Onko muita Karjalan evakoiden jälkeläisiä? Vaivaako teitäkin sellainen selittämätön kaipuu Karjalaan? Onko kukaan käynyt entisellä suvun tilalla?

Kyllä, isän suku on Kannakselta. Olen käynyt sukulaisten kanssa ja omallakin autolla ajelemassa ristiin rastiin. Yllättävän vaivatonta. Kunhan korona on ohi, menen taas.

Yli kannattaa mennä Nuijamaalta tai Imatralta. Kannaksen poikki ajaminen voi olla paikoin vähän hankalaa, mutta Käkisalmeen ja Viipuriin menevät hyvät tiet. Etäisyydet eivät ole valtavan pitkiä.

Helposti saavutettavia entisiä pitäjiä ovat mm. Jääski, Antrea, osa Kirvusta, Viipurin mlk, Säkkijärvi, Muolaa/Äyräpää osittain, Rautu, Sakkola (Pietarin suunnasta hyvät tiet) jne.

Olen käynyt Viipurissa katsomassa mummoni ja pappani kotitaloja. Viimeisimmällä reissulla oli ihana nähdä, että ne oli restauroitu. Viipuri on ihana kaupunki vaikkakin kovin melankolinen ainakin nykyään.

Mielelläni matkailisin Karjalassa enemmänkin, mutta varsinaista kaipuuta minulla sinne ei ole. Olen juuriltani 3/4 karjalaisperäinen mutta koen silti olevani Kotkan tyttöjä kun täällä olen elämäni asunut 🙂

Ihan mielenkiintoista olisi käydä papan synnynseuduilla. Kerran menin bussilla Pietariin ja pysähdyttiin Terijoelle ja Viipuriin. Että sinne päin edes.

Mutta karjalaisuus on vain neljäsosa minua, ja tätä juurettomuutta, tai hajajuurisuutta, on jo niin moneen suuntaan, että juuri Karjalaan en osaa kaivata.

Oon. Ajatellut joskus että ois rahaa ostaisin maat itselle. Järven vieressä iso tontti. Oli ensimmäinen navetta alueella lehmien juomakaukaloilla, oli enää kivijalat jäljellä.

Äidin puolen suku on Kannakselta, iso suku joka mummon eläessä piti paljon meluisaa yhteyttä.

Olen käynyt suvun kanssa erilaisissa kokoonpanoissa ehkä 5-7 kertaa kotona Karjalassa, siellä oli jatkosodan aikana rakennettu tupa, jota venäläiset olivat jatkaneet ja toimi kesäasuntona.

Noilla matkoilla on ollut hienoa huomata, että tädit ja enot, jotka ovat olleet 10-25 vuotiaita kun koti on pitänyt jättää ja puheissaan vihaavat r...s.. ä vievät tuliaisia kotitalon asukeille ja ilman yhteistä kieltä puhuvat olevansa ystäviä.

Minulla ei ole kaipuuta Karjalaan, enemmän nuo matkat ovat olleet nostalgiamatkoja omaan lapsuuteen, harvoin kun suvun kanssa on tekemisissä, nykyisin lähinnä tätien ja enojen hautajaisissa.

Hassuahan se olisi tuntea kaipuuta, tuskin minua olisi, jos evakkotyttö ei olisi Varsinais-Suomeen tullut ja löytänyt täältä isääni.

Minulla on ikävä Karjalan laulumaille. Mummoni oli evakko

N23

Nyt jo edesmennyt isoisäni oli Sortavalasta kotoisin. Olisi mielenkiintoista käydä siellä tutustumassa paikkoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Minun isoisoäiti isän puolelta ja isoisä äidin puolelta ovat kotoisin Karjalasta, sattumoisin molemmat vielä Antreasta. Papan sukua oli myös Viipurista. Isoisoäiti oli evakko, mutta en ole varma, oliko isoisän perhe muuttanut jo ennen sotaa rajan tälle puolella.

Molemmat kuollut jo useampia vuosia sitten, joten en heiltä voi enää kysellä asiasta. Jostain syystä nyt kun muutin Itä-Suomeen (josta myös sukua kotoisin, ja johon kotiuduin älyttömän hyvin) on alkanut tulla outoa kaipuuta Karjalaan. Mietin sitä paljon ja haluaisin hirveästi mennä käymään. En kyllä tiedä miten voisin selvittää missä on heidän entisiä kotikyliä. Isoisoäiti kävi joskus matkalla Antreassa ja hänellä oli kuva jossa istui entisen kotinsa portailla.

Tämä on helppo selvittää jos tiedät heidän nimensä.

Monen evakon tiedot löytyvät esim. Siirtokarjalaisten tie -matrikkelisarjasta. Lisäksi kirkonkirjat, Katiha-tietokanta, karjalankartat.fi-karttapalvelu ja lukuisat kotiseutu- ja kyläkirjat auttavat asiassa. Saatat löytää tiedot hyvinkin nopeasti.

Mun toinen vaari oli Karjalasta. Ei ole tullut mieleenkään se mahdollisuus, että mulla pitäisi olla joku mystinen kaipuu jonnekin mun kenenkään isovanhemman kotiseudulle. Ei mun isälläkään ole ollut mitään tarvetta matkustaa vaarin kotinurkille ja käsittääkseni vaari itsekään ei siellä enää käynyt koskaan sodan jälkeen.

Ei vaivaa minkäänlainen kaipuu, eikä vaivannut vanhempianikaan. En ole koskaan ymmärtänyt ikäisteni puheita kaipuusta johonkin jossa he eivät ole koskaan käyneet.

Sukua oli Antreassa. Kiinnostaisi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten minkäänlaista kaipuuta, lähinnä inhoa. Koko ikäni joutunut kuulemaan väkisin ylläpidettyä murremourunaa, kaipuutarinoita ja kamalia retkimuistoja talon nurkkakiven kaivelusta. Yhden sukupolven elämä mennyt hukkaan Karjala-kaipuussa, toista en anna pilata. Minulla on omat lapsuuspaikat ja juuret, ja pysyn kaukana ylisukupolvisista kaipuista.

Onko Varsinais-Suomen junttien kammottava mongerrus, Savon vientäminenen ja kientäminen tai Stadin alaluokan slangi jotenkin hienompaa.

Olen käynyt isovanhempani synnyinsijoilla Karjalassa. Oli kaunista, lämmin kevätpäivä ja käki kukkui kuten laulussa. En ehkä kaipaa sinne, mutta kiva oli, kun pääsin sen kokemaan.

Miten voi kaivata ilman elävää yhteyttä sinne? Ei 30-lukua enää ole eikä kukaan haluaisi oikeasti muuttaa nykyiseen Karjalaan.

Niin, kävin kesällä 1995 vanhempieni kanssa Laatokan rannalla Salmissa, meidän luovutettua kotipaikkaa katsomassa 😪. Se oli Salmin Rajaselän kylässä, aivan entisen rajan pinnassa, n. 150m rajajokiuomasta. Joki oli kesää kuivunut mutta vesimyllyn perustuksia oli vielä jäljellä. Myllyn toinen puoli oli Suomen suuriruhtinaskunnan puolella ja toinen Venäjän puolella. Sitä käyttivät molemmin puolin rajaa asuneet karjalaiset.

Meidän perhe joutui ensin 1939 Talvisotaa evakkoon Jalasjarvelle, palasi 1940-1, mutta lopullinen lähtö tuli 1944 Pielavedelle.

Kotitalon paikka oli nyt autio ja pellot nurmittuneet, vain riihen päädyssä ollut iso kuusi oli jäljellä 😢. Uusi isäntä ei viljellyt noita maita, vain karja laidunsi siellä paimenpoikien ratsain kaitsemana. Venäläiseen tapaan rakennukset oli siirretty muualle.

Salmiin oli siirretty paljon (karjalaisperäisiä) asukkaita Vitelestä, entisestä Venäjän puoleisesta naapurikunnasta. Asuimme kotimajoituksessa heillä.

Laatokka teki kyllä vaikutuksen 🥺, sen mainingit jytisivät rantakallioon ja jossain kaukana horisontissa salamoi🤩! Autoin paikallisia kalastajia verkkojen nostossa (kumi)veneestä rannalle ja yksi meistä kävi jopa heittämässä virveliä Laatokkaan.  Laatokka on ainakin tuolta pohjoisrannaltaan täysin kirkasvetinen, koska paikallisillla ei ole varaa roiskia NPK-lannoitteita pelloilleen, kuten Suomella on! Ja Suomenlahti ja Itämeri on sitten vastaavaan kuntoon rehevöitynyt 💩.

PS. Matka oli meidän perheen yksityinen. Vuokrasimme pienoisbussin ja yksi meistä ajoi. Sisko järjesti paperisodan, hänellä on yhteyksiä Karjalan Tasavaltaan, ravaa siellä usein.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi kaivata ilman elävää yhteyttä sinne? Ei 30-lukua enää ole eikä kukaan haluaisi oikeasti muuttaa nykyiseen Karjalaan.

Ymmärrätkö ettå se on joidenkin sukujen historiaa ja vaikka asiat ovat nyt hyvinn siellä missä asummekin. Kannakselle jäi meidän sukumme tilat, ne ryöstettiin suvultamme ja isovanhempimne piti alkaa kaikki alusta. On siinä tietty tunnelataus.

Ja ei, en haluaisi edes Karjalaa takaisin koska venäläiset eivöt ole osanneet huolehtia siitä ja ovat jättäneet tärviölle. Mutta haluan käydä katsomassa millaisisissa maisemissa mummoni kulki nuoruudessaan.

Käyttäjä34428 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi kaivata ilman elävää yhteyttä sinne? Ei 30-lukua enää ole eikä kukaan haluaisi oikeasti muuttaa nykyiseen Karjalaan.

Ymmärrätkö ettå se on joidenkin sukujen historiaa ja vaikka asiat ovat nyt hyvinn siellä missä asummekin. Kannakselle jäi meidän sukumme tilat, ne ryöstettiin suvultamme ja isovanhempimne piti alkaa kaikki alusta. On siinä tietty tunnelataus.

Ja ei, en haluaisi edes Karjalaa takaisin koska venäläiset eivöt ole osanneet huolehtia siitä ja ovat jättäneet tärviölle. Mutta haluan käydä katsomassa millaisisissa maisemissa mummoni kulki nuoruudessaan.

Toisaalta se "tärviö" on ollut myös onneksi Karjalalle, sillä jos se olisi yhä osa Suomea, ei vanhasta Karjalasta olisi enää mitään jäljellä. Nythän siellä on kokonaisia kyliä jäljellä, joille ei ole tehty käytännössä mitään, eikä kai nykyään saa tehdäkään, sillä ovat suojeltuja.

t: evakon poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joo. Selittämätön kaipuu ei ole minulle sellaista että haaveilisin Venäjälle muuttamisesta. Toisinaan kuitenkin muistan että olen juuriltani puoliksi muualta kuin täältä missä nyt asun. Ja toisaalta Venäjän puolella käydessä on tullut sellaisia hetkiä, että jokin asia on tuntunut ohimenevän hetken hyvin kotoisalta ja tutulta.

Kumma juttu, mutta itsekin olen kokenut tuon tuttuuden tunteen Venäjällä.

Toivottavasti puhut edes Karjalan kannaksesta, miten muuten Venäjä aiheuttaisi tuttuuden tunteen?

En usko että se on fyysiseen paikkaan sidottu asia vaan enemmän kulttuuriin ja sukupolvelta toiselle välittyneisiin kulttuurillisiin tekijöihin liittyvä kokemus. Siihen että siellä jossain on tullut vastaan jotain samaa mistä edeltävät sukupolvet on saanut vaikutteita omaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joo. Selittämätön kaipuu ei ole minulle sellaista että haaveilisin Venäjälle muuttamisesta. Toisinaan kuitenkin muistan että olen juuriltani puoliksi muualta kuin täältä missä nyt asun. Ja toisaalta Venäjän puolella käydessä on tullut sellaisia hetkiä, että jokin asia on tuntunut ohimenevän hetken hyvin kotoisalta ja tutulta.

Kumma juttu, mutta itsekin olen kokenut tuon tuttuuden tunteen Venäjällä.

Toivottavasti puhut edes Karjalan kannaksesta, miten muuten Venäjä aiheuttaisi tuttuuden tunteen?

En usko että se on fyysiseen paikkaan sidottu asia vaan enemmän kulttuuriin ja sukupolvelta toiselle välittyneisiin kulttuurillisiin tekijöihin liittyvä kokemus. Siihen että siellä jossain on tullut vastaan jotain samaa mistä edeltävät sukupolvet on saanut vaikutteita omaan elämään.

Karjala ei ollut Venäjää.

En kaipaa Karjalaan, mutta kaipaan juuria. Mummoni lähti evakkoon kaksi kertaa kotoaan ja perhe hajosi siirtojen myötä ympäriinsä. Hän ei koskaan pystynyt puhumaan evakkoajoista ja hyvin vähän kotipaikastaan. 

Hänestä tuli juureton ja äidistäni tuli juuria kaipaavien ihmisten halveksija,  juureton hänkin. Olen elämäni aikana muuttanut varmaan 30 kertaa Suomen sisällä.

Lapseni on koko ikänsä asunut samoilla seuduilla, muuttanut yhden kerran. Hänellä on juuret täällä ja isänsä vanhempien kotipaikalla.