Oman miehen kehumisketju
Tänne saa tulla kehumaan omaa miestään, jos katsoo sen aiheelliseksi. Olen niin paljon nähnyt huonoja miehiä sekä omassa elämässäni että lähipiirissäni, että nyt on pakko hehkuttaa, kun lopultakin olen löytänyt uskomattoman fiksun, vastuullisen ja täysipäisen miehen.
Ollaan seurusteltu kaksi vuotta ja vieraskoreus on kadonnut suhteestamme, mutta silti siinä on säilynyt lämpö, läheisyys ja tunne siitä, että olen rakastettu ja arvostettu. Mies ei käytä mitään päihteitä ja omaa muutenkin terveelliset elämäntavat. Harrastamme monia eri liikuntalajeja yhdessä ja muutenkin priorisoimme aikaa vain toisillemme. Mies ei ravaa kaveri-illoissa ja omissa harrastuksissaan, vaan laittaa ajankäytössään etusijalle lapsensa ja minut. Yksi miehen harrastuksista on ruoanlaitto ja saan tietenkin nauttia sen tuloksista itsekin samalla oppien lisää. Täysin pyytämättä hän korjaa aina jäljet, tarttuu imuriin ja muutenkin auttaa taloni töissä. Hän osaa korjata laitteita ja remontoida.
Olen niin onnellinen, kun onnistuin löytämään luonteeltaan mitä ihanimman ja kilteimmän kultakimpaleen rinnalleni. Kummallakin on oma koti ja talous, joten ei tarvitse pelätä toisen lokkeilevan. Mieheni on rauhallinen, tasapainoinen ja arvostaa minua tasaveroisena kumppanina. Ei tarvitse riidellä mistään tai kuunnella lyttäämistä ja kiukuttelua. On ihanaa voida luottaa täysin miehen sanaan ja hän on tukena tarvittaessa. Hän on saanut sydämeni täysin itselleen. Tämän paremmasta rakkaudesta en olisi osannut edes unelmoida.
Kommentit (388)
No mun mies on hyvä panee ja muutenkin mukava. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta.
Kirjoitan vaimoni puolesta. Hänen miehensä on ihana, komea ja vieläpä huomioiva ja hellä rakastaja.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt sinkkuvuosien aikana jos jonkinlaista helppoheikkiä, sitoutumiskammoista, katoavaa, kusettavaa tai ailahtelevaa ”miestä”. En halunnut ryhtyä suhteeseen, vain jotta olisi ”joku”, vaan halusin sen tuntuvan oikealta. Sitä se onkin ollut, alusta asti on ollut päivän selvää, että yhdessä ollaan hamaan tappiin asti. Oikean miehen kanssa ei naiselle jää mitään epäselvyyksiä, kysymyksiä, epäilyjä tai epävarmuutta, koska kaikki on helppoa ja selkeää.
Hyvin tiivistetty, ja näin se juuri menee.
Mieheni tekee kaikkensa, jotta tunnen oloni joka päivä rakastetuksi ja tyydytetyksi. Itse tietysti vastaavasti huolehdin mieheni hyvinvoinnista... Yhdessä jo vuosia....
Mun mies on komea, kiltti ja älykäs. Hän siivoaa, tekee lähes aina ruuan, ja hoitaa lapset siinä missä minäkin. Hänellä on hyvä (välillä todella ärsyttävä) huumorintaju, hän osaa helliä ja puhua tunteistaan. Hän huomioi minua pienin elein: tuo kaupasta lempisuklaata, tekee aamupalaleivät arkisinkin, hieroo väsyneitä jalkoja, tuo kahvia tai teetä kun luen kirjaa jne. Seksi on ihanaa, vaikkakin nyt lasten ollessa pieniä sille täytyy erikseen järjestää aika ja paikka, jos haluaa pitemmän kaavan mukaan. 😁 Sitä voisi kyllä olla hieman useammin kuin kerran tai kaksi viikossa, mutta molemmat ymmärtävät että elämäntilanne on nyt tämä ja että kohta taas helpottaa kun kuopus oppii nukkumaan yöt ja siirtyy toiseen huoneeseen nukkumaan. 🙂
Mun mies pelaa myös tietokoneella, käy saunailloissa, kalastusreissuilla ja urheilee paljon. En kyllä näe näitä juttuja vikoina. Mulla on myös mahdollisuus halutessani tehdä asioita ja käydä halutessani reissussa. Olen enemmän kotihiiri kuin mieheni, hän välillä tuuppii minua päättäväisen hellästi ihmisten ilmoille, mikä on oikeastaan vain hyvä juttu. Arvostan myös sitä, että hän osaa antaa minulle tilaa (vaikka sitten pelaamalla toisessa huoneessa). Tarvitsen myös aikaa itseni kanssa, joten on kiva ettei hän jatkuvasti halua nyhjätä kylki kyljessä. 🙂
Onnekseni olen saanut elää rinnakkain tämän miehen kanssa jo kymmenen vuotta ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies sanoo joka päivä, että rakastaa mua, halailee ja hellii. On myös taitava käsistään, osaa rakentaa mitä vaan ja tekee esim. huonekaluista just sellaisia kuin pyydän. Rauhallinen tyyppi, jonka kanssa ei tarvitse ikinä riidellä. Ei pelaa tietokoneella eikä pelikonsoleilla, juo aniharvoin, eikä ramppaa saunailloissa. Hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa mun toteuttaa unelmiani.
Kuulostaa ihanalta. Minunkaan mieheni ei pelaa lainkaan tietokoneella, eikä pelikonsoleilla. ap
Tekeekö videopelit oikeesti huonon miehen? Mun mies on aivan ihana. Rakastava, välittävä, turvallinen, kohtelias ja komekin ja pelaa videopelejä. En muuttaisi sitä hänessä koska pelaamme paljon yhdessä.
Joillakin naisilla on jotain asenneongelmia asian kanssa. Meillä töissä eräs mies avautui siitä kuinka hänen emäntä valittaa hänen pelaamusesta, mutta samalla nainen itse tuijottaa Netflixiä tuntitolkulla ja viikonloppuisin saattaa mennä 6h putkeen Netflixin tuijottamiseen ja se on sitten muka hyväksyttävää.
Ihanan miehen löysin 39-vuotiaana! Nyt jo viidettä vuotta yhdessä. On luotettava ja turvallinen, osaa ja muistaa kehua ja myös antaa järkevästi palautetta jos on tarve. Huomaavainen ja hauska. Hyvä rakastaja. Fiksukin on ja voidaan puhua monista vaikeista ja kummallisistakin asioista. Puhuu jopa enemmän kuin minä. Pitää läheisyydestä ja koskettelusta. On kiinnostunut minusta aina, hyvä isä. Tekee kotitöitä pyytämättä, on siisti. Osaa pukeutua ja käyttäytyä aina tilanteen mukaan. On lempeä ja avulias, mutta myös joskus jämäkkä kun sitä tarvitaan. Ei ole somessa, eikä lue Iltasanomia eikä 7 päivää :D tykkää lapsistani ja marsuistani! ei välitä vaikka olen tosi kummallinen välillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ketjusta, että miehellä hyvä ominaisuus on se että ei pelaa videopelejä/tietokonepelejä. Liittyykö tämä jotenkin siihen, että miehen oma aika pitäisi käyttää lihaksien treenaamiseen/naisen viihdyttämiseen tai palvelemiseen?
No minä ainakin toivon, että mies käyttäisi aikaansa mieluummin vaikkapa itsensä kehittämiseen.
Mitä ihmettä :D Kehitätkö sinä itseäsi koko ajan 24/7? Et siis ikinä vaihda vapaalle tai tee asioita, jotka ovat sinusta pelkästään hauskoja tai mukavia?
Ja sitä paitsi, enemmän se pelaaminen kehittää kuin tv-sarjojen katselu...
Pystyykö toisen pelatessa juttelemaan samalla tavalla kuin telkkaria katsoessa?
Luuletko, että penkkiurheiluhullun kanssa voi jutella, kun katsoo peliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ketjusta, että miehellä hyvä ominaisuus on se että ei pelaa videopelejä/tietokonepelejä. Liittyykö tämä jotenkin siihen, että miehen oma aika pitäisi käyttää lihaksien treenaamiseen/naisen viihdyttämiseen tai palvelemiseen?
No minä ainakin toivon, että mies käyttäisi aikaansa mieluummin vaikkapa itsensä kehittämiseen.
Mitä ihmettä :D Kehitätkö sinä itseäsi koko ajan 24/7? Et siis ikinä vaihda vapaalle tai tee asioita, jotka ovat sinusta pelkästään hauskoja tai mukavia?
Ja sitä paitsi, enemmän se pelaaminen kehittää kuin tv-sarjojen katselu...
Pystyykö toisen pelatessa juttelemaan samalla tavalla kuin telkkaria katsoessa?
Luuletko, että penkkiurheiluhullun kanssa voi jutella, kun katsoo peliä?
En tiedä, kun en ole sellaisen kanssa ollut parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies sanoo joka päivä, että rakastaa mua, halailee ja hellii. On myös taitava käsistään, osaa rakentaa mitä vaan ja tekee esim. huonekaluista just sellaisia kuin pyydän. Rauhallinen tyyppi, jonka kanssa ei tarvitse ikinä riidellä. Ei pelaa tietokoneella eikä pelikonsoleilla, juo aniharvoin, eikä ramppaa saunailloissa. Hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa mun toteuttaa unelmiani.
Kuulostaa ihanalta. Minunkaan mieheni ei pelaa lainkaan tietokoneella, eikä pelikonsoleilla. ap
Tekeekö videopelit oikeesti huonon miehen? Mun mies on aivan ihana. Rakastava, välittävä, turvallinen, kohtelias ja komekin ja pelaa videopelejä. En muuttaisi sitä hänessä koska pelaamme paljon yhdessä.
Joillakin naisilla on jotain asenneongelmia asian kanssa. Meillä töissä eräs mies avautui siitä kuinka hänen emäntä valittaa hänen pelaamusesta, mutta samalla nainen itse tuijottaa Netflixiä tuntitolkulla ja viikonloppuisin saattaa mennä 6h putkeen Netflixin tuijottamiseen ja se on sitten muka hyväksyttävää.
Se on sitä parempaa kulttuuria.
Minun mieheni on myös maailman paras, mutta ihan eri syistä, kuin monet muut täällä ovat kertoneet. Kertoo vain siitä, että parisuhteita todella on monenlaisia!
Omani jäi minun kanssani, vaikka en tahdo lapsia, yhteisiä vuosia tulee kohta 40. Hän luonnollisesti tekee kodissa yhtä paljon kuin minä, vastavuoroisesti, Jos hän huomaa minun pesseen uunin (ja hän huomaa), hän siivoaa jääkaapin. Isoimmat työt, kuten joku rännien puhdistus tai terassin lakkaus, teemme yhdessä. Joskus toinen osaa hommasta enemmän, silloin neuvotaan tai on vaan kiva, kun toinen on seurana.
Hän rällää kanssani, kun sellaisen aika on. Voimme olla kuin teinit koko viikonlopun joskus, kun siltä tuntuu. Kyllä hän kavereiden kanssakin joskus lähtee, mutta näin vanhemmiten yhä vähemmän, johtuu myös kavereiden tilanteesta yhtä lailla.
Työnsä hän hoitaa erinomaisen tunnollisesti ja ymmärtää, että minä tahdon tehdä samoin. Sen vuoksi esim. toisen nukkumista pidetään pyhänä. Se, että työasiat joskus vain menevät ohi kaiken, ymmärtää kumpikin. Pyrimme toki siihen, että asiat on suunniteltu, mutta kaikkea ei voi suunnitella. Silloin tuetaan ja autetaan.
Parasta hänessä kuitenkin on, että hän puhuu kaikesta suoraan, silläkin varauksella, että en tykkää siitä, mitä hän sanoo. Silloin on aika keskustella tai no, riidelläkin joskus. Mutta lopuksi aina keskustella ja päästä johonkin tulokseen.
Tässä suoraan puhumisessa on sellainen bonus, että hän puhuu suoraan myös muille: emme osallistu kissanristiäisiin hänen sukunsa tai minun sukuni kanssa, koska hän enkä minä niistä välitä. Emme juhli synttäreitä tai laita pääsiäistipuja, jos ei huvita. Jos huvittaa, hän saattaa tipuilla siinä missä minäkin, eli on hänkin tullut ostaneeksi koko pääsiäisrepertuaarin Tiimarista. Se oli hauska pääsiäinen, mutta ei pakota meitä sitä toistamaan.
Hän on itsenäinen, huomioon ottava, koko kaveripiirin tukijalka, hän ymmärtää elämää laajasti. Hänen kanssaan on hauskaa.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 18 vuotta. Hän ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan. Hän on kuitenkin älykäs, rehellinen, hauska ja hyvä suunnilleen kaikessa. Hän on hyvä aviomies ja isä, ja toivon että viettäisimme yhdessä loppuelämämme.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on myös maailman paras, mutta ihan eri syistä, kuin monet muut täällä ovat kertoneet. Kertoo vain siitä, että parisuhteita todella on monenlaisia!
Omani jäi minun kanssani, vaikka en tahdo lapsia, yhteisiä vuosia tulee kohta 40. Hän luonnollisesti tekee kodissa yhtä paljon kuin minä, vastavuoroisesti, Jos hän huomaa minun pesseen uunin (ja hän huomaa), hän siivoaa jääkaapin. Isoimmat työt, kuten joku rännien puhdistus tai terassin lakkaus, teemme yhdessä. Joskus toinen osaa hommasta enemmän, silloin neuvotaan tai on vaan kiva, kun toinen on seurana.
Hän rällää kanssani, kun sellaisen aika on. Voimme olla kuin teinit koko viikonlopun joskus, kun siltä tuntuu. Kyllä hän kavereiden kanssakin joskus lähtee, mutta näin vanhemmiten yhä vähemmän, johtuu myös kavereiden tilanteesta yhtä lailla.
Työnsä hän hoitaa erinomaisen tunnollisesti ja ymmärtää, että minä tahdon tehdä samoin. Sen vuoksi esim. toisen nukkumista pidetään pyhänä. Se, että työasiat joskus vain menevät ohi kaiken, ymmärtää kumpikin. Pyrimme toki siihen, että asiat on suunniteltu, mutta kaikkea ei voi suunnitella. Silloin tuetaan ja autetaan.
Parasta hänessä kuitenkin on, että hän puhuu kaikesta suoraan, silläkin varauksella, että en tykkää siitä, mitä hän sanoo. Silloin on aika keskustella tai no, riidelläkin joskus. Mutta lopuksi aina keskustella ja päästä johonkin tulokseen.
Tässä suoraan puhumisessa on sellainen bonus, että hän puhuu suoraan myös muille: emme osallistu kissanristiäisiin hänen sukunsa tai minun sukuni kanssa, koska hän enkä minä niistä välitä. Emme juhli synttäreitä tai laita pääsiäistipuja, jos ei huvita. Jos huvittaa, hän saattaa tipuilla siinä missä minäkin, eli on hänkin tullut ostaneeksi koko pääsiäisrepertuaarin Tiimarista. Se oli hauska pääsiäinen, mutta ei pakota meitä sitä toistamaan.
Hän on itsenäinen, huomioon ottava, koko kaveripiirin tukijalka, hän ymmärtää elämää laajasti. Hänen kanssaan on hauskaa.
Sun syyt on kyllä ihan samoja kuin muillakin: osallistuva, aikuinen, huomioonottava, reilu.
Mutta ymmärrän silti mitä tarkoitat, sillä taidan olla itse samassa tilanteessa, että noita miehen piirteitä ei nähdä samalla tavalla lapsettomilla. Esim meillä mun mies on tossun alla kun siivoaa, siskon mies on ihana perhekeskeinen kun tekee saman.
Yhdessä 6 vuotta ja voin todeta, että mieheni on mielestäni ihana ja sitä mitä elämänkumppanista etsin. Minä 29 nainen, hän 33 mies.
Mieheni on luotettava ja vastuullinen, rohkea ja itsevarma, ystävällinen ja utelias. Hän osaa keskustella mistä tahansa aiheesta, on aloitteellinen sekä ajan hermoilla. Ei ota turhaan itseensä ja hoitaa asiat loppuun mitkä aloittaakin.
Todella kiva hänen kanssa jutella asioista päivittäin. Enkä ole edes ainoa jonka mielestä hän on huipputyyppi. Isossa kansainvälisessä yrityksessä hän on päässyt johtavaan asemaan suhteemme aikana ilman sen kummempia maisterin papereita. Eli ihan valioyksilö.
Jaamme saman arvomaailman ja harrastamme yhdessä ja erikseen joukkueurheilua. Miehelle tärkeää, että myös minulla ja läheisillämme on elämässä hyvin asiat. Arvostaa mielipiteitäni (joita on paljon) ja heittää hyvää läppää.
Ei tietenkään kukaan ole täydellinen aina, mutta kun toiselle antaa empatiaa ja ymmärrystä saa sitä myös usein itsekin. Pienissä riidoissa lopuksi nauretaan ja isommissa osataan pyytää myös anteeksi. En osaisi kuvitella elämääni ilman häntä ja luotan myös, että tunne on molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa ketjusta, että miehellä hyvä ominaisuus on se että ei pelaa videopelejä/tietokonepelejä. Liittyykö tämä jotenkin siihen, että miehen oma aika pitäisi käyttää lihaksien treenaamiseen/naisen viihdyttämiseen tai palvelemiseen?
No minä ainakin toivon, että mies käyttäisi aikaansa mieluummin vaikkapa itsensä kehittämiseen.
Mitä ihmettä :D Kehitätkö sinä itseäsi koko ajan 24/7? Et siis ikinä vaihda vapaalle tai tee asioita, jotka ovat sinusta pelkästään hauskoja tai mukavia?
Ja sitä paitsi, enemmän se pelaaminen kehittää kuin tv-sarjojen katselu...
Pystyykö toisen pelatessa juttelemaan samalla tavalla kuin telkkaria katsoessa?
Mä ainakin pystyn. Miehellä on aina yksi korva nakuna, että hän kuulee mua. Ja miksi luullaan, että kun mies pelaa, sitten hän vain pelaa? Mun mies laittaa ruokaa, ulkoilee kanssani, lukee kirjoja ja niin edelleen. Pelaa aika paljon, mutta on samana aikana läsnä minulle ja kyllä se on parempi kun se, että olis jossain baarissa tai salilla. Miksi pelaaminen on ylipäätä pahaa? Se on ihan oma laji - kilpailuja järjestetään ja moni tienaa sillä rahaakin? Ja mieheni on töissä johtavassa asemassa ja hyvinkin fiksu. Miksi sitten se pelaaminen olisi jotenkin pahaa? Nainen voi olla jossain vauvapalstalla, mutta mies ei saa pelata? T. Nainen 39
Älä välitä muiden mielipiteistä. Ehkä niillä on vain huonoja mielikuvia tai kokemuksia pelaavista miehistä. Minunkin mieheni pelaa välillä eikä sillä ole mitään merkitystä tai on jopa hyvä juttu. Tarvitsen itsekkin omaa aikaa esim vauva palstalla :-D ja haluan välillä olla vaan hiljaa omien ajatusteni kanssa.
Toki jos se pelaaminen olisi yhteisestä ajasta pois niin ei olisi hyvä. Kohtuudella, on asia sitten mikä tahansa.
Mieheni on hyvin komea ja hänellä on kaunis, lihaksikas vartalo ja matala, miehekäs ääni. Hän tuoksuu ihanalta, on mukavan hyvinvarusteltu ja huomioiva sängyssä. Luonteeltaan hän on introvertti kuten minäkin, eikä meidän tarvitse ravata missään kissanristiäisissä ja matkoilla vaan viihdymme yhdessä kotona. Mies on todella rauhallinen, hyväntahtoinen ja kiltti. Ottaa muut huomioon parhaansa mukaan. Häneen voi aina luottaa, jos on sovittu että hän hoitaa jotain. Ei juo eikä rellestä koskaan. Miehellä on järkevät elämänarvot ja hän pyrkii toimimaan oikein, eikä koe tarvetta änkyröidä itsekkäästi. Meistä kahdesta minä olen siistimpi, mutta mies silti pitää kodista riittävästi huolta, huolehtii myös kaikista omistaa asioistaan eikä heittäydy aikuiseksi lapseksi, jota pitäisi passata. Mies harrastaa pelaamista ja hifijuttuja, mutta ne eivät ole addiktion tasolla olevia, kaiken nieleviä pakkomielteitä. Mies ostelee pelejä, konsoleita ja muita laitteita myös minulle ja lapselleni ja tuo kaupasta meille herkkuja. Hän halailee paljon ja osoittaa hellyyttä minulle päivittäin. Olemme olleet yhdessä pian kahdeksan vuotta ja haluan olla hänen kanssaan lopun elämääni!
Tunnen oloni turvalliseksi mieheni kanssa.
On perhekeskeinen.
Hänen kanssaan on ihana keskustella.
Osaa pyytää anteeksi.
Hän on hauska.
Ihana rakastaja.
Meillä on kohta 9 vuotta yhteistä taivalta takana. Mieheni on maailman tunneälykkäin ja hyväsydämisin ihminen, jonka tunnen. Olematta kuitenkaan mikään tossukka.
On erinomainen isä ja puoliso. Erittäin tunnollinen ja miehekäs hevimies. Tunnen häneen erittäin suurta vetoa vielä näiden kaikkien vuosien jälkeenkin.
Mieheni saa minut aina nauramaan. Sellaista tilannetajua kuin hänellä on ei löydy edes huippukoomikoilta :D
Minun mieheni on varmaan suurimmalta osin aika tavallinen, mutta minulle aivan täydellinen. Läheisyyttä on ja keskustellaan paljon aivan kaikesta. Ei ole mustasukkainen (tämä mulle kynnyskysymys) ja molemmat saa toteuttaa itseään. Ihana isä lapsillemme. Kaikin puolin kannustava ja rakastava. En olisi koskaan uskonut että toista ihmistä voi rakastaa näin paljon. Yhdessä ollaan oltu nyt 17 vuotta.