Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita Karjalan evakoiden jälkeläisiä? Vaivaako teitäkin sellainen selittämätön kaipuu Karjalaan? Onko kukaan käynyt entisellä suvun tilalla?
15.01.2021 |
Olen myös pohtinut järjestettyä matkaa Karjalaan. Haluaisin tutustua sukuni menetettyihin maihin ja uida Laatokassa. Sen rannalta on minun sukuni kotoisin.
Kommentit (179)
Karjala on tuolla jossain sydämen sisällä, iso osa identiteettiä suvun kautta. Se ei lähde ja osa sitä periytyy omille lapsille. Karjalassa on juuret, niitä ei unohdeta. Olen viisikymppinen, enkä ole käynyt rajan takana idässä, ei ole sellaista luottamusta turvallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on selittämätön haikeus. Isäni puolen suku tulee Valkjärveltä. En ole koskaan käynyt katsomassa sukuni paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Selittämätön kaipuu ei ole minulle sellaista että haaveilisin Venäjälle muuttamisesta. Toisinaan kuitenkin muistan että olen juuriltani puoliksi muualta kuin täältä missä nyt asun. Ja toisaalta Venäjän puolella käydessä on tullut sellaisia hetkiä, että jokin asia on tuntunut ohimenevän hetken hyvin kotoisalta ja tutulta.
Kumma juttu, mutta itsekin olen kokenut tuon tuttuuden tunteen Venäjällä.
Toivottavasti puhut edes Karjalan kannaksesta, miten muuten Venäjä aiheuttaisi tuttuuden tunteen?
En usko että se on fyysiseen paikkaan sidottu asia vaan enemmän kulttuuriin ja sukupolvelta toiselle välittyneisiin kulttuurillisiin tekijöihin liittyvä kokemus. Siihen että siellä jossain on tullut vastaan jotain samaa mistä edeltävät sukupolvet on saanut vaikutteita omaan elämään.
Karjala ei ollut Venäjää.
Loppujen lopuksi Karjala oli Suomella aika lyhyen aikaan. Vuodesta 1917 vuoteen 1940. Sitten 1941-1944. Jos nyt miettii, että Venäjän suuriruhtinaskunta/Neuvostoliitto/Venäjä on hallinnoinut Karjalaa n. vajaa parisataa vuotta ja ja suomalaiset reilut 20 vuotta, niin eiköhän tuo noille enemmän kuulu.
Takaisin peruskouluun! Tuolla logiikalla koko Suomi on ollut Suomella vasta 100 vuotta eli lyhyen aikaa. Pihalla olet kuin lumiukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Selittämätön kaipuu ei ole minulle sellaista että haaveilisin Venäjälle muuttamisesta. Toisinaan kuitenkin muistan että olen juuriltani puoliksi muualta kuin täältä missä nyt asun. Ja toisaalta Venäjän puolella käydessä on tullut sellaisia hetkiä, että jokin asia on tuntunut ohimenevän hetken hyvin kotoisalta ja tutulta.
Kumma juttu, mutta itsekin olen kokenut tuon tuttuuden tunteen Venäjällä.
Toivottavasti puhut edes Karjalan kannaksesta, miten muuten Venäjä aiheuttaisi tuttuuden tunteen?
En usko että se on fyysiseen paikkaan sidottu asia vaan enemmän kulttuuriin ja sukupolvelta toiselle välittyneisiin kulttuurillisiin tekijöihin liittyvä kokemus. Siihen että siellä jossain on tullut vastaan jotain samaa mistä edeltävät sukupolvet on saanut vaikutteita omaan elämään.
Karjala ei ollut Venäjää.
Loppujen lopuksi Karjala oli Suomella aika lyhyen aikaan. Vuodesta 1917 vuoteen 1940. Sitten 1941-1944. Jos nyt miettii, että Venäjän suuriruhtinaskunta/Neuvostoliitto/Venäjä on hallinnoinut Karjalaa n. vajaa parisataa vuotta ja ja suomalaiset reilut 20 vuotta, niin eiköhän tuo noille enemmän kuulu.
Helsinki kuuluu mielestäsi enemmän Venäjälle? Tai Turku?
Äiti lähtenyt evakkoon Viipurista kahdesti, isänsä suku Raudusta. Viipuriin olisi joskus mielenkiintoista mennä mutta en tiedä tuosta Raudusta. Siellä on liian paljon muuttunut eikä kotitilaa enää ole vaan se on peitetty rakennelmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaipuuta. Pari kertaa mennyt Viipurin ohi junalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Selittämätön kaipuu ei ole minulle sellaista että haaveilisin Venäjälle muuttamisesta. Toisinaan kuitenkin muistan että olen juuriltani puoliksi muualta kuin täältä missä nyt asun. Ja toisaalta Venäjän puolella käydessä on tullut sellaisia hetkiä, että jokin asia on tuntunut ohimenevän hetken hyvin kotoisalta ja tutulta.
Kumma juttu, mutta itsekin olen kokenut tuon tuttuuden tunteen Venäjällä.
Toivottavasti puhut edes Karjalan kannaksesta, miten muuten Venäjä aiheuttaisi tuttuuden tunteen?
En usko että se on fyysiseen paikkaan sidottu asia vaan enemmän kulttuuriin ja sukupolvelta toiselle välittyneisiin kulttuurillisiin tekijöihin liittyvä kokemus. Siihen että siellä jossain on tullut vastaan jotain samaa mistä edeltävät sukupolvet on saanut vaikutteita omaan elämään.
Karjala ei ollut Venäjää.
Loppujen lopuksi Karjala oli Suomella aika lyhyen aikaan. Vuodesta 1917 vuoteen 1940. Sitten 1941-1944. Jos nyt miettii, että Venäjän suuriruhtinaskunta/Neuvostoliitto/Venäjä on hallinnoinut Karjalaa n. vajaa parisataa vuotta ja ja suomalaiset reilut 20 vuotta, niin eiköhän tuo noille enemmän kuulu.
Suomi kuului venäjälle 200 vuotta, 600 vuotta Ruotsille ja reilu 100 vuotta vasta itsenäinen. Mehän kuulumme siis Ruotsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän suku on Kannakselta. Sinne jäi talot ja tavarat aikoinaan. Takavuosina kun Karjalaan alettiin päästä matkailemaan, isän eno järkkäsi matkan entisille kotiseuduille. Vanha kotitalokin löytyi. Siinä asusti iäkäs pariskunta. Talo oli entisessä maalipinnassa (tai mitä siitä oli jäljellä) eikä sisätilojakaan ollut isommin ehostettu. Pihat ja pellot olivat kaikki metsittyneet. Isä katseli valokuvat läpi ja totesi, että eipä ole ikävä takaisin. Ja meillä on koko perheellä oma käsityksemme veli vjenäläisestä, jota emme häpeä ja josta emme luovu. Sori siitä.
Ei ole ollut minkäänlaista kaipuuta isovanhempieni vanhempien lapsuudenmaisemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on selittämätön haikeus. Isäni puolen suku tulee Valkjärveltä. En ole koskaan käynyt katsomassa sukuni paikkaa.
Kuinka pitkään sukusi asui tuolla paikalla, jolla nyt on ollut uudet omistajat jo 80 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on selittämätön haikeus. Isäni puolen suku tulee Valkjärveltä. En ole koskaan käynyt katsomassa sukuni paikkaa.
Kuinka pitkään sukusi asui tuolla paikalla, jolla nyt on ollut uudet omistajat jo 80 vuotta?
En ole tuo jolta kysyit mutta mun sukuani on asunut sen kylän alueella mistä lähtivät niin pitkälle kun on kirkonkirjoja ollut, ainakin 1700-luvulta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muitakin Metsäpirtin saaroislaisten jälkeläisiä täällä - onpa hauskaa! Edesmennyt pappani oli sieltä Vanhajaaman kylästä, isomamma oli aikoinaan toiminut mm. Saaroisten kansakoulun lämmittäjänä. Ollaan muutaman kerran käyty sukulaisten kanssa kivijalkaa katsomassa ja Laatokkaa ihmettelemässä - hitsin raikas uimakokemus yhdeltä heinäkuulta!
Joku mainitsi sen ajatuksen, että pitää huolehtia siitä, että tarjottava ei vaan lopu kesken. Tuttua on, kutsun sitä Karjala-geenin aktivoitumiseksi.
Ihana, Karjala-geeni :D
Liityin muuten fb:ssä Metsäpirtti-ryhmään ja heti löytyi kuva isoisäni isästä ja isoisästä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on selittämätön haikeus. Isäni puolen suku tulee Valkjärveltä. En ole koskaan käynyt katsomassa sukuni paikkaa.
Kuinka pitkään sukusi asui tuolla paikalla, jolla nyt on ollut uudet omistajat jo 80 vuotta?
En ole tuo jolta kysyit mutta mun sukuani on asunut sen kylän alueella mistä lähtivät niin pitkälle kun on kirkonkirjoja ollut, ainakin 1700-luvulta asti.
Meillä kanssa löytyy merkintöjä 1700-luvulta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös merkintöjä 1700-luvulle asti. Sukunimeni tulee sen paikan mukaan, tai paikan nimi tulee sukunimeni mukaan, miten päin se nyt sitten onkaan mennyt. Eli kyllä ne juuret siellä aika syvällä on.
mun isän perhe lähti evakkoon Jaakkimasta , nuorena tykkäsin kovasti kuunnella evakkomummon tarinoita, oli just niin kuin Opri , tuli ja leimaus , samassa lauseessa nauru ja itku , samoin isä ja hänen sisarukset , olisi kiva käydä Jaakkimassa.
Meidän suku asui tiluksillaan Karjalassa 1500-luvulta asti. Kovin lyhyt on Veli Venäläisen asuminen siihen verrattuna.
Kyllä meidät ryöstettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joo. Selittämätön kaipuu ei ole minulle sellaista että haaveilisin Venäjälle muuttamisesta. Toisinaan kuitenkin muistan että olen juuriltani puoliksi muualta kuin täältä missä nyt asun. Ja toisaalta Venäjän puolella käydessä on tullut sellaisia hetkiä, että jokin asia on tuntunut ohimenevän hetken hyvin kotoisalta ja tutulta.
Kumma juttu, mutta itsekin olen kokenut tuon tuttuuden tunteen Venäjällä.
Toivottavasti puhut edes Karjalan kannaksesta, miten muuten Venäjä aiheuttaisi tuttuuden tunteen?
En usko että se on fyysiseen paikkaan sidottu asia vaan enemmän kulttuuriin ja sukupolvelta toiselle välittyneisiin kulttuurillisiin tekijöihin liittyvä kokemus. Siihen että siellä jossain on tullut vastaan jotain samaa mistä edeltävät sukupolvet on saanut vaikutteita omaan elämään.
Karjala ei ollut Venäjää.
Loppujen lopuksi Karjala oli Suomella aika lyhyen aikaan. Vuodesta 1917 vuoteen 1940. Sitten 1941-1944. Jos nyt miettii, että Venäjän suuriruhtinaskunta/Neuvostoliitto/Venäjä on hallinnoinut Karjalaa n. vajaa parisataa vuotta ja ja suomalaiset reilut 20 vuotta, niin eiköhän tuo noille enemmän kuulu.
Suomi kuului venäjälle 200 vuotta, 600 vuotta Ruotsille ja reilu 100 vuotta vasta itsenäinen. Mehän kuulumme siis Ruotsille!
Vanhoja karttoja kun katsoo niin kaikki kuului Suomelle.
Myllypelto, paikka parhain, kylä kauniis Karjalas. Ain oot meijän mielissämme muisteloissa muuttumatta.
Siellä kotikunnahilla löivät lapset leikkiänsä, huoletonna lauleskellen päivät toistensa perähän.
Nuorukaiset, neitokaiset päivän töistä päästyänsä kisaellen yhteen kulki.
Vanhemmat vakaisin mielin kotejansa hoitelivat.
Ei sinä ilmoisna ikänä häivy meijän mielistämme kotikylään, Myllypeltoon, kaipuumme ja ikävämme.
Itse siel vaik hetken viivyin, kaipaan sinne minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suku asui tiluksillaan Karjalassa 1500-luvulta asti. Kovin lyhyt on Veli Venäläisen asuminen siihen verrattuna.
Kyllä meidät ryöstettiin.
Mistä päin Karjalaa? Oma sukuni on Saaroisista
ap
Alue: Aihe vapaa
Ei vaivaa, mutta olisihan siellä mielenkiintoista käydä ainakin kerran elämässään. En murehdi "menetettyjä maita" sillä ilman evakkoa en olisi edes olemassa. Eihän se ole minulta pois.