Paljonko sinulla oli rahaa kun muutit omillesi?
Paljonko sinulla oli rahaa (tai muuta omaisuutta) omille muuttaessasi ja esim korkeakouluopinnot aloittaessasi?
Muutin omilleni opintojen vuoksi, jolloin tililläni oli noin 20 000 euroa (vuonna 2010). Nyt summa on pitkään ollut noin 12 000 euroa ja lisänä on omaisuutena asunto, toki valtavan velan avulla.
Kommentit (220)
ei markkaakaa...piti olla töissä ensin 2 viikkoa jotta siitä eteenpäin viikolla sai ekan tilin ja ekan kerran omaa rahaa.Mutta nyt on hyvä olla, on velattomat talot, mökit, autot ja rahaa senverran ettei mikään voi stressata. Enempää en tarvi.
Taisi olla 150 mk pankkitilillä. Olin 19v. ja aviomies 21v. Hänellä oli suunnilleen saman verran. Mentiin vuokralle 1h+k. Pääsin kukkakauppaan töihin ja mies automaalariksi. Siitä se lähti ja hyvin ollaan pärjätty.
Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, kun muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Yo-lahjarahani menivät vuokraan ja lisäksi saimme sossusta harkinnanvaraista kodin hankintoihin.
Aloitin opinnot syksyllä, joten sen jälkeen elimme opintotuella. Lukiolaisena poikaystäväni opintoraha oli olematon, koska ainakin tuolloin vanhempien tulot vaikuttivat alle 20-vuotiaan toisen asteen opiskelijan opintotukeen vaikkei tämä asunut enää kotona.
5000 € säästöni töistä.
Mutta sain isovanhemmiltani lahjaksi vuoden vuokra kämppään. Koska heistä oli hienoa että pääsin lääkikseen.
Kalusteisiin meni noista rahoista 200€ eli tyynyn ja peitton ostin uutena kaikki muut kierrätyskeskuksesta tai face kirpparilta. Kirpparille meni 110€ tosta 200e
Nykyään asun yhä Helsingissä.
Tuhat markkaa oli kun muutin 18 v kotoa pois. Tuon summan olin säästänyt vuosien varrella kaiken maailman rippirahoista sun muista SEKÄ lainaamalla luotettaville kavereille, jotka maksoivat kahdesta kympistä 25-30 takaisin. Laitoin nämä "korot" aina säästöön.
Kotoa otin mukaan sängyn, eli runkopatjan, mies kenen kanssa muutin yhteen toi omansa, ja näistä yhdistettiin meille yhteinen sänky. Lisäksi joku vitriini ja hyllykkö lähti mukaan. Mies toi pöydän ja tuolit, sohvat saatiin lahjoituksena joltain tutulta. Tiskikonepaikkaakaan ei ollut, ja pyykit pestiin pyykkituvassa.
Oma lapseni kun muutti omilleen sai koko kalustuksen, ja myöhemmin pyykkikoneen. Oman autoni annoin hänelle käyttöön, minä tietenkin maksan ylläpitokulut.
Ei yhtään. Miehelleni oltiin säästetty kaikki lapsilisät. Olin hieman katkera.
Jätin väkivaltaisen avioliiton ja 50 silloista markkaa oli taskussa, kun mies laittoi yhteisen tilin kiinni. Hyvin olen sittemmin ja silloinkin pärjännyt, silloin piti vaan mennä opiskelun ohessa töihin, eikä oikeastaan tehnyt heikkoakaan. Hyvin selvisin, rahaa en edes halunnut vipata keneltäkään, ja nykyään olen hyvässä asemassa ja parisuhteessa. On omaisuutta ja varma toimeentulo, enkö taatusti ikinä enää hairahdu naimisiin, vaikka vankka parisuhde onkin olemassa. Näin on hyvä.
Yhden kuukauden palkka sijaisuuksista, ehkä 1000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti mielestänne elitismiä avata vastasyntyneelle tili ja siirtää sinne joka palkkapäivä 10-20 e tai vaikka vain muutaman euron? Tai avata vaikka paremmin tuottava ja nollakuluinen passiivinen indeksirahasto, johon minimisijoitus on 10 tai 15 e/kk?
Kyllä teitä lapsia on hyvin pidetty kun luulette että sijoittaminen on ollut aina näin helposti koko kansan saatavilla. Eikä pelkkä sastavuus vaan vanha kansa ei usko muuhun kuin metsään ja maahan. Ja nehän on juuri sen hintaisia kun ostaja suostuu maksamaan. Kyllä minulle perustettiin tili syntyessäni. Se oli sitä varten että voin säästää sinne. Ei sinne kukaan muu mitään laittanut kuin minä.
2 000 euroa, vuosi oli 2004. Kaikki irtaimisto oli jotain kirpparikamaa, mutta hyvin se itsenäinen elämä siitä käynnistyi. :)
Jotain 500 euroa nykyrahassa. Siinä oppi rahan arvon, vaikka jotkut sitä väheksyvät.
Vierailija kirjoitti:
Jokunen satanen, markka-aikana. Muutin työssäkäyvän poikaystävän kanssa. Puoli vuotta myöhemmin siirsin kirjat takaisin äidin luo, jotta sain työttömyyskorvauksen, 90-luvun lama oli juuri alkanut.
Tämä siis suoraan lukiosta, pari vuotta meni osin työllistettynä ennenkuin sain opiskelupaikan. Siinä sivussa tuli ero poikakaverista. Vähänkö olin katkera kun tässä kohtaa äidillä oli pankkikirja, minun nimelläni, oli säästänyt mulle 10000mk isän maksamia elatusmakuja. Mutta ei ollut halaistua sanaa nistä sanonut, koska ei pitänyt siitä ekasta poikakaveristani. Ja siis antoi meidän kitkutella kädestä suuhun ja syödä poikakaverin vanhemmilla ja isällä loppukuusta.
Äidillä nyt oli muutenkin näitä kotkotuksia, tukea tuli jos teki niin kuin äiti sanoi, jos teki niin kuin itse halusi niin mitään jelppiä ei ollut odotettavissa. Enpä tämän episodin jälkeen juurikaan omista asioistani avautunut.
Olin 16v (vuonna 2013) kun muutin lukion perässä omilleni. Vanhemmat maksoivat ensimmäisenä opiskeluvuotenani vuokrani, sen jälkeen olin täysin omillani.
Joitain kymmeniä markkoja varmaan kun opiskelemaan lähdin. Mutta eip haitannut. Opintotuki ja asumislisä vai mikälie takasivat rahantulon. Koulussa ilmainen ruoka. Köyhästä kodista kun läksin niin pelkät tuet jo tarkoittivat elintason nousua. Kotona mentaliteetti oli että mehän pärjätään eikä mitään tukia haettu.
Vierailija kirjoitti:
Olin 16v (vuonna 2013) kun muutin lukion perässä omilleni. Vanhemmat maksoivat ensimmäisenä opiskeluvuotenani vuokrani, sen jälkeen olin täysin omillani.
Hups, onnistuin sitten kuitenkin ohittamaan koko oikean kysymyksen... rahaa minulla oli ihan aluksi säästössä ehkä 200e, safkat kustansin silloin opintotuella. Kesälomat menivät töissä, kouluarkisin olin osa-aikatöissä.
Kolmisen tuhatta euroa (vuosi oli 2004). Olin säästänyt sen lahja- ja kesätyörahoista.
Itsellä taisi olla muutama sata markkaa. Tyttärelleni olen säästänyt alkupääomaa. Kun täyttää 18, on noin 90 000€ säästössä.