemmin introvertti kuin ekstrovertti. Tai olen luullut olevani, mutta ehkä en olekaan. Niin kova ikävä on nyt elämänmenoa. Olisipa ihana istua vaikka täpötäydessä elokuvateatterissa, vieri vieressä tuntemattomien kanssa. Eikä yhtään haittaisi vaikka joku löyhkäisi valkosipulilta ja toinen huuhteluaineelta ;)
Juu, mullakin on ikävä opperaan missä joku on kaatanut päälleen koko hajuvesipullon. Ei haittais nyt enää yhtään!
ei väsytä kun ei ole mikään muu muuttunut kuin se että lehdissä ei ole mitään muuta kuin korona, korona, korona, korona, trump, korona, korona. no oikeastaan noihin uutisiin väsyin jo maaliskuussa
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei arkeen hirveästi vaikuta. Käydään miehen kanssa töissä työpaikalla, lapset koulussa ja päiväkodissa. Salilla käyn normaalisti, koululaisen harrastus on tauolla. Maskia en ole käyttänyt kertaakaan...
Mutta ymmärrän kyllä turhautumisen jos on etätyötä ja etäkolua, ei se kivalta kuulosta.
Käyt töissä etkä ole käyttänyt maskia kertaakaan? Millä työpaikalla ei tarvitse käyttää maskia? Asut varmaan alueella, jossa korona ei ole leviämisvaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Onko ne uimahallit ja kirjastot jo auki? Entä museot? Pk-seudulla.
Ei ole
m37 kirjoitti:
En aio ressata asialla itteäni siihen pisteeseen että olisin valmis hakeman rokotteesta vapahdusta. Luultavasti siitä saisi vain lisää rajoitteita; jotain fyysistä harmia. En välitä saada selville minkälaisia. Siihenhän tässä toki ajetaan ihmisiä kun sikapiikki-möhlinki pitää vielä yllä varovaisuutta ja järjen ääntä. En näe näyllä simputuksilla mitään muuta päämäärää kuin nujertaa psyykkeet rokotteen puolelle, tai rokoteeksi uskoteldun aineen
Tämä. En aio ottaa myöskään rokotetta, vaikka mikä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, ettei edes ruokakauppaan tai kirjastoon pääse ilman, että pitää laittaa se naurettava rätti naamaan. Mitta alkaa olla sen verran täynnä, että maskia en enää naamaani laita. Aivan naurettavaa sirkusta. Koko paikkakunnalla ei yhtään tartuntaa pariin viikkoon ja kansa vain kulkee kiltisti lappu naamassa.
Mihin ruokakauppaan ei pääse ilman maskia?
Vierailija kirjoitti:
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, ettei edes ruokakauppaan tai kirjastoon pääse ilman, että pitää laittaa se naurettava rätti naamaan. Mitta alkaa olla sen verran täynnä, että maskia en enää naamaani laita. Aivan naurettavaa sirkusta. Koko paikkakunnalla ei yhtään tartuntaa pariin viikkoon ja kansa vain kulkee kiltisti lappu naamassa.
Ilmeisesti kuljet itsekin kiltisti lappu naamassa :D
Viikon päästä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun varustelin mökin ja talon maailmanloppua varten. Nyt on aika lopettaa ja antaa koronan mennä läpi siitä väestöstä, joka ei ole vielä sairastunut. Ei jaksa enää, ja tämän tuskan vuoden jälkeen korona todellakin tuntuu siltä pikku nuhalta, joksi sitä aiemmin ilkuttiin. Keuhkokuume tappaa 10 prosenttia vanhuksista, korona prosentin. Antaa olla.
Ei väsytä yhtään. "Joudun" tosin käymään töissä paikan päällä koska meillä ei etätyömahdollisuutta, mutta muuten ihanaa, kun ei tarvitse nähdä ihmisiä eikä ole mitään juhlia, illanistumisia ym. Nautin työajan päätteeksi yksin kotona olemisesta. Käyn lenkillä ja muutenkin ulkoilen paljon. Lapset jo sen verran isoja että hoitavat itse etäopiskelunsa, siitäkään ei minulle ole isompaa stressinaihetta.