Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut nainen palstalla, jonka mielestä sukupuolten välinen tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle?
17.01.2021 |
Mä olisin tykännyt olla kotiäiti lasten kanssa. Olisin tykännyt että mies elättää perheen. Mun mielestä se että naiset "saavat" olla mukana työelämässä ei ole kovin positiivinen juttu. Mielelläni käyttäisin enempi aikaa perheen ja miehen tukemiseen ja kodin pitämiseksi siistinä ja viihtyisänä.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.
Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.
Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.
Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.
En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.
Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.
En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.
Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?
Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?
Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?
Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.
Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.
Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Ja ongelmahan tässä ei ole naisten halukkuus jäädä pois, vaan miesten haluttomuus jäädä pois töistä. Jos lakisääteisesti vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisesti, olisi riski lähes sama sekä miesten, että miesten työnantajille. Toki terveysriskit oissulkien. Mutta tämä olisi vähintään oikeus ja kohtuus - aidon sukupuoleen sitoutumattoman tasa-arvoisuuden kannalta työmarkkinoita ajatellen. Siihenhän sitoutuu painostusta myös työnantajien puolelta, kun miehelle on hyvä duuni annettu, ei hän edes voi/kehtaa olla pois. Ja niin naiselle ei jää vaihtoehtoa. Koko rakennelma vaatisi todellista tuuletusta - niin muutoskin voisi mahdollistua jollain aikavälillä.
Unohdat tässä muutamia seikkoja.
Ensinnäkin tutkitusti naiset preferoivat hyvätuloisia miehiä parinvalinnassa (kts. tilastokeskus). ns. tuloeropariskunnat ovat melkein kaikki sellaisia joissa suurituloinen on mies ja pienituloinen on nainen. Hyvätuloiset naiset puolestaan ovat, päinvastoin, muita useammin sinkkuina eivätkä juuri pariudu alaspäin.
Tästä seuraa väistämättä se että lukuisissa perheissä halutaan molempien tahdosta että mies panostaa uraan ja nainen on se joka jää kotiin. Hyvätuloiset ammatit ovat usein sellaisia joissa varaa jäädä töistä pois ei ole. Se onnistuu lähihoitajalta tai opettajalta, se ei onnistu IT-päälliköltä tai menestyvältä yrittäjältä.
Naiset myös tutkitusti suosivat miehiä joissa on hyvin vahvat maskuliiniset perusominaisuudet jotka ikävä kyllä korreloivat negatiivisesti ns. hoivaajaominaisuuksien kanssa. Esim. toimitusjohtaja ei saa olla liian sopeutuvainen ja empaattinen, kun taas lasten hoivaajalta näitä ominaisuuksia vaaditaan.
Naisten tulisi siis myös päivittää omia halujaan ja valintojaan jos tasa-arvoa tässä mielessä halutaan.
Pieni ohiskorjaus: naiset preferoivat miehiä jotka osoittavat merkkejä hyvästä isyydestä. Eli siis kyvystä ja halusta hoivata jälkeläisiä.
Työelämässä voidaan toki kaivata muunlaisia ominaisuuksia kuin halua hoivata lasta. Se ei sulje pois sitä etteikö hyvä isä tai äiti voisi olla myös erinomainen toimitusjohtaja. Ei tarvitse olla kaikkia kohtaan empaattinen ja hoivaava jotta voi silti hoivata omaa jälkeläistään.
'
Ei sulje ei. Mutta korreloi negatisesti, mikä on todistettua. Esimerkiksi toimitusjohtajilla narsismi ja psykopatia ovat monin verroin yleisempiä kuin muissa ihmisissä, mutta silti perheettömiä toimitusjohtajia ei ole juuri ollenkaan.
Se mitä sanot ei pidä paikkaansa. Naiset suosivat ensisijaisesti miehiä jotka osoittavat merkkejä kyvystä hankkia lapsille resursseja ja suojella lapsia. Nämä eivät ole ns. hoivaajaominaisuuksia, vaan liittyvät älykkyyteen, itsevarmuuteen, määrätietoisuuteen, jne.
Naiset eivät erityisesti suosi empaattisia miehiä, vaikka toivovatkin em. miehen osoittautuvan sellaiseksi. Joskus näin käy, toisinaan sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.
Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.
Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.
Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.
En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.
Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.
En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.
Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?
Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?
Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?
Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.
Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.
Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Niin, tämähän on ikävää ainoastaan niille naisille, jotka haluaisivat panostaa uraan tai eivät voi saada lapsia, mutteivat voi panostaa sitten uraankaan. Puhupa heille mahdollisuuksien tasa-arvosta. Se, onko se oikein tai mitä mieltä siitä on tai onko se nyt minkä poliittisen tahtotilan aikaansaannosta, on se ja sama tasa-arvon, joka ei toteudu, puolesta. He naiset, jotka eivät vapaita käytä, mutta eivät saa sitä työtäkään, eivät pääse kakkuosingoille maistelemaan lainkaan, siivun säästämisestä puhumattakaan. Voidaan siis yhdessä päätyä loppupäätelmään, että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole. On vain eri mahdollisuuksia, joissa toiset voittaa ja toiset häviää. Mikään näistä ei edelleenkään liity pätevyyteen, motivaatioon, älyyn tai taitotasoon, vaan siihen, mihin slottiin satut putoamaan ja haluaako joku hyvää hyvyyttään sulle kakut tarjota.
Näinhän se on.
Jos olet 35-35v nainen ja haluat hankkia perheen, todennäköisesti voitat.
Jos olet 25-35v nainen ja haluat panostaa uraan 100%, mahdollisesti häviät.-se jota lainasit
Jos olet 15-65- vuotias mies ja haluat panostaa uraan ja/tai perustaa perheen, 100% voitat jos olet pätevä. Saat molemmat. Meritokratia toimii, koska sinua ei syrjitä millään perusteella. Lisäksi kilpailuakin pätevyyden suhteen on vähemmän, kisaathan koko elämäsi vain miehiä, alle 50% väestöstä vastaan.
Eihän se tarkoita että olet huono. Ei vain voi mitenkään tietää, oletko erityisen meritoitunutkaan kokonaiskuvassa. Ainakin on ollut helpompaa ja meriittien hankkimiseen on jäänyt enemmän voimavaroja, eikä aikaa ole turhaan kulunut epävarmuuteen. Sinua ei diskata väärin perustein, joten luotat siihen, että nopein voittaa. Kisa oli "rehellinen", joten olet nopein. Ei katsota taaksepäin niitä, jotka kampattiin tarkoituksellisesti lähtöviivalle. Uskot kisaan, koska sen säännöt palvelevat sinua ja sinut avitetaan palkintosijoille.
Aivan, saat molemmat. Aivan kuten nainen joka haluaa perhen ja kotiäiteyden, saa molemmat. Tai nainen joka haluaa uran ja sinkkuuden.
Nainen joka haluaa uran ja kotiäiteyden, ei välttämättä saa molempia. Mutta vielä heikommat mahdollisuudet on miehellä joka haluaa koti-isyyden hyvin tienaavan elättäjänaisen kumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.
Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.
Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.
Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.
En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.
Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.
En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.
Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?
Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?
Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?
Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.
Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.
Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Ja ongelmahan tässä ei ole naisten halukkuus jäädä pois, vaan miesten haluttomuus jäädä pois töistä. Jos lakisääteisesti vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisesti, olisi riski lähes sama sekä miesten, että miesten työnantajille. Toki terveysriskit oissulkien. Mutta tämä olisi vähintään oikeus ja kohtuus - aidon sukupuoleen sitoutumattoman tasa-arvoisuuden kannalta työmarkkinoita ajatellen. Siihenhän sitoutuu painostusta myös työnantajien puolelta, kun miehelle on hyvä duuni annettu, ei hän edes voi/kehtaa olla pois. Ja niin naiselle ei jää vaihtoehtoa. Koko rakennelma vaatisi todellista tuuletusta - niin muutoskin voisi mahdollistua jollain aikavälillä.
Unohdat tässä muutamia seikkoja.
Ensinnäkin tutkitusti naiset preferoivat hyvätuloisia miehiä parinvalinnassa (kts. tilastokeskus). ns. tuloeropariskunnat ovat melkein kaikki sellaisia joissa suurituloinen on mies ja pienituloinen on nainen. Hyvätuloiset naiset puolestaan ovat, päinvastoin, muita useammin sinkkuina eivätkä juuri pariudu alaspäin.
Tästä seuraa väistämättä se että lukuisissa perheissä halutaan molempien tahdosta että mies panostaa uraan ja nainen on se joka jää kotiin. Hyvätuloiset ammatit ovat usein sellaisia joissa varaa jäädä töistä pois ei ole. Se onnistuu lähihoitajalta tai opettajalta, se ei onnistu IT-päälliköltä tai menestyvältä yrittäjältä.
Naiset myös tutkitusti suosivat miehiä joissa on hyvin vahvat maskuliiniset perusominaisuudet jotka ikävä kyllä korreloivat negatiivisesti ns. hoivaajaominaisuuksien kanssa. Esim. toimitusjohtaja ei saa olla liian sopeutuvainen ja empaattinen, kun taas lasten hoivaajalta näitä ominaisuuksia vaaditaan.
Naisten tulisi siis myös päivittää omia halujaan ja valintojaan jos tasa-arvoa tässä mielessä halutaan.
Pieni ohiskorjaus: naiset preferoivat miehiä jotka osoittavat merkkejä hyvästä isyydestä. Eli siis kyvystä ja halusta hoivata jälkeläisiä.
Työelämässä voidaan toki kaivata muunlaisia ominaisuuksia kuin halua hoivata lasta. Se ei sulje pois sitä etteikö hyvä isä tai äiti voisi olla myös erinomainen toimitusjohtaja. Ei tarvitse olla kaikkia kohtaan empaattinen ja hoivaava jotta voi silti hoivata omaa jälkeläistään.
'
Ei sulje ei. Mutta korreloi negatisesti, mikä on todistettua. Esimerkiksi toimitusjohtajilla narsismi ja psykopatia ovat monin verroin yleisempiä kuin muissa ihmisissä, mutta silti perheettömiä toimitusjohtajia ei ole juuri ollenkaan.
Se mitä sanot ei pidä paikkaansa. Naiset suosivat ensisijaisesti miehiä jotka osoittavat merkkejä kyvystä hankkia lapsille resursseja ja suojella lapsia. Nämä eivät ole ns. hoivaajaominaisuuksia, vaan liittyvät älykkyyteen, itsevarmuuteen, määrätietoisuuteen, jne.
Naiset eivät erityisesti suosi empaattisia miehiä, vaikka toivovatkin em. miehen osoittautuvan sellaiseksi. Joskus näin käy, toisinaan sitten ei.
Ei pidä lainkaan paikkaansa. Kannattaa tutustua tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.
Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.
Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.
Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.
En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.
Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.
En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.
Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?
Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?
Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?
Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.
Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.
Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Ja ongelmahan tässä ei ole naisten halukkuus jäädä pois, vaan miesten haluttomuus jäädä pois töistä. Jos lakisääteisesti vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisesti, olisi riski lähes sama sekä miesten, että miesten työnantajille. Toki terveysriskit oissulkien. Mutta tämä olisi vähintään oikeus ja kohtuus - aidon sukupuoleen sitoutumattoman tasa-arvoisuuden kannalta työmarkkinoita ajatellen. Siihenhän sitoutuu painostusta myös työnantajien puolelta, kun miehelle on hyvä duuni annettu, ei hän edes voi/kehtaa olla pois. Ja niin naiselle ei jää vaihtoehtoa. Koko rakennelma vaatisi todellista tuuletusta - niin muutoskin voisi mahdollistua jollain aikavälillä.
Unohdat tässä muutamia seikkoja.
Ensinnäkin tutkitusti naiset preferoivat hyvätuloisia miehiä parinvalinnassa (kts. tilastokeskus). ns. tuloeropariskunnat ovat melkein kaikki sellaisia joissa suurituloinen on mies ja pienituloinen on nainen. Hyvätuloiset naiset puolestaan ovat, päinvastoin, muita useammin sinkkuina eivätkä juuri pariudu alaspäin.
Tästä seuraa väistämättä se että lukuisissa perheissä halutaan molempien tahdosta että mies panostaa uraan ja nainen on se joka jää kotiin. Hyvätuloiset ammatit ovat usein sellaisia joissa varaa jäädä töistä pois ei ole. Se onnistuu lähihoitajalta tai opettajalta, se ei onnistu IT-päälliköltä tai menestyvältä yrittäjältä.
Naiset myös tutkitusti suosivat miehiä joissa on hyvin vahvat maskuliiniset perusominaisuudet jotka ikävä kyllä korreloivat negatiivisesti ns. hoivaajaominaisuuksien kanssa. Esim. toimitusjohtaja ei saa olla liian sopeutuvainen ja empaattinen, kun taas lasten hoivaajalta näitä ominaisuuksia vaaditaan.
Naisten tulisi siis myös päivittää omia halujaan ja valintojaan jos tasa-arvoa tässä mielessä halutaan.
Pieni ohiskorjaus: naiset preferoivat miehiä jotka osoittavat merkkejä hyvästä isyydestä. Eli siis kyvystä ja halusta hoivata jälkeläisiä.
Työelämässä voidaan toki kaivata muunlaisia ominaisuuksia kuin halua hoivata lasta. Se ei sulje pois sitä etteikö hyvä isä tai äiti voisi olla myös erinomainen toimitusjohtaja. Ei tarvitse olla kaikkia kohtaan empaattinen ja hoivaava jotta voi silti hoivata omaa jälkeläistään.
'
Ei sulje ei. Mutta korreloi negatisesti, mikä on todistettua. Esimerkiksi toimitusjohtajilla narsismi ja psykopatia ovat monin verroin yleisempiä kuin muissa ihmisissä, mutta silti perheettömiä toimitusjohtajia ei ole juuri ollenkaan.
Se mitä sanot ei pidä paikkaansa. Naiset suosivat ensisijaisesti miehiä jotka osoittavat merkkejä kyvystä hankkia lapsille resursseja ja suojella lapsia. Nämä eivät ole ns. hoivaajaominaisuuksia, vaan liittyvät älykkyyteen, itsevarmuuteen, määrätietoisuuteen, jne.
Naiset eivät erityisesti suosi empaattisia miehiä, vaikka toivovatkin em. miehen osoittautuvan sellaiseksi. Joskus näin käy, toisinaan sitten ei.
Ei pidä lainkaan paikkaansa. Kannattaa tutustua tutkimuksiin.
Tilastokeskuksen tutkimus osoittaa harvinaisen selkeästi millainen korrelaation on ansiotasolla ja pariutumisen todennäköisyydellä. Siis miesten tapauksessa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.
Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.
Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.
Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.
En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.
Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.
En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.
Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?
Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?
Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?
Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.
Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.
Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Ja ongelmahan tässä ei ole naisten halukkuus jäädä pois, vaan miesten haluttomuus jäädä pois töistä. Jos lakisääteisesti vanhempainvapaat jakautuisivat tasaisesti, olisi riski lähes sama sekä miesten, että miesten työnantajille. Toki terveysriskit oissulkien. Mutta tämä olisi vähintään oikeus ja kohtuus - aidon sukupuoleen sitoutumattoman tasa-arvoisuuden kannalta työmarkkinoita ajatellen. Siihenhän sitoutuu painostusta myös työnantajien puolelta, kun miehelle on hyvä duuni annettu, ei hän edes voi/kehtaa olla pois. Ja niin naiselle ei jää vaihtoehtoa. Koko rakennelma vaatisi todellista tuuletusta - niin muutoskin voisi mahdollistua jollain aikavälillä.
Unohdat tässä muutamia seikkoja.
Ensinnäkin tutkitusti naiset preferoivat hyvätuloisia miehiä parinvalinnassa (kts. tilastokeskus). ns. tuloeropariskunnat ovat melkein kaikki sellaisia joissa suurituloinen on mies ja pienituloinen on nainen. Hyvätuloiset naiset puolestaan ovat, päinvastoin, muita useammin sinkkuina eivätkä juuri pariudu alaspäin.
Tästä seuraa väistämättä se että lukuisissa perheissä halutaan molempien tahdosta että mies panostaa uraan ja nainen on se joka jää kotiin. Hyvätuloiset ammatit ovat usein sellaisia joissa varaa jäädä töistä pois ei ole. Se onnistuu lähihoitajalta tai opettajalta, se ei onnistu IT-päälliköltä tai menestyvältä yrittäjältä.
Naiset myös tutkitusti suosivat miehiä joissa on hyvin vahvat maskuliiniset perusominaisuudet jotka ikävä kyllä korreloivat negatiivisesti ns. hoivaajaominaisuuksien kanssa. Esim. toimitusjohtaja ei saa olla liian sopeutuvainen ja empaattinen, kun taas lasten hoivaajalta näitä ominaisuuksia vaaditaan.
Naisten tulisi siis myös päivittää omia halujaan ja valintojaan jos tasa-arvoa tässä mielessä halutaan.
Pieni ohiskorjaus: naiset preferoivat miehiä jotka osoittavat merkkejä hyvästä isyydestä. Eli siis kyvystä ja halusta hoivata jälkeläisiä.
Työelämässä voidaan toki kaivata muunlaisia ominaisuuksia kuin halua hoivata lasta. Se ei sulje pois sitä etteikö hyvä isä tai äiti voisi olla myös erinomainen toimitusjohtaja. Ei tarvitse olla kaikkia kohtaan empaattinen ja hoivaava jotta voi silti hoivata omaa jälkeläistään.
'
Ei sulje ei. Mutta korreloi negatisesti, mikä on todistettua. Esimerkiksi toimitusjohtajilla narsismi ja psykopatia ovat monin verroin yleisempiä kuin muissa ihmisissä, mutta silti perheettömiä toimitusjohtajia ei ole juuri ollenkaan.
Se mitä sanot ei pidä paikkaansa. Naiset suosivat ensisijaisesti miehiä jotka osoittavat merkkejä kyvystä hankkia lapsille resursseja ja suojella lapsia. Nämä eivät ole ns. hoivaajaominaisuuksia, vaan liittyvät älykkyyteen, itsevarmuuteen, määrätietoisuuteen, jne.
Naiset eivät erityisesti suosi empaattisia miehiä, vaikka toivovatkin em. miehen osoittautuvan sellaiseksi. Joskus näin käy, toisinaan sitten ei.
Ei pidä lainkaan paikkaansa. Kannattaa tutustua tutkimuksiin.
Tilastokeskuksen tutkimus osoittaa harvinaisen selkeästi millainen korrelaation on ansiotasolla ja pariutumisen todennäköisyydellä. Siis miesten tapauksessa.
-eri
En minä ansiotasoon viitannutkaan vaan empatiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan miehenä mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska uskon meritokratiaan, eli pätevyyden palkitsemiseen. Pätevimmät pääsevät huipulle vain, jos kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet edetä. Kaikki hyötyvät siitä, että osaavat ihmiset saavat enemmän valtaa kuin ne jotka eivät.
Samasta syystä inhoan sitä, jos pätevyys laitetaan toissijaiseksi ja joku palkitaan sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhteiskunta ei toimi hyvin jos sitä johtaa ihmiset joiden suurin ansio on olla tiettyä sukupuolta, tietyn värinen tai jotain muuta epäolennaista. Tästä syystä olen kiintiöitä vastaan ja pidän haitallisena jos poliitikot äänestetään valtaan minkään muun kuin osaamisen perusteella.
Kiva kun olet oppinut uuden sivistyssanan, mutta se on utopiaa ilman mitään kiintiöitäkin. Kysymys on joka tapauksessa suosittuus-kisasta. Näet, että kiintiöllä tullut nainen tai ulkomaalainen olisi automaattisesti epäpätevämpi kuin suhteilla ratsastava, mahdollisesti täystollo mies, jonka ei edes tarvitse vaivautua oikeasti pätevöitymään asiaan. Ummistat silmäsi siltä, että hyvin hyvin harvoin missään rakenteissa ovat valitut ihan aidosti puhtaasti pätevimpiä ainakaan suurin joukoin. Moni muu asia vaikuttaa enemmän. Toki, jos nainen pärjää ilman kiintiöitä, on hän kristallin kirkkaasti hyvin pätevä, koska joutuu sen todistamaan. Toisin kuin miehet, joille uralla merkitystä on mm. sillä, että on naimisissa ja kannattaa perinteisiä arvoja, muttei lähde tuomitsemaan, jos joku tämän työreissuilla unohtaa.
Pätevyydellä pärjääminen ei ole utopiaa, vaan todellisuutta. Ei se koskaan tule täydellisesti toteutumaan, mutta en ole sellaista väittänytkään. Tuen mahdollisuuksien tasa-arvoa minkä voin.
En ymmärrä miksi sanot että mielestäni kiintiöllä tullut olisi automaattisesti epäpätevämpi, mutta ymmärrät varmasti että kiintiöllä otettu on vain onnen kantamoisella pätevin. Mielestäni kiintiöt perustuvat oletukseen, että suurin osa rekryistä tehdään väärin perustein, mutta päätöksien pitäisi perustua tutkittuun tietoon eikä mutuiluun. Yhtiöt haluavat voittaa kilpailijat ja siihen sopii hyvien työntekijöiden palkkaus. Jos joku yritys palkkaa osaavia ja toinen muilla perusteilla, tulee toinen näistä pitkällä aikavälillä selviämään kilpailun voittajana.
Olet väärässä siinä että mieheksi syntyminen on vapaalippu menestykseen. Kuulostaa siltä, että olet hyväksynyt suositun selityksen totuudeksi ilman kritiikkiä.
En ajattele, että miehet olisivat suoranaisesti etuoikeutettuja, mutta huomioin teorioidesi puutteet. Mahdollisuuksien tasa-arvo jää vain utooppiseksi termiksi ja sanahelinäksi, jollei sen tämän hetkisen toteutumisen puutteita oteta huomioon. Vaikka yritykset haluaisivat pärjätä kilpailussa, on rekrytoinnissa tunnetustikin puutteita ja usein ne epäonnistuvat. Kuten joku sanoi, olisi kriittisesti tarkasteltava ennakkoasenteita siitäkin näkökohdasta. Tämä edellyttäisi ensinnäkin, että rekryäjä olisi itse a) hyvin fiksu ja b) kykenisi itsereflektoivaan otteeseen. Nämä toteutuvat harvemmin kuin kehdataan myöntää. Pitäisi myös tietää, mitä ominaisuuksia juuri kyseinen työ vaatii yleisesti suosittujen ominaisuuksien rinnalla tai sijaan. Tätäkään ei aina mietitä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ei esim. toteudu niin kauan kuin paperilla ja taidollisesti yhtä pätevistä miehestä ja naisesta palkataan mielummin se mies naisen mahdollisen lastenhankitapotentiaalin vuoksi. Puhumattakaan, jos nainen olisi pätevämpi, mutta mies "turvallisempi" ja varmaan kuitenkin myös pätevämpikin kun pohditaan.... Mahdollisuuksien tasa-arvo ei myöskään toteudu niin kauan kuin toiselle nuorelle kustannetaan joku valmennuskurssi ja toiselle ei. Kiintiöt on lopulta yksi pienimpiä rakenteellisia ongelmia jos puhutaan aidon potentiaalin ja pätevyyden näkökulmasta, sitä varmaan kuitenkin hait takaa. Systeemiin uskovien voi olla vaikea myöntää, että on saanut etumatkaa tai kompensaatiota matkan varrella, eikä asema olekaan niin suoraviivainen näyttö pätevyydestä tai osaamisesta, vaan taustalla voi olla muitakin tekijöitä.
Mutta pitäisikä kysyä miksi "lastenhankintapotentiaali" nähdään ongelmana rekrytointitilanteissa?
Johtuuko se asenteista, vai siitä että ihan todellisuudessa 25-35v nainen hyvin suurella todennäköisyydellä tulee jäämään pois töistä lasten hankkimisen takia?
Ja miksi puolestaan tämä on yrityksille ongelma? Onko syynä patriarkaatti, vai se että pitkälti naisten itse vaatimien oikeuksien vuoksi töistä pois olevaa työntekijää ei saa irtisanoa?
Muistuttaisin että yrityksen kannalta ei ole väliä miksi jäät pois töistä. Joko olet töissä tai et ole, ja joko yritys saa irtisanoa sinut tai ei saa. On ihan sama oletko lasta hoivaamassa vai makoilemassa rippumatossa Koffin kolmonen kätösissäsi.
Laki osuu tässä omiin nilkkoihin. Fakta on että jos raskauden takia saisi irtisanoa ja raskaudesta saisi kysyä, se ei olisi suuri riski niissä tapauksissa kun nainen on oikeasti aikeissa panostaa uraansa eikä jättäytyä vauvaa hoitamaan. Nyt meillä on laki jonka mukaan valehtelu on sallittua ja totuuden kysyminen kiellettyä.
Saa tietty alapeukkuja, mutta tämä on sellainen asia jossa kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.
Niin, tämähän on ikävää ainoastaan niille naisille, jotka haluaisivat panostaa uraan tai eivät voi saada lapsia, mutteivat voi panostaa sitten uraankaan. Puhupa heille mahdollisuuksien tasa-arvosta. Se, onko se oikein tai mitä mieltä siitä on tai onko se nyt minkä poliittisen tahtotilan aikaansaannosta, on se ja sama tasa-arvon, joka ei toteudu, puolesta. He naiset, jotka eivät vapaita käytä, mutta eivät saa sitä työtäkään, eivät pääse kakkuosingoille maistelemaan lainkaan, siivun säästämisestä puhumattakaan. Voidaan siis yhdessä päätyä loppupäätelmään, että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole. On vain eri mahdollisuuksia, joissa toiset voittaa ja toiset häviää. Mikään näistä ei edelleenkään liity pätevyyteen, motivaatioon, älyyn tai taitotasoon, vaan siihen, mihin slottiin satut putoamaan ja haluaako joku hyvää hyvyyttään sulle kakut tarjota.
Näinhän se on.
Jos olet 35-35v nainen ja haluat hankkia perheen, todennäköisesti voitat.
Jos olet 25-35v nainen ja haluat panostaa uraan 100%, mahdollisesti häviät.-se jota lainasit
Jos olet 15-65- vuotias mies ja haluat panostaa uraan ja/tai perustaa perheen, 100% voitat jos olet pätevä. Saat molemmat. Meritokratia toimii, koska sinua ei syrjitä millään perusteella. Lisäksi kilpailuakin pätevyyden suhteen on vähemmän, kisaathan koko elämäsi vain miehiä, alle 50% väestöstä vastaan.
Eihän se tarkoita että olet huono. Ei vain voi mitenkään tietää, oletko erityisen meritoitunutkaan kokonaiskuvassa. Ainakin on ollut helpompaa ja meriittien hankkimiseen on jäänyt enemmän voimavaroja, eikä aikaa ole turhaan kulunut epävarmuuteen. Sinua ei diskata väärin perustein, joten luotat siihen, että nopein voittaa. Kisa oli "rehellinen", joten olet nopein. Ei katsota taaksepäin niitä, jotka kampattiin tarkoituksellisesti lähtöviivalle. Uskot kisaan, koska sen säännöt palvelevat sinua ja sinut avitetaan palkintosijoille.
Aivan, saat molemmat. Aivan kuten nainen joka haluaa perhen ja kotiäiteyden, saa molemmat. Tai nainen joka haluaa uran ja sinkkuuden.
Nainen joka haluaa uran ja kotiäiteyden, ei välttämättä saa molempia. Mutta vielä heikommat mahdollisuudet on miehellä joka haluaa koti-isyyden hyvin tienaavan elättäjänaisen kumppanina.
Nainen joka haluaa uran ja sinkkuuden, ei välttämättä saa sitä uraa. Koska vaikka sanoisi, että haluan uran ja tässä pätevyystodisteet siitä, enkä aio hankkia lapsia, kuullaan vain tästä vain "lapsia" ja siinäpä se sitten onkin :D Ja onhan tuo seuraavaksi haastateltava mieskin yrittänyt jotain ja voidaan käydä kalassa ja käyttää tietynlaista huumoria vapaasti kahvihuoneessa ja kyllä hänellä on varmasti johtajuustaitoja ja logiikkaa enemmän. Ai millä perusteella? No tuntuu vaan siltä ja niinhän se todennäköisemmin on.
Entäs ne naiset, jotka eivät ole kiinnostuneita samoista asioista, kuin sinä? He jotka eivät näe kotiäitiyttä positiivisena asiana? Onko silloin tasa-arvo liian alhaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mielestä sukupuolten välinen tasa-arvo on mennyt liian pitkälle siinä mielessä, että sukupuolet yritetään kieltää kokonaan ja väittää ettei ole kahta sukupuolta, vaan satoja. Ja että lapsille annetaan vapaus "päättää oma sukupuolensa", se menee jo liian pitkälle. Minusta pitää ottaa tosiasiat tosiasioina, että sä nyt oot syntynyt tähän sukupuoleen ja saat tehdä elämässäsi mitä haluat siitä riippumatta. Ettei esimerkiksi pakoteta tyttöä leikkimään nukeilla jos ei kiinnosta, vaan leikkiköön niillä leluilla mitkä itseään kiinnostaa.
Sen sijaan jos ap haluaa olla kotiäiti, en näe siinä mitään väärää. Silloin pitää vaan olla sellainen mies jolla on riittävän hyvät tulot elättää perhe yksin ja kaikkien pariskuntien kohdalla se vaan ei ole mahdollista.
Suomessa ei ole sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan miehet ovat alempiarvoisia lain edessä asevelvollisuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Sanotaan ettei sukupuolia ole, mutta samalla väsätään naiskiintiöitä ESG-vaatimusten sisään. Luulisi jokaista normaaliälyistä ärsyttävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla naiset nauttivat huolellisesti laittautumisesta vertaa vaikka Espanja, Italia, Philippiinit, Puola, Viro ja Venäjä. Aina on todella kauniit hiukset ja kynnet.
Siinä vaiheessa kun mies maksaa siitä että laittaudun ja huollan itseäni plus tietty noi kaikki hoidot ja vaatteet niin voin minäkin kokeilla. Nyt on vähän liian kiire käydä töissä ja maksella ruokaa, lainat, auton kulut.. Ulkomailla monen naisen työ on vain hoidattaa itseään ja mies maksaa.
Minä en usko, että laittautuisin sittenkään. En saa siitä iloa. Jos olisi enemmän vapaa-aikaa ja enemmän rahaa, käyttäisin sen matkustamiseen ja hankkisin oman hevosen. Muiden mieliksi laittautumisesta en saisi tosiaan iloa enkä myöskään näe, mitä hyötyä siitä olisi.
Mistä on syntynyt tuo myytti että ulkomailla riittää kun laittautuu ja mies hoitaa kaiken?
Täältähän muuttaa ulkomaille missi/mallitasoisia naisia joita harva se päivä palaa kotiin maitojunalla kun mies ei jakanutkaan tuloja, pitikin käydä töissä tai koti oli täysi työleiri Suomen oloihin verrattuna.
Luuletteko tosiaan että kovinkaan monelle on tuota prinsessaelämää tarjolla?
.. Riittää kun laittautuu eikä pihtaa.
Minä laittaudun enkä pihtaa. Resepti on yksinkertainen: etsi nainen, joka pjtää sellaisesta, ja kohtele häntä kuin kuningatarta, älä kuin keittiöpiikaa. Niin se nainenkin pitää sinua kuninkaana eikä renkinä.
Hauska teoria, mutta käytännössä kun ryhdyt kohtelemaan suomalaista naista kuin kuningatarta, huomaat ennemmin tai myöhemmin olevasi pelkkä hovinarri ja aisankannattaja. Mistäkö tiedän? No, olen paneskellut aika montaa tuollaista kuningatarta ja sääliksi on käynyt niiden miehiä. Hetken nainen saattaa tykätä palvomisesta, mutta sitten nousee pissa päähän ja tämä ryhtyy pitämään hyvin kohtelevaa miestään aivan pellenä. Se tosiaan pitää paikkansa, etteivät pihtaa, siis muilta miehiltä.
Ymmärsit väärin eli et ymmärtänyt. Kyse ei ole palvomisesta vaan tasavertaisuudesta. Pariauhde on vastavuoroinen, metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Lyttää, väheksy ja pidä toista itsestäänselvänä, saat takaisin lyttäämistä, väheksyntää ja itsestäänselvänä pitämistä. Tai sitten pidät hyvänä ja sinua pidetään hyvänä. Suomessa saa vertaisensa, palvelijaa hakevat voivat suunnata sinne Aasiaan. Minullakin on kokemusta, kahdesta avioliitosta. Ensimmäinen mies ei osannut arvostaa, joten enpä minäkään häntä. Toinen arvostaa vuosikymmenten ja perhe-elämän jälkeenkin, hänen kanssaan ei ole koskaan ollut ongelmia olla rakastava, paras versio itsestään. Hän on kuninkaani, minä hänen kuningattarensa. Mitään paneskelijoita ei ole minulle edes olemassa.
Omien kokemusteni perusteella suomalaista naista on aika mahdotonta pitää tyytyväisenä, eli käytännössä arvostukselle ja hyvänäpitämiselle ei ole ylärajaa. Jossain vaiheessa mitta tulee täyteen ja on aika etsiä parempi nainen. Kuten ehkä huomaat itsekin, suomalainen nainen ei osaa itse antaa, vaan hänelle pitää ensin antaa jotain ja vasta sitten hän tarkkaan harkitsee, onko vastapalvelus vaivan arvoinen.
Ei tietenkään ole ylärajaa. On alaraja, se, jossa tuntee itsensä rakastetuksi. Ollaanhan me kylmää kansaa, mutta onni on löytää kumppani, jolle vastavuoroinen toisen parhaan ajattelu käy luontevasti. Rakastaan haluaa pitää hyvänä, ja se rakkaus tosiaan kasvaa, kun sitä tuhlaa. Sanoo suomalainen nainen ;) Toista se on sellaisen kanssa, joka vaan ottaa ja ottaa, kuin lapsi. Tasapaino pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla naiset nauttivat huolellisesti laittautumisesta vertaa vaikka Espanja, Italia, Philippiinit, Puola, Viro ja Venäjä. Aina on todella kauniit hiukset ja kynnet.
Pidän sellaisia miehiä outoja, joita kiinnostaa naisten kynnet. Laittakoot miehet itselleen myrkyttävää kynsilakkaa ja liimailkoot muovinpaloja sormiinsa. Minä en laita ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, mitä tekemistä teidän perheen sisäisellä työnjaolla on tasa-arvon kanssa?
Tasa-arvo on sitä että jokaisella on samanlainen ja yhtäläinen oikeus mennä ja tehdä sitä mitä haluaa ja rahkeet riittää, esim. kouluttautua ja tehdä töitä ammatissaan.
Mutta juuri tätä ei ymmärretä. Pohjoismaissa.
Lisäksi tasa-arvo ilmeisesti sekoitetaan siihen että nainen=mies, lopputuloksena itketään ikisinkkuutta, masennusta, miesmäistä olemusta lohtusyömistä. Luullaan oma taso korkeammaksi kuin se on, mutta ylätason miehet valitsevat, sen joka ei yritä olla mies. Aika usein vielä ulkomaalaisen.
Vaihtoehtoja olisi, jos vain tasa-arvo ymmärrettäisiin oikein. Mutta näköjään ei(
Pihi suomimies ei oikeasti ole kovinkaan haluttu. Tänne tullaan kyllä, vaan eroavat sitten melko nopeasti.
Tämä. Niin nähty kuvio. Etenkin nämä lomatuliaiset havahtuvat todellisuuteen aika nopeasti Suomeenmuuton jälkeen. Maanmittaaja-Markulla ei olekaan massia elättää leveästi laatutietoista vaimoa, vaikka lomareissulla rahaa on syydetty joka tuuttiin maassa jossa rahan arvo on vieläpä erilainen. Suomessa täytyykin laskea senttejä että saadaan eukolle hankittua Prismasta käsilaukku ja talvivaatteet. Luksus ja vuittonit ovat kaukaista unelmaa.
Aika harvoin näkyy luksusta suomalaisten naisten päällä vaikka kumpikin käyvät töissä. Missä vika? Elintasokumpu kyllä lähes kaikilla suomalaisilla naisilla löytyy.
Ota huomioon, että kahden keski- tai pienituloisen ihmisen palkoilla ei laiteta 1000€ käsilaukkuihin. Sille rahalle on tärkeämpää käyttöä.
Väenväkisellä osa menee hakemaan luksusta vaativan neidon. Milloin menee kaaliin, että kehitysmaassa naisten täytyy laittautua koreaksi päästäkseen pois sieltä ja siellä olevan tyystin eri kulttuuri mitä meillä?
Sinä et selvästikään ole matkustanut muuta, kuin jääkaapin ja sohvan väliä. Jostain kumman syystä ulkomaalaiset naiset, jotka ovat naimisissa oman maansa miesten kanssa, laittautuvat koreaksi päivittäin. Meinaatko tosiaan, että maailmassa kaikki muut naiset ovat yhtä leväperäisiä ja moraalittomia, kuin suomalaiset naiset, että lähtisivät rahan perässä heti miehen kuin miehen matkaan?
Et sitten ymmärrä että maissa joissa naisen asema on riippuvainen miehestä, sen naisen on pidettävä ulkonäkönsä kunnossa ettei tule jätetyksi, ei siksi että haluaisi puunata joka päivä...
Voitko luetella tällaisia maita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ratkaisin ongelman siten, että otin vaimokseni kauniin ja nuoren, itsestään huolehtivan mukavan ja positiivisen naisen, joka luo iloa myös ympärilleen. Hänkin käy töissä, makselee osan yhteisistä kuluistamme, pitää kodin siistinä, hoitaa lastamme ja tekee mainiota ruokaa.
Olet huono ja laiska mies kun et tee mitään, et hoida lastasi, et siivoa, etkä laita ruokaa. Naisraukka, tekee kaiken työn yksin ja maksaa vielä puolet kuluista. Pahin mahdollinen elämäntilanne, hän on loukussa :(
En jaksanut lukea tarkalleen, mutta mun mielipide on seuraavanlainen.
Naisilta vaaditaan liikaa, siinä mielessä "tasa-arvo" on mennyt liian pitkälle. Syntyvyyskin on laskenut, kun moni ei jaksa yhdistää opiskelua ja uraa perheeseen, nimittäin vapaa-ajalla pitää lasten lisäksi jaksaa kotityöt ja kaikki metatyöt kuten sukuun yhteyksien pitämiset, joulukortit, vuodenajan mukaan verhojen vaihdot ym. kodin tunnelma, joka on usein naisen kontolla. Naisella ei jää aikaa rentoutua, levätä ja tuntea itseään naiselliseksi ja kauniiksi. Miehet alkaa urputtaa, että naiset ovat liian maskuliinisia ja määräileviä, eivätkä pidä ulkonäöstään tarpeeksi huolta. Parilla ei ole aikaa romantiikalle, kaikki mehut menee töissä ja velvollisuuksissa. Kun aika ei vaan riitä kaikkeen, niin tämä on tulos! Sukupuolien tuominen liian lähelle toisiaan vieraannuttaa niitä entisestään. Miehelle on paljon kätevämpää olla enemmän tienaava osapuoli, koska miehen vartalo on kestävämpi - ei esimerkiksi kuukautisia ja gynen vaivoja kuten endometrioosia. Gynek. sairaudet on tosi yleisiä urologiseen verrattuna! Naisten on pakko raskaudet ottaa osakseen, jos siis haluaa lapsia, sekä yleensä imettäminen.
Vielä se, että miehillä on luonnostaan paremmat rahkeet edetä työelämässä nopeammin, koska heillä on enemmän testosteronia ja ovat assertiivisempia.
Kannatan sitä, että nainen saa halutessaan luoda uran ja häntä kuuluu työyhteisössä kohdella yhtälaisena kuin miehiä. Mutta sitä en aina ymmärrä, mitä iloa on, että molemmat tekee töitä ja palaa loppuun, varsinkin jos naisen työpanos on paljon pienipalkkaisempi eli kotona mitään siivouksia ym. ei voida rahalla vastapainoksi ulkoistaa. Onko se se periaate vai, että naisenkin vaan kuuluu olla työelämässä? Tosiasiassa moni olisi kotona mielellään kouluikäistenkin tukena. Ainoa iso miinus siinä on riski erosta ja naisen jääminen täysin tyhjän päälle.
Miten niin liian pitkälle. En ole kuullut vielä kenenkään miehen synnyttävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
feminismi ei ole tasa-arvo, muistakaa se
Feminismi tarkoittaa tasa-arvoa, ei muuta. Yritä jo ymmärtää.
Ei tarkoita, näkee jo ideologian nimestä. Jos oot kattonut Hallowood-tuotantoa viimeisen parin vuoden aikana, niin huomaat ettei feminismi ole tasa-arvoa kannattava liike
Naisjärjestö Unioniin (tasa-arvoa LOL) saa osallistua jäseniksi vain naiset
Eikö tasa-arvo ole nimenomaan se että saa itse valita?
Oli minustakin hienoa olla kotiäitinä kolmen ensimmäisen kanssa ja sain hyvää fiilistä siitä kun keittelin aamuisin aamupuurot ja sopat itse poimimista marjoista. Sai hifistellä lisäaineetonta luomu/lähiruokaa, tykkäsin ulkoilla lasten kanssa säässä kuin säässä ja nautin siitäkin mitä vähemmän materiaa taloomme ostimme.
Vaativien työvuosien jälkeen tuo oli ihanaa "irtiotto" aikaa.
Aikansa kutakin. Nykyään joku aamupuuron keittäminen tai se että olen saanut päivän aikana pestyä 5 koneellista pyykkiä ei saa minussa kuin ahdistusta aikaan. "Täysin paskaa hommaa jota kukaan ei arvosta". Ei paljon kiillota mun CV.tä, eikä tuo henkistä hyvää mun elämään. Alkuun oli kiinnostava testata kuinka vähällä pärjää, kun ajatus oli että väliaikaista. Nyt kun sitä jatkunut vuosia niin siitä on kaikki hehku kaukana.
Tasa-arvoa on nimenomaan se ettei ole pakko. Onhan tuo tänäpäivänäkin kaikille mahdollista, toki se vaatii normaali elintason laskemista että pärjäät palkan sijasta sillä 300e/kk.
Aivan mahtavaa että me saamme valita myös päivähoidon ja isän hoitovapaan väliltä ja tehdä jokainen niinkuin perheessä tuntuu hyvältä.
Jos olet 15-65- vuotias mies ja haluat panostaa uraan ja/tai perustaa perheen, 100% voitat jos olet pätevä. Saat molemmat. Meritokratia toimii, koska sinua ei syrjitä millään perusteella. Lisäksi kilpailuakin pätevyyden suhteen on vähemmän, kisaathan koko elämäsi vain miehiä, alle 50% väestöstä vastaan.
Eihän se tarkoita että olet huono. Ei vain voi mitenkään tietää, oletko erityisen meritoitunutkaan kokonaiskuvassa. Ainakin on ollut helpompaa ja meriittien hankkimiseen on jäänyt enemmän voimavaroja, eikä aikaa ole turhaan kulunut epävarmuuteen. Sinua ei diskata väärin perustein, joten luotat siihen, että nopein voittaa. Kisa oli "rehellinen", joten olet nopein. Ei katsota taaksepäin niitä, jotka kampattiin tarkoituksellisesti lähtöviivalle. Uskot kisaan, koska sen säännöt palvelevat sinua ja sinut avitetaan palkintosijoille.