Lue keskustelun säännöt.
Ketä muuta väsyttää nää rajoitukset?
Surullinen murmeli
18.01.2021 |
Olen superpositiivinen ihminen ja yritän aina nähdä asioista hyvät puolet.
Nyt on kuitenkin tunnustettava, että mäkin olen ihan puhki näihin koronarajoituksiin.
Lasten etäkoulu alkoi taas, nuorisolta peruttiin penkkarit ja vanhojen tanssitkin siirrettiin toukokuulle. Ulkomaan reissuun ei pääse, sukulaisia ei oo nähny kohta vuoteen, harrastuksia tai mieltä ilahduttavia konsertteja, teatteria, kirjastossa lueskeluakaan, kahvilassa norkuamista tms. ei voi ajatella...
Mä en enää jaksa, jos tää on tätä koko vuoden vielä. Etätyöpäivä typerine etäpalavereineen, TV:tä ja kävelyä ulkona, lasten ja nuorten tsemppausta siitä että kyllä tämä tästä ja ei heidän koko elämänsä tule olemaan jatkuvaa etäkoulua... että kyllä nyt kannattaa vielä jaksaa... ja nukkumaan. Aloittaakseen saman taas aamulla.
Ihan syvältä. Hulluksihan tässä tulee lapset, nuoret jos jo itsekin kun elämän tähtihetki on maitokaupassa käynti kerta viikkoon.
Millä te jaksatte tsempata vielä tätä samaa rajoitusjaskaa päivästä toiseen?
Mä meinasin tänään heittää maskit seinään ja alkaa taas elää - kunnes huomasin että ainiin, ei voikaan kun kaikki hauska on kiinni, suljettu, loppu, tauolla.... huoh 😔 mie en enää jaksa.
Kommentit (130)
En jaksa. En jaksa tätä epätietoisuutta ja koko ajan siirtyvää rajaa siitä, että ehkä palaamme normaaliin.
Kaikki on multa tämän vuoden aikana viety ja mitään hyvää ei ole näköpiirissä.
Yksinäinen ihminen, jonka entisessä elämässä oli sentään työ ja harrastukset. Nyt ei ole kumpaakaan.
Luultavasti jaksaminen loppuu hyvinkin pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei väsytä tippakaan rajoitukset. Korona itsessään kyllä ahdistaa jonkin verran.
En ole koskaan voinut näin hyvin kuin nyt, kun voi ilman häpeäntunteita olla bakteerineurootikko (VIHDOINKIN myös muut pesevät kunnolla kätensä!) ja olla täysin omissa oloissaan ydinperheen kanssa (minkään muun yhteisön fyysistä seuraa en kaipaa - sori työkaverit!)
Mitä väliä sillä on pesevätkö muut kätensä, jos et kerran heidän kanssaan edes ole?
Tämä jäi muakin ihmetyttämään 😂
Oletko minä, ap? Sama täällä, tuntuu kuin kävelisi loputonta tunnelia ja se valo ei vaan jotenkin tule lähemmäs vaikka tiedän että tulee.
Jihhuu sitten kun elämä normalisoituu!
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, ettei edes ruokakauppaan tai kirjastoon pääse ilman, että pitää laittaa se naurettava rätti naamaan. Mitta alkaa olla sen verran täynnä, että maskia en enää naamaani laita. Aivan naurettavaa sirkusta. Koko paikkakunnalla ei yhtään tartuntaa pariin viikkoon ja kansa vain kulkee kiltisti lappu naamassa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa. En jaksa tätä epätietoisuutta ja koko ajan siirtyvää rajaa siitä, että ehkä palaamme normaaliin.
Kaikki on multa tämän vuoden aikana viety ja mitään hyvää ei ole näköpiirissä.
Yksinäinen ihminen, jonka entisessä elämässä oli sentään työ ja harrastukset. Nyt ei ole kumpaakaan.
Luultavasti jaksaminen loppuu hyvinkin pian.
Jaksa nyt vielä vähän. Ala suunnitella mitä kaikkea teet sitten kun taas voi. Ota joku helppo projekti tähän väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa nähdä, etten ole ainoa selviytyjä, jolle rajoitukset eivät tunnu missään, vaan jopa parantavat elämänlaatua. :)
Tätä maailmanlopun ennustamista ja pessimismiä en jaksa. Joulusta on kohta kuukausi, mutta edelleen odotetaan, että ryöpsähtikö tartunnat silloin. Koko viime kevät odotettiin kahden viikon jaksoissa teho-osastojen täyttymistä ja ruumisrekkoja. Kesällä pidätettiin henkeä koko ajan, vaikka tartuntoja oli joinakin päivinä nolla. Koko ajan varaudutaan pahimpaan ja rajoitetaan kaikkien elämää vaikka se pahinkin on kuitenkin vain vähän normaalia korkeampi kuolleisuus riskiryhmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo ole elämään vielä juuri vaikuttanut, päinvastoin positiivisesti, kohta vuosi on tilattu ruoat kerran viikossa kotiin ja ah miten ihanaa kun ei tarvitse käydä kaupassa, rahaa säästyy, aikaa säästyy ja sen voi käyttää vaikka harrastuksiin. Ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa, maskien käyttö ja hygieniasta välittäminen näkyy terveydessä, ei ole mahatauteja, ei flunssia. Kaikki turha on nyt pois.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa nähdä, etten ole ainoa selviytyjä, jolle rajoitukset eivät tunnu missään, vaan jopa parantavat elämänlaatua. :)
Älä nyt kiillota sitä omaa sädekehääsi. Sinä et ole selviytyjä, vaan tämä tilanne sopii sinulle kuin nenä päähän. Sinä olet koronanautiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on noi etäkoulut ym kyllä ihan kunnon rajoituksia. Nuorisosta olen huolissaan, aikuiset nyt jaksaa vielä. Jaksoivat sota-ajankin.
Ne sota-aikana eläneet, jotka ykhä ovat elossa, olivat silloin lapsia ja nuoria.
Jos he kerran selviytyivät paljon pahemmissa oloissa, selviää nykyajankin lapset ja nuoret poikkeusoloista
Niin ja meillä ei ole pulaa ruoasta eikä tarvitse pelätä pommeja. Tätä ei voi sotaan verrata mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa. En jaksa tätä epätietoisuutta ja koko ajan siirtyvää rajaa siitä, että ehkä palaamme normaaliin.
Kaikki on multa tämän vuoden aikana viety ja mitään hyvää ei ole näköpiirissä.
Yksinäinen ihminen, jonka entisessä elämässä oli sentään työ ja harrastukset. Nyt ei ole kumpaakaan.
Luultavasti jaksaminen loppuu hyvinkin pian.
Jaksa nyt vielä vähän. Ala suunnitella mitä kaikkea teet sitten kun taas voi. Ota joku helppo projekti tähän väliin.
Jos olisi joku konkreettinen päivämäärä niin ehkä voisin noin tehdä. Nyt on vain epätietoisuutta ja jatkuvasti eteenpäin siirtyviä aikatauluja. Miten suunnittelet mitään, jos et tiedä milloin pääset suunnitelman toteuttamaan? Et sä voi kermakakkuakaan tehdä, jos et tiedä syötkö sen huomenna vai vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, ettei edes ruokakauppaan tai kirjastoon pääse ilman, että pitää laittaa se naurettava rätti naamaan.
Missä ruokakauppaketjussa Suomessa on maskipakko?
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo ole elämään vielä juuri vaikuttanut, päinvastoin positiivisesti, kohta vuosi on tilattu ruoat kerran viikossa kotiin ja ah miten ihanaa kun ei tarvitse käydä kaupassa, rahaa säästyy, aikaa säästyy ja sen voi käyttää vaikka harrastuksiin. Ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa, maskien käyttö ja hygieniasta välittäminen näkyy terveydessä, ei ole mahatauteja, ei flunssia. Kaikki turha on nyt pois.
Et sitten olisi voinut karsia elämästäsi turhia rönsyjä pois ilman pandemiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo ole elämään vielä juuri vaikuttanut, päinvastoin positiivisesti, kohta vuosi on tilattu ruoat kerran viikossa kotiin ja ah miten ihanaa kun ei tarvitse käydä kaupassa, rahaa säästyy, aikaa säästyy ja sen voi käyttää vaikka harrastuksiin. Ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa, maskien käyttö ja hygieniasta välittäminen näkyy terveydessä, ei ole mahatauteja, ei flunssia. Kaikki turha on nyt pois.
Et sitten olisi voinut karsia elämästäsi turhia rönsyjä pois ilman pandemiaa?
No ei kyllä ilman pandemiaa olisi tullut mieleen alkaa vaikkapa ruoan verkkokauppa tilaajaksi, kyllä tauti toi tullessaan paljon hyvääkin. Ja eipä yksittäinen ihminen voi taudeille mitään, mutta nyt näkyy kaikkien yhteinen hygieniataso, ei ole noroviruksia, eikä muitakaan jatkuvassa kierteessä olevia flunssia liikenteessä. Jotakin tästä olisi syytä ihmisten myös opppia.
Kannattaa asua maalla, täällä eletään ihan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asua maalla, täällä eletään ihan normaalisti.
Ei nyt ihan, korona vain tuli maallekkin ja osui muhun. Ei täällä reilun 10 000 asukkaan kylässä ole ollut kuin 25 koronaa. Elämä ei ole normaalia täällä.
Mihin on unohtunut se alun ajatus, että hidastetaan leviämistä, jotta terveydenhuolto ei kuormitu? Nyt kaikki vaan puhuu taudin pysäyttämisestä, rokotteen vuoksiko?
Mutta joo, ymmärrän sinua ap, vaikka itse olen kotona maalla viihtyvä lapseton, tiedän etteivät kaikki ole. Toisiin rajoitukset vaikuttavat enemmän, toisiin vähemmän. Aivan kuten viruskin käyttäytyy erilailla ihmisissä. Tilanne, jossa kaikkia ei saada tyytyväisiksi mitenkään. Auttaisiko ajatus, että olet mukana puhaltamassa yhteen hiileen suojellaksesi riskiryhmäläisiä? Yritä löytää positiivisia hetkiä tästä arjesta.
Omaan työntekoon nämä suojaukset ja rajoitukset vaikuttavat niin etten oikein tahdo kuulla puhetta. En pysty enää jutustelemaan asiakkaiden kanssa ja kun maskittomiin tuli määräys pitää 2m rako niin siinäpä on mukava palvella.. On jo pitkään ahdistanut töissä olo. Mutta taas, onpahan työpaikka, toisilta rajoitukset ovat vieneet toimeentulon, heidän puolestaan suututtaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asua maalla, täällä eletään ihan normaalisti.
Ei nyt ihan, korona vain tuli maallekkin ja osui muhun. Ei täällä reilun 10 000 asukkaan kylässä ole ollut kuin 25 koronaa. Elämä ei ole normaalia täällä.
Kaukana kylästä jos on yli 10 000 asukasta.
Meidän kylässä noin 1000 asukasta ja ei tietoakaan koronasta joten ihan normaalisti eletään.
Vierailija kirjoitti:
Mihin on unohtunut se alun ajatus, että hidastetaan leviämistä, jotta terveydenhuolto ei kuormitu? Nyt kaikki vaan puhuu taudin pysäyttämisestä, rokotteen vuoksiko?
Mutta joo, ymmärrän sinua ap, vaikka itse olen kotona maalla viihtyvä lapseton, tiedän etteivät kaikki ole. Toisiin rajoitukset vaikuttavat enemmän, toisiin vähemmän. Aivan kuten viruskin käyttäytyy erilailla ihmisissä. Tilanne, jossa kaikkia ei saada tyytyväisiksi mitenkään. Auttaisiko ajatus, että olet mukana puhaltamassa yhteen hiileen suojellaksesi riskiryhmäläisiä? Yritä löytää positiivisia hetkiä tästä arjesta.
Omaan työntekoon nämä suojaukset ja rajoitukset vaikuttavat niin etten oikein tahdo kuulla puhetta. En pysty enää jutustelemaan asiakkaiden kanssa ja kun maskittomiin tuli määräys pitää 2m rako niin siinäpä on mukava palvella.. On jo pitkään ahdistanut töissä olo. Mutta taas, onpahan työpaikka, toisilta rajoitukset ovat vieneet toimeentulon, heidän puolestaan suututtaa!
Tämä on todella hyvä kysymys. Alun perin oli tarkoitus saada taudin leviämistä hidastettua, jotta terveydenhuolto ei ylikuormitu. Sairaalat eivät missään vaiheessa ole olleet täynnä, ja silti näitä naurettavia rajoituksia maan sisällä pidetään yllä.
Niin, nykyään ei ole enää normina vetää päätä täyteen viinaa, kun elämä on liian raakaa selvin päin... Noin ne sota-ajan ihmiset selvisivät, jos sitä nyt voi selviämiseksi kutsua. Monilla oli pahoja henkisiä vaurioita, jotka he sitten siirsivät eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.