Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka eivät pidä kotiäitinä olosta?
16.08.2006 |
Joudun olemaan olosuhteiden pakosta vielä vuoden kotiäitinä, kunnes kuopus täyttää kolme vuotta. Esikoisen kanssa olin aikoinaan 1,5 vuotta kotona ja ehdin olla vuoden töissä ennen kuopuksen syntymää. Viime keväästä asti, kun kuopukselle tuli 1,5 vuotta täyteen olen ollut kuin tulisilla hiilillä. En enää millään jaksaisi tätä kotona oloa. Olen korkeasti koulutettu ja haluaisin jo kovasti käyttää tieto-taitojani. Olen yrittänyt harrastaa uusia asioita, mutta se ei riitä.
Tiedän, että on äitejä, jotka vaihtaisivat heti paikkansa minun kanssani, kaikilla kun ei ole taloudellista mahdollisuutta olla kotona. Miksi en pysty nauttimaan tästä ajasta? Pelkään, että sitten kun olen palannut töihin, kaipaan kotona olemista ja kadun sitä, etten osannut nauttia tästä ajasta (osasin joten kuten viime kevääseen asti). Miksi ei voi nauttia tästä päivästä ja lakata haaveilemasta tulevasta? Tunnen oloni välillä tosi paskaksi äidiksi, kun en jaksa leikkiä lasten kanssa ja koen heidät pelkkänä riesana... ja he kun ovat vielä aika helppoja lapsia nykyään (tottakai rakastan heitä yli kaiken kaikesta huolimatta). Olen aivan kypsä ruoan laittoon, tiskaamiseen, pyykkaamiseen etc...ja mieskin auttaa todella paljon, eli siitäkään ei ole kyse. Mitä pitäisi tehdä, etten pilaa viimeistä vuotta kotiäitinä? Enempää lapsia en halua.
Kommentit (6)
Minä jaksoin myös molempien lasten kanssa olla kotona tuon samaisen 1,5 vuotta. Sen pidempään en kyennyt, vaikka yritin kaikkeni. Hermot olivat loppuajasta niin riekaleina, että minun kotiäitiydestäni ei ollut lapsille enää iloa.
Sanoin miehelleni, että jos joskus murehdin sitä, kun en ollut pidempään kotona, hänen pitää muistuttaa minua siitä, kuinka loppuunpalanut olin kotiäitinä. No, ei ole tarvinnut muistuttaa; tuon ajan fiilikset ovat vieläkin elävinä mielessä.
Minua ei ollut rakennettu kotiäitiyteen, ja se asia selvisi minullekin vasta kokemuksen myötä. Luulin nauttivani siitä, koska olen aina halunnut lapsia ja rakastan heitä yli kaiken. Mutta jokin osa minusta oli ihan tukossa, kun en ollut töissä enkä tehnyt mitään muutakaan " omaa" . Ymmärrän siis hyvin sinua ja itsesyytöksiäsi. Minä ainakin olen armahtanut itseni niistä syytöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin kotiäitinä yhteensä 3vuotta aika tarkalleen (välillä olin kuukauden, pari töissä) ja todella jo kaipasin töihin.
Kotona surffasin netissä, luin kirjoja, tiuskin lapsille ja olin todella kyllästynyt. Töihin palatessani aloin nauttimaan lapsistani paljon enemmän ja elämä on paljon miellyttävämpää. Enpä tätä vaihtaisi kotiäitiyteen mistään hinnasta!
Olin tuossa kesälomalla ja olin niin kypsä kotona olemiseen, että menin mielelläni töihin!
Yritän päästä eroon näistä itsesyytöksistä. Olen käynyt tässä viime päivinä vain melkoisen " kriisin" lävitse, kun jouduin kieltäytymään tosi mahtavasta työtarjouksesta. Eikä mitään tietoa, mistä saisi töitä sitten vuoden päästä. Mutta elämä on...
Toivottavasti vain selviän tästä vuodesta kunnialla. En vain haluaisi tuhlata päivääkään näissä fiiliksissä, haluaisin nauttia elämästäni täysillä. Jotenkin on sellainen olo, että pystyn siihen vasta kun olen taas työelämässä.
ja kuukaudesta toiseen. Kesällä se vielä menetteli, mutta pitkät, pimeät ja märät syksyt ja talvet, uuh...
mutta tästä neljännestä aloitin työt heti vauvan synnyttyä. Miehen työvuorojen mukaan kuljin töissä. Kotona olo ei maistu enää yhtään. tosin nyt on mennyt työn puolesta ihan överiksi, teen 12-14 tunnin työpäiviä eli kotiaika on nyt liian minimaalista. Koskaan ei tunnu löytyvän sitä oikeaa palanssia.
Alue: Aihe vapaa
Nyt työttömänä, enkä viihdy yhtään kotona yksin enkä lapsen kanssa.