Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulussa ei kerrota että suurimman osan elämästä tulee aika mitätöntä ja merkityksetöntä?
16.01.2021 |
Siellä on opettajat valjastettu joksikin coucheiksi, huutavat että unelmoikaa isosti ja teistä kaikista tulee menestyjiä. Sehän on mahdotonta. Ei koko yhteiskunta voi olla menestyjiä, vaan on oltava se alempi taso jota menestyjät hyödyntävät. Sitten karvas totuus paljastuu suurimmalle osalle toisen asteen tai korkea-asteen opintojen jälkeen. Ei silloin haaveilla mistään Kanarian loma-asunnoista tai veneistä, hyvä kun on mahdollisuus edes vuokrayksiöön. Miksei voi sanoa etukäteen, että osa teistä vaan joutuu tyytymään vähään? Aiheuttaa kauheaa masennusta kun luulee itsestään liikoja.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa pääpaino on valtion taloudessa ja oma ostovoima on surkea. Miten täällä voi nauttis elämästä? Heti kun matkustaa ylikalleista Pohjoismaista pois, saa väriä elämään.
Siellä ihmiset tapaavat ystäviä usein, ja kun ollaan ihmisten ilmoilla, niin vaatteetkin ovat värikkäitä. Ja laittautuminen tuo iloa.
No siltähän se voi satunnaisen matkailijan silmään näyttää. Ihan samalla lailla sitä kuitenkin käytetään suurin osa ajasta töiden paiskomiseen, maksetaan veroja ja raahaudutaan markettiin hakemaan vessapaperia töiden jälkeen. Uutiset on täynnä coronaa, kavereita ei nähty rajoitusten vuoksi sitten kesän, ainoita väripilkkuja sateen ja rännän keskellä on pakolliset kasvomaskit. Suomalainen mölli ei muutu supersosiaaliseksi poskisuuteloijaksi heti saapuessaan ja ne ystävätkin täytyy jostain hankkia ennen kuin voi kimpassa raahautua suoraan töistä iltakasilta ravintolaan kun ei enää jaksa kokata.
Ja tämä on mun kolmas asuinmaa niiden kamalien Pohjoismaiden ulkopuolella ja se arki on ihan sitä samaa pakkopullaa missä vaan. Työn ja uran perässä olen muuttanut, enkä pidä Suomeakaan minään idyllinä, mutta ihmettelen tuota valitusta sieltä ihan todistettavasti pääsee pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opet on aika pihalla yhteiskunnasta. He yrittää päästä työssään helpolla, kun antavat ymmärtää, että luokan hikarista tulee jotain mut muista ei.
Itse olen taas saanut aivan toisenlaisen kasvatuksen ja kiitos siitä kuuluu perheelle ja opettajille. On korostettu että nuorena pitää tehdä myös asioita jotka eivät niin kiinnosta jotta sitten on oikeasti vaihtoehdot avoinna kun se ammatinvalinta pitää tehdä. Nykyään teenkin sitten sitä mistä olen haaveillut ja olen arkeeni tyytyväinen. En itsekään pidä siitä että median luoma kuva on jotakuinkin että kaikista voi tulla haaveilemalla mitä vain kun totuus on se että aika usein unelmien toteutuminen vaatii sitä että istuu opettelemassa myös niitä asioita jotka eivät pätkääkään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon.
Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.
Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.
Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.
Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.
Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.
Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.
Missä maassa on tarjolla ilmaiseksi psykologin palveluita kaikille halukkaille? Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus, verrattain edullinen terveydenhuolto sekä erilaisia tukia vaikeisiin elämäntilanteisiin ja asumiseen. Suurin osa maailman ihmisistä voi vain haaveilla näistä. Suomalainen, joka muuttaa ulkomaille, on yleensä jo lähtökohtaisesti niin hyväosainen, että ei voi saada kunnollista käsitystä siitä, miten köyhimmät paikalliset elävät.
Mitä tulee maihin, joissa turvaudutaan perheeseen ja sukuun vaikeissa tilanteissa, on ajatus yhteisön tuesta toki kaunis mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole kovin auvoinen. Perhettäänhän ei voi valita, ja se, että on riippuvainen perheen avusta, altistaa ihmiset monenlaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.
Niin tuo masennus sanakin on aika monille maailman ihmisistä tuntematon. Me täällä Pohjoismaissa olemme tuossa Maslow'n tarvehierarkia pyramidissa aivan huipulla, kun taas suurin osa maailman ihmisistä kamppailee vielä sillä pyramidin alimmalla tai toiseksi alimmalla tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on kyllä jatkuvasti kaaoksessa, mutta se ei paremmaksi muutu, jos nuorille iskostetaan maailmasta vain sen negatiiviset tai neutraalit piirteet. Innovaatio ja muutos tarvitsee nuoria, jolla on vielä motivaatiota, energiaa ja intoa luoda parempaa maailmaa ja parempaa elintasoa itselleen. Elämän realiteetit on kuitenkin otettava huomioon, ja unelmien eteen on tehtävä paljon töitä, ja usein myös suuren työn tekeminen ei tuota sitä tulosta, mitä haluaa. Täten on korostettava sitä, miten pienilläkin asioilla on merkitys niin itsensä kuin muiden, ehkä maailman kannalta.
Optimismia ja realismia sekaisin, mutta pessimismin voi jättää opetuksesta mielestäni pois...
Elämän tarkoitus? No ei mikään, universumin näkökulmasta ihan sama vaikka koko Maa häviäisi kiertoradalta tällä sekunnilla. Älkää miettikö mitään tarkoituksia, nauttikaa pienistä asioista ja siitä että olette saanut nähdä tämän kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se eräälläkin alalla on koettu, uudelleen kouluttautuessa keski-iässä laski itsetuntoa kun osa opettajista hehkutti näitä huippu lahjakkaita vaan joita oli muutama siellä joukossa. Muiden työt sitten lytättiin ala-arvoisiksi ja kaikkia verrattiin vain näihin lahjakkaisiin. Jollain harvalla opettajalla oli niin paljon fiksuutta ettei alentunut vertailemaan näihin huippuihin ettei kenenkään yrittämistä lyöty lyttyyn.
Normaalistihan sitä kaikessa työssä kehittyy ajan kanssa ja harva on seppä syntyessään. Osalla menee pidemmän aikaa jotta palaset alkaa loksahtelemaan ja mitä enemmän ikääkin niin sitä hitaammaksi noin yleensä tulee mutta on poikkeuksiakin ja tietenkin ne otetaan esimerkiksi hitaiden lyttäämiseksi.
Millaiseksi sitten elämää luulit? Itse ajattelin kouluikäisenä, että sitä hankitaan joku koulutus ja mennään töihin, en sen valheellisempaa kuvaa koulusta saanut. Onko merkityksellinen elämä sitten rikkaan elämä vai mikä? Kenen elämä/millainen elämä on mielestäsi merkityksellistä? Jos joku tietynlainen elämä, niin voithan yrittää saavuttaa sellaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?
Monikaan teini tuskin rupeaa googlailemaan asuntojen hintatasoa miettiessään ammatinvalintaa. Teinin näkökulmasta joku 2500 eur/kk voi jo tuntua ihan hirmu summalta, mutta yksin kaiken maksaessa tuokin sulaa aika nopeasti. Voin rehellisesti myöntää että minulla ei ollut teininä hajuakaan, mista kaikesta asumisen kulut muodostuvat. Asunto vaan "oli" kaikkine mukavuuksineen, eikä kukaan ikinä avannut kuukausibudjettia ja konkreettisesti näyttänyt että tämän suuruiset ovat asuntolaina, lyhennys, korko, vastike, jätemaksu, kiinteistöverot, vakuutukset, vesimaksu, sähkö, netti (unohtuiko jotain?). Ja kun nuo on jo maksettu, kaapeissa ei vielä ole ruokaa eikä asunnossa huonekaluja.
Itse taisin laittaa kaikki vuosi- ja kuukausitason kulut yhteen excel-taulukkoon vasta kun asuntolainatarjous oli allekirjoitettu. Teininä en olisi todellakaan osannut tehdä tuota budjettia, kun ei 10 vuoden vuokralaisena ollessakaan ikinä tullut mieleen tai tarpeeseen, kun rahaa aina oli ja vuokra maksettu. Vanhempien pitäisi istuttaa lapset alas ja valaista näitä asioita tarpeeksi vanhoille lapsille.
Itselleni oli aika järkytys huomata, että tuloillani pystyn maksamaan jonkun MAX 750-800 euron kämpän, ja miten huonoja tuon hintatason asunnot ovat! Tuolla summalla saa vain jonkun vanhan 30-50 rähjistyneen luukun huonolla sijainnilla, ja tuosta ilosta pitäisi toimittaa melkein puolet palkasta ihan suoraan kankkulan kaivoon. Palkasta menee ensin verot, ja sitten vielä puolet jonkun sijoittajan taskuun.
No oletkos käynyt kaikkien muitten maitten keskivertoihmisten asunnoissa? Onko ne upeita, tai ylipäänsä minkäänlaisia?
Miten tavalliset ihmiset asuu Thaimaassa tai Filippiineillä tai Kiinassa, Aasian ja Afrikan maaseuduilla ja rähjäisissä kaupungeissa? Kysyykö ne siellä asunnon hintatasoja, kun ylipäänsä ovat tyytyväisiä, ettei tarvitse asua ulkona, vaikka osin joutuvat niinkin asumaan. Entä oletko käynyt Venäjällä katsomassa, minkälaisia ne kerrostalokämpät siellä on, on sitten rikas tai köyhä, saati ne hirsihörskät maaseudulla?
Olen käynyt Kreikassa kylässä sikäläisillä ihmisillä, ja se asunto oli sellainen, etten hetkeäkään asuisi siinä, ellei olisi kauhea pakko.
Narisette ja marisette asumiskustannuksista, kun saatte kuitenkin asua asunnossa, johon tulee juokseva vesi (ja juomakelpoinen) jossa on oikeat ikkunat ja kunnon lämmitys. Ei tarvitse asennella kaikenlaisia omatekoisia virityksiä johtoineen ja letkuineen. Se on kuitenkin arkipäivää hyvin monille muiden maiden ihan normikansalaisille.
Elätte maassa, missä kadut ei täyty roskakasoista.
Suomalaiselle luonteenlaadulle on ominaista kaikesta valittaminen. Eihän mikään ole koskaan hyvin. Muuttakaa ihmeessä pois Suomesta kaikki, jotka ette täällä viihdy, mutta älkää sitten ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa alkako kaivata Suomeen takaisin. Näkihän sen nyt koronan tullessa, kuinka suurin määrin Espanjan ihmemaassa asuvia suomalaisia alkoi tunkea takaisin Suomeen. Yhtäkkiä ei Espanja näyttäytynytkään niin satumaana, kuin mitä sitä hehkutettiin. Olisivat pysyneet siellä.
Elämä ei ole helppoa ja ihanaa kenellekään aina ja joka hetki. Miksi Lähi-idän ihmiset ovat niin innolla tulemassa Eurooppaan ja erityisesti monet haluaa Suomeen? Nehän on kauniita, kulttuurillisesti rikkaita maita, mikä mättää?
Tiedämme toki kaikki, siellä puhkeaa kriisi toisensa jälkeen, sotia ja kahakoita, tappeluita ja tappamisia, miksi meillä ei ole sellaista? Vai käykö vielä joskus niin, että tänne tullaan asein ja väkivalloin, koska täällä on vielä puhdasta luontoa ja juomakelpoista vettä. Voi, saamme sitten rikkaan ja värikkään Lähi-idän kulttuurin tänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon.
Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.
Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.
Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.
Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.
Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.
Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.
Missä maassa on tarjolla ilmaiseksi psykologin palveluita kaikille halukkaille? Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus, verrattain edullinen terveydenhuolto sekä erilaisia tukia vaikeisiin elämäntilanteisiin ja asumiseen. Suurin osa maailman ihmisistä voi vain haaveilla näistä. Suomalainen, joka muuttaa ulkomaille, on yleensä jo lähtökohtaisesti niin hyväosainen, että ei voi saada kunnollista käsitystä siitä, miten köyhimmät paikalliset elävät.
Mitä tulee maihin, joissa turvaudutaan perheeseen ja sukuun vaikeissa tilanteissa, on ajatus yhteisön tuesta toki kaunis mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole kovin auvoinen. Perhettäänhän ei voi valita, ja se, että on riippuvainen perheen avusta, altistaa ihmiset monenlaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle.
Idea ei ole vertailla terveydenhoitoa, vaan sosiaalista elämää. Suomessa vanhukset ovat yksin, vaikkapa Italiassa ei, vaan ovat osa perhettä. Ja jos olet kyvykäs niin pärjäät Suomen ulkopuolella ja et edes ajattele turvaverkkoa. Koska sellaista ei välttämättä edes tarvitse.
Ja jos tarvitset, niin palaa Suomeen katsomaan kuinka puut kasvavat pituutta. Paljon muuta tehtävää ei ole, koska sosiaalisuus ja empaattisuud puuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon.
Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.
Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.
Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.
Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.
Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.
Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.
Sä selkeästi kuulut Suomeen, kun olet tuollainen negatiivinen valittaja. :) Mä aina ihmettelen niitä ketjuja, joissa ihmiset valittavat miten ikävä paikka Suomi on ja miten kaikki suomalaiset ovat pessimistisiä valittajia. Oikeasti se on kuitenkin vain teidän oma näkemyksenne ja lähipiirinne, joka on negatiivinen. Te olette osa sitä ongelmaa, josta valitatte.
Mä olen ihan positiivinen suomalainen ja mulla on kivoja kavereita ja sukulaisia. En ole rikas eikä työ ole mahtavaa, mutta olen silti tyytyväinen. Mä ilmeisesti asun jossain toisessa Suomessa.
Samat sanat, olen oikein tyytyväinen elämääni, vaikka olenkin pienituloinen. Olen aina saanut avun terveyskeskuksesta, jos on ollut terveysongelma. Minulla on ihana perhe ja ystäviä. Voin käydä hakemassa kirjastosta mielenkiintoisia kirjoja, voin liikkua kauniissa luonnossa. Yhteiskunta on vakaa, ei tarvitse pelätä sotaa, uskon että päättäjämme toimivat parhaaksemme.
Jos sinä marisija et voi tuntea samoin, olen vain pahoillani. Sitä elämäntyytyväisyyttä ei voi ikävä kyllä ostaa mistään, se pitää meidän itse luoda sinne mieliimme.
Vierailija kirjoitti:
Etenkin naisten elämä on suurimmaksi osaksi aika mitätöntä ja turhaa, kun jäävät kotiin leikkimään lasten kanssa siinä kolmenkympin tienoilla. Ennen sitä on tehty jotain pienipalkkaista duunia josta yhteiskunta ei hyödy mitenkään.
Niin kuin vaikka joku sairaanhoitaja tai opettajia, ihan turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessani tuli ensimmäistä kertaa mieleeni, että se surkea kasvatukseni taisikin olla erinomaista. Se miten näen itseni tai toisen ihmisen ei ikinä ole perustunut materiaan tai luokka-asemaan. Elämän hyvyyskään ei kohdallani ole ollut rahasta riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon.
Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.
Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.
Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.
Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.
Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.
Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.
Missä maassa on tarjolla ilmaiseksi psykologin palveluita kaikille halukkaille? Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus, verrattain edullinen terveydenhuolto sekä erilaisia tukia vaikeisiin elämäntilanteisiin ja asumiseen. Suurin osa maailman ihmisistä voi vain haaveilla näistä. Suomalainen, joka muuttaa ulkomaille, on yleensä jo lähtökohtaisesti niin hyväosainen, että ei voi saada kunnollista käsitystä siitä, miten köyhimmät paikalliset elävät.
Mitä tulee maihin, joissa turvaudutaan perheeseen ja sukuun vaikeissa tilanteissa, on ajatus yhteisön tuesta toki kaunis mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole kovin auvoinen. Perhettäänhän ei voi valita, ja se, että on riippuvainen perheen avusta, altistaa ihmiset monenlaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle.
Idea ei ole vertailla terveydenhoitoa, vaan sosiaalista elämää. Suomessa vanhukset ovat yksin, vaikkapa Italiassa ei, vaan ovat osa perhettä. Ja jos olet kyvykäs niin pärjäät Suomen ulkopuolella ja et edes ajattele turvaverkkoa. Koska sellaista ei välttämättä edes tarvitse.
Ja jos tarvitset, niin palaa Suomeen katsomaan kuinka puut kasvavat pituutta. Paljon muuta tehtävää ei ole, koska sosiaalisuus ja empaattisuud puuttuvat.
Se, että vanhukset ovat osa perhettä, tarkoittaa, että naiset tekevät ilmaista hoivatyötä. Tämä on oikeasti todella kuormittavaa eikä hoivatyö ole läheskään kaikille millään tavalla mieluisaa, mutta aiheesta puhuminen on tabu. Mikään ei estä hoitamasta vanhuksia kotona Suomessakaan, mutta tätä ei tehdä nimenomaan siksi, että on muitakin vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?
Monikaan teini tuskin rupeaa googlailemaan asuntojen hintatasoa miettiessään ammatinvalintaa. Teinin näkökulmasta joku 2500 eur/kk voi jo tuntua ihan hirmu summalta, mutta yksin kaiken maksaessa tuokin sulaa aika nopeasti. Voin rehellisesti myöntää että minulla ei ollut teininä hajuakaan, mista kaikesta asumisen kulut muodostuvat. Asunto vaan "oli" kaikkine mukavuuksineen, eikä kukaan ikinä avannut kuukausibudjettia ja konkreettisesti näyttänyt että tämän suuruiset ovat asuntolaina, lyhennys, korko, vastike, jätemaksu, kiinteistöverot, vakuutukset, vesimaksu, sähkö, netti (unohtuiko jotain?). Ja kun nuo on jo maksettu, kaapeissa ei vielä ole ruokaa eikä asunnossa huonekaluja.
Itse taisin laittaa kaikki vuosi- ja kuukausitason kulut yhteen excel-taulukkoon vasta kun asuntolainatarjous oli allekirjoitettu. Teininä en olisi todellakaan osannut tehdä tuota budjettia, kun ei 10 vuoden vuokralaisena ollessakaan ikinä tullut mieleen tai tarpeeseen, kun rahaa aina oli ja vuokra maksettu. Vanhempien pitäisi istuttaa lapset alas ja valaista näitä asioita tarpeeksi vanhoille lapsille.
Itselleni oli aika järkytys huomata, että tuloillani pystyn maksamaan jonkun MAX 750-800 euron kämpän, ja miten huonoja tuon hintatason asunnot ovat! Tuolla summalla saa vain jonkun vanhan 30-50 rähjistyneen luukun huonolla sijainnilla, ja tuosta ilosta pitäisi toimittaa melkein puolet palkasta ihan suoraan kankkulan kaivoon. Palkasta menee ensin verot, ja sitten vielä puolet jonkun sijoittajan taskuun.
No oletkos käynyt kaikkien muitten maitten keskivertoihmisten asunnoissa? Onko ne upeita, tai ylipäänsä minkäänlaisia?
Miten tavalliset ihmiset asuu Thaimaassa tai Filippiineillä tai Kiinassa, Aasian ja Afrikan maaseuduilla ja rähjäisissä kaupungeissa? Kysyykö ne siellä asunnon hintatasoja, kun ylipäänsä ovat tyytyväisiä, ettei tarvitse asua ulkona, vaikka osin joutuvat niinkin asumaan. Entä oletko käynyt Venäjällä katsomassa, minkälaisia ne kerrostalokämpät siellä on, on sitten rikas tai köyhä, saati ne hirsihörskät maaseudulla?
Olen käynyt Kreikassa kylässä sikäläisillä ihmisillä, ja se asunto oli sellainen, etten hetkeäkään asuisi siinä, ellei olisi kauhea pakko.
Narisette ja marisette asumiskustannuksista, kun saatte kuitenkin asua asunnossa, johon tulee juokseva vesi (ja juomakelpoinen) jossa on oikeat ikkunat ja kunnon lämmitys. Ei tarvitse asennella kaikenlaisia omatekoisia virityksiä johtoineen ja letkuineen. Se on kuitenkin arkipäivää hyvin monille muiden maiden ihan normikansalaisille.
Elätte maassa, missä kadut ei täyty roskakasoista.
Suomalaiselle luonteenlaadulle on ominaista kaikesta valittaminen. Eihän mikään ole koskaan hyvin. Muuttakaa ihmeessä pois Suomesta kaikki, jotka ette täällä viihdy, mutta älkää sitten ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa alkako kaivata Suomeen takaisin. Näkihän sen nyt koronan tullessa, kuinka suurin määrin Espanjan ihmemaassa asuvia suomalaisia alkoi tunkea takaisin Suomeen. Yhtäkkiä ei Espanja näyttäytynytkään niin satumaana, kuin mitä sitä hehkutettiin. Olisivat pysyneet siellä.
Elämä ei ole helppoa ja ihanaa kenellekään aina ja joka hetki. Miksi Lähi-idän ihmiset ovat niin innolla tulemassa Eurooppaan ja erityisesti monet haluaa Suomeen? Nehän on kauniita, kulttuurillisesti rikkaita maita, mikä mättää?
Tiedämme toki kaikki, siellä puhkeaa kriisi toisensa jälkeen, sotia ja kahakoita, tappeluita ja tappamisia, miksi meillä ei ole sellaista? Vai käykö vielä joskus niin, että tänne tullaan asein ja väkivalloin, koska täällä on vielä puhdasta luontoa ja juomakelpoista vettä. Voi, saamme sitten rikkaan ja värikkään Lähi-idän kulttuurin tänne!
Olen käynyt kaikissa noissa maissa. Ja kyllä siellä on kurjuutta. Kuitenkin heillä sosiaalinen yhdessä tekemisen kulttuuri. Ja jos on oma yritys (vaikka perustettu Suomeen), niin on mahdollista saada vahva sosiaalinen elämä. Rahasta saa myös nauttia Suomen ulkopuolella. Suomessahan johtajat joutuvat ajamaan jollain farmari Skodalla, kun kaikkien on PAKKO olla keskiluokkaa, kiitos verotuksen.
Ei tarvitse ääriesimerkkejä esittää. Kurjuutta riittää. Mutta kuitenkin menestyksekäs suomalainen ei halua asua Suomessa. Osittain siksi, että on kateellisia epäempaattisia ihmisiä maa täynnä.
Aika lapsellista ajattelua verrata Euroopan maita vaikkapa Filippiineihin. Jos Suomi on sellainen onnela, niin miksi menestyvät ihmiset kautta maailman eivät muuta Suomeen? Miksi he menevät vaikka E-Ranskaan?
Nyt sotketaan infrastruktuuri asiat ihmisten onnellisuuteen. Kysy itseltäsi mistä se onni lähtee? Se lähtee ihmisistä, jotka haluavat olla empaattisia sinua kohtaan. Se on kasvatuksen perusta ja se ei rahaa vaadi. Suomessa ei empatiaa juuri näe.
Toivottavasti Suomi joskus heräisi tähän asiaan ja kulttuuri muuttuisi yhteisökeskeiseksi. Jolloin tehdään kivoja asioita yhdessä. Perskännäys ei siihen kuulu, sekin tulisi Suomessa voida lopettaa idioottimaisena.
Suomalaisten tulisi perustaa enemmän yrityksiä, eikä vain miettiä, että kouluttaudun, jotta saan työn. Tuo tie vie keskiluokkaan. Tavoite tulisi olla yläluokkaan ja se ei Suomessa onnistu siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon.
Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.
Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.
Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.
Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.
Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.
Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.
Missä maassa on tarjolla ilmaiseksi psykologin palveluita kaikille halukkaille? Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus, verrattain edullinen terveydenhuolto sekä erilaisia tukia vaikeisiin elämäntilanteisiin ja asumiseen. Suurin osa maailman ihmisistä voi vain haaveilla näistä. Suomalainen, joka muuttaa ulkomaille, on yleensä jo lähtökohtaisesti niin hyväosainen, että ei voi saada kunnollista käsitystä siitä, miten köyhimmät paikalliset elävät.
Mitä tulee maihin, joissa turvaudutaan perheeseen ja sukuun vaikeissa tilanteissa, on ajatus yhteisön tuesta toki kaunis mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole kovin auvoinen. Perhettäänhän ei voi valita, ja se, että on riippuvainen perheen avusta, altistaa ihmiset monenlaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle.
Idea ei ole vertailla terveydenhoitoa, vaan sosiaalista elämää. Suomessa vanhukset ovat yksin, vaikkapa Italiassa ei, vaan ovat osa perhettä. Ja jos olet kyvykäs niin pärjäät Suomen ulkopuolella ja et edes ajattele turvaverkkoa. Koska sellaista ei välttämättä edes tarvitse.
Ja jos tarvitset, niin palaa Suomeen katsomaan kuinka puut kasvavat pituutta. Paljon muuta tehtävää ei ole, koska sosiaalisuus ja empaattisuud puuttuvat.Se, että vanhukset ovat osa perhettä, tarkoittaa, että naiset tekevät ilmaista hoivatyötä. Tämä on oikeasti todella kuormittavaa eikä hoivatyö ole läheskään kaikille millään tavalla mieluisaa, mutta aiheesta puhuminen on tabu. Mikään ei estä hoitamasta vanhuksia kotona Suomessakaan, mutta tätä ei tehdä nimenomaan siksi, että on muitakin vaihtoehtoja.
Eli on ok, että kun sinä olet vanhus, niin et näe lapsiasi. Tai ketään muutakaan? Ja maksoit vain veroja kannattaen tällaista elämäntapaa? Miltä kuulostaa? Olisitko onnellinen?
Jos niitä lapsia nyt Suomessa edes syntyy, kun on liikaakin muita vaihtoehtoja?
Mietihän uudestaan Pohjoismaista onnelaa.
Aikuisten arkinen elämä on tylsääkin, tavallista, joskus niitä ilonhetkiä toivottavasti päivittäin. Nopeasti karisee kuvitelmat että olisi erityinen lumihiutale kun koettaa selviytyä elämässä eteenpäin. Jos on ihana perhe ja rakkaita ihmisiä, ystäviä, silloin voi kokea olevansa juuri heille erityinen ja rakas. Muuten olemme tavallisia, suomalaisia tyyppejä suurin osa. Ehkä hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?
Monikaan teini tuskin rupeaa googlailemaan asuntojen hintatasoa miettiessään ammatinvalintaa. Teinin näkökulmasta joku 2500 eur/kk voi jo tuntua ihan hirmu summalta, mutta yksin kaiken maksaessa tuokin sulaa aika nopeasti. Voin rehellisesti myöntää että minulla ei ollut teininä hajuakaan, mista kaikesta asumisen kulut muodostuvat. Asunto vaan "oli" kaikkine mukavuuksineen, eikä kukaan ikinä avannut kuukausibudjettia ja konkreettisesti näyttänyt että tämän suuruiset ovat asuntolaina, lyhennys, korko, vastike, jätemaksu, kiinteistöverot, vakuutukset, vesimaksu, sähkö, netti (unohtuiko jotain?). Ja kun nuo on jo maksettu, kaapeissa ei vielä ole ruokaa eikä asunnossa huonekaluja.
Itse taisin laittaa kaikki vuosi- ja kuukausitason kulut yhteen excel-taulukkoon vasta kun asuntolainatarjous oli allekirjoitettu. Teininä en olisi todellakaan osannut tehdä tuota budjettia, kun ei 10 vuoden vuokralaisena ollessakaan ikinä tullut mieleen tai tarpeeseen, kun rahaa aina oli ja vuokra maksettu. Vanhempien pitäisi istuttaa lapset alas ja valaista näitä asioita tarpeeksi vanhoille lapsille.
Itselleni oli aika järkytys huomata, että tuloillani pystyn maksamaan jonkun MAX 750-800 euron kämpän, ja miten huonoja tuon hintatason asunnot ovat! Tuolla summalla saa vain jonkun vanhan 30-50 rähjistyneen luukun huonolla sijainnilla, ja tuosta ilosta pitäisi toimittaa melkein puolet palkasta ihan suoraan kankkulan kaivoon. Palkasta menee ensin verot, ja sitten vielä puolet jonkun sijoittajan taskuun.
No oletkos käynyt kaikkien muitten maitten keskivertoihmisten asunnoissa? Onko ne upeita, tai ylipäänsä minkäänlaisia?
Miten tavalliset ihmiset asuu Thaimaassa tai Filippiineillä tai Kiinassa, Aasian ja Afrikan maaseuduilla ja rähjäisissä kaupungeissa? Kysyykö ne siellä asunnon hintatasoja, kun ylipäänsä ovat tyytyväisiä, ettei tarvitse asua ulkona, vaikka osin joutuvat niinkin asumaan. Entä oletko käynyt Venäjällä katsomassa, minkälaisia ne kerrostalokämpät siellä on, on sitten rikas tai köyhä, saati ne hirsihörskät maaseudulla?
Olen käynyt Kreikassa kylässä sikäläisillä ihmisillä, ja se asunto oli sellainen, etten hetkeäkään asuisi siinä, ellei olisi kauhea pakko.
Narisette ja marisette asumiskustannuksista, kun saatte kuitenkin asua asunnossa, johon tulee juokseva vesi (ja juomakelpoinen) jossa on oikeat ikkunat ja kunnon lämmitys. Ei tarvitse asennella kaikenlaisia omatekoisia virityksiä johtoineen ja letkuineen. Se on kuitenkin arkipäivää hyvin monille muiden maiden ihan normikansalaisille.
Elätte maassa, missä kadut ei täyty roskakasoista.
Suomalaiselle luonteenlaadulle on ominaista kaikesta valittaminen. Eihän mikään ole koskaan hyvin. Muuttakaa ihmeessä pois Suomesta kaikki, jotka ette täällä viihdy, mutta älkää sitten ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa alkako kaivata Suomeen takaisin. Näkihän sen nyt koronan tullessa, kuinka suurin määrin Espanjan ihmemaassa asuvia suomalaisia alkoi tunkea takaisin Suomeen. Yhtäkkiä ei Espanja näyttäytynytkään niin satumaana, kuin mitä sitä hehkutettiin. Olisivat pysyneet siellä.
Elämä ei ole helppoa ja ihanaa kenellekään aina ja joka hetki. Miksi Lähi-idän ihmiset ovat niin innolla tulemassa Eurooppaan ja erityisesti monet haluaa Suomeen? Nehän on kauniita, kulttuurillisesti rikkaita maita, mikä mättää?
Tiedämme toki kaikki, siellä puhkeaa kriisi toisensa jälkeen, sotia ja kahakoita, tappeluita ja tappamisia, miksi meillä ei ole sellaista? Vai käykö vielä joskus niin, että tänne tullaan asein ja väkivalloin, koska täällä on vielä puhdasta luontoa ja juomakelpoista vettä. Voi, saamme sitten rikkaan ja värikkään Lähi-idän kulttuurin tänne!
Olen käynyt kaikissa noissa maissa. Ja kyllä siellä on kurjuutta. Kuitenkin heillä sosiaalinen yhdessä tekemisen kulttuuri. Ja jos on oma yritys (vaikka perustettu Suomeen), niin on mahdollista saada vahva sosiaalinen elämä. Rahasta saa myös nauttia Suomen ulkopuolella. Suomessahan johtajat joutuvat ajamaan jollain farmari Skodalla, kun kaikkien on PAKKO olla keskiluokkaa, kiitos verotuksen.
Ei tarvitse ääriesimerkkejä esittää. Kurjuutta riittää. Mutta kuitenkin menestyksekäs suomalainen ei halua asua Suomessa. Osittain siksi, että on kateellisia epäempaattisia ihmisiä maa täynnä.
Aika lapsellista ajattelua verrata Euroopan maita vaikkapa Filippiineihin. Jos Suomi on sellainen onnela, niin miksi menestyvät ihmiset kautta maailman eivät muuta Suomeen? Miksi he menevät vaikka E-Ranskaan?
Nyt sotketaan infrastruktuuri asiat ihmisten onnellisuuteen. Kysy itseltäsi mistä se onni lähtee? Se lähtee ihmisistä, jotka haluavat olla empaattisia sinua kohtaan. Se on kasvatuksen perusta ja se ei rahaa vaadi. Suomessa ei empatiaa juuri näe.
Toivottavasti Suomi joskus heräisi tähän asiaan ja kulttuuri muuttuisi yhteisökeskeiseksi. Jolloin tehdään kivoja asioita yhdessä. Perskännäys ei siihen kuulu, sekin tulisi Suomessa voida lopettaa idioottimaisena.
Suomalaisten tulisi perustaa enemmän yrityksiä, eikä vain miettiä, että kouluttaudun, jotta saan työn. Tuo tie vie keskiluokkaan. Tavoite tulisi olla yläluokkaan ja se ei Suomessa onnistu siis.
No oletko sinä onnellinen siinä yhteisössäsi, lähipiirissäsi, missä elät? Se yhteisöllisyys alkaa pienillä teoilla, menitkö tekemään lumitöitä siihen pihalle toisia auttaaksesi? Meidän pihalla oltiin toissapäivänä porukalla availemassa lumisia polkuja. Oletko keväisin taloyhtiön talkoissa?
Minulle riittää tämä oma perheyhteisö ja ystävät ja niistä olen onnellinen. Ja tämä kokemua aivan Helsingistä lumen keskeltä. En tähän suurempaa yhteisöllisyyttä enää kaipaa. Korona kun vielä voitettaisiin, niin voisi taas tapailla tuttuja ihmisiä.
Nykypäivän teinit ovat toisenlaisia.