Koskelan henkirikoksen uhria kiusattiin alakoulusta lähtien – Koulukaverit kertovat, millaisia uhriin päiväkodissa tutustuneet epäillyt ovat
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007741312.html
HENKIRIKOKSEN uhri ja murhasta epäilty kolmikko ovat ikätovereita. Yhtä epäiltyä lukuun ottamatta he tunsivat toisensa jo päiväkodista lähtien ja kävivät peruskoulun samassa koulussa.
He viettivät yhdessä aikaa lapsuudesta lähtien, joskin välillä yhdessäolo vaikuttaa olleen tiiviimpää ja välillä vähemmän tiivistä. Haastateltujen kertomusten perusteella kolmas epäilty kaverustui epäiltyjen kanssa yläkouluiässä.
Kommentit (641)
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääli sen yhden tekijän tyttöystävää
Vai oliko avopuoliso
Monet sanoo olevansa kiusaamista vastaan mutta tarkoittaako sitä oikeasti? Mm. Tällä palstalla aikuiset ihmiset nimittelee toisiaan, puhuu pahaa, levittää perättömiä juoruja ym.
Tai vanhempi on kiusaamista vastaan mutta opettaa kuitenkin lapselleen ettei sitten mustalaisen kanssa leikitä.
Just saying.
Vierailija kirjoitti:
Tekijät istuu 1-2 vuotta tai pahimmillaan vapautetaan kotiarestiin. Valtio kustantaa uudet henkilöllisyydet ja järjestää opiskelu tai työpaikat. Uhria ei kukaan enää silloin valitettavasti muista. Pahoin pelkään, että näin tässäkin tulee käymään.
Only in Finland by kukkahattutädit
Surullinen tapaus. Jokainen, myös sinä aikuinen lopeta kiusaaminen! Ennenkaikkea opeta ja kasvata lapsesi oikein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi opetusministeri oli heti kuuluttamassa, että kiusaaninen ei poistu rangaistuksilla. Ehkei, mutta kyse on myös oikeudenmukaisuudesta ja siitä, mitä yhteiskunta viesti rankaisuilla/ rankaisettomuudella.
Tällaiset ihmiset kun ovat opetusministereinä niin kiusaaminen ei koskaan lopu. Selitellään vaan, että mitään ei pysty tekemään. Eihän tällaista kiusaamista ollut vaikka 50 vuotta sitten kovemmasta kurista johtuen.
Vasemmistolaista feministiä ei ikinä pidä päästää ministeriksi eikä varsinkaan opetusministeriksi. Tarvitaan oikeistolainen opetusministeri palauttamaan kurin kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Jos tekijöiden vanhemmilla olisi nyt yhtään tilannetajua niin veisivät vaikka jonkun herkkukorin tai osuuskaupan lahjakortin.
No just.. Se herkkukori varmasti paljon lämmittää uhrin vanhempia. Olisivat laittaneet kakaroilleen rajat jo sieltä päiväkodista lähtien, niin luultavasti ko. uhri olisi edelleen elossa ja hyvinvoivana.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin noiden murhaajien vanhempi.... varmaan h**ttäisin itseni. Anteeksi. Ei tällaisen asian kanssa pystyisi elämään :/
Täytyy toivoa että näin tosiaan käy. Toivottavasti vievät muutkin lapsensa samalla kertaa ettei niistä tule vanhempina samanlaisia hulluja tappajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on keskityttävä Sipilän tönäisyyn suojatiellä
Kansanedustajaan kohdistuva "tönäisy" tulkitaan välittömästi väkivallaksi puolueiden johtohenkilöiden taholta, mutta kouluissa tapahtuva väkivalta kiusaamiseksi ja seurauksena on..............koko poliisikoneiston organisoiminen yhden tönäisyn selvittämiseen, mutta kouluväkivaltaa (kiusaamista) vastaan perustetaan työryhmä ja annetaan miljoona rahaa tyhjäntoimittajien palkkaamiseksi, jotka keksivät että kiusaaminen on väärin, nyyh ja kepiät mullat.
Tuo sinun asenteesi on juuri sitä mikä aiheuttaa ongelmat yhteiskuntaan. Kun ollaan sitä mieltä, että vä kivalta on oikein kun se kohdistuu johonkuhun josta ei pidä, kuten sinulla Si pilän suhteen.
Täsmälleen tuohan se kiusaamisen ja väkivallan kierre on. Sen sijaan että se tuomittaisiin aina niin vain päätetään että se onkin välillä ihan ok ja toivottavaa.
Eli sinäkin olet asenteillasi antamassa rohkaisua ja esimerkkiä näille nuorille murha ajille. Ajattelutapanne on täsmälleen sama.
Ainut vaan, että mitään väkivaltaa ei tapahtunut, vaan Sipilä valehteli ihan kirkkain silmin. Tapahtui vain pieni tönäisy. Jos tuolle linjalle lähdetään, että tuollaiset mitättömät tönäisyt tulkitaan väkivallaksi ja niistä aloitetaan rikostutkinta, niin todelliset rikokset jää kokonaan tutkimatta, siis myös ne oikeat kiusaamistapaukset.
Tuossa Sipilän tapauksessa hälyttävintä oli se, että korkeassa poliittisessa asemassa oleva henkilö valehtelee kirkkain silmin mediaan, että hänen päälleen on hyökätty nyrkein.
t:eri
Vierailija kirjoitti:
Kuulin vankilassa töissä olevalta tutulta aikamoisia juttuja siitä miten vankiloissa saatetaan kohdella tämän kaltaisia tapauksia (ei puhunut tunnusteellisesti näistä miehistä). Ei pysty henkilökuntakaan aina huomaamaan kaikkea. Huhhuh
Eikös vankilan lonttabuutsiset vain arvosta tappajia, ellei sitten ole tappanut naista? Ja sitten itse vapaalla ollessaan mätkivät naista mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekijöiden vanhemmilla olisi nyt yhtään tilannetajua niin veisivät vaikka jonkun herkkukorin tai osuuskaupan lahjakortin.
No just.. Se herkkukori varmasti paljon lämmittää uhrin vanhempia. Olisivat laittaneet kakaroilleen rajat jo sieltä päiväkodista lähtien, niin luultavasti ko. uhri olisi edelleen elossa ja hyvinvoivana.
Kyllä juuttuis pulla kurkkuun. Enkä uskaltaisi edes syödä, eihän sitä tiedä mitä sinne olisi pistetty.
Tämä juttu on poikkeus vaan siinä suhteessa, että se vietiin traagiseen tappiin saakka. Tällaisia nyt murhatun uhrin kaltaisia kiusattuja on Suomi pullollaan.
He ovat keskiverto jantteria/jannikaa kiltimpiä ja arempia ja siksi helppoja kohteita. Perheen, suvun, päiväkodin, naapuruston, koulun, työpaikan, ym kovikset ja muuten vaan oirehtivat jampat ja jatat pätevät näiden kustannuksella, tai sitten oksentavat omaa pahaaoloaan näiden niskaan, koska tietävät, että tämä avuton ja arka uhri ottaa nöyrästi kaiken paskan vastaan, eikä koskaan uhkaa heidän asemaansa kukkulan kunkkuna.
Tämän uhrin elämä päättyi todella rankalla ja äärimmäisen traagisella tavalla. Toiset kiusatut sentään selviävät elämänsä niin, ettei se välttämättä pääty väkivaltaisesti, mutta kiusaus voi silti jatkua koko elämän hautaan asti, joten äärimmäisen traaginen on heidänkin kohtalonsa.
Nyt olisi jo vihdoin aika tarttua tähän kiusaamiseen todella rankoin ottein ihan joka puolella yhteiskuntaa, sillä ongelma on todella laaja ja pahimmillaan se voi päättyä juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea tapaus.
Omakohtaisesti tunnistan vastaavan tapauksen teinivuosiltani ja häpeäkseni tunnustan olleeni kiusaamisen aloittaja.
En edes tiedä mistä se lähti yläasteella, siihen saakka oltiin oltu ihan parhaimmasta päästä kavereita jne.
Fyysistä se ei ollut, mutta nimittelyä ja naureskelua, hylkäämistä ja siihen lähti aika iso porukka mukaan.
Itse lopetin sen suhteellisen pian, mutta muiden taholta kiusaaminen jatkui.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että oli poikaraukalla hirveä yläaste ja mikä sisu hänellä oli että jaksoi käydä koulussa, oli erinomaisen hyvä oppilas ja onneksi kaikki loppui lukion alkuun, eikä mitään lopullista tapahtunut.
Olen onnellinen että hän on sittemmin menestynyt elämässään, on hyvä perhe ja hieno työ.
Voi kuitenkin vain arvailla, mitkä arvet häneen on jäänyt.
En katso olevani edes oikeutettu anteeksipyyntöön, eikä hänen tarvitsisi antaakaan anteeksi.
Vuosikymmenten jälkeenkin ajattelen surullisena tätä poikaa ja ihmettelen omaa tyhmyyttäni.
Yritetään puuttua kiusaamiseen aina ja mahdollisimman pian.
Sinulla on velvollisuus pyytää anteeksi.
Kyllä! Se anteeksipyyntö voi merkitä koko elämän pituista asiaa. Kaikki muu on raukkamaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin vankilassa töissä olevalta tutulta aikamoisia juttuja siitä miten vankiloissa saatetaan kohdella tämän kaltaisia tapauksia (ei puhunut tunnusteellisesti näistä miehistä). Ei pysty henkilökuntakaan aina huomaamaan kaikkea. Huhhuh
Eikös vankilan lonttabuutsiset vain arvosta tappajia, ellei sitten ole tappanut naista? Ja sitten itse vapaalla ollessaan mätkivät naista mennen tullen.
Joo se on kyllä sellainen kaksinaismoralistien luvattu maa. Ja jotkut vielä ihannoi sitä "kyllä vankilassa kostetaan, siellä ollaan heikkojen puolella". Tuskin oltaisiin vankilassa, jos näin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea tapaus.
Omakohtaisesti tunnistan vastaavan tapauksen teinivuosiltani ja häpeäkseni tunnustan olleeni kiusaamisen aloittaja.
En edes tiedä mistä se lähti yläasteella, siihen saakka oltiin oltu ihan parhaimmasta päästä kavereita jne.
Fyysistä se ei ollut, mutta nimittelyä ja naureskelua, hylkäämistä ja siihen lähti aika iso porukka mukaan.
Itse lopetin sen suhteellisen pian, mutta muiden taholta kiusaaminen jatkui.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että oli poikaraukalla hirveä yläaste ja mikä sisu hänellä oli että jaksoi käydä koulussa, oli erinomaisen hyvä oppilas ja onneksi kaikki loppui lukion alkuun, eikä mitään lopullista tapahtunut.
Olen onnellinen että hän on sittemmin menestynyt elämässään, on hyvä perhe ja hieno työ.
Voi kuitenkin vain arvailla, mitkä arvet häneen on jäänyt.
En katso olevani edes oikeutettu anteeksipyyntöön, eikä hänen tarvitsisi antaakaan anteeksi.
Vuosikymmenten jälkeenkin ajattelen surullisena tätä poikaa ja ihmettelen omaa tyhmyyttäni.
Yritetään puuttua kiusaamiseen aina ja mahdollisimman pian.
Jos et pyydä anteeksi (riippumatta vastauksesta), tuo on turhaa sanahelinää.
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääli sen yhden tekijän tyttöystävää
No onneksi kai ehkä ex nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi opetusministeri oli heti kuuluttamassa, että kiusaaninen ei poistu rangaistuksilla. Ehkei, mutta kyse on myös oikeudenmukaisuudesta ja siitä, mitä yhteiskunta viesti rankaisuilla/ rankaisettomuudella.
Tällaiset ihmiset kun ovat opetusministereinä niin kiusaaminen ei koskaan lopu. Selitellään vaan, että mitään ei pysty tekemään. Eihän tällaista kiusaamista ollut vaikka 50 vuotta sitten kovemmasta kurista johtuen.
Onko meillä muka muiden opetusministerien aikana ollut vähemmän kiusaamista?
Minä aloitin koulutaipaleeni 53 vuotta sitten ja voin kertoa, että kiusaamista oli ihan niin kuin nykyäänkin. Itseasiassa yhteiskunta oli silloin HUOMATTAVASTI väkivaltaisempi, kuin nykyään. Tämä on myös monin tutkimuksin todettu. Itse asuin tavallisella keskiluokkaisella pikkukaupungin omakotitaloalueella ja useampikin naapuruston pojista istui linnassa pahoinpitelystä ja ne eivät todellakaan olleet mitään mitättömiä tönimisiä, vaan uhrit oli hakattu henkihieveriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin vankilassa töissä olevalta tutulta aikamoisia juttuja siitä miten vankiloissa saatetaan kohdella tämän kaltaisia tapauksia (ei puhunut tunnusteellisesti näistä miehistä). Ei pysty henkilökuntakaan aina huomaamaan kaikkea. Huhhuh
Eikös vankilan lonttabuutsiset vain arvosta tappajia, ellei sitten ole tappanut naista? Ja sitten itse vapaalla ollessaan mätkivät naista mennen tullen.
Tämä tapaus on erilainen, sanovat. On tappajia ja tappajia, tämä oli raukkamaisuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käy sääli sen yhden tekijän tyttöystävää
No onneksi kai ehkä ex nyt.
Totta.Hyvä että ilmeni nyt eikä sitten kun on lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti tehokas sanktio olisi rahakorvaus kiusaajilta kiusatulle. Tämä laittaisi kiusaajien vanhemmat pohtimaan omaa lastenkasvatustyyliä ja hakemaan siihen tarvittaessa apua. Kyllä se vaan niin on, että rahanmeno saa nukkuviimmankin vanhemman heräämään todellisuuteen. Todella vakavassa tapauksessa tekijälle rikosrekisteriin merkintä.
Rahallinen ei toimi. Sellaiset perheet, joissa ei ole rahaa pääsevät kuin koira veräjästä. Raha ei opeta eettisiä arvoja muutenkaan. Yhdyskuntapalvelun tyyppinen työpanos olisi hyvä. Silloin myös alkoholistiperheiden ja sossuperheiden lapset voisivat sovittaa rikoksensa. Ehkäpä paskaa luomaan, niin syntyy yhteys "jos kiusaat - sinusta tulee lehmänlannan luoja" Tosin koneet taitaa nykyään luoda sen paskan ja valvomatta ei noita voi edes eläinten ollessa samassa tilassa jättää. Sama ongelma esim. vanhusten auttamisessa. Idea olisi hyvä, että opetellaan auttamista ja empatiaa, mutta vanhus ei saa joutua opettamisen kohteeksi niin, että tekijä kohtelisi häntäkin huonosti ja sanoisi ohjaajasta huolimatta jotain ilkeää. Tietysti sellaisten yhteistyölaitosten perustaminen olisi hyvä, jossa sitoudutaan siihen, että lasta on tarkoitus opettaa ja mitä ikinä siinä yhteistyökumppanissa onkaan, niin he ovat valmiita tuohon hommaan.
Esim. aikuisilla vangeilla on erilaisia projekteja, ulkomailla kaltoinkohdeltujen eläinten huolehtimista ja Suomessa on ainakin ollut lehmien hoitoa. Sitä kautta opetellaan empaattisuutta ja muiden huomioonottamista. Tulisi tuo kasvattaminen mukaan kun olisi johonkin auttamisprojektiin sidottu. Tietysti lapsen kehitystaso huomioiden. Parempi kokeilla jotain kun jatkaa tekemättä mitään.
Hyvä kysymys. Onhan tässä ollut tämä Salmivallin projekti, josta sai vuoden psykologin palkinnon ja lisenssin myötä ilmeisesti myös rahaa. Ei vaan toimi.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/01/09/ylistettya-kiva-koulu-ohjelmaa…
Minusta ydinongelma on opettajien roolissa. Tiedän, että tällaisista kommenteista moni opettaja olisi valmis laittamaan kirjoittajan saunan taakse aamunkoitteessa. Opettajat ovat sitä mieltä, että heidän tehtävänsä ei ole muu kuin opettaminen. Käytöshäiriöt sekä lasten ja nuorten sosiaalisen kanssakäymisen hallinta ei millään lailla kuulu heille. Vastuu siitä on vanhemmilla ja jos vanhemmat eivät kykene, sosiaalitoimella.
Ikävä kyllä minusta (juu kuulen jo kiväärien latausääntä) tässä on opettajien osalta kyse vastuun pakoilusta. Vanhemmat ja lastensuojelu eivät ole siellä koulupäivän arjessa mukana. Miten ne voisivat olla? Jos opettaja näkee jotain lasta kiusattavan - ja totta kai he näkevät - heidän velvollisuutensa on puuttua, eikä kääntää katsetta pois. Ei siihen riitä perusteluksi, että ei kuulu mulle ja en jaksa. Tosiasiallinen syyhän on se, että tilanteeseen väliin meneminen pelottaa.
Koululaitokseen pitäisi kehittää jonkun KiVa-koulun asemesta puuttumisen toimenpiteitä, jotka suunnataan opettajille enemmän kuin oppilaille. Eli koulutusta ja mentorointia, kun näet kiusaamista, miten toimit. Pienet lapset erikseen ja teinit erikseen. Teinien osalta pitäisi miettiä yhteistyötä opettajien välillä eli jos jotain oppilasta hivutetaan sakilla, ei mennä yksin vaan haetaan toinen opettaja tueksi.
Anyway, pointti siis se, että opettajien lukittuminen pelkkään opettamisvelvollisuudesta huolehtimiseen pitää murtaa. Koska se ei vastaa sitä, mikä on selkeästi realiteettien vaatima tarve. Toistan: kukaan muu aikuinen ei näe koulussa tapahtuvaa kiusaamista.
Opettajia pitäisi tässä totta kai tukea, kouluttaa ja ennen kaikkea rakentaa verkostotyötä tarpeellisten toimijoiden kanssa. On takuuvarmasti raskasta ja yksinäistä työtä olla kolmenkymmenen kakaran maalitauluna. Mutta jos näin on, opettajien työn yksinäisyyttä pitäisi myös murtaa.