Lue keskustelun säännöt.
Miksi koulussa ei kerrota että suurimman osan elämästä tulee aika mitätöntä ja merkityksetöntä?
16.01.2021 |
Siellä on opettajat valjastettu joksikin coucheiksi, huutavat että unelmoikaa isosti ja teistä kaikista tulee menestyjiä. Sehän on mahdotonta. Ei koko yhteiskunta voi olla menestyjiä, vaan on oltava se alempi taso jota menestyjät hyödyntävät. Sitten karvas totuus paljastuu suurimmalle osalle toisen asteen tai korkea-asteen opintojen jälkeen. Ei silloin haaveilla mistään Kanarian loma-asunnoista tai veneistä, hyvä kun on mahdollisuus edes vuokrayksiöön. Miksei voi sanoa etukäteen, että osa teistä vaan joutuu tyytymään vähään? Aiheuttaa kauheaa masennusta kun luulee itsestään liikoja.
Kommentit (121)
Itselleni oli aika kova pudotus yliopiston jälkeen. Työelämässä ei ollutkaan enää ketään ihastelemassa ja tsemppaamassa ("olette tulevaisuuden toivoja ja menestyjiä!"), vaan aloittelevana työntekijänä olikin sitten yhtäkkiä ihan pohjasakkaa. Opiskelijaedut katosivat kuin tuhka tuuleen, esim. 250 eur/kk opiskelijakämppä, pitkät loma, rentous jne. Isot unelmat, nousujohteinen valkokaulusura ja jotkut ihan ihmeelliset haavehimmelit särkyivät aika nopeaan kun yhtäkkiä pitikin tapella 6-12kk pätkäsopimuksista, tehdä palkattomia ylitöitä, ja pienellä aloittelijan palkalla maksaa markkinahintaista kämppää. Yhtäkkiä tajusin miksi lapsena huomasin miten niin monet aikuiset haaveilevat lottovoitosta - kaikki on ihan sairaan kallista ja joku auton ostaminenkin on melkein taloudellinen itsemurha sinkkutuloilla!
Valmistumisen jälkeinen vuosi oli aikamoista vuoristorataa, mutta kyllä siihenkin tottui :D Nyt olen jo tottunut osaani - luulot on pois, käyn kokopäivätöissä nyt vähän kokeneempana ja viisaampana, maksan asuntolainaa pienestä kolmiosta vähän huonommalla alueella. Pyöräilen töihin ruosteisella pyoränrämällä ja säästän seuraavaa, ehkä vähän hienompaa kämppää varten. Ja olen sentään unelmatyöpaikassani ja ura on nousujohtoinen. Hauska että kuvittelemani elämän hohto onkin vähän himmeämpää kuin nuoruuden unelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Etkä tietystikään kerro, minne paratiisiin olet menossa :D :D.
Ehkä Pohjois-Koreaan?
Oletko käynyt joskus p-koreassa? Mistä tiedät onko huono paikka jos et ole käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Minkä mukaan 🤣
Niin tutkimusta ei tosiaan tehty täällä vauva av:lla, oliskin erilainen tulos!
Vierailija kirjoitti:
No onpa kumma, että elämä on merkityksetöntä, jos haaveet on vene ja Kanaria. Kuulostaa muutenkin joltain suurten ikäluokkien unelmilta, eikä nykypäivältä. Ja kai ne nuoret näkee arkielämää kotonakin, suurin osa ihmisistä nyt on ihan tavallisia tallaajia - kultalusikka suussa syntyneet tuskin päätyy vuokrayksiöön, vaikka eivät itse menestyisikään.
Ja oikeasti, Suomessa ei kyllä ole minkäänlaista kilpailukulttuuria verrattuna moneen muuhun maahan, päin vastoin. Ei tarvitse jo alaluokilta asti haalia huippuarvosanoja päästäkseen oikealle opintopolulle tai hyvään kouluun, jokainen pääsee johonkin koulutukseen ja sitä jopa tuetaan. Siis ymmärrän kyllä paineet menestyä, mutta kyllä nyt ihan viimeistään korkeakoulussa pitää miettiä mitä se menestys itselle tarkoittaa ja miten sitä voisi tavoitella.
Hyvä kommentti! Kun näen Suomea parjattavan, mietin, että tietävätkö valittajat yhtään, millaista muualla on. Suomessa on monessa asiassa parantamisen varaa, mutta tuskin juuri missään ovat asiat paremmin. On maita, joissa köyhyys on suhteellisen sijaan absoluuttista, on maita, joissa yhteiskuntaluokka määrää etenemismahdollisuudet elämässä, on maita, joissa jo päiväkoti-ikäisille on hankittava yksityisopetusta, jotta nämä pärjäisivät kilpailussa koulupaikoista.
Välimeren maihin viitataan usein jonain onnelana, mutta näkökulma on turistin, ikään kuin paikalliset eläisivät koko ajan niin kuin turisti lomaviikollaan. Esimerkiksi Espanjassa on valtava nuorisotyöttömyys, minkä seurauksena monet joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa yli kolmekymppisiksi. Kun ei ole työtä, ei ole varaa omaan asuntoon eikä esimerkiksi perheen perustamiseen. Ei ole samanlaisia työttömyys- ja asumistukia kuin Suomessa. Välimeren maissa paikallisia työttömiä näkee jopa kerjäämässä kadulla. Suomessa vain päihdeongelmaiset kerjäävät julkisilla paikoilla.
Muuten hyvä, mutta muu yhteiskunta ja media kokoajan suoltaa sitä vanhaa kunnon Amerikan unelmaa. Kuka tahansa voi menestyä, vain rahallinen ja status menestys ratkaisee, meilläkin on kaikki lääkkis/oikkis haut aina ihan täynnä ihmisiä jotka jurnuttaa sitä paikkaa sen 10 vuotta putkeen koska just sinne pitää päästä, koska raha ja status.
Olen itse lukiossa töissä ja minun sieluun sattuu kun esim vastaus kysymykseen "mitä kannattaa opiskella jos haluaa olla biologi?" Ei ole biologiaa vaan pitkää matikkaa. Sama kuvataiteissa, musiikissa... Aina pitkää matikkaa. Meidän yhteiskunta arvottaa vain tiettyjä asioita ja niiden mukaan ne nuoret menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien elämä on loppupeleissä merkityksetöntä. Kaikki elämä loppuu aikanaan eikä silloin jostain Obamasta jää sen enempää jälkeen kuin syrjäytyneestä Heikistäkään.
On kuitenkin jotenkin outoa, että Kanarian asunnon ja kivan auton pitäisi tuoda jotain merkitystä elämään. Siis onhan ne ihan kivoja, mutta myös köyhät ihmiset voivat olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Ja oikeastaan usein vaikuttaa olevankin niin, että ne jotka joutuvat "selviytymään" elämästä, ovat onnellisempia kuin ne, joilla on liikaa. Meillä suomalaisilla on asiat kuitenkin aika hyvin, kun kukaan ei kuole nälkään ja suurimmalla osalla on katto pään päällä. Näistä ei kuitenkaan osata olla onnellisia, koska mulla ei ole sitä Kanarian talviasuntoa. Samaan aikaan joku afrikkalainen on onnellinen siitä, että sai ruokaa syötäväkseen ja viettää aikaa perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Etkä tietystikään kerro, minne paratiisiin olet menossa :D :D.
Ehkä Pohjois-Koreaan?
Oletko käynyt joskus p-koreassa? Mistä tiedät onko huono paikka jos et ole käynyt?
Niin, siellä onkin sellainen paratiisi, että sinne on vaikea päästä. Raportoi sitten tänne av:lle kokemuksistasi ( jos siellä netti toimii? ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle naisopettaja sanoi kolmannella luokalla kansakoulussa jotenkin näin, Teidän ei kannata odottaa että elämä muuttuisi tästä yhtään paremmaksi, koska ei se muutu. Aika masentavaa ja lannistavaa...
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien elämä on loppupeleissä merkityksetöntä. Kaikki elämä loppuu aikanaan eikä silloin jostain Obamasta jää sen enempää jälkeen kuin syrjäytyneestä Heikistäkään.
On kuitenkin jotenkin outoa, että Kanarian asunnon ja kivan auton pitäisi tuoda jotain merkitystä elämään. Siis onhan ne ihan kivoja, mutta myös köyhät ihmiset voivat olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Ja oikeastaan usein vaikuttaa olevankin niin, että ne jotka joutuvat "selviytymään" elämästä, ovat onnellisempia kuin ne, joilla on liikaa. Meillä suomalaisilla on asiat kuitenkin aika hyvin, kun kukaan ei kuole nälkään ja suurimmalla osalla on katto pään päällä. Näistä ei kuitenkaan osata olla onnellisia, koska mulla ei ole sitä Kanarian talviasuntoa. Samaan aikaan joku afrikkalainen on onnellinen siitä, että sai ruokaa syötäväkseen ja viettää aikaa perheen kesken.
Ja ristiriitaista sekin, että niin monet haluaisivat tulla tänne "tylsään luterilaiseen" maahan ihan vapaaehtoisesti. Haluavat tulla tänne ja vaihtaa värikylläiset vaatteensa tavalliseen suomalaiseen harmauteen.
Suomessa asiat ovat liian hyvin, kun on varaa valittaa tylsästä elämästä. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä on sellainen huoli, että mistä saada tämän päivän ja tämän viikon elanto perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon.
Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.
Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.
Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.
Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.
Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.
Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?
Monikaan teini tuskin rupeaa googlailemaan asuntojen hintatasoa miettiessään ammatinvalintaa. Teinin näkökulmasta joku 2500 eur/kk voi jo tuntua ihan hirmu summalta, mutta yksin kaiken maksaessa tuokin sulaa aika nopeasti. Voin rehellisesti myöntää että minulla ei ollut teininä hajuakaan, mista kaikesta asumisen kulut muodostuvat. Asunto vaan "oli" kaikkine mukavuuksineen, eikä kukaan ikinä avannut kuukausibudjettia ja konkreettisesti näyttänyt että tämän suuruiset ovat asuntolaina, lyhennys, korko, vastike, jätemaksu, kiinteistöverot, vakuutukset, vesimaksu, sähkö, netti (unohtuiko jotain?). Ja kun nuo on jo maksettu, kaapeissa ei vielä ole ruokaa eikä asunnossa huonekaluja.
Itse taisin laittaa kaikki vuosi- ja kuukausitason kulut yhteen excel-taulukkoon vasta kun asuntolainatarjous oli allekirjoitettu. Teininä en olisi todellakaan osannut tehdä tuota budjettia, kun ei 10 vuoden vuokralaisena ollessakaan ikinä tullut mieleen tai tarpeeseen, kun rahaa aina oli ja vuokra maksettu. Vanhempien pitäisi istuttaa lapset alas ja valaista näitä asioita tarpeeksi vanhoille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinusta voi tulla mitä tahansa, hoetaan mitä onnettomimmille tunareille.
Kaikenmaailman loisia sitä kans joutuu elättämään, jos tommonen ainoo homma niillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon.
Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.
Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.
Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.
Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.
Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.
Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.
Sä selkeästi kuulut Suomeen, kun olet tuollainen negatiivinen valittaja. :) Mä aina ihmettelen niitä ketjuja, joissa ihmiset valittavat miten ikävä paikka Suomi on ja miten kaikki suomalaiset ovat pessimistisiä valittajia. Oikeasti se on kuitenkin vain teidän oma näkemyksenne ja lähipiirinne, joka on negatiivinen. Te olette osa sitä ongelmaa, josta valitatte.
Mä olen ihan positiivinen suomalainen ja mulla on kivoja kavereita ja sukulaisia. En ole rikas eikä työ ole mahtavaa, mutta olen silti tyytyväinen. Mä ilmeisesti asun jossain toisessa Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun vuokrayksiössä ja rahaakin on todella vähän, siltikään en koe elämääni merkityksettömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?
Monikaan teini tuskin rupeaa googlailemaan asuntojen hintatasoa miettiessään ammatinvalintaa. Teinin näkökulmasta joku 2500 eur/kk voi jo tuntua ihan hirmu summalta, mutta yksin kaiken maksaessa tuokin sulaa aika nopeasti. Voin rehellisesti myöntää että minulla ei ollut teininä hajuakaan, mista kaikesta asumisen kulut muodostuvat. Asunto vaan "oli" kaikkine mukavuuksineen, eikä kukaan ikinä avannut kuukausibudjettia ja konkreettisesti näyttänyt että tämän suuruiset ovat asuntolaina, lyhennys, korko, vastike, jätemaksu, kiinteistöverot, vakuutukset, vesimaksu, sähkö, netti (unohtuiko jotain?). Ja kun nuo on jo maksettu, kaapeissa ei vielä ole ruokaa eikä asunnossa huonekaluja.
Itse taisin laittaa kaikki vuosi- ja kuukausitason kulut yhteen excel-taulukkoon vasta kun asuntolainatarjous oli allekirjoitettu. Teininä en olisi todellakaan osannut tehdä tuota budjettia, kun ei 10 vuoden vuokralaisena ollessakaan ikinä tullut mieleen tai tarpeeseen, kun rahaa aina oli ja vuokra maksettu. Vanhempien pitäisi istuttaa lapset alas ja valaista näitä asioita tarpeeksi vanhoille lapsille.
Itselleni oli aika järkytys huomata, että tuloillani pystyn maksamaan jonkun MAX 750-800 euron kämpän, ja miten huonoja tuon hintatason asunnot ovat! Tuolla summalla saa vain jonkun vanhan 30-50 rähjistyneen luukun huonolla sijainnilla, ja tuosta ilosta pitäisi toimittaa melkein puolet palkasta ihan suoraan kankkulan kaivoon. Palkasta menee ensin verot, ja sitten vielä puolet jonkun sijoittajan taskuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Minkä mukaan 🤣
Niin tutkimusta ei tosiaan tehty täällä vauva av:lla, oliskin erilainen tulos!
Tuo tutkimus ei perustu kyselyyn oletko onnellinen vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.
9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."
Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.
Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.
Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.
Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.
Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?
Monikaan teini tuskin rupeaa googlailemaan asuntojen hintatasoa miettiessään ammatinvalintaa. Teinin näkökulmasta joku 2500 eur/kk voi jo tuntua ihan hirmu summalta, mutta yksin kaiken maksaessa tuokin sulaa aika nopeasti. Voin rehellisesti myöntää että minulla ei ollut teininä hajuakaan, mista kaikesta asumisen kulut muodostuvat. Asunto vaan "oli" kaikkine mukavuuksineen, eikä kukaan ikinä avannut kuukausibudjettia ja konkreettisesti näyttänyt että tämän suuruiset ovat asuntolaina, lyhennys, korko, vastike, jätemaksu, kiinteistöverot, vakuutukset, vesimaksu, sähkö, netti (unohtuiko jotain?). Ja kun nuo on jo maksettu, kaapeissa ei vielä ole ruokaa eikä asunnossa huonekaluja.
Itse taisin laittaa kaikki vuosi- ja kuukausitason kulut yhteen excel-taulukkoon vasta kun asuntolainatarjous oli allekirjoitettu. Teininä en olisi todellakaan osannut tehdä tuota budjettia, kun ei 10 vuoden vuokralaisena ollessakaan ikinä tullut mieleen tai tarpeeseen, kun rahaa aina oli ja vuokra maksettu. Vanhempien pitäisi istuttaa lapset alas ja valaista näitä asioita tarpeeksi vanhoille lapsille.
Itselleni oli aika järkytys huomata, että tuloillani pystyn maksamaan jonkun MAX 750-800 euron kämpän, ja miten huonoja tuon hintatason asunnot ovat! Tuolla summalla saa vain jonkun vanhan 30-50 rähjistyneen luukun huonolla sijainnilla, ja tuosta ilosta pitäisi toimittaa melkein puolet palkasta ihan suoraan kankkulan kaivoon. Palkasta menee ensin verot, ja sitten vielä puolet jonkun sijoittajan taskuun.
Asut ilmeisesti pääkaupunkiseudulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.
Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.
Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.
Mutta silti maailman onnellisin kansa!
Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.
Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.
En jaksa uskoa sitäkään, että vaikka olisi kuinka aurinkoa ja merta niin se ei mitään onnea takaa. Jos on matti kukkarossa ja mitään yhteiskunnan turvaverkkoja ei ole olemassakaan, niin silloin on vitsit vähissä. Helppoa on meidän eurooppalaisten mennä jonnekin lämpimään maahan visa-korttia vinguttelemaan ja nauttia auringosta. Paikallisille se aurinko pelkästään ei tuo lisää rahaa eikä turvallisuuden tunnetta.
Eiväthän edes Italia, Espanja ja Portugali ole tuolla listalla kovin korkealla, on aurinkoa ja lämpöä ja kaipa sitä yhteisöllisyyttäkin, mutta jotain siitä onnesta puuttuu.
Olen opettajana tehnyt osin samoja huomioita ap:n kanssa. Jo pitkään on ollut vallalla kasvatusihanne, jossa korostetaan yksilöllisiä valintoja ja unelmien tavoittelemista. "Löydä oma juttusi" tuntuu nykyään olevan kaikkien opiskelualojen slogan. Aika iso osa töistä on kuitenkin sellaisia, että niitä tehdään ihan vain siksi, että työstä maksetaan palkkaa, ei siksi, että kyseinen työ olisi "oma juttu". Harva hakeutuu vaikkapa tehdastyöhön siksi, että tuntisi merkittävää kutsumusta alalle. Minusta tätä näkökulmaa ei tuoda tarpeeksi esille.
Yksilöllisten toiveiden, tarpeiden ja tunteiden korostaminen on lopulta karhunpalvelus nuorille. He oppivat, että voi tehdä vain niitä asioita, jotka tuntuvat motivoivilta ja joita sillä hetkellä huvittaa tehdä. Yhä useammin kuulen työssäni opiskelijan vetoavan siihen, että ei pidä jonkin asian tekemisestä tai että ei ollut motivaatiota tehdä jotain, kun kyselen vaikkapa puuttuvan tehtävän perään. Mietin usein, millaisia työntekijöitä näistä nuorista tulee.