G: Mitä koirarotua " pelkäät" eniten ja miksi?

Minä en varsinaisesti pelkää mitään rotua, mutta tosiaan nämä ärhäkät pikkulamppuharjat käyttäytyvät luvattoman usein todella provosoivasti muita koiria kohtaan, eikä niitä ole koulutettu. Silloin vähän karmii, kun kuljen kahden ison (koulutetun!) koiran kanssa lamppuharjan ohi, joka murisee ja kutsuu koiriani taisteluun omistajan kulkiessa idioottimaisena hihnan perässä. Meidän koirat on koulutettu niin, etteivät saa katsoakaan noihin kouluttamattomiin pikkupiruihin päin, miksi ne fifit saa käyttäytyä noin? Annas olla jos just vaikka meidän rotikka murahtaisi takaisin, nousisi kamala haloo.

kerran kävi niin, että naapurin karvakasa juoksi vapaana räkyttämässä ja uhittelemassa, kun rotikka oli aidatulla pihallamme. Tätä jatkui päiviä, vaikka asiasta fifin omistajalle sanoimme ja jopa kyselimme kenen vastuulla on, jos rotikalla palaa pinna jatkuvaan provosoimiseen. Mutta se fifi oli kuulema vain höpsö ja ihana. Yksi päivä sitten rotikka hermostui ja hyppäsi aidan yli (minkä jälkeen aitaa korotettiin) ja lähti jahtaamaan lamppuharjaa. Omistajat huusivat kuin syötävät, mutta rotikka ei hampaillaan koskenutkaan pikkukoiraan ja häntäänsäkin heilutti (pikkurakki kyllä näykki rotikkaa) ja tämän jälkeen naapureiden mielestä rotikka on vaarallinen ja pitäisi lopettaa.

Miksei heidän rakki ollut vaarallinen? Se kulki vapaana, murisi ja räksytti muille koirille ja jopa puri!!

Yleensä ottaen kaikkein ikävimpiä sellasista yleisimmistä koirista ovat erilaiset terrierit. Kiitos tosin varmasti omistajiensa, jotka eivät oikein hallitse niitä pikku kirppujaan. 

Harvinaisemmista ikäviä ovat erilaiset isot paimenkoirat, jotka on paimenkoiria lähinnä vain nimellisesti. Eli nämä rodut, jotka on jalostettu puolustamaan laumaansa kaikilta ulkopuolisilta. Eli esim tommoset...

http://www.google.com/search?q=Caucasian+Ovcharka&bav=on.2,or.r_qf.&biw=1317&bih=772&bvm=pv.xjs.s.en_US.epv7Gxs5zsU.O&um=1&ie=UTF-8&hl=en&tbm=isch&source=og&sa=N&tab=wi&ei=pT4TUvHdE6TG7AapsYGICQ

Olen koulutusohjaaja (agility + toko), joten olen paljon tekemisissä monien eri rotuisten koirien kanssa. Näin on ollut oikeastaan lapsuudestani asti, meillä on aina ollut koiria.



Kuitenkin mulla on jobkinasteinen alitajuntainen tervu-fobia. Eräs tervueren repäisi minulta 7-vuotiaana peukalon lähes irti. Sen enempää taustoja kertomatta sanotaan, että se oli koiran osalta " hätävarjelun liioittelua" ... eli periaatteessa syy oli ihan ymmärrettävä , mutta koira vei sen vaan vähän liian pitkälle :/



Mulla on ollut agilityryhmissä paljon belgejä ja teen toki parhaani etten antaisi epäluuloisuuteni tulla millään lailla ilmi. Koirilla on kuitenkin hyvä vaisto.....

tien toisella puolella ja säpsähdin niin että sydän meinas pysähtyä.

En yleensä pelkää koiria, mutta tuon kimpoilun jälkeen kierrän dobberit kaukaa.



Niin joo. Siel narunpäässä oli sellainen hamppari pitkätukka, tatuoitu mustahampainen ja arpinaamainen keski-ikäinen linnakundin oloinen ryysyläinen... yäk

Itse pelkään rottweilereja. En pääse vaan siitä kammosta eroon. Lapsuudessani meidän tuttavapariskunnalla oli rotikka ja karmea otus. Koira oli perheen aikuisen pojan, joka oli kyllä kouluttanut sitä pentuna, mutta pojan muutettua kaupunkiin, oli jättänyt hurtan vanhempiensa luokse maalle ja nuo eivät sitten kouluttaneet sitä. Tuon pojan lapset kiusasivat hurttaa jne. Tuo elukka vihasi lapsia. Itse pelkäsin pienenä koiria (me haettiin aina naapurista munia ja siellä oli sellainen " kaapinkokoinen" sekarotuinen koira, joka oli kyllä ihan kiltti ja lapsirakas, mutta kun se oli isompi kuin minä ja pari kertaa, kun se hyppäsi mun päälle, aloin pelkäämään koiria). Ja vanhempani aina pyysivätkin, että tuo rotikka pidettäisiin tarhassa, kun mä olin mukana kylässä. Kerran tuolla oli pariskunnan lapsenlapsi kylässä, kun mentiin sinne ja sehän ei laittanut koiraa tarhaan vaan antoi sen juosta vapaana. Ja tuo sitten nappasi kunnolla kädestäni kiinni. Tuon jälkeen koira sitten kuolikin kai vanhuttaan. Muistan ties kuinka monta kertaa läheltä piti tilanteita, kun tuo meinasi käydä käteen kiinni. Nykyisin rakastan koiria ja tuo koirakammo meni aika nopeasti lapsena ohi.

mut nää pitbullit kyl kierrän.

Meiltä löytyy nöffi ja kyllä sekin aiheuttaa koollaan sen et osa ihmisitä kiertää kaukaa tai vaihtaa tien toiselle puolelle. Pidän pojun aika liki kun ihmisiä tulee vastaan kun koira haluis tutustuu kaikkiin ja se tulkitaan usein isolta koiralta väärin.

Varmaan yksittäistapaus, sillä eikös kultsut yleensä ole kilttejä perhekoiria?

Myönnän, että eniten pelkään sakemanneja. Kimppuuni on lapsena hyökännyt kadulla sakemanni ja sen idioottiomistaja vain nauroi. Sakemanni (kuten moni muukin rotu) voi olla vaarallinen väärällä omistajalla, mutta oikealla kasvatuksella sitä saa kuulemma luotettavan koiran. Pelkään myös bullmastiffeja ja muita " taistelukoiria"

on nykyään yllättävän paljon ns. luonnevikaa. Hyperaktiivisuutta, arkuutta yms.



Olen koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä, joten en pelkää mitään koiria. Tosin häkissään oleva ja haukkuva kaukaasialainen ei ole sen näköinen kaveri että sen sieltä rapsutettavaksi hakisin :)



Mulla myös sakemanni, melkein musta ja suoraselkäinen ja ihmiset eivät tunnista sitä rotunsa edustajaksi. Kun tulevat juttelemaan ja kysyvät siinä aina koiraa jo aikansa rapsuteltuaan että mitäs rotuja tässä on? labukkaa varmaan? Kun sanon että on sakemanni, niin ensin katsovat pitkään niinkun yrittäisin huijata. Sitten ottavat muutaman askeleen taaemmas nopeasti :) Kerran yksi mummo jopa sanoi " niitä mää pelkään" ja oli jo kauan aikaa tuota meijän haukkua sitä ennen rapsutellut ja kehunut kuinka kiltti se on ;)