Miksi koulussa ei kerrota että suurimman osan elämästä tulee aika mitätöntä ja merkityksetöntä?

Jokainen VOI olla menestyjä, kukin omalla alallaan.

Sen ei tarvitse tarkoittaa rahaa tai uraa, vaan menestyä voi myös esim. harrastuksen ja perhe-elämän parissa. Voit olla loistava millä tahansa alalla taiteilijasta ruusujen kasvatukseen, ja jos lapsistasi on kasvanut kelvollisia ihmisiä, niin sekin on menestystarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpa kumma, että elämä on merkityksetöntä, jos haaveet on vene ja Kanaria. Kuulostaa muutenkin joltain suurten ikäluokkien unelmilta, eikä nykypäivältä. Ja kai ne nuoret näkee arkielämää kotonakin, suurin osa ihmisistä nyt on ihan tavallisia tallaajia - kultalusikka suussa syntyneet tuskin päätyy vuokrayksiöön, vaikka eivät itse menestyisikään.

Ja oikeasti, Suomessa ei kyllä ole minkäänlaista kilpailukulttuuria verrattuna moneen muuhun maahan, päin vastoin. Ei tarvitse jo alaluokilta asti haalia huippuarvosanoja päästäkseen oikealle opintopolulle tai hyvään kouluun, jokainen pääsee johonkin koulutukseen ja sitä jopa tuetaan. Siis ymmärrän kyllä paineet menestyä, mutta kyllä nyt ihan viimeistään korkeakoulussa pitää miettiä mitä se menestys itselle tarkoittaa ja miten sitä voisi tavoitella.

Hyvä kommentti! Kun näen Suomea parjattavan, mietin, että tietävätkö valittajat yhtään, millaista muualla on. Suomessa on monessa asiassa parantamisen varaa, mutta tuskin juuri missään ovat asiat paremmin. On maita, joissa köyhyys on suhteellisen sijaan absoluuttista, on maita, joissa yhteiskuntaluokka määrää etenemismahdollisuudet elämässä, on maita, joissa jo päiväkoti-ikäisille on hankittava yksityisopetusta, jotta nämä pärjäisivät kilpailussa koulupaikoista.

Välimeren maihin viitataan usein jonain onnelana, mutta näkökulma on turistin, ikään kuin paikalliset eläisivät koko ajan niin kuin turisti lomaviikollaan. Esimerkiksi Espanjassa on valtava nuorisotyöttömyys, minkä seurauksena monet joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa yli kolmekymppisiksi. Kun ei ole työtä, ei ole varaa omaan asuntoon eikä esimerkiksi perheen perustamiseen. Ei ole samanlaisia työttömyys- ja asumistukia kuin Suomessa. Välimeren maissa paikallisia työttömiä näkee jopa kerjäämässä kadulla. Suomessa vain päihdeongelmaiset kerjäävät julkisilla paikoilla.

Mutta on ystäviä, on yhteisö, on miellyttävä ilmasto ja kaunista.

Täällä tarvotaan loskassa harmaiden kalseiden likaisten teräs- ja lasirakennusten varjossa, yksin ja alakuloisena.

Moni suomalainen ei eläissään koe sellaista että katetaan pöydät pihalle ja kutsutaan naapurinmummot ja eronneet yksinäiset serkut ja kaverit kaikki pihajuhliin missä syödään ja juodaan ja nauretaan pikkutunneille asti. Ei, täällä tullaan töistä kotiin, kiskotaan pennut likaisista märistä haalareista, luututaan lattialta kuravesi, syödään harmaata makaronilaatikkoa vetisellä ketsupilla, ja hauskanpito on sitä että katsotaan putousta tai vain elämää.

Kyllä se on samaa työssäkäymistä ja arkea muissakin maissa.

Ja minkä verran teet itse luodaksesi sen ihanan nauravaisen yhteisön ympärillesi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpa kumma, että elämä on merkityksetöntä, jos haaveet on vene ja Kanaria. Kuulostaa muutenkin joltain suurten ikäluokkien unelmilta, eikä nykypäivältä. Ja kai ne nuoret näkee arkielämää kotonakin, suurin osa ihmisistä nyt on ihan tavallisia tallaajia - kultalusikka suussa syntyneet tuskin päätyy vuokrayksiöön, vaikka eivät itse menestyisikään.

Ja oikeasti, Suomessa ei kyllä ole minkäänlaista kilpailukulttuuria verrattuna moneen muuhun maahan, päin vastoin. Ei tarvitse jo alaluokilta asti haalia huippuarvosanoja päästäkseen oikealle opintopolulle tai hyvään kouluun, jokainen pääsee johonkin koulutukseen ja sitä jopa tuetaan. Siis ymmärrän kyllä paineet menestyä, mutta kyllä nyt ihan viimeistään korkeakoulussa pitää miettiä mitä se menestys itselle tarkoittaa ja miten sitä voisi tavoitella.

Hyvä kommentti! Kun näen Suomea parjattavan, mietin, että tietävätkö valittajat yhtään, millaista muualla on. Suomessa on monessa asiassa parantamisen varaa, mutta tuskin juuri missään ovat asiat paremmin. On maita, joissa köyhyys on suhteellisen sijaan absoluuttista, on maita, joissa yhteiskuntaluokka määrää etenemismahdollisuudet elämässä, on maita, joissa jo päiväkoti-ikäisille on hankittava yksityisopetusta, jotta nämä pärjäisivät kilpailussa koulupaikoista.

Välimeren maihin viitataan usein jonain onnelana, mutta näkökulma on turistin, ikään kuin paikalliset eläisivät koko ajan niin kuin turisti lomaviikollaan. Esimerkiksi Espanjassa on valtava nuorisotyöttömyys, minkä seurauksena monet joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa yli kolmekymppisiksi. Kun ei ole työtä, ei ole varaa omaan asuntoon eikä esimerkiksi perheen perustamiseen. Ei ole samanlaisia työttömyys- ja asumistukia kuin Suomessa. Välimeren maissa paikallisia työttömiä näkee jopa kerjäämässä kadulla. Suomessa vain päihdeongelmaiset kerjäävät julkisilla paikoilla.

Mutta on ystäviä, on yhteisö, on miellyttävä ilmasto ja kaunista.

Täällä tarvotaan loskassa harmaiden kalseiden likaisten teräs- ja lasirakennusten varjossa, yksin ja alakuloisena.

Moni suomalainen ei eläissään koe sellaista että katetaan pöydät pihalle ja kutsutaan naapurinmummot ja eronneet yksinäiset serkut ja kaverit kaikki pihajuhliin missä syödään ja juodaan ja nauretaan pikkutunneille asti. Ei, täällä tullaan töistä kotiin, kiskotaan pennut likaisista märistä haalareista, luututaan lattialta kuravesi, syödään harmaata makaronilaatikkoa vetisellä ketsupilla, ja hauskanpito on sitä että katsotaan putousta tai vain elämää.

Mikä sua siellä kamalassa Suomessa pidättelee? Senkun pakkaat kamat ja muutat sinne miellyttävämmille maille heti kun rajat taas aukeaa ja elo vähän normalisoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.

Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.

Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.

Mutta silti maailman onnellisin kansa!

Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.

Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.

Niin tuo masennus sanakin on aika monille maailman ihmisistä tuntematon. Me täällä  Pohjoismaissa olemme tuossa Maslow'n tarvehierarkia pyramidissa aivan huipulla, kun taas suurin osa maailman ihmisistä kamppailee vielä sillä pyramidin alimmalla tai toiseksi alimmalla tasolla.

No jaa, on kyllä totta, että meillä on yleensä ruoka, suoja, ja muut perustarpeet tyydytetty, mutta silti moni ei saavuta sitä ylintä askelta, joka oli sosiaalinen arvonanto tai jotain sinne päin.

Niin, tarkoitinkin sitä, että maissa, missä kamppaillaan ihan sananmukaisesti jokapäiväisestä toimeentulosta, ihmisiltä ei edes kysytä, millainen mieliala sinulla on. Me länsimaiset turistit tulkitsemme helposti leveän hymyn onnellisuuden merkiksi, vaikka hymyn takana olisi paljon köyhyyttä ja osattomuutta.

Me täällä olemme niin onnekkaita, että voimme miettiä vaikkapa niitä "korkeampia tarpeita", mitä ainakin täällä onnellisten ihmisten maassa näyttää löytyvän. Kysymys "miksi kukaan ei kertonut, että elämä on tylsää" tuntuu niin irvokkaalta, kun ajattelemme millaisessa maassa saamme asua. En tiedä, mitä tarkoitat "sosiaalisella arvonannolla", mutta itse kuitenkin koen, että elämme kohtalaisen tasa-arvoisessa maassa, missä on kaikilla mahdollisuus ja velvollisuus koulutukseen. Paljon riippuu itsestä, miten tuon mahdollisuuden käyttää.

Onpas masentava keskustelu.

Oikeastiko noin moni on sitä mieltä että elämä on suurimmaksi osaksi tylsää raatamista ja tämän asenteen myös opetatte lapsillenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.

Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.

Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.

Mutta silti maailman onnellisin kansa!

Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.

Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.

Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon. 

Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.

Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.

Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.

Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.

Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.

Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.

Missä maassa on tarjolla ilmaiseksi psykologin palveluita kaikille halukkaille? Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus, verrattain edullinen terveydenhuolto sekä erilaisia tukia vaikeisiin elämäntilanteisiin ja asumiseen. Suurin osa maailman ihmisistä voi vain haaveilla näistä. Suomalainen, joka muuttaa ulkomaille, on yleensä jo lähtökohtaisesti niin hyväosainen, että ei voi saada kunnollista käsitystä siitä, miten köyhimmät paikalliset elävät.

Mitä tulee maihin, joissa turvaudutaan perheeseen ja sukuun vaikeissa tilanteissa, on ajatus yhteisön tuesta toki kaunis mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole kovin auvoinen. Perhettäänhän ei voi valita, ja se, että on riippuvainen perheen avusta, altistaa ihmiset monenlaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle.

Idea ei ole vertailla terveydenhoitoa, vaan sosiaalista elämää. Suomessa vanhukset ovat yksin, vaikkapa Italiassa ei, vaan ovat osa perhettä. Ja jos olet kyvykäs niin pärjäät Suomen ulkopuolella ja et edes ajattele turvaverkkoa. Koska sellaista ei välttämättä edes tarvitse.

Ja jos tarvitset, niin palaa Suomeen katsomaan kuinka puut kasvavat pituutta. Paljon muuta tehtävää ei ole, koska sosiaalisuus ja empaattisuud puuttuvat.

Se, että vanhukset ovat osa perhettä, tarkoittaa, että naiset tekevät ilmaista hoivatyötä. Tämä on oikeasti todella kuormittavaa eikä hoivatyö ole läheskään kaikille millään tavalla mieluisaa, mutta aiheesta puhuminen on tabu. Mikään ei estä hoitamasta vanhuksia kotona Suomessakaan, mutta tätä ei tehdä nimenomaan siksi, että on muitakin vaihtoehtoja.

Eli on ok, että kun sinä olet vanhus, niin et näe lapsiasi. Tai ketään muutakaan? Ja maksoit vain veroja kannattaen tällaista elämäntapaa? Miltä kuulostaa? Olisitko onnellinen?

Jos niitä lapsia nyt Suomessa edes syntyy, kun on liikaakin muita vaihtoehtoja?

Mietihän uudestaan Pohjoismaista onnelaa.

Kyllä vanhuksia tavataan edelleen, kunhan korona poistuu.

Ne vanhukset ovat yksinäisiä, joilla ei ole perhettä, puolisoa tai lapsia. Esim meidän mummia on käyty säännöllisesti katsomassa dementiakodissa monta kertaa viikossa.

Tuskinpa on..Mutta vaikka käytäisiinkin vaikka 3h/viikko niin mieti mitä ne loput 119 (8h yöunet vähennetty, tosin vanhukset nukkuu ehkä 4-5h yössä) tuntia on. Yksin paikallaan istumista / sängyssä makaamista. Välillä jonkun ankean vellin tai harmaan kastikkeen syömistä, väriä tuomassa ehkä nahistunut kurkunpala tai vetinen tomaattilohko. Ei millään tavalla ihmisarvoista elämää.

Kaipa minä sen paremmin tiedän kuin sinä. Mummilla on neljä lasta ja lastenlapsia (aikuisia) 10,  kyllä meitä riittää häntä tervehtimään. Ja mummi muuten viihtyy hoitopaikassaan, kun päiväohjelmassa on monenlaisia tapahtumia. Tylsempää olisi yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien elämä on loppupeleissä merkityksetöntä. Kaikki elämä loppuu aikanaan eikä silloin jostain Obamasta jää sen enempää jälkeen kuin syrjäytyneestä Heikistäkään. 

On kuitenkin jotenkin outoa, että Kanarian asunnon ja kivan auton pitäisi tuoda jotain merkitystä elämään. Siis onhan ne ihan kivoja, mutta myös köyhät ihmiset voivat olla tyytyväisiä siihen mitä heillä on. Ja oikeastaan usein vaikuttaa olevankin niin, että ne jotka joutuvat "selviytymään" elämästä, ovat onnellisempia kuin ne, joilla on liikaa. Meillä suomalaisilla on asiat kuitenkin aika hyvin, kun kukaan ei kuole nälkään ja suurimmalla osalla on katto pään päällä. Näistä ei kuitenkaan osata olla onnellisia, koska mulla ei ole sitä Kanarian talviasuntoa. Samaan aikaan joku afrikkalainen on onnellinen siitä, että sai ruokaa syötäväkseen ja viettää aikaa perheen kesken.

Ja ristiriitaista sekin, että niin monet haluaisivat tulla tänne "tylsään luterilaiseen" maahan ihan vapaaehtoisesti. Haluavat tulla tänne ja vaihtaa värikylläiset vaatteensa tavalliseen suomalaiseen harmauteen.

Suomessa asiat ovat liian hyvin, kun on varaa valittaa tylsästä elämästä. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä on sellainen huoli, että mistä saada tämän päivän ja tämän viikon elanto perheelle.

Ei suomessa asiat ole liian hyvin. Suomessa asiat on hyvin. Muualla asiat on liian huonosti. Mietippä kun suurin osa maailman ihmisistä valittaisi miten tylsä elämä.

Ei koulussa opeteta muutenkaan juurikaan mitään hyödyllistä tai ennenkaikkea käytännöllistä esim miten yhteiskunnassa toimitaan, miten yhteiskunta ylipäänsä toimii, miten siellä vaikutetaan, miten raha-asioita hoidetaan, miten sijoitetaan, millaista on työelämässä, mitä valintoja tekemällä pääsee tekemään erilaisia asioita ja ylipäänsä mitä kaikkea on mahdollista tehdä yhteiskunnassa, elämänhallintaa jne jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Onpas masentava keskustelu.

Oikeastiko noin moni on sitä mieltä että elämä on suurimmaksi osaksi tylsää raatamista ja tämän asenteen myös opetatte lapsillenne?

Tällä hetkellä elämä ei ole tylsää raatamista. Se on mun mielestä jo itsessään menestys, että olen löytänyt työn joka kiinnostaa aidosti, potuttaa korkeintaan 49% ajasta per kvartaali ja jossa oppii jatkuvasti. Mutta jos ajattelee näin nelikymppisenä vaikka edellistä 15 vuotta, niin kyllä se on ollut ajallisesti enimmäkseen tylsää raatamista.

Mun haave valmistuessa oli, että saisin joskus jopa vuoden määräaikaisen työsopimuksen ja palkkaa 2000 euroa kuukaudessa bruttona. Mulla on nyt toinen vakisoppari ja palkka lähes 7000 kuussa. Tuolla mittapuulla olen mahtava menestys. Kotia Etelä-Ranskassa menestyjien kanssa ei ole näkynyt, villa Kanarialla ja vene puuttuu, autoakaan ei ole ja lapsetkin jäi saamatta. Noiden eteen en tosin ajatellut ponnistella tulevaisuudessakaan.

Jos minulle olisi kerrottu yläasteella _totuus_ elämästäni, olisin hetkeäkään epäröimättä lopettanut sen siihen - ja niin olisi ollut parempi. Nyt mietin päivittäin kuinka lähteä. Ja vielä on lisättävä; olen perheellinen ja korkeakoulutettu ihminen. Elämä on _kauheaa_. Ihan jokainen hetki siitä.

Koska koulutuskin on eräänlainen bisnes.  Mitä enemmän opiskelijoita valmistuu sitä enemmän oppilaitos saa rahaa.  Tavallaan Suomessa ylikoulutetaan yli todellisen tarpeen, ja osa joutuu pettymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjoismainen luterilainen elämä on vain tylsää. Niin se vain menee. Naapurit eivät tervehdi. Tutkimusten mukaan epäempaattisia vielä.Nämä ovat yksilökeskeisiä kulttuureita.

Eli katsotaan töiden jälkeen nettiä tai tv:tä. Parisuhteissa ei ole tunteita jne. Vain työ motivoi, muuten elämä on tyhjää.

Itse olen muuttamassa pysyvästi pois. Sinne vien parhaimmat puolet Suomesta. Siellä saa tehdä rahaa. Eikä media pelottele ihmisiä kaiken maailman huolilla.

Mutta silti maailman onnellisin kansa!

Niin. Eniten yksinäisiä ihmisiä. Eniten masentuneita. Tämä on mielenkiintoinen yhtälö.

Joku valehtelee. Ja joku vielä uskoo tähän uutiseen. Ajatella. Ei kylmä maa kilpaile oikeasti Välimeren ja auringon valon kanssa.

Miksi ajattelet kaikkien pitävän lämmöstä ja kuumuudesta? Moni meistä suomalaisista on tosi onnellinen neljästä vuodenajasta, monipuolisesta luonnosta ja jokamiehenoikeuksista. Puhumattakaan hyvinvointivaltion tarjoamasta turvaverkosta. Ei siinä paljon auringonvalo auta, jos sairastuu, eikä pääse hoitoon. 

Oikeasti uskot hyvinvointivaltion turvaverkkoon? Luehan vähän kuinka vaikea on saada vaikka psykologin palveluja Suomessa. Julkinenkin terveydenhuolto on nykyään jo vitsi.

Kun katsot suomalaisia, joilla on rahaa, niin miksi he eivät asu Suomessa? Jos tämä on kerran paratiisi.

Suomessa on pakko hakea ilo luonnosta, koska se on ainoa ei-negatiivinen paikka.

Hyvä elämä lähtee positiivisista ihmisistä. Siitä miten puhutaan, miten käyttäydytään, tapakasvastus, empatia ja kuinka nuorena kannustetaan. Ja tässä Suomi on valitettavasti todella kaukana muista kulttuureista. Jokainen joka on asunut ulkomailla pakosti ymmärtää tämän.

Suomi on oikeasti surullinen paikka elää vanhempana. Vanhukset ovat yksin, parisuhteet eivät oikein toimi. Suvut eivät oikein toimi. Sitten pyydetään vanhemmiten apua valtiolta: taloudellista ja henkistä tukea. Mielenterveys- ja alkoholiongelmay ovat yleisiä.

Nytkin rakennetaan yksiöitä, kun ei kyetä elämään yksilökeskeisessä kulttuurissa empaattisessa parisuhteessa.

Missä maassa on tarjolla ilmaiseksi psykologin palveluita kaikille halukkaille? Suomessa on kuitenkin ilmainen koulutus, verrattain edullinen terveydenhuolto sekä erilaisia tukia vaikeisiin elämäntilanteisiin ja asumiseen. Suurin osa maailman ihmisistä voi vain haaveilla näistä. Suomalainen, joka muuttaa ulkomaille, on yleensä jo lähtökohtaisesti niin hyväosainen, että ei voi saada kunnollista käsitystä siitä, miten köyhimmät paikalliset elävät.

Mitä tulee maihin, joissa turvaudutaan perheeseen ja sukuun vaikeissa tilanteissa, on ajatus yhteisön tuesta toki kaunis mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole kovin auvoinen. Perhettäänhän ei voi valita, ja se, että on riippuvainen perheen avusta, altistaa ihmiset monenlaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle.

Idea ei ole vertailla terveydenhoitoa, vaan sosiaalista elämää. Suomessa vanhukset ovat yksin, vaikkapa Italiassa ei, vaan ovat osa perhettä. Ja jos olet kyvykäs niin pärjäät Suomen ulkopuolella ja et edes ajattele turvaverkkoa. Koska sellaista ei välttämättä edes tarvitse.

Ja jos tarvitset, niin palaa Suomeen katsomaan kuinka puut kasvavat pituutta. Paljon muuta tehtävää ei ole, koska sosiaalisuus ja empaattisuud puuttuvat.

Se, että vanhukset ovat osa perhettä, tarkoittaa, että naiset tekevät ilmaista hoivatyötä. Tämä on oikeasti todella kuormittavaa eikä hoivatyö ole läheskään kaikille millään tavalla mieluisaa, mutta aiheesta puhuminen on tabu. Mikään ei estä hoitamasta vanhuksia kotona Suomessakaan, mutta tätä ei tehdä nimenomaan siksi, että on muitakin vaihtoehtoja.

Eli on ok, että kun sinä olet vanhus, niin et näe lapsiasi. Tai ketään muutakaan? Ja maksoit vain veroja kannattaen tällaista elämäntapaa? Miltä kuulostaa? Olisitko onnellinen?

Jos niitä lapsia nyt Suomessa edes syntyy, kun on liikaakin muita vaihtoehtoja?

Mietihän uudestaan Pohjoismaista onnelaa.

Kyllä vanhuksia tavataan edelleen, kunhan korona poistuu.

Ne vanhukset ovat yksinäisiä, joilla ei ole perhettä, puolisoa tai lapsia. Esim meidän mummia on käyty säännöllisesti katsomassa dementiakodissa monta kertaa viikossa.

Tuskinpa on..Mutta vaikka käytäisiinkin vaikka 3h/viikko niin mieti mitä ne loput 119 (8h yöunet vähennetty, tosin vanhukset nukkuu ehkä 4-5h yössä) tuntia on. Yksin paikallaan istumista / sängyssä makaamista. Välillä jonkun ankean vellin tai harmaan kastikkeen syömistä, väriä tuomassa ehkä nahistunut kurkunpala tai vetinen tomaattilohko. Ei millään tavalla ihmisarvoista elämää.

Kaipa minä sen paremmin tiedän kuin sinä. Mummilla on neljä lasta ja lastenlapsia (aikuisia) 10,  kyllä meitä riittää häntä tervehtimään. Ja mummi muuten viihtyy hoitopaikassaan, kun päiväohjelmassa on monenlaisia tapahtumia. Tylsempää olisi yksin kotona.

hoitokotiin en lähde , täytyy olla pää jo alzhaimer kunnossa ja jalat ei kanna. Tottakai sitä kotona haluaa asua mahdollisimman pitkään omassa rauhassa, pääsee kyllä toiminnan piiriin jos haluaa, mitä niitä kerhoja onkaan, seurakunnilla ja kunnilla jne. Monet on jo siinä kunnossa ettei niistä oo edes juttuseuraa. 

Eikö ole tarpeetonta tuoda heti lapsille elämän realiteetit kasvoille? Kyllä he sen huomaavat ajallaan itsekin. Antaa heidän olla unelmoivia ja mielikuvituksellisia niin kauan kuin sitä kestää. Tosin nykyäänhän netti kuitenkin pilaa lapsilta sen vaiheen. Onneksi ei omassa lapsuudessani nettiä vielä ollut niin sain kaikessa rauhassa luulla, että maailma on reilu paikka ja ihmiset kivoja. 

Koulussa harjoitellaan mitätöntä ja merkityksetöntä elämää varten opettelemalla suurten jokien nimiä ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihmetyttää myös se, että kouluissa ei puhuta yhtään työelämästä, sen vaatimuksista, ja koulutuspolun suunnista.

9 luokalla sanotaan tyyliin " joo kohta alkaa yhteishaku. Miettikää jo vähä mihin haluaisitte hakea."

Pitäisi uskonnon opetus vaihtaa yhteiskunnan talousoppiin, ja avata nuorille hyvissä ajoin mitä se " keskitason " elämä maksaa.

Moni nuori luulee, että perus rekkakuski ja kaupan kassa pystyy asumaan kivassa kämpässä hyvällä alueella ja matkustella yms keskiluokkailla.

Sitten kun heräät todellisuuteen korson kimppakämpästä, makaronimössö nenän edessä lautasella, iskee jäätävä ahistusmasennus.

Ja ihan omaa kokemusta löytyy, 12 vuotta nuoremman siskon kautta, joka juuri siirtyi ysiltä amikseen.

Pihalla ku lumiukko, koko koulutusputken ideasta, kuvittelee että prisman hyllyttäjä pystyy asumaan keskustassa kaksiossa ja omistamaan auton, sekä matkustella ja biletäää kunnon mestoissa...

Oikeasti teinit näkevät eri ammattien palkkatasot ihan julkisesta netistä. Myöskään asuntojen hinnat eivät ole mikään salaisuus. Onko kukaan kertonut siskollesi, miksi koulunkäynti on tärkeää?

Monikaan teini tuskin rupeaa googlailemaan asuntojen hintatasoa miettiessään ammatinvalintaa. Teinin näkökulmasta joku 2500 eur/kk voi jo tuntua ihan hirmu summalta, mutta yksin kaiken maksaessa tuokin sulaa aika nopeasti. Voin rehellisesti myöntää että minulla ei ollut teininä hajuakaan, mista kaikesta asumisen kulut muodostuvat. Asunto vaan "oli" kaikkine mukavuuksineen, eikä kukaan ikinä avannut kuukausibudjettia ja konkreettisesti näyttänyt että tämän suuruiset ovat asuntolaina, lyhennys, korko, vastike, jätemaksu, kiinteistöverot, vakuutukset, vesimaksu, sähkö, netti (unohtuiko jotain?). Ja kun nuo on jo maksettu, kaapeissa ei vielä ole ruokaa eikä asunnossa huonekaluja.

Itse taisin laittaa kaikki vuosi- ja kuukausitason kulut yhteen excel-taulukkoon vasta kun asuntolainatarjous oli allekirjoitettu. Teininä en olisi todellakaan osannut tehdä tuota budjettia, kun ei 10 vuoden vuokralaisena ollessakaan ikinä tullut mieleen tai tarpeeseen, kun rahaa aina oli ja vuokra maksettu. Vanhempien pitäisi istuttaa lapset alas ja valaista näitä asioita tarpeeksi vanhoille lapsille.

Itselleni oli aika järkytys huomata, että tuloillani pystyn maksamaan jonkun MAX 750-800 euron kämpän, ja miten huonoja tuon hintatason asunnot ovat! Tuolla summalla saa vain jonkun vanhan 30-50 rähjistyneen luukun huonolla sijainnilla, ja tuosta ilosta pitäisi toimittaa melkein puolet palkasta ihan suoraan kankkulan kaivoon. Palkasta menee ensin verot, ja sitten vielä puolet jonkun sijoittajan taskuun.

No oletkos käynyt kaikkien muitten maitten keskivertoihmisten asunnoissa?  Onko ne upeita, tai ylipäänsä minkäänlaisia?  

Miten tavalliset ihmiset asuu Thaimaassa tai Filippiineillä tai Kiinassa, Aasian ja Afrikan maaseuduilla ja rähjäisissä kaupungeissa?  Kysyykö ne siellä asunnon hintatasoja, kun ylipäänsä ovat tyytyväisiä, ettei tarvitse asua ulkona, vaikka osin joutuvat niinkin asumaan.  Entä oletko käynyt Venäjällä katsomassa, minkälaisia ne kerrostalokämpät siellä on, on sitten rikas tai köyhä, saati ne hirsihörskät maaseudulla?

Olen käynyt Kreikassa kylässä sikäläisillä ihmisillä, ja se asunto oli sellainen, etten hetkeäkään asuisi siinä, ellei olisi kauhea pakko.

Narisette ja marisette asumiskustannuksista, kun saatte kuitenkin asua asunnossa, johon tulee juokseva vesi (ja juomakelpoinen) jossa on oikeat ikkunat ja kunnon lämmitys.  Ei tarvitse asennella kaikenlaisia omatekoisia virityksiä johtoineen ja letkuineen.  Se on kuitenkin arkipäivää hyvin monille muiden maiden ihan normikansalaisille.

Elätte maassa, missä kadut ei täyty roskakasoista.  

Suomalaiselle luonteenlaadulle on ominaista kaikesta valittaminen.  Eihän mikään ole koskaan hyvin.  Muuttakaa ihmeessä pois Suomesta kaikki, jotka ette täällä viihdy, mutta älkää sitten ensimmäisten vastoinkäymisten kohdatessa alkako kaivata Suomeen takaisin.  Näkihän sen nyt koronan tullessa, kuinka suurin määrin Espanjan ihmemaassa asuvia suomalaisia alkoi tunkea takaisin Suomeen.  Yhtäkkiä ei Espanja näyttäytynytkään niin satumaana, kuin mitä sitä hehkutettiin.  Olisivat pysyneet siellä.

Elämä ei ole helppoa ja ihanaa kenellekään aina ja joka hetki.  Miksi Lähi-idän ihmiset ovat niin innolla tulemassa Eurooppaan ja erityisesti monet haluaa Suomeen?  Nehän on kauniita, kulttuurillisesti rikkaita maita, mikä mättää?  

Tiedämme toki kaikki, siellä puhkeaa kriisi toisensa jälkeen, sotia ja kahakoita, tappeluita ja tappamisia, miksi meillä ei ole sellaista?  Vai käykö vielä joskus niin, että tänne tullaan asein ja väkivalloin, koska täällä on vielä puhdasta luontoa ja juomakelpoista vettä.  Voi, saamme sitten rikkaan ja värikkään Lähi-idän kulttuurin tänne!

Olen käynyt kaikissa noissa maissa. Ja kyllä siellä on kurjuutta. Kuitenkin heillä sosiaalinen yhdessä tekemisen kulttuuri. Ja jos on oma yritys (vaikka perustettu Suomeen), niin on mahdollista saada vahva sosiaalinen elämä. Rahasta saa myös nauttia Suomen ulkopuolella. Suomessahan johtajat joutuvat ajamaan jollain farmari Skodalla, kun kaikkien on PAKKO olla keskiluokkaa, kiitos verotuksen.

Ei tarvitse ääriesimerkkejä esittää. Kurjuutta riittää. Mutta kuitenkin menestyksekäs suomalainen ei halua asua Suomessa. Osittain siksi, että on kateellisia epäempaattisia ihmisiä maa täynnä.

Aika lapsellista ajattelua verrata Euroopan maita vaikkapa Filippiineihin. Jos Suomi on sellainen onnela, niin miksi menestyvät ihmiset kautta maailman eivät muuta Suomeen? Miksi he menevät vaikka E-Ranskaan?

Nyt sotketaan infrastruktuuri asiat ihmisten onnellisuuteen. Kysy itseltäsi mistä se onni lähtee? Se lähtee ihmisistä, jotka haluavat olla empaattisia sinua kohtaan. Se on kasvatuksen perusta ja se ei rahaa vaadi. Suomessa ei empatiaa juuri näe.

Toivottavasti Suomi joskus heräisi tähän asiaan ja kulttuuri muuttuisi yhteisökeskeiseksi. Jolloin tehdään kivoja asioita yhdessä. Perskännäys ei siihen kuulu, sekin tulisi Suomessa voida lopettaa idioottimaisena.

Suomalaisten tulisi perustaa enemmän yrityksiä, eikä vain miettiä, että kouluttaudun, jotta saan työn. Tuo tie vie keskiluokkaan. Tavoite tulisi olla yläluokkaan ja se ei Suomessa onnistu siis.

Miksi tavoite tulisi olla yläluokkaan?  Kerro miksi.

Tunnen Lapista poronhoitajapariskunnan, jotka elää unelmiensa elämää.  Heillä on kaunis, pieni, viihtyisä ja lämminhenkinen koti ja ympärillä samanhenkisiä ihmisiä.  He ovat onnellisia, mutta yläluokkaan he eivät kuulu.

Miten niin Suomesta ei löydy empatiaa ja yhteisöllisyyttä?  Minä voi todistaa jo omalla elämälläni, että olet väärässä.   

Te monet täällä mittaatte onnellisuutta ja menestymistä rahassa.  Mutta te olette vain se osa ihmisistä, joille tämä tuo onnen.  Ette ymmärrä, että menestyksellä on muunkinlaiset kasvot.  Toki on hyvä olla jonkinlainen varallisuus ja omavaraisuus, se tuo turvallisuutta siltä osin.  Mutta tässä maassa on mahdollista elää ja voida hyvin ilman suuria rahavarojakin.  Koska tavoitteet ihmisillä ei ole kaikilla samat.

Miksi te katsotte ylenkatseella ihmistä, joka elää ihan hyvää elämää, käy töissä, kaupassa ja katselee televisiota tai harrastaa omia juttujaan ja on ihan tyytyväinen?  Te halveksitte heitä, kun he eivät omista venettä ja lomakotia Kanarialla, mutta keitä te olette heitä halveksimaan?

Teidän elämänne ei ole yhtään sen ihmeellisempää, siihen kuuluu vain enemmän kuluttamista ja kaikenlaista laittautumista, mutta se on ihan tavallista elämää kuitenkin sekin.  Ketä kiinnostaa se, että joillakin on isot viinivarastot jossain, keräilevät oikein niitä laatuviinejä.  Mitä ihmeen lisäarvoa se tuo elämään?  Tuntuuko se jossakin tuolla sisuksissa erityisen hyvältä, vai missä se tuntuu?  Millään rahalla ei ihminen loppujen lopuksi saa itselleen täydellisyyttä.  Elämä jää aina kesken.  

Entä se, että tekee sellaista työtä, jota arvostetaan?  Se arvostus on usein vain pienen langan varassa, kaikki on mahdollista katketa ja menettää.  Kaikki vanhenevat ja rumenevat ja tulevat lopulta taidottomiksi ja tiedottomiksi.  Kukaan ei oikeasti arvosta jotain suuryrityksen johtajaa, joka makaa hoitokodin petillä vaipoissaan.  

Ei minun vaarinikaan kuulunut yläluokkaan, mutta hänen elämänsä oli äärimmäisen tyydyttävää, hän kasvatti ravihevosia.  Kun joku hänen kasvattinsa menestyi, vaari oli onnensa kukkuloilla.  Elämä oli kuitenkin yhtä tallia ja laidunta ja hevoshommaa.  Kun hän lähestyi kuolemaa, hän sanoi eläneensä onnellisen elämän.  Uskon sen, niin antaumuksella hän eli sille, mikä häntä parhaiten tyydytti.   Ei ollut huvijahtia eikä Kanarian lomia, mihin hän niitä olisi tarvinnut?  Suomi tarjosi hänelle parhaimman mahdollisen elämän, vaikka hän nuorena joutuikin sitä ase kädessä puolustamaan.  Silläkin hän näki olevan merkityksellisyytensä.   Eiköhän sovita, että se yläluokkaisuus ei ole tavoite eikä tae onnelliseen elämään.

kyllä se selviää niille ajanmyötä

Mun elämä olisi hyvää jos olisi työtä ja parisuhde enkä ymmärrä näitä työssäkäyviä keskiluokkaisia jotka valittavat elämänsä merkityksettömyyttä, onko se työ sitten niin onttoa ettei anna mitään tyydytystä, ilmeisesti on ja suhteet myös. Työ ja suhde molemmat on mulle mahdottomia haaveita, ikävä kyllä. En aio avata asiaa miksi, mutta ihmiset ei tosiaan osaa arvostaa elämän perusasioita vaan niitä pidetään itsestäänselvyyksinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpa kumma, että elämä on merkityksetöntä, jos haaveet on vene ja Kanaria. Kuulostaa muutenkin joltain suurten ikäluokkien unelmilta, eikä nykypäivältä. Ja kai ne nuoret näkee arkielämää kotonakin, suurin osa ihmisistä nyt on ihan tavallisia tallaajia - kultalusikka suussa syntyneet tuskin päätyy vuokrayksiöön, vaikka eivät itse menestyisikään.

Ja oikeasti, Suomessa ei kyllä ole minkäänlaista kilpailukulttuuria verrattuna moneen muuhun maahan, päin vastoin. Ei tarvitse jo alaluokilta asti haalia huippuarvosanoja päästäkseen oikealle opintopolulle tai hyvään kouluun, jokainen pääsee johonkin koulutukseen ja sitä jopa tuetaan. Siis ymmärrän kyllä paineet menestyä, mutta kyllä nyt ihan viimeistään korkeakoulussa pitää miettiä mitä se menestys itselle tarkoittaa ja miten sitä voisi tavoitella.

Hyvä kommentti! Kun näen Suomea parjattavan, mietin, että tietävätkö valittajat yhtään, millaista muualla on. Suomessa on monessa asiassa parantamisen varaa, mutta tuskin juuri missään ovat asiat paremmin. On maita, joissa köyhyys on suhteellisen sijaan absoluuttista, on maita, joissa yhteiskuntaluokka määrää etenemismahdollisuudet elämässä, on maita, joissa jo päiväkoti-ikäisille on hankittava yksityisopetusta, jotta nämä pärjäisivät kilpailussa koulupaikoista.

Välimeren maihin viitataan usein jonain onnelana, mutta näkökulma on turistin, ikään kuin paikalliset eläisivät koko ajan niin kuin turisti lomaviikollaan. Esimerkiksi Espanjassa on valtava nuorisotyöttömyys, minkä seurauksena monet joutuvat asumaan vanhempiensa nurkissa yli kolmekymppisiksi. Kun ei ole työtä, ei ole varaa omaan asuntoon eikä esimerkiksi perheen perustamiseen. Ei ole samanlaisia työttömyys- ja asumistukia kuin Suomessa. Välimeren maissa paikallisia työttömiä näkee jopa kerjäämässä kadulla. Suomessa vain päihdeongelmaiset kerjäävät julkisilla paikoilla.

Mutta on ystäviä, on yhteisö, on miellyttävä ilmasto ja kaunista.

Täällä tarvotaan loskassa harmaiden kalseiden likaisten teräs- ja lasirakennusten varjossa, yksin ja alakuloisena.

Moni suomalainen ei eläissään koe sellaista että katetaan pöydät pihalle ja kutsutaan naapurinmummot ja eronneet yksinäiset serkut ja kaverit kaikki pihajuhliin missä syödään ja juodaan ja nauretaan pikkutunneille asti. Ei, täällä tullaan töistä kotiin, kiskotaan pennut likaisista märistä haalareista, luututaan lattialta kuravesi, syödään harmaata makaronilaatikkoa vetisellä ketsupilla, ja hauskanpito on sitä että katsotaan putousta tai vain elämää.

Kyllä se on samaa työssäkäymistä ja arkea muissakin maissa.

Ja minkä verran teet itse luodaksesi sen ihanan nauravaisen yhteisön ympärillesi? 

Pihajuhlia vietetään kyllä Suomessakin, missä mömmölässä olet elänyt, jos et sitä tiedä?  

Olen käynyt monissa maissa, mutta aina kun kone tai se muu kulkuväline saapuu kotimaahan, tulee helkutin hyvä olo.  Jees, olen kotona!  Tämä on minun maani ja täällä toimii kaikki,  täällä minun ei tarvitse solkata toista kieltä eikä ihmetellä, miten mikäkin asia toimitetaan, kun tiedän ja osaan tämän maan jutut.

Moskasta ja roskista ja kurjuuksista ja kaikenlaisista ikävyyksistä ja huolista kärsitään kaikissa maailman maissa, mutta silti Suomi on ihan ylivertainen muihin maihin nähden.   Se pitää vain nähdä, eikä vain valittaa omaa osaansa.  On oikeasti iso ja hieno asia syntyä tänne.  Te, jotka muualle haluatte, niin ajatelkaa, jos olisitte syntyneetkin jonnekin toiseen maahan, vaikka Afrikkaan tai Venäjän laajoille maaseuduille, teillä ei olisi samanlaiset mahdollisuudet lähteä sieltä ja muuttaa toiseen maahan, kuin nyt Suomessa.  Jos olet nuori nainen, ja olet syntynyt vaikkapa Thaimaassa, sieltä sinun tiesi johonkin muuhun maahan käy vain hakeutumalla jonkun ulkomaalaisen miehen matkaan.  Sieltä sinä et lähde toiseen maahan asumaan minkään korkean koulutuksesi ja ammattitaitosi kautta, koska sellaista sinulla ei mitä todennäköisimmin ole.  Maasi ei ole sitä sinulle tarjonnut.

Mikä mahdollisuus köyhällä venäläistytöllä on muuttaa Amerikkaan?  Laittaa itsestään kuva jonnekin nettiin ja odottaa, josko se rikas liikemies tulisi ja hakisi pois.  Pitää vain olla riittävän kaunis ja houkuttelevan näköinen, mutta entä jos ei ole edes sitä?

Eli tätä rataa.  Suomalaisella on aina paremmat lähtökohdat ja valmiudet vaikka sitten lähteä sinne missä luulee onnensa aukeavan.  Ei tarvitse kaupata itseään missään nettisivuilla.  Ei tarvitse tukeutua vieraan maan tuntemattomiin miehiin, jotka voi olla ihan mitä laatua tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa harjoitellaan mitätöntä ja merkityksetöntä elämää varten opettelemalla suurten jokien nimiä ulkoa.

Vaikka opeteltaisiin joululaulujen sanoja, pointti on treenata muistia. Ne ovat siinä kuin lihas, että ellei käytä, ei kehity.

Suomessa on niin hyvin, että osa ei osaa arvostaa ja käyttää niitä mahdollisuuksia, joita kyllä olisi. Jos ei mitään uskalla eikä viitsi, ei mitään saakaan, eikä toisenlainen yhteiskunta puolesta tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän merkitys syntyy paljolti hyvistä ihmissuhteista ja siitä, että voi tuottaa iloa muille (etenkin omille lapsille). Korkeaa materiaalista elintasoa ei siihen välttämättä tarvita.

Toki isossa kaupungissa harmaan lähiön pikkuyksiö voi olla ikävä. Itse ratkaisin asian muuttamalla maalle, jossa pikkuyksiön hinnalla asuu mukavasti omakotitalossa tai isossa rivarissa palveluiden vieressä. Reilusti alle mediaanipalkan elää täällä mukavaa elämää. Luontoretkeily tuo myös perheelleni sisältöä elämään.

Eiks ooki kiva kun toi perhe?

Sitten on meitä neitsyitä, jotka ei koskaan ole uskaltanut luottaa ihmisiin, kun jo 14-vuotiaana kaverit lainasi rahaa eikä edes aikonut maksaa takaisin.

Ja jossakin muuallako olisit muka ollut reippaampi ja rohkeampi? Sama neitsyt olisit.