3-vuotiaan aggressiivisuus

Lapseni siis tönii ja aiheuttaa muuta pientä kiusaa erityisesti tutustumistilanteissa.

Meillä poika oikein innostuu, jos huomaa että joku toinen lapsi alkaa itkeä, pelkää tai muuten vain on herkkä luonteeltaan... Ja mikään järkipuhe, kieltäminen, jäähypenkit jne ei auta. Kaikki " lailliset" keinot on järjestelmällisesti kokeiltu, eikä pure.



Poika on ollut ikänsä kotihoidossa, ja tavannut toisia lapsia vain ehkä joka toinen päivä, ja usein nuorempia... voisko siinä olla syy?

mutta tiukkana pitää olla noihin tönimisiin,

ei saa antaa periksi lapselle!!!

aina kiellettävä ja tarvittaessa annettava rangaistus!!!

Ja niiltä omakin 3,5-vuotias poikani on oppinut samat temput ja tekee noita, vaikka leikkii päivittäin naapurin lasten kanssa (kotihoidossa kuitenkin vielä).

Aika usein saakin miettiä että tehosko se kieltäminen vai sittenkin vain se vanhentuminen!

Voi olla kolme eri syytä:

1) Lapsi vaan ei hallitse voimiaan ja innostuu toisista lapsista niin että riemuissaan nipistelee, raapii ja puree. Miten hän kohtelee lelujaan? Kolmivuotias ei välttämättä vielä erota elävää ja esinettä toisistaan, vaan saattaa mätkiä vauvaa lattiaan yhtä lailla kuin nukkeakin. Terapia kannattaa silloin aloittaa siitä että opetetaan käsittelemään kaikkia tavaroitakin " kunnioittavasti" ja asiallisesti. Eli kärsivällisesti näytätte miten kutakin esinettä tulee käyttää. Jos lapsi ei jaksa keskittyä " kauniiseen leikkimiseen" sekuntia pidempään, niin annostelette sitä sitten sekunnin kerrallaan ja harrastatte heittämistä pallolla, juoksua juoksuradalla jne. Kunhan lapsi tajuaa että kaikkea ei sovi heitellä ja mätkiä.

2) Lapsi oikeasti pelkää/jännittää toisia lapsia/ihmisiä ja puolustautuu hakkaamalla heitä. Ehkä hänellä on vahva " reviiri" , jolle tunkeutumisen hän kokee uhkaksi ja yrittää häätää tunkeilijan? Varjeleeko hän mustasukkaisesti lelujaan, eikö suostu jakamaan mitään toisille? Silloin auttaa todella rauhoittava " kädestä pitäen" tutustuttaminen toisiin lapsiin. Ei siis pidä jättää yksin toisten lasten seuraan (ei edes metrin päähän), vaan koko ajan ohjata leikkimistä, selittää mitä toinen tekee, ohjata vastavuoroiseen lainaamiseen ja yhdessä leikkimiseen niin että antaa toisillekin tilaa ja pystyy luottamaan että itsellekin jää vielä tilaa. Ja aluksi mielellään ei kovin suuriin lapsiryhmiin.

3) Joskus tuntuu siltäkin että lapsi on vaan " paha" ja nauttii toisten epätoivosta. Kannattaa silti miettiä jos jompi kumpi em. syistä olisi kuitenkin taustalla. Lapsi saattaa esim selvästi vihata pikkusisarustaan ja haluta hänelle pahaa mutta todellinen syy on pelko ja epävarmuus omasta asemasta perheessä " kilpailijan" saavuttua. Jos tuntuu liian vaikealta niin kannattaa hakea apua perheneuvolasta. Lasten kasvatus on kuitenkin joka tapauksessa pitkäjänteistä työtä, mitään ei koskaan tapahdu kuin taikaiskusta ;)