G: Mitä koirarotua " pelkäät" eniten ja miksi?

En pelkää mitään tiettyä rotua, jos koira on rennon oloinen ja välinpitämätön. Mutta jos se tulee hihnassa vastaan pää jä korvat pystyssä kaikki jäsenet jäykkänä kohti tuijottaen, niin kierrän kauempaa ja toivon että omistajalla on tiukka ote remmistä.

Dobermanneja.  Ne ovat rumia ja aina kovasti puolustusasemissa vieraita kohtaan. Mikä hiivatin lemmikki tollanen koira on? Toki omalle perheelle lepsu ja    säyseä, mutta aina saa ja PITÄÄ olla varuillaan vieraiden kanssa.

Ensimmäisenä tulee mieleen dogo canario ja cane corso

Sakemannit, dobermannit, rottweilerit ja pystykorvat.

Chihuja. Kaikki tuntuvat olevan riitaa haastavia raivohulluja.

Minäkin pelkään chihuja ja muita pikkukoiria. Ovat järjestään arvaamattomia ja terävähampaisia. Minun on kerran purrut vapaana juoksennellut kääpiövillakoira, ja voi että ne terävät hampaat teki kipeää. Koiran omistaja ei tehnyt muuta kuin lällytteli koiraansa: miten se kultamussukka nyt noin, lässyn lässyn...

Isoja koiria en pelkää, ne eivät ole samalla tapaa arvaamattomia kuin kääpiöt.

Av-mamma on ainoa koirarotu jota pelkään. Ovat niin arvaamattomia ja usein luonnevikaisia. Muuten ei kyllä pelota mikään koirarotu lähtökohtaisesti, koiran kuin koiran käytös riippuu täysin kasvatuksesta.

Pelkään

- dobermanneja ja rottweilereita, ennakkoluulojen takia, ne vaan on pelottavia

- saksanpaimenkoiria, mua on purrut sellanen :/

- bullterrieriä, pelkkä ulkonäkö pelottaa

- lisäksi kaikkia pieniä ja suuria kouluttamattomia koiria jotka joutuu asumaan huonoissa oloissa

Eläinrakas olen kyllä.

En pelkää, mutta väistän suosiolla jos omistaja näyttää epävarmalta koiransa kanssa. Kahdella ihmisellä on taajama alueella koirasusia. Niitää väistän. Olin kerran ystäväni ja tämän koiran kanssa kävelyllä. Koira on av-mammojen mukaan tappajakoirarotu jollaiseksi koirasuden omistajakin sen mielsi. Alkoi pitkältä huutamaan meille että pääästää sutensa irti! Sanoin että jos sen teet huolehdin että saat pitkän eläintenpito kiellon. Hirveä mies! Eli ei ne koirat vaan ne omistajat..

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 04:05"]

AAH HAH HAA! Aikuset ihmiset täällä pelkää "tappajakoiria" jotka on ulkomuodollisesti jalostettu tappamaan! Siis, voisiko joku kertoa että minkä tappamiseen esimerkiksi rottweiler on jalostettu? :''''D APUA AIKUSET IHMISET NAURETTAVAA.

Mutta joo, naurettavan tasolle kun päästiin ni mä pelkään kaikkia sutturoita, eli sellasia tyyliin 10kg painavia valkosia läjiä joista ei erota kumpi pää on naama ja kumpi perse kuin laskemalla silmät! Hirveen äkäsiä ja aina näykkimässä, puremassa ja räksyttämässä. Näiden lisäksi pelkään kultasianoutajia, labradorinnoutajia ja muita vastaavia suosittuja rotuja, vaikka ovat lepsukannäköisiä niin aivan sekopäiksi jalostettuja!

Mukavia koiria on just rottweilerit, saksanpaimenkoirat, bulldoggit (siis kaikki, niin ranskan, kuin englannin, jne), colliet, ....no, tosi monia mukavia löytyy!

[/quote]

Pelkään koiria, joitten omistajien teksti on tätä tasoa ja omistajalla on ilmeisesti jokin näistä vaativista roduista. KALLIS koira-ajokortti tällaisille olisi ihan välttämätön jos tiettyjä rotuja mielivät.

[/quote]

No huh huh, sun huumorintajuttomuutes perusteella lähdet tuomitsemaan mut koiranomistajana? Itse taidat olla sitten juuri sellainen jonka ei ole tarviinnut edes harkita koira-ajokorttia ollenkaan, kun hankit ylivilkkaat, agressiivisen ja purevan bishon minkälie puuhkasi, kun eihän pientä koiraa tarvii kouluttaa kun eihän se haittaa jos se uhittelee muille ku sen on niin pieni, tai puree ko eihän se satu ku bishon on niin pieni?

Meillä on ollut aina "vaativia" koirarotuja, totuushan on tosin se että esimerkiksi saksanpaimenkoirat ja rottweilerit on jalostettu koulutettaviksi palveluskoiriksi, kun taas kaiken maailman polvea matalammat sutturat on jalostettu olemaan kamalia (ja sutturan koulutus on ihan tosissaan haastavampaa entä yhdenkään palveluskoiran). Meillä sakemannit ovat olleet poliisilla töissä ja nykyinen rotikka harrastaa tottista todella hyvällä menestyksellä, että mitä olitkaan sanomassa? :-------DDDDD Se on ihan tosisti niin että huumorintajunen ja sosiaalinen omistaja suuren palveluskoiran kanssa on paljon turvallisempi parivaljakko kuin tuollainen neuroottinen nitromamma kukkahatun ja puudelin kanssa.

En varsinaisesti pelkää, mutta vähän aristan mm. collieta ja saksanpaimenkoiraa sekä muutamaa muuta rotua, jotka on pahasti ylijalostettuja ja joista liikkuu paljon niitä, joilla on geenit jo aivan sekaisin.

Lisäksi pikkupiskit "seurakoirat" on ahdistavia, koska ihmiset harvemmin tajuavat kouluttaa niitä ja niinpä ne tosissaan on vaan räkyttäviä rakkeja.

Minä en pelkää muita kuin pihoilla irtiolevia koiria, koska sellaiset omilta pihoiltaan hyökänneet on purreet omia kiinni olleita koiriani. Omat koirat (saksanpaimenkoiria) on irti vain mettässä, pellolla yöllä ja koirapuistossa. Osaan lukea koiria ja tiedän kyllä, milloin on syytä varoa.

Koiraihmisenä en automaattisesti pelkää mitään tiettyä rotua, mutta dobermannia en kyllä minäkään menisi ensimmäisenä silittelemään. Tanskandoggi tai vaikka bernhardilainen ei ole ollenkaan pelottava, vaikka ovatkin jättiläisen kokoisia.

Hulluin/vaarallisin koira jonka olen tositilanteessa nähnyt, on minullakin ollut muuten kultainennoutaja. Se koira sitten lopetettiin käytyään tarpeeksi monesti viattomien kimppuun, mutta koskaan ei selvinnyt mikä siinä oli vikana. En kuitenkaan näe tarpeelliseksi pelätä kultsuja, niistä ehkä noin 99,9% on kilttejä.

Mastiffeja, ihan niiden järkyttävän isojen leukojen vuoksi. Ovat muutenkin aika rajunnäköisiä lihaskimppuja nuo rodut.

Mustaterriereitä ja suursnautsereita. Ja kääpiöpinsereitä. Ne rähjäävät aina isolle koiralleni, pelkään että joku päivä oman koirani hermot menee ja puree ärsyttävän räkyttäjän kappaleiksi :(

Asustekoiria ja niiden bimboja omistjia. Ei ole kummallakaan kaikki muumit kotona.

Monia isoja koiria, etenkin mustia. Noutaja en kyllä pelkää. Susikoirat, sekarotuiset, rotweilerit ym.

Kaikkia tappajakoiria. Naapurissani asui joskus perhe, jolla oli rottweiler ja kissa. Eräänä päivänä perhe oli ollut ostoksilla ja kun olivat palanneet kotiin: olohuoneessa oli verta ja kissan ruumiinosia ympäriinsä (osa ruumiinosista ilmeisesti oli syöty) ja rottweilerin kuonoa koristi kissan kynnet.

Mustia labradorinnoutajia kavahdan aina. Olin pieni, sellainen hyppäsi päälle, kaatoi nurin ja astui.

Dogo Argentino, sellainen purrut multa poskesta palan. Jäljetkin näkyy.

Isot koirat on kamalia :<