Olenko ainut nainen palstalla, jonka mielestä sukupuolten välinen tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle?

Joku työtön mies taas provoaa, muuten sille kelpaisi se avioehto kyllä. Mutta nämä on niin tätä: avioehto on kuulemma huono asia, mutta sekin on sitten huono asia, että nainen vie erossa puolet miehen omaisuudesta.

Ihan samaa kun se soopa, miten naisen sekä pitää tienata ja kartoittaa omaisuutta, mutta samalla pysyä kotona avuttomana, naisellisena  höppänänä puunaamaassa itseään (ettei vaan tapaa töissä muita miehiä!), kotityöt ja lapset kai tässä kuvitelmassa hoitavat itse itsensä.

Onko ihme, että tuollainen typerys on yksin. Ja ei, älä taas valehtele sun hoikasta nuoresta naisesta, joka muka siivoaa, tuo rahaa ja siinä sivussa ehtii vielä puunata itseään non-stop. Ei kukaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla naiset nauttivat huolellisesti laittautumisesta vertaa vaikka Espanja, Italia, Philippiinit, Puola, Viro ja Venäjä. Aina on todella kauniit hiukset ja kynnet.

Siinä vaiheessa kun mies maksaa siitä että laittaudun ja huollan itseäni plus tietty noi kaikki hoidot ja vaatteet niin voin minäkin kokeilla. Nyt on vähän liian kiire käydä töissä ja maksella ruokaa, lainat, auton kulut.. Ulkomailla monen naisen työ on vain hoidattaa itseään ja mies maksaa.

Minä en usko, että laittautuisin sittenkään. En saa siitä iloa. Jos olisi enemmän vapaa-aikaa ja enemmän rahaa, käyttäisin sen matkustamiseen ja hankkisin oman hevosen. Muiden mieliksi laittautumisesta en saisi tosiaan iloa enkä myöskään näe, mitä hyötyä siitä olisi.

Mistä on syntynyt tuo myytti että ulkomailla riittää kun laittautuu ja mies hoitaa kaiken?

Täältähän muuttaa ulkomaille missi/mallitasoisia naisia joita harva se päivä palaa kotiin maitojunalla kun mies ei jakanutkaan tuloja, pitikin käydä töissä tai koti oli täysi työleiri Suomen oloihin verrattuna.

Luuletteko tosiaan että kovinkaan monelle on tuota prinsessaelämää tarjolla?

Uskon, että monille olisi, mutta se luonne. Suomalainen nainen ei osaa rakastaa ja helliä miestä. Suomalaisista löytyy myös muutamia kaunottaria, mutta kun heiltäkin puuttuu naisellisuus, eli ovat kuin jätkiä lopulta käytökseltään, niin kukaan mies ei halua rinnalleen toista miehekästä ihmistä.

Eipä osaa suomalainen mieskään, sillä muutoinhan jätkät velkaantuisi korviaan myöten saadakseen haluamansa naisen "rakkautta". Naiset sentään ovat täällä rehellisiä, eivätkä kumarra setelille.

Sinun kannattaisi joskus jutella ihan henkeviä jonkun miehen kanssa, joka on nykyisin naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. Sinut on lisäksi kyllä muut matamit aika hyvin aivopesseet luulemaan, että naisia ihan oikeasti on jossain ostettavana ja sellaisia saisi tuoda maahan pilvin pimein.

Pihi ja köyhä ei tuo mistään.

Aha, että kun sinä haluat jäädä kotiin lapsia hoitamaan, niin muilla naisilla ei saisi olla vapautta päättää tekeekö töitä vai jääkö kotiin? Sitähän tarkoitat tuolla "tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle". On kyllä todella itsekäs ajattelutapa. Tee itse mitä haluat, mutta älä haaveile samalla muiden naisten oikeuksien polkemista ja päätösvallan rajoittamisesta!

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu että naisilla on näitä kuvitelmia siitä kuinka a) ulkomailla b) menneisyydessä kaikki oli/on toisin ja paremmin? Miehillä ei ole vastaavia Harlekiinifantasioita vaan jokainen tajuaa ettei siellä ulkomaillakaan onnenpäiviä ole, eikä ollut menneisyydessäkään.

Ihan tosissaan kuvitellaan että maassa X riittää kun meikkaa ja sisustussuunnittelee niin mies kustantaa kaiken palkkiona naiseudesta? Ennen vanhaan riitti kun piti kodin kunnossa?

Kysykääpä vanhemmiltanne millaista menneisyydessä oli. Ja isovanhemmilta. Oliko helpompaa? Saivatko vain keskittyä olemaan naisia?

Juu, jos vertaatte entisajan rikkaita ja aatelisia nykyajan lähihoitajiin ja siivoojiin, varmasti oli palvelijat ja kaikki.

Ihan sama juttu ulkomaiden kanssa. Juuri joku naikkonen selitteli kuinka Dubaissa kaikki on toisin. On juu, jos olet nuori, kuvankaunis ja halukas jalkavaimoksi. Sen aikaa on luksusta kun mies viihtyy. Ihan turha luulla että saisit 50% omaisuudesta.

Melkein 90% väestöstä ei ole edes täyskansalaisia, vaan niitä palvelijoita. Tuliko mieleen että jos asuisit Dubaissa, olisitkin yksi heistä etkä öljysheikin puoliso?

Ja entäs tämä:

"Dubain lainsäädäntö ja sosiaaliset normit perustuvat šaria-lakiin. Arabiemiraattien lain mukaan raiskauksen todistamiseen vaaditaan, että raiskaaja myöntää teon tai neljän aikuisen miehen silminnäkijän todistus. Vuonna 2013 norjalainen liikematkalla ollut nainen tuomittiin 16 kuukaudeksi vankilaan, kun hän ilmoitti poliisille työkaverinsa raiskanneen hänet"

 

Se on siskojen välinen voimaantumisfantasia.

Niin kauan kuin jossain on onnela jossa naiseus riittää ylelliseen elämän, voidaan valittaa Suomen oloista ja suomalaisista miehistä, kuinka ansaittaisiin parempaa.

Mutta noinhan se on. Pitää verrata ihmisiin joilla on sama sosioekonominen asema. Ei vuoden 2021 lähihoitajamutsin vastine ole mikään öljysheikin puoliso, rikkaan kartanonomistajan vaimo tai italialaisen pankkiirin naisystävä.

Oikeita vertailukohtia olisivat piika ja tilattoman miehen vaimo, vierastyöläinen Dubaissa tai vähän sovinistisen rekkakuskin lähiömutsivaimo Italiasta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu että naisilla on näitä kuvitelmia siitä kuinka a) ulkomailla b) menneisyydessä kaikki oli/on toisin ja paremmin? Miehillä ei ole vastaavia Harlekiinifantasioita vaan jokainen tajuaa ettei siellä ulkomaillakaan onnenpäiviä ole, eikä ollut menneisyydessäkään.

Ihan tosissaan kuvitellaan että maassa X riittää kun meikkaa ja sisustussuunnittelee niin mies kustantaa kaiken palkkiona naiseudesta? Ennen vanhaan riitti kun piti kodin kunnossa?

Kysykääpä vanhemmiltanne millaista menneisyydessä oli. Ja isovanhemmilta. Oliko helpompaa? Saivatko vain keskittyä olemaan naisia?

Juu, jos vertaatte entisajan rikkaita ja aatelisia nykyajan lähihoitajiin ja siivoojiin, varmasti oli palvelijat ja kaikki.

Ihan sama juttu ulkomaiden kanssa. Juuri joku naikkonen selitteli kuinka Dubaissa kaikki on toisin. On juu, jos olet nuori, kuvankaunis ja halukas jalkavaimoksi. Sen aikaa on luksusta kun mies viihtyy. Ihan turha luulla että saisit 50% omaisuudesta.

Melkein 90% väestöstä ei ole edes täyskansalaisia, vaan niitä palvelijoita. Tuliko mieleen että jos asuisit Dubaissa, olisitkin yksi heistä etkä öljysheikin puoliso?

Ja entäs tämä:

"Dubain lainsäädäntö ja sosiaaliset normit perustuvat šaria-lakiin. Arabiemiraattien lain mukaan raiskauksen todistamiseen vaaditaan, että raiskaaja myöntää teon tai neljän aikuisen miehen silminnäkijän todistus. Vuonna 2013 norjalainen liikematkalla ollut nainen tuomittiin 16 kuukaudeksi vankilaan, kun hän ilmoitti poliisille työkaverinsa raiskanneen hänet"

 

Hauska kommentti. Miehethän nimenomaan ovat niitä jotka kuvittelevat suurinpiirtein koko maailman naisten olevan suomalaisia parempia. Kauniimpia, kiltimpiä, ahkerampia, laihempia ja miellyttämisenhaluisempia.

Sitten raahataan matkamuisto kotiin ja todellisuus lyö kaikki ällikällä. Ihmiset ovat ihmisiä syntymäpaikasta riippumatta. Myös naiset.

Vierailija kirjoitti:

liberaalit ja feministit ne jaksaa aina loukkaantua, jos joku elää konservatiivisesti

Ei kai siitä kukaan loukkaannu. Aapeen kaltaiset imbesillit kummallisine ulostuloineen sen sijaan nostattavat varmasti äläkän, ja hyvä niin. Hänhän toivoo etteivät miehet ja naiset olisi tasa-arvoisia, koska silloin hän itse voisi olla kotirouva vailla tunnontuskia.

Sulle sopivampi paikka olisi tiettyjen jämäpoikien lautafoorumi, sieltä löytyy samaa heimoa. Sieltä oot tainnu tullakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu että naisilla on näitä kuvitelmia siitä kuinka a) ulkomailla b) menneisyydessä kaikki oli/on toisin ja paremmin? Miehillä ei ole vastaavia Harlekiinifantasioita vaan jokainen tajuaa ettei siellä ulkomaillakaan onnenpäiviä ole, eikä ollut menneisyydessäkään.

Ihan tosissaan kuvitellaan että maassa X riittää kun meikkaa ja sisustussuunnittelee niin mies kustantaa kaiken palkkiona naiseudesta? Ennen vanhaan riitti kun piti kodin kunnossa?

Kysykääpä vanhemmiltanne millaista menneisyydessä oli. Ja isovanhemmilta. Oliko helpompaa? Saivatko vain keskittyä olemaan naisia?

Juu, jos vertaatte entisajan rikkaita ja aatelisia nykyajan lähihoitajiin ja siivoojiin, varmasti oli palvelijat ja kaikki.

Ihan sama juttu ulkomaiden kanssa. Juuri joku naikkonen selitteli kuinka Dubaissa kaikki on toisin. On juu, jos olet nuori, kuvankaunis ja halukas jalkavaimoksi. Sen aikaa on luksusta kun mies viihtyy. Ihan turha luulla että saisit 50% omaisuudesta.

Melkein 90% väestöstä ei ole edes täyskansalaisia, vaan niitä palvelijoita. Tuliko mieleen että jos asuisit Dubaissa, olisitkin yksi heistä etkä öljysheikin puoliso?

Ja entäs tämä:

"Dubain lainsäädäntö ja sosiaaliset normit perustuvat šaria-lakiin. Arabiemiraattien lain mukaan raiskauksen todistamiseen vaaditaan, että raiskaaja myöntää teon tai neljän aikuisen miehen silminnäkijän todistus. Vuonna 2013 norjalainen liikematkalla ollut nainen tuomittiin 16 kuukaudeksi vankilaan, kun hän ilmoitti poliisille työkaverinsa raiskanneen hänet"

 

Hauska kommentti. Miehethän nimenomaan ovat niitä jotka kuvittelevat suurinpiirtein koko maailman naisten olevan suomalaisia parempia. Kauniimpia, kiltimpiä, ahkerampia, laihempia ja miellyttämisenhaluisempia.

Sitten raahataan matkamuisto kotiin ja todellisuus lyö kaikki ällikällä. Ihmiset ovat ihmisiä syntymäpaikasta riippumatta. Myös naiset.

👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.

Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.

Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.

Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.

En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.

Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.

En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu että naisilla on näitä kuvitelmia siitä kuinka a) ulkomailla b) menneisyydessä kaikki oli/on toisin ja paremmin? Miehillä ei ole vastaavia Harlekiinifantasioita vaan jokainen tajuaa ettei siellä ulkomaillakaan onnenpäiviä ole, eikä ollut menneisyydessäkään.

Ihan tosissaan kuvitellaan että maassa X riittää kun meikkaa ja sisustussuunnittelee niin mies kustantaa kaiken palkkiona naiseudesta? Ennen vanhaan riitti kun piti kodin kunnossa?

Kysykääpä vanhemmiltanne millaista menneisyydessä oli. Ja isovanhemmilta. Oliko helpompaa? Saivatko vain keskittyä olemaan naisia?

Juu, jos vertaatte entisajan rikkaita ja aatelisia nykyajan lähihoitajiin ja siivoojiin, varmasti oli palvelijat ja kaikki.

Ihan sama juttu ulkomaiden kanssa. Juuri joku naikkonen selitteli kuinka Dubaissa kaikki on toisin. On juu, jos olet nuori, kuvankaunis ja halukas jalkavaimoksi. Sen aikaa on luksusta kun mies viihtyy. Ihan turha luulla että saisit 50% omaisuudesta.

Melkein 90% väestöstä ei ole edes täyskansalaisia, vaan niitä palvelijoita. Tuliko mieleen että jos asuisit Dubaissa, olisitkin yksi heistä etkä öljysheikin puoliso?

Ja entäs tämä:

"Dubain lainsäädäntö ja sosiaaliset normit perustuvat šaria-lakiin. Arabiemiraattien lain mukaan raiskauksen todistamiseen vaaditaan, että raiskaaja myöntää teon tai neljän aikuisen miehen silminnäkijän todistus. Vuonna 2013 norjalainen liikematkalla ollut nainen tuomittiin 16 kuukaudeksi vankilaan, kun hän ilmoitti poliisille työkaverinsa raiskanneen hänet"

 

Tää avautuminen ei saa mua vieläkään heittämään jatkoon Koff-Hankkija miestä sieltä Tinderistä.

Vierailija kirjoitti:

liberaalit ja feministit ne jaksaa aina loukkaantua, jos joku elää konservatiivisesti

Ärsyynnytään siitä kun vaaditaan että kaikki elää konservatiivisesti tai ei ymmärretä mitä tasa-arvo tarkoittaa ja sitä käytetään väärin.

Ilmoittaa että "tasa-arvo on mennyt liian pitkälle" on kuin sanoisi että "veden kiehumispiste on noussut liian korkealle". Ihan bimboa. Idiootti aloitus. Eletään vuotta 2021. Kohta ollaan Marsissa. Siellä Marsissakin jotkut haluaa vielä olla hellan ja nyrkin välissä näköjään. Hankkikaa jo aivot.

Tämä aloitus on niin raivostuttavan typerä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.

Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.

Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.

Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.

En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.

Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.

En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.

Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?

Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?

Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?

Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.

Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.

Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.

Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.

Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.

Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.

En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.

Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.

En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.

Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?

Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?

Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?

Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.

Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.

Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.

Niin, tämähän on ikävää ainoastaan niille naisille, jotka haluaisivat panostaa uraan tai eivät voi saada lapsia, mutteivat voi panostaa sitten uraankaan. Puhupa heille mahdollisuuksien tasa-arvosta. Se, onko se oikein tai mitä mieltä siitä on tai onko se nyt minkä poliittisen tahtotilan aikaansaannosta, on se ja sama tasa-arvon, joka ei toteudu, puolesta. He naiset, jotka eivät vapaita käytä, mutta eivät saa sitä työtäkään, eivät pääse kakkuosingoille maistelemaan lainkaan, siivun säästämisestä puhumattakaan. Voidaan siis yhdessä päätyä loppupäätelmään, että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole. On vain eri mahdollisuuksia, joissa toiset voittaa ja toiset häviää. Mikään näistä ei edelleenkään liity pätevyyteen, motivaatioon, älyyn tai taitotasoon, vaan siihen, mihin slottiin satut putoamaan ja haluaako joku hyvää hyvyyttään sulle kakut tarjota.

Kaiken tasa-arvon äiti on esihenkilö Saxe'n HBL:stä. Ei ei ei...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.

Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.

Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.

Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.

En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.

Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.

En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.

Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?

Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?

Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?

Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.

Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.

Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.

Ja ongelmahan tässä ei ole naisten halukkuus jäädä pois, vaan miesten haluttomuus jäädä pois töistä. Jos lakisääteisesti vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisesti, olisi riski lähes sama sekä miesten, että miesten työnantajille. Toki terveysriskit oissulkien. Mutta tämä olisi vähintään oikeus ja kohtuus - aidon sukupuoleen sitoutumattoman tasa-arvoisuuden kannalta työmarkkinoita ajatellen. Siihenhän sitoutuu painostusta myös työnantajien puolelta, kun miehelle on hyvä duuni annettu, ei hän edes voi/kehtaa olla pois. Ja niin naiselle ei jää vaihtoehtoa. Koko rakennelma vaatisi todellista tuuletusta - niin muutoskin voisi mahdollistua jollain aikavälillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.

Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.

Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.

Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.

En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.

Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.

En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.

Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?

Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?

Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?

Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.

Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.

Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.

Niin, tämähän on ikävää ainoastaan niille naisille, jotka haluaisivat panostaa uraan tai eivät voi saada lapsia, mutteivat voi panostaa sitten uraankaan. Puhupa heille mahdollisuuksien tasa-arvosta. Se, onko se oikein tai mitä mieltä siitä on tai onko se nyt minkä poliittisen tahtotilan aikaansaannosta, on se ja sama tasa-arvon, joka ei toteudu, puolesta. He naiset, jotka eivät vapaita käytä, mutta eivät saa sitä työtäkään, eivät pääse kakkuosingoille maistelemaan lainkaan, siivun säästämisestä puhumattakaan. Voidaan siis yhdessä päätyä loppupäätelmään, että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole. On vain eri mahdollisuuksia, joissa toiset voittaa ja toiset häviää. Mikään näistä ei edelleenkään liity pätevyyteen, motivaatioon, älyyn tai taitotasoon, vaan siihen, mihin slottiin satut putoamaan ja haluaako joku hyvää hyvyyttään sulle kakut tarjota.

Näinhän se on.

Jos olet 35-35v nainen ja haluat hankkia perheen, todennäköisesti voitat.

Jos olet 25-35v nainen ja haluat panostaa uraan 100%, mahdollisesti häviät.

-se jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.

Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.

Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.

Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.

En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.

Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.

En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.

Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?

Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?

Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?

Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.

Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.

Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.

Ja ongelmahan tässä ei ole naisten halukkuus jäädä pois, vaan miesten haluttomuus jäädä pois töistä. Jos lakisääteisesti vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisesti, olisi riski lähes sama sekä miesten, että miesten työnantajille. Toki terveysriskit oissulkien. Mutta tämä olisi vähintään oikeus ja kohtuus - aidon sukupuoleen sitoutumattoman tasa-arvoisuuden kannalta työmarkkinoita ajatellen. Siihenhän sitoutuu painostusta myös työnantajien puolelta, kun miehelle on hyvä duuni annettu, ei hän edes voi/kehtaa olla pois. Ja niin naiselle ei jää vaihtoehtoa. Koko rakennelma vaatisi todellista tuuletusta - niin muutoskin voisi mahdollistua jollain aikavälillä.

Unohdat tässä muutamia seikkoja.

Ensinnäkin tutkitusti naiset preferoivat hyvätuloisia miehiä parinvalinnassa (kts. tilastokeskus). ns. tuloeropariskunnat ovat melkein kaikki sellaisia joissa suurituloinen on mies ja pienituloinen on nainen. Hyvätuloiset naiset puolestaan ovat, päinvastoin, muita useammin sinkkuina eivätkä juuri pariudu alaspäin.

Tästä seuraa väistämättä se että lukuisissa perheissä halutaan molempien tahdosta että mies panostaa uraan ja nainen on se joka jää kotiin. Hyvätuloiset ammatit ovat usein sellaisia joissa varaa jäädä töistä pois ei ole. Se onnistuu lähihoitajalta tai opettajalta, se ei onnistu IT-päälliköltä tai menestyvältä yrittäjältä.

Naiset myös tutkitusti suosivat miehiä joissa on hyvin vahvat maskuliiniset perusominaisuudet jotka ikävä kyllä korreloivat negatiivisesti ns. hoivaajaominaisuuksien kanssa. Esim. toimitusjohtaja ei saa olla liian sopeutuvainen ja empaattinen, kun taas lasten hoivaajalta näitä ominaisuuksia vaaditaan.

Naisten tulisi siis myös päivittää omia halujaan ja valintojaan jos tasa-arvoa tässä mielessä halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.

Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.

Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.

Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.

En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.

Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.

En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.

Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?

Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?

Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?

Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.

Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.

Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.

Ja ongelmahan tässä ei ole naisten halukkuus jäädä pois, vaan miesten haluttomuus jäädä pois töistä. Jos lakisääteisesti vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisesti, olisi riski lähes sama sekä miesten, että miesten työnantajille. Toki terveysriskit oissulkien. Mutta tämä olisi vähintään oikeus ja kohtuus - aidon sukupuoleen sitoutumattoman tasa-arvoisuuden kannalta työmarkkinoita ajatellen. Siihenhän sitoutuu painostusta myös työnantajien puolelta, kun miehelle on hyvä duuni annettu, ei hän edes voi/kehtaa olla pois. Ja niin naiselle ei jää vaihtoehtoa. Koko rakennelma vaatisi todellista tuuletusta - niin muutoskin voisi mahdollistua jollain aikavälillä.

Unohdat tässä muutamia seikkoja.

Ensinnäkin tutkitusti naiset preferoivat hyvätuloisia miehiä parinvalinnassa (kts. tilastokeskus). ns. tuloeropariskunnat ovat melkein kaikki sellaisia joissa suurituloinen on mies ja pienituloinen on nainen. Hyvätuloiset naiset puolestaan ovat, päinvastoin, muita useammin sinkkuina eivätkä juuri pariudu alaspäin.

Tästä seuraa väistämättä se että lukuisissa perheissä halutaan molempien tahdosta että mies panostaa uraan ja nainen on se joka jää kotiin. Hyvätuloiset ammatit ovat usein sellaisia joissa varaa jäädä töistä pois ei ole. Se onnistuu lähihoitajalta tai opettajalta, se ei onnistu IT-päälliköltä tai menestyvältä yrittäjältä.

Naiset myös tutkitusti suosivat miehiä joissa on hyvin vahvat maskuliiniset perusominaisuudet jotka ikävä kyllä korreloivat negatiivisesti ns. hoivaajaominaisuuksien kanssa. Esim. toimitusjohtaja ei saa olla liian sopeutuvainen ja empaattinen, kun taas lasten hoivaajalta näitä ominaisuuksia vaaditaan.

Naisten tulisi siis myös päivittää omia halujaan ja valintojaan jos tasa-arvoa tässä mielessä halutaan.

Pieni ohiskorjaus: naiset preferoivat miehiä jotka osoittavat merkkejä hyvästä isyydestä. Eli siis kyvystä ja halusta hoivata jälkeläisiä.

Työelämässä voidaan toki kaivata muunlaisia ominaisuuksia kuin halua hoivata lasta. Se ei sulje pois sitä etteikö hyvä isä tai äiti voisi olla myös erinomainen toimitusjohtaja. Ei tarvitse olla kaikkia kohtaan empaattinen ja hoivaava jotta voi silti hoivata omaa jälkeläistään.